Tag Archive | energia

Tietoisuus, energia ja parantuminen – luentotiivistelmä

Pisaroita helmia

Energia ymmärrettynä terveyttä edistäväksi voimaksi voi auttaa paranemaan tai hallitsemaan sairauden oireita.

Sanan ”energia” käyttäminen terveyden ja parantumisen yhteyksissä saattaa herättää hämmennystä, koska olemme tottuneet ajattelemaan, että energia on fysiikan ja voimalaitosteollisuuden termi ja että sitä voi käyttää vain se, jolla on riittävät fysiikan tiedot.

Fysiikassa energia määritellään omalla tavallaan. Tavalliset ihmiset puhuvat siitä omalla tavallaan. He säästävät energiaa ja kuluttavat sitä. Ihmisessä olevalla energialla viitataan  yleisimmin kaloreihin. Niitä säädellään ravitsemuksella ja liikunnalla. Puhutaan fyysisestä ilmiöstä.

Pidin viime keskiviikkona (27.4.2016) esitelmän Forum Humanum-luentosarjassa Porthaniassa Helsingissä.  Tässä muutamia ydinasioita esityksestäni.

Maailmankuva ja ihmiskäsitys vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme ”energian” ihmisessä. Jos pidämme ihmisolentoa vain  maailmankaikkeuden sattumana, materiaalisena molekyylikoneena,  niin energiakin näyttäytyy fysikaalisesti mitattavana asiana. Sillä ei ole mitään tekemistä tietoisuuden ja mielen kanssa. Tämän näkemyksen mukaan tietoisuus syntyy aineesta eli mieli on aivojen tuote.

Ihmiskäsityksiä

Voimme nähdä ihmisen ja ihmisyyden toisenlaisestakin näkövinkkelistä. Jos ymmärrämme hänet ei-materialistisesti eli kehomielellisesti eli holistisesti (kokonaisvaltaisesti), energia näyttäytyy moniulotteisena kapasiteettina, voimavarana. Tämän katsannon mukaan tietoisuus on yhtä perustava maaimankaikkeuden ominaisuus kuin ainekin. Ihmisen tapauksessa tietoisuutta voi siis olla muunlaistakin kuin vain aivojen tuottamaa.

 

YHteistoimintaverkko

 

Ymmärrän ”energian” ihmisessä eräänlaiseksi yhteistoimintaverkon osaksi. Sovellan käsitettä laajassa, fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja spirituaalisen voiman merkityksessä, en fysiikan terminä. Sana on metafora ilmiöille, jotka sisältävät yhteisöllisiä, kehollisia, psyykkisiä ja spirituaalisia tuntemuksia ja voimia.

Tietoisuuden voima

Mielen vaikutuksesta kehollisiin toimintoihin on olemassa vankkaa tieteellistä näyttöä. Vaikutus toimii tietysti toiseenkin suuntaan. Ihmiskunta on tajunnut ilmiön merkityksen jo vuosituhansia sitten.  Länsimaisessa lääketieteessä se meinasi unohtua noin kahdensadan viime vuoden aikana. Ajateltiin, että lääketieteen kuuluu pohjautua pelkästään luonnontieteeseen (fysiikka, kemia, biologia), ja kaikki ihmisen vaivat ja sairaudet redusoituvat (eli palautuvat) biologiaan (luihin, lihaksiin, vereen, soluihin, molekyyleihin, geeneihin, DNA:han jne.)

Nykytiede on palauttanut kehomielen (=kehon ja mielen saumattoman yhteyden)  ja tietoisuuden (tunteet, ajatukset, mielenliikkeet) arvoiselleen, oikealle paikalle. Esimerkiksi psykoneuroimmunologiset ja lukuisat joogaa ja meditaatiota (tietoinen hyväksyvä läsnäolo – mindfulness) koskevat kliiniset kokeet ovat osoittaneet, että mieli voi vaikuttaa kehollisiin reaktioihin.

Tuore Tiede-lehti no 4/2016 käsittelee aihetta ja toteaa muun muassa, että vaikka tiukat kliinisten kokeiden kriteerit täyttäviä tutkimuksia asian osoittamiseksi ei ole, niin on mahdollista, että mieli vaikuttaa myös vakavissa sairauksissa.

Mieli ja syövät

Mielenkiintoista on, että monet, ehkä jopa useimmat kehomieli-ajatteluun nojaavat täydentävät hoitajat jakavat kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen. Kansalaiset saattavat turvautua heihin ehkä juuri siksi, että hoitajan myötätuntoinen läsnäolo ja tukeva asennoituminen nostavat asiakkaan kokemukset eli fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja spirituaaliset  tuntemukset arvokkaiksi asioiksi hoitoprosessissa. 

Olen pohtinut, voisiko tämä selittää sen, että kaikille ihmisille ei riitä tavanomainen, vain fyysisen maailman materiaalisiin faktoihin luottava lääketieteellinen apu? He tuntuvat tarvitsevan jotakin muuta. Tutkimusten mukaan täydentäviä hoitomuotoja ei käytetäkään korvaamaan tavanomaista hoitoa, vaan nimen omaan sen lisänä ja täydennyksenä.

Tietoisuus energia paraneminen

Energia-metafora auttaa hahmottamaan, kuinka ihmisyyden eri puolet (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja spirituaalinen) voivat kukin erikseen ja yhdessä auttaa ja voimaannuttaa väsynyttä, sairasta, kärsivää  ja ongelmaista ihmistä. Nämä samat puolet myös vahvistavat ja edistävät terveen ihmisen hyvinvointia.

Keskiviikkoillan esitykseni jälkeen käytiin vilkasta keskustelua. Sain kuulla, että terveydenhuollossa, esimerkiksi terveydenhuolto-oppilaitoksissa aletaan kiinnostua täydentävistä terveysnäkemyksistä. Joku ehdottikin kirjaani (Aarva 2015) oppikirjaksi terveysalalle.

Myös suomalaisissa sairaaloissa toimii jo osastonlääkärin suostumuksella yksittäisiä terapia-alan ammattilaisia, jotka soveltavat kokonaisvaltaisia näkemyksiä, mutta ei tietenkään vielä samalla tavoin kuin Norjassa ja USA:ssa.

Norja ja USA

Täydentäviä hoitoja tarjoavien sairaaloiden osuus Norjassa lisääntyi viiden vuoden aikana 50  prosentista (vuosi 2008) 64 prosenttiin (vuosi 2013).[i] Yhdysvalloissa vuonna 2012 sairaaloista noin 40 prosenttia tarjosi potilailleen näitä hoitomuotoja, esimerkiksi akupunktiota, hierontaa, terapeuttista kosketusta ja ohjattua mielikuvaharjoittelua. Integratiivisen lääketieteen koulutusta annetaan kymmenissä lääketieteen ja terveydenhuollon ammattioppilaitoksissa USA:ssa.[ii]

Yhdysvaltain Kansallinen Terveysinstituutti (NIH) kertoo nettisivuillaan, että psykiatrian ja psykologian professori Richard J Davidson luennoi ensi tiistaina (3.5.2016) mielen vaikutuksesta aivoihin. Luentoa voi seurata netissä livenä. https://nccih.nih.gov/news/events/lectures/SES16

NIH aivot ja mieli

Näyttää siltä, että Suomessakin muutos on käynnistymässä. Täydentäviin terveysnäkemyksiin aletaan terveydenhuollossa ja viranomaistaholla pikku hiljaa suhtautua asiallisesti. Tämä merkitsee sitä, että ryhdytään keskustelemaan avoimesti ja argumentoimaan eri näkemyksiä kunnioittaen siten, että nojaudutaan tutkimustietoon ja tosiasioihin.

Täydentävien hoitojen aihepiiristä saat lisää tietoa kirjasta Pauliina Aarva: Parantavat energiat. Tilaukset:
Adlibris, hinta  20 €   http://www.adlibris.com/fi/haku?q=aarva+pauliina
Viisas elämä – Basam Books, hinta 29 €  http://www.basambooks.com/kirja/978-952-260-449-1/parantavat-energiat/

Muut lähteet

Jacobsen R, Fønnebø CM, Foss N, Kristoffersen AE. Use of complementary and alternative medicine within Norwegian hospitals. BMC Complementary and Alternative Medicine 2015;15:275.

Sierpina, V. S. & Dalen, J. E. (2013) The Future of Integrative Medicine. The American Journal of Medicine, 126(8):661–662.

 

 

 

 

 

 

Parantavat energiat -haastattelu

Kukka ja oksaViikko sitten keskiviikkona toimittaja Mili Kaikkonen teki haastattelun Radio Helsingin suorassa keskusteluohjelmassa Vaiheessa. Puhuimme syyskuussa ilmestyvästä kirjastani ”Parantavat energiat – myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista”.

Kirja käsittelee samoja epävirallisen terveydenhoidon teemoja, joista olen tässä blogissakin kirjoittanut, mutta siinä on myös tuoretta tutkimustietoa sekä potilaiden omakohtaisia kertomuksia hoitokokemuksistaan.

Haastattelussa ehdittiin käsitellä vain muutamaa teemaa. Se antaa kuitenkin yleiskuvan siitä, millainen kirja on tulossa.

Olen parhaillaan tekemässä tekstiin viimeisiä korjauksia eli luen taittovedosta.

Tässä linkki haastatteluun: https://www.radiohelsinki.fi/podcast/35435/?Vaiheessa-ohjelmassa+otettiin+selv%C3%A4%C3%A4+vaihtoehtohoidoista

Parantavat energiat on tietokirja, jossa kerrotaan mitä vaihtoiset eli täydentävät hoidot ovat. Teos murtaa ennakkoluuloja ja valottaa, millaista näyttöä tieteen keinoin on saatu energia- ja muiden täydentävien hoitojen terveysvaikutuksista. Viisi käyttäjää kuvailevat, miten nämä hoitomuodot ovat auttaneet liikenneonnettomuudesta ja syöpähoidoista johtuneiden kipujen, väsymysoireyhtymän, allergiaoireiden ja masentuneisuuden vähenemisessä.

Joka kolmas suomalainen käyttää täydentäviä hoitoja, vaikka terveydenhuolto hyljeksii niitä. Niinpä potilas, vaikka täydentävä hoitotapa on häntä auttanut, vaikenee asiasta lääkärin vastaanotolla. Miksi? Kirjassa etsitään tähän vastauksia. Siinä avataan myös myyttien, enkeleiden, plasebon, myötätunnon ja rakkauden parantavia vaikutuksia.

Olisiko nyt jo aika avoimelle ja ennakkoluulottomalle keskustelulle toimiviksi  osoitettujen  täydentävien hoitojen paikasta terveydenhuollossa? Ristiriidasta virallisen ja epävirallisen hoitamisen välillä ei hyödy kukaan – ei ainakaan tavallinen kansalainen ja potilas.

Simppeli, mutta sumea maailma

VuorovaikutustaUniversumi on yksinkertainen, mutta hivenen sekava. Näin kuvaa  fyysikko Kari Enqvist maailmankaikkeutta tuoreessa Tiede-lehden numerossa.  Isaac Newtonin mekaniikka on yleisessä mielipiteessä muuttunut virheellisesti fysikaalisten teorioiden ikoniksi. Tällä Enqvist ilmeisesti viittaa siihen, että kansa tulkitsee fysikaalis-mekanistista maailmankuvaa yksipuolisesti.

Hän sanoo, että fysiikka kuvailee monimutkaisia luonnonilmiöitä ja mainitsee modernit säieteoreetikot. He yrittävät yhdistää kvanttifysiikkaa ja Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa Kaiken teoriaksi. Siinä käsitellään erilaisia maailmankaikkeuden ulottuvuuksia ja puhutaan ajan ja avaruuden kvantittumisesta. Karkeasti tulkiten kvanttiteoria tarkoittaa sitä, että havaitsija tai mittalaite vaikuttavat jollakin tavalla fysikaalisen maailman mittaustulokseen silloin, kun mitattava objekti on äärimmäisen pieni eli atomia pienempi. Mikromaailmassa nimittäin kaikki liikkuu. (Kvanttiteoriasta saa hyvän käsityksen Tarja Kallio-Tammisen kirjasta Kvanttinen todellisuus. Blogissani on tiivistelmä hänen ajattelustaan. Kirjoitukset löytyvät hakusanalla kvantti.)

Enqvist toteaa, että erilaisten ulottuvuuksien hahmottaminen maailmassa fysikaalisiksi todellisuuksiksi (kuten säieteoriassa) on toistaiseksi vain teoreettista ja jos ajattelu osoittautuu todeksi, maailmankaikkeuden olemuksen ja aineen pienimpien osasten selitykset lähtisivät yhdestä alkulähteestä.

Mielenkiintoista tässä on se, että jo muinaiset idän filosofiat ovat puhuneet absoluutista tai maailmankaikkeuden alkulähteestä. Näin siis kaikki olevainen maailmassa on yhtä ja aina suhteessa toisiinsa. Näin muinainen näkemys maailmasta ulottuu moderniin fysiikkaan saakka. Eivät muinainen ja nykyinen näkemys samoja ole, sillä ymmärrys maailmankaikkeuden yksityiskohdista on vuosituhansien aikana lisääntynyt valtavasti. Mutta niiden ytimessä on jotakin yhteistä.

Ihminenkin on yhtä kaikkeuden kanssa. Joogafilosofiassa esimerkiksi katsotaan, että ihmisen ”onnettomuus” ja ”yksinäisyys” juontuu perimmältään siitä, että hän on repäisty irti alkulähteestä. Hän on siis hajaantunut pois ytimestä/än. Itäisestä perinteestä kumpuavan energia-ajattelun mukaan ihminen sairastuu, kun hänen energiatasapainonsa on horjunut. Tämä voi liittyä muun muassa vuorovaikutuksen ongelmiin muiden ihmisten kanssa. Energia tässä katsannossa ymmärretään fysiikkaa laajemmin kattamaan myös mielentiloja, tunteita ja suhteita.

Tiedettä popularisoivassa artikkelissaan Enqvist toteaa, että perimmäinen luonnonlaki on juuri energian säilyminen johon liittyy olennaisesti vuorovaikutus. Koulukirjoissa hänen mukaansa puhutaan voimista, joiden sanotaan muuttavan kappaleen liiketilaa. Mutta kuitenkin liiketilan muutosta ja voimaa ei voi mitata toisistaan riippumatta. Tässä tuleekin mukaan vuorovaikutuksen ilmiö.

Hän kirjoittaa, että ”kappaleiden, puiden ja planeettojen on jollakin tavoin tunnistettava toisensa. Ja ne tekevät se vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.” Kaikki suuretkin esineet kostuvat atomeista ja alkeishiukkasista, jotka siis ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Jäin miettimään kirjoituksen kahta viimeistä kappaletta, jossa sanotaan näin:

Tarkkuus, jolla suurehko atomaarinen koje ympäristönsä näkee ja kokee, riippuu sen arkkitehtuurista: millä tavoin se on rakennettu tai biologisten prosessien kautta kehittynyt, ja miten se käytännössä toimii. Toisin sanoen, miten se on vuorovaikutuksessa ulkopuolisen todellisuuden kanssa”

Tässä voisi mielestäni olla kyseessä esimerkiksi ihminen (eli suurehto atomaarinen koje) ja hänen vuorovaikutuksensa. Tämä tarkoittaa käytännössä toimintaa, kommunikaatiota, ajattelua, tunteita ja kokemuksia, joita elämä tarjoaa.

Jutun viimeisessä kappaleessa Enqvist viittaakin ihmiseen: ”On vääjäämätöntä, että tuo kokemus on sumea ja karkeistettu ja siksi mittaamattomien etäisyyksien päässä atomien ja alkeishiukkasten maailmasta. Ja jos kyseinen atomaarinen systeemi kykenisi ihmisen lailla mietiskelemään tuntemuksiaan, se voisi helposti ajautua virhepäätelmään, ettei sen kokemusmaailmalla ole mitään tekemistä atomien kanssa.

Mitähän tämä tarkoittaa? Kirjoituksessa mainitaan sana ”kokemus” vain tuossa loppukappaleessa eikä määritellä, mitä sillä tarkoitetaan. Ilmeisesti se viittaa maailmankaikkeuden kappaleiden väliseen vuorovaikutukseen.

Ihmisessä kokemus kuitenkin kuuluu mielen piiriin. Se on yksilöllinen mielentila, joka voi syntyä vuorovaikutuksesta, mutta myös itse luoda sitä. Kokemus on tietoisuutta. Tietoisuus taas on teknis-fysikaaliselle enqvistiläiselle maailmankuvalle ongelmallinen. Tietoisuutta kun ei voi palauttaa aineeseen, sitä ei voi pilkkoa aivokemiaksi, soluiksi ja atomeiksi. Se ei ole fysikaalista todellisuutta.

Käännän nyt Enqvistin kirjoituksen loppulauseen selkeäsanaiseksi eli vaihdan kieltoilmaukset myöntäviksi:

Ja jos kyseinen atomaarinen systeemi kykenisi ihmisen lailla mietiskelemään tuntemuksiaan, se voisi helposti ajautua oikeaan päätelmään, että sen kokemusmaailmalla on paljon tekemistä atomien kanssa.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että Enqvistin mielestä ihmisen kokemus voi vaikuttaa fysikaalisiin tosiasioihin?

Jos näin on, niin hänen monista kirjoistaan tunnettu aineelliseen evoluutioon perustuva maailmankuvansa on kääntynyt päälaelleen. Materialistinen maailmanselitys näet pitää mieltä, tietoisuutta ja tunteita vain fysikaalis-biologisen todellisuuden tuotteina, eräänlaisena sivuvierteenä, joilla ei ole ”itsenäistä olemusta”.

Onko oikeaoppisesta tutkijasta nyt tullut kerettiläinen? Vai enkö ymmärrä Enqvistin tekstin merkitystä?

Ehkä kysymys on juuri siitä, että maailmankaikkeus on perimmältään yksinkertainen, mutta sumea. Järkeenkäyvä, mutta uskon asia. Tosiasiallinen, mutta sadunomainen. Tieteen avulla selitettävä, mutta myyttinen.

Fysiikka/fysikalistinen maailmanselitys ei selitä sitä tyhjentäväst. Tarvitaan muutakin. Ehkä alkulähde onkin jotakin hengen tapaista, absoluuttia, ydintä.

Materialistista maailmankuvaa kritisoiva katsanto ymmärtää mielen ja sen osana tunteet ja kokemukset luonnonjärjestyksen keskeiseksi osaksi eikä vain fysikaalisen todellisuuden sivutuotteeksi. Ehkä maailmankaikkeuden selitystä kannattaisi etsiä tältä suunnalta. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa filosofi Thomas Nagel, jonka ansiokas kirja Mind & Cosmos (2012) on nyt käännetty suomeksikin Mieli ja Kosmos (2014).

Lähteet

Enqvist, Kari. Simppeli mutta sumea universumi. Tiede 12/2014.

Nagel, Thomas, 2012. Mind & Cosmos. Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature is Almost Certainly False. Oxford University Press. New York.

Nagel, Thomas, 2014 Mieli ja Kosmos. Miksi materialists-darwinistinen luontokästys on lähes varmasti epätosi. Basam Books. Tallinna.

Kallio-Tamminen, Tarja (2006) Kvanttilainen todellisuus. Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muovaajina. Yliopistopaino. Helsinki.

Voodoo!

Afrikkalainen nukketaulu

Maailmassa on 57 miljoonaa voodoo-uskonnon kannattajaa. Kamalaa. Näin paljonko on ihmisiä, jotka tökkivät neuloilla nukkeja ja kiroavat ihmisiä?

Tällä tavalla ajattelin, kun tutkija-tietokirjailija Liisa Väisänen aloitti esitelmänsä Tallinnan risteilylaivan kabinetissa. Hän näytti kiinnostavia kuvia Beninistä, jossa hän on tutustunut tähän vanhaan henkiseen maailmaankuvaan. Benin Länsi-Afrikassa on maailman ainoa valtio, jossa voodoo on virallinen uskonto.

Orjakaupan myötä voodoo on levinnyt myös Amerikkaan.  Ranskalaiset kauppamiehet ostivat  länsiafrikkalaisilta heimopäälliköiltä vihollisheimojen vangiksi otettuja ihmisiä, jotka lastattiin laivoihin. Ranskalaiset vaihtoivat sitten orjat kahviin, puuvillaan ja sokeriin.  Näin Eurooppa harjoitti orjakauppaa, joka ei kuitenkaan näkynyt ranskalaisten jokapäiväisessä elämässä muuton kuin kahvin, sokerin ja puuvillan käytön lisääntymisenä.

Amerikassa voodoo levisi orjilta muuhun väestöön samaan tapaan kuin kävi jazzille, joka alun perin oli mustien musiikkia. Vielä 1960-luvulla Suomessakin puhuttiin neekerijatsista.

Voodoo-uskonnon alkuperä on Ghanan, Togon, Beninin ja Nigerian alueella.

Samalla tavoin kuin shamanismi myös voodoo on animistista. Eläimissä  ja esineissä voi olla henki. Voodoossa ajatellaan, että hyvä tai paha henki voi vallata minkä tahansa esineen tai ihmisen. Voodoon  hyviä ja pahoja henkiä voisi verrata vaikkapa kristillisyyden enkeleihin ja demoneihin.

Kansanhurskaus

Voodoo vakiintui Väisäsen mukaan uskonnoksi 1600-1700 -luvulla, mutta  se pohjautuu eri heimojen vuosituhantisiin kirjoittamattomin traditioihin. Voodoossa kuten kristinuskossakin on monia eri suuntauksia ja vivahteita. Ranskassa on nykyisin useita voodoo-seurakuntia. Kanadaan on perustettu seurakunta vuonna 2010.

Beniniläisen voodoo-seurakunnan papisto määrittelee ja linjaa oppia. Kansa sen sijaan voi harrastaa rituaalimenoja  ja  ”uskoa” hieman eri tavalla kuin papit opettavat.

Esimerkiksi  Mami Wata on naiseuden henki/jumala ja myös veden henki.  Kansa uskoo, että Mami Wata  elää yhteisönsä kanssa meressä, syvällä veden alla. Tähän papisto ei usko, mutta antaa ihmisten ajatella miten haluavat. Kristillisyydessä samanlainen oppi-uskovien ja tavallisen kansan ero voisi ilmetä esimerkiksi  käsityksessä enkeleistä.

Monet ihmiset kokevat saavansa apua enkeleiltä ja he jopa tuntevat  tai näkevät niitä. Papit eivät kovin innokkaasti puhu eivätkä teologit tutki suojelusenkeleitä. Enkelit vaikuttavat olevan jonkinlaista kristinuskon hörhöryhmää.

Kansanhurskaus näyttääkin olevan selkeästi eri asia kuin papiston käsitykset ja opit – niin voodoossa kuin kristillisyydessäkin.

Tanssi vie transsiin

Henki voi voodoon mukaan vallata ihmisen monin tavoin. Rituaaleissa sen sijaan nimenomaan pyritään siihen, että ihmiseen tulisi jokin hyvä henki, esimerkiksi Mami Wata. Rituaalit rakennetaan musiikin ja tanssin varaan tavoitteena juuri transsi.  Tanssi onkin olennainen keino transsin, muuntuneen tietoisuuden tilan saavuttamisessa. Transsimusiikissa tempo kiihtyy, kunnes voodoo-henki valtaa joitakin rituaaliin osallistujia ja he vaipuvat/kohoavat/menevät transsiin.

Transsitanssia säätelevät voodoo-papit  niin,  että esim.  Mami Watan jumalanpalvelusriitissä  porukka ei saa heti tanssia liikaa, jotta ihmiset eivät mene liian pian transsiin.  Tämä tapahtuu musiikkia ja tanssia säätämällä eli rauhoittamalla.  Sitten kun pappien mielestä tulee transsin aika, meininki kiivastuu.  Mami Wataa mennään yhdessä palvomaan rantaan. Siellä osa  rituaaliin osallistujista menee transsiin ja syöksyy  veteen (jossa Mami Watan ajatellaan olevan).

Rituaalin avustajat, yleensä riuskat nuoret miehet, ovat tukemassa ja tarvittaessa nostavat transsissa olevat vedestä rannalle ja toisten avustajien huomaan heräämään.  Tällaista seremoniaa pidetään Beninissä arvokkaana ja parantavana.

Voodoossa on hyvin paljon erilaisia henkiä, Väisäsen mukaan  yli 200. Niiden kanssa käydään kauppaa, uhrataan tai annetaan hengille ruokaa, juomaa tai jotain muuta, jotta henki auttaisi ongelmissa.

No, anekauppa oli yleistä (taitaa olla vieläkin) katolisessa kirkossa. Voi olla, että me teemme samanlaisia kauppoja maksaessamme kirkollisveroa puolivaltiollisessa evankelisluterilaisessa kirkossamme.

Entäpä ne nuket?

Maagisuus on pyrkimystä hallita asioita, jotka eivät ole ihmisen hallittavissa. Karkeasti ottaen voodoon maagisessa ajattelussa  on kahta lajia, mustaa ja valkoista magiaa.

Nukke nojatuolissa

Nuket, joita pistellään, ovat mustaa magiaa.  Neulanpistoilla pyritään vertauskuvallisesti vahingoittamaan jotakuta toista ja tuottamaan hänelle ikävyyksiä. Tämä on kuitenkin äärimmäisen harvinaista voodoossa, vaikka juuri tämä lienee vallitseva (virheellinen)käsitys voodoon ydinopista.

Sen sijaan yleisesti nukkeja käytetään myös valkoisena magiana eli hyvien asioiden edistämiseen samaan tapaan kuin vaikkapa ikoneita ortodoksisessa kristillisyydessä tai rukousliinoja  siperialaisessa shamanismissa.

Voodoo-pikkunukke kätkettynä paidan alle voi edistää parantumista, suojata sairauksilta ja onnettomuuksilta ja vastata toiveisiin. Nykyään on muuten luterilaisessakin kirkossa tapana esittää pikku lappusille kirjoitettuja rukouspyyntöjä, jotka voi jättää joissakin kirkoissa tätä varten varatulle pöydälle. Ne ovatkin omanlaisiaan rukousliinoja.

Kuusen toivomuslappuja Tallinnassa.

Kuusen toivomuslappuja Tallinnassa.

Kallis jouluvana

Aika samanlainen juttu näkyi Tallinnan vanhassa kaupungissa, johon kävelin katselemaan räntäsateista kaupunkia Väisäsen laiva-luennon jälkeen.  Torilla seisoi iso valaistu kuusi, johon oli kiinnitetty satoja, ehkäpä tuhansia toivomuslappuja, -kirjeitä ja -kortteja. Niissä toivottiin, että ”kallis jouluvana”  (ymmärtääkseni joulupukki) muistaisi listatuilla lahjoilla. Oli siellä myös toiveita allergian katoamisesta vuonna 2014. Ja paljon muita ihmiselle tärkeitä toiveita.

Allergian poisto

Tässä toivotaan, että allergia häviäisi vuonna 2014.

Eräänlaista voodoota tämäkin. Tuottakoon kaikki  kuusessa roikkuvat toivomuslaput tulosta!

Länsi-afrikkalainen shamanismi

Pariskunta Adama ja Naomi Doumbia ovat koonneet kirjaansa Länsi-Afrikan shamanismi ja henkinen perinne  (2011) Beninistä länteen sijaitsevien maiden, erityisesti mande-kansan uskomuksia, rituaaleja, seremonioita ja parannuskeinoja.

Mande-kansallakin on lukuisia henkiä, kuten eläin-, savanni-, menninkäis- ja ihmishenget. Jokainen yksittäinen henki kuuluu Suurelle Hengelle. Mande-kansan maailmankuvassa fyysinen ja henkinen ovat toisistaan erottamattomia.  Ihminen ja hänen yhteisönsä pyrkivät löytämään tasapainon hengen ja materian välillä.

Nyama on energiaa, elämän perusvoimaa, joka on lähtöisin Hengestä ja joka lävistää koko maailmankaikkeuden. Tämä muistuttaa idän filosofioita. Nyama nimittäin kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin joogafilosofian prana.

Länsi-afrikalaisessa shamanismissa ajatellaan, että kaikki, missä on elämää, puhuu.

”Kaikki mikä puhuu, kertoo tarinaa Hengestä. Se on esi-isiemme kieltä, joka opettaa meitä elämään sopusoinnussa ympäristön ja toinen toistemme kanssa. Monet meistä ovat kadottaneet tuon kielen, vaikka se vaikuttaa kaikkialla ympärillämme. Kuulemme sen pysähtyessämme kuuntelemaan tuulen huminaa tai savannin havinaa. Kun annamme silmiemme levätä maan kukoistuksessa ja vuodenaikojen värityksessä saamme yhteyden tuohon pyhään kieleen, joka tuo meitä lähemmäksi Henkeä.” (Doumbia A&N 2011)

Lähteet

Doumbia  Adama & Naomi 2011. Länsi-Afrikan shamanismi ja henkinen perinne. Karisto. Hämeenlinna.

Liisa Väisänen FT. Vodu, Vudun, Vodon, Vodun, Vudu, Voodoo. Esitelmä 11.1.2014 Viking line. Helsinki-Tallinna.

Elämän energiaverkko

Syksy on muuttanut vaahteran lehden  pitsiverkoksi.

Syksy on muuttanut vaahteran lehden pitsiverkoksi.

”Elämä on jatkuvassa muutoksessa oleva keskinäisriippuvainen energiaverkosto”. Näin T määritteli elämisen.

Siinä on sanottu tiiviisti ydinasia: ihminen ei ole erillinen saareke, vaan luotu kokemaan ja toimimaan yhdessä muiden kanssa.

Elämme yhteisöissä, joissa vallitsee eri aikoina erilaisia voimatasapainoja. Samaan aikaan olemme myös yksilöitä, persoonia. Olemme sosiaalisia yksilöitä alati vaihtelevissa tilanteissa. Vastaanotamme ja annamme psyko-fyysis-spirituaalista energiaa.

Avain tasapainoon ja onneen on oman roolinsa tajuaminen näissä elämän energiaverkoissa. Kun sen ainakin suurin piirtein hahmottaa, voi olla sovussa maailman kanssa ja tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Silloin löytää itsestään, muista ihmisistä ja ympäristöstä paljon mielenkiintoista ja arvokasta.

Elämän teatteria

Se, että olemme erilaisia ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla myös erillisiä tai eristyneitä.  Verkostoon mahtuu kaikenlaisia tyyppejä. Joku parantaa maailmaa politiikassa, toinen kehittelee bisneksiä, kolmas urheilee, tekee taidetta tai viljelee maata.  Joku leipoo, hoitaa lapsia, sijaa vuoteen, lukee netistä uutiset, kuuntelee Spotifystä musaa, tekee rakennushommia, kastelee kukat. Kaikki me  vaikutamme ihmiskunnan verkostossa.

Jokaisella on tarkoituksensa suuressa teatterissa. Tästä puhui jo Dante Jumalaisessa näytelmässään. Muinaiset Intian viisaat kauan ennen Dantea ovat myös kertoneet elämän teatterista eli siitä, että paljon ja monenlaista tapahtuu jokaiselle, että kaikella on aikansa. Raamattukin puhuu näistä asioista.

Elämän teatterin, draaman tajuaminen voikin olla toinen avain ihmisyyden täyteyteen.

Elämän energiaverkossahan ollaan vähän kuin teatterissa – näkijänä, kokijana ja toimijana. Näin syntyy verkostoitunutta arjen taidetta.

Ihmisyyttä kämmeniin

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Minua se tönii eteenpäin, syvemmälle, aidompaan ja totuudellisempaan näkemiseen, olemiseen ja tekemiseen.

Siispä levitän ihmisyyttä kämmeniini ja kättelen maailmaa. Siitä sitten, käsikontaktin kautta, lähden tutustumaan todellisuuteen, jossa asustavat itseni lisäksi sinä, hän, me, te ja he. Sinne kuuluvat myös kivet, vuoret, järvet ja metsän eläimet. Kaikki luodut.

Opiskellessani elämää maksan arkisesti sähkölaskuja, asumiskuluja, ruokia, bussilippuja, bensalaskuja ja muita inhimilliseen energiavirtaan kuuluvia menoeriä.

Siinä sivussa teen kaikenlaisia asioita. Käyn kaupassa, laitan ruokaa. Silitän vaatteita, ihmisiä ja kissaa.  Ajattelen rakkaimpiani, kuolleita ja eläviä. Teen terhakoita suunnitelmia. Joskus toteutan niitä, joskus en. Välillä onnistun, välillä en.  Suren, iloitsen ja huokaan. Koen kaikenlaisia tunteita kaiken aikaa.

Työskentelen, lepään ja laiskottelen. Tapaan ihmisiä ja olen yksin. Kävelen metsässä tuulta haistelemassa. Tai olen vain.

Kullekin asialle on oma hetkensä ja tilansa elämäni energiaverkossa, matkalla yhdeltä arjen näyttämöltä toiselle. Siellä sukkuloit muuten juuri nyt sinäkin, joka luet tätä juttua. Mutta omalla puolellasi näyttämöä.

Toivotan sinulle ja meille kaikille nautinnollista elämänteatteria turvallisessa energiaverkostossa.

Ja kiitokset matkakumppanuudesta.

Värikäs vaahteramatto.

Värikäs vaahteramatto.

Krishnamurti, myötätunnon lähettiläs & Dawkins, evoluutiobiologi

Marjat 2012-08-12 13.24.26

Kaikki, mikä koskee minua psykologisesti, koskee kaikkia maailmassa, väittää Intiassa syntynyt  Jiddu Krishnamurti (1895-1986). Hänestä piti tulla uskonnollinen johtaja, mutta tulikin henkinen opettaja, joka ei halunnut sitoutua mihinkään uskonnolliseen tai poliittiseen liikkeeseen.

Maailmassa on paljon kurjuutta ja inhimillistä kärsimystä.  Krishnamurtin mukaan tarvitaan ”kumousta psyykessä”, koska ihmiset kaikkialla ovat samojen harhojen vallassa. On harhaa nähdä itsensä erillisenä muusta ihmiskunnasta ja toisista ihmisistä sen perusteella, että heillä on erilaiset uskonnolliset tai poliittiset aatteet, perinteet ja kulttuuritausta.

”Me olemme ihmisiä emmekä nimilappuja”, hän toteaa.

Sen tajuaminen, että olemme yhtä kaikkien ihmisten, kaikkien olioiden ja koko maailman kanssa, voi johtaa siihen, että kohtelemme muita kuten itseämme. Tulemme myötätuntoisiksi. Tällainen henkinen muutos on tarpeen inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi. Kun ihminen tuntee ja kokee  – ei pelkästään ymmärrä älyllisesti – olevansa samaa maata kaikkien kanssa, hän alkaa toimia myötätuntoisesti kaikkialla.

Vaikuttaa selkeältä ja periaatteessa yksinkertaiselta.

Mutta miten tunnetaan ja koetaan yhteyttä? Tähän Krishnamurti ei anna suoraa vastausta, eikä pyri esiintymään auktoriteettina (vaikka on pitänyt satoja opetustilaisuuksia ei puolilla maailmaa ja opetuksista on julkaistu kymmeniä kirjoja). Hän korostaa jokaisen henkilökohtaista ajattelua ilman ideologioita, uskontoja, historiaa tai filosofioita.

Vain sinä olet, sinun suhtautumisesi, yhteytesi toisiin ja maailmaan. Mitään muuta ei ole. Tämän havaitseminen joko aiheuttaa suurta toivottomuutta, mikä edelleen synnyttää kyynisyyttä ja katkeruutta, tai se hävittää kaiken itsesäälin, koska näet silmästä silmään tuon tosiasian, että vain sinä, eikä kukaan muu, olet vastuussa maailmasta ja itsestäsi ja siitä, mitä ajattelet, mitä tunnet ja miten toimit. Tavallisesti syyttelemme menestyksellisesti toisia, mikä on eräänlaista itsesääliä.” (Kirshnamurti 2013)

On nähtävä kokonaisuus. Pitää katsoa itseään ja muita niin, että näkee kaiken: kauneuden, hyvyyden, raakuuden, väkivaltaisuuden ja valehtelun.

Mutta kuka siihen pystyy, mietin. Mehän pilkomme ongelmat, jotta hallitsisimme niitä. Paloittelemme ja teoretisoimme, että ymmärtäisimme paremmin maailmaa.

Krishnamurtin mielestä tieteellä tai uskonnolla ei ole mitään tekemistä ihmisen itseymmärryksen kanssa. Se tulee suorasta, välittömästä suhteesta todellisuuteen, toisiin ihmisiin, maailmaan. Elämän todellisuudesta.

Henkinen opettaja ei halunnut kerätä ympärilleen opetuslapsia, vaan kehotti ihmisiä kohtaamaan elämän itse ja löytämään omat vastaukset. Hänen tekstinsä ovat sekoitus filosofiaa, uskonnollis-yhteiskunnallista ajattelua, psykologiaa ja runoutta. Niitä kannattaa lukea tunnevirityksellä mieluummin kuin analyyttistä järkeä käyttäen. Teksti kun ei noudata tavanomaista rationaalisuuden kaavaa. Ja silti se avartaa lukijaa.

Krishnamurti vastustaa kaikkia auktoriteetteja, niin uskonnollisia guruja, poliittisia päällepäsmäreitä kuin tieteen johtajiakin, muistuttamalla meitä itsestämme, esimerkiksi näin:

”Sisäisen sekasortoisuudeen pohjimmaisena syynä on toisten lupaaman todellisuuden tavoittelu” (Krishnamurti 2013)

Yksi facebook-kaverini laittoi linkin evoluutiobiologi Richard Dawkinsin meneillään olevaan television tiedesarjaan. Siinä Dawkins perustelee uskontojen turhuutta tieteellisillä faktoilla. Hän toteaa, että elämän tarkoituksen löytämiseksi ei tarvita uskoa olemattomaan, taikuutta tai mysteereitä. Ei tarvita ihmeitä, kun reaalitodellisuus ja tieteen keksinnöt ovat niin fantastisia, että Dawkinskin jaksaa joka aamu nousta vuoteestaan. ”On lottovoitto elää maailmassa”, Dawkins sanoo.

Tiede yrittää ottaa selvää todellisuuden luonteesta. Se on löytänyt yhtäläisyyksiä ihmisistä ja kasveista, joiden geenistöstä 50 % on samoja. Kasvit ovat ihmisen serkkuja, kumpikin ovat alkuräjähdyksen tuotetta, Dawkins sanoo ohjelmassaan.

Krishnamurtia soveltaen kasvit ovat yhtä ihmisen kanssa. Samaa maailmankaikkeutta. Ehkäpä sisaruksia. Tai jotakin vielä tiiviimpää.

Dawkins ja Krishnamurti lähestyvät samaa asiaa: olevaisuuden ykseyttä. Dawkins alkuräjähdyksen kautta (siitä kaikki on lähtenyt sikiämään) ja Krishnamusrti psykologian kautta (tuntemalla henkistä ja fyysistä yhteyttä toisiimme, voimme vähentää kärsimystä).

Samassa veneessä ovat.  Kuten me kaikki.

Uskonnollinen vai uskova

Dawkins painottaa televisiosarjassaan kuten myös kirjassaan Jumaharha (The God Delusion) uskontojen haittoja ja niiden tukahduttavuutta. Hän vetoaa rationaalisiin perusteisiin, ennen kaikkea tieteeseen. Mitä pidemmälle tiede kehittyy, sitä vähemmäksi jää ”uskomaton, käsittämätön”.

Luonnontiede auttaa ihmiskuntaa löytämään uudenlaisen näkökulman maailmaan. Se laajentaa   kapeaa ikkunaa, jonka läpi olemme tottuneet katsomaan mahdollisuuksien spektriä.  ”Laskelmat ja järki vapauttavat meidät käymään mahdollisuuksien alueella, jotka aikoinaan tuntuivat meiltä kielletyiltä ja joita lohikäärmeet asuttivat”, Dawkins kirjottaa.

Krishnamurti vetoaa sisäisiin perusteisiin vastustaessaan järjestäytyneitä uskontoja ja kaikenlaisia ideologioita. Osansa krititiikistä saa tieteen dogmatisoituminenkin, vaikka hän ei tutkimusta vastustakaan.

Hän katsoo, että ihminen on kaikkina aikoina etsinyt jotakin, mikä on hänen itsensä ulkopuolella, jotakin mitä nimitämme totuudeksi, Jumalaksi tai todellisuudeksi. Se on ajatonta tilaa, mitä eivät olosuhteet ja ajattelu saa järkkymään. Hänen näkökulmansa ihmiseen kiinnittyy sisäisyyteen ja suhteisiin.

”Uskonnollinen mielenlaatu on aivan erilainen kuin uskova mielenlaatu. Et voi olla uskonnollinen ja silti hindulainen, muslimi, kristitty, buddhalainen.”

”Uskonnollinen mielenlaatu merkitsee sellaista mielentilaa, jossa ei ole pelkoa eikä siis myöskään minkäänlaista uskoa, vaan ainoastaan se mikä on – mikä tosiasiallisesti on.”

Krishnamurtin käsitys uskonnollisuudesta on siis lähellä tieteen ihannetta – todellisuuden aidompaa tajuamista. Tätä varten hänen mielestään on olemassa uskonnollisuus, mikä ei kuitenkaan ole ajattelun tuotetta, vaan seurausta hiljaisuudesta ja tiedostamisesta ja sellaisesta mietiskelystä, jossa tarkkaavainen mietiskelijä ikään kuin sulautuu ympäristöönsä. Tarkkailija ja tarkkailtava ovat silloin sama asia. Ne ovat yhtä maailmassa. Syntyy ykseyden kokemus sisäisessä hiljaisuudessa.

”Tämä hiljaisuus on sellaista energiaa, jossa ei ole minkäänlaista ristiriitaa”. Krishnamurtin mielestä vain silloin ihminen voi olla vapaa, kun ei ole ristiriitaa, kitkaa ja vastustusta, vaan vapaata energian virtaa. Kaikki toiminta on energiaa. Tunteminen ja ajattelu ovat energiaa. Koko elämä on energiaa.

Dawkinsin kiinnostavasti esittämä tieteellinen maailmankuva on asiallinen ja järkevä, mutta se ei tunnu riittävän ihmiskunnan enemmistölle.

Krishnamurtilainen uskonnollisuus täydentää elämää. Tällainen uskonnollisuus ei ole ristiriidassa tietellisen maailmankuvan kanssa,  koska uskonnollinen mielenlaatu merkitsee kaikkeuden sisältymistä itseen. Silloin ei ole ristiriitaa, pelkoa eikä pakkoja.

Kaunista ajattelua.

 

Kirjat ja ohjelma

Dawkins R. Jumalharha. Terra Cognita. Hakapaino. Helsinki 2007.

Krishnamurti. Ajattelun tuolle puolen. Basam books. 2013.

Tiededokumentti Dawkinsin maailma. Yle 2013.

Talviunilla

Joulukuusi lumikynttilöin

Kuusi, kynttilöinään lumi, henkii pohjoista lämpöä, talven tummaa, suojaavaa energiaa.

Torkahdin toiseen maailmaan. Itsenäisyyspäivänä laskeuduin yöpuulle. Olen siis vedellyt talviunia jo viikon.

Tunnen nyt nukkuvani lumisessa metsässä. Uinun utuista horrosta, syvää ja ravitsevaa pimeän ajan lepoa. Kuusen alla, oksien suojassa olen turvassa maailman melskeeltä. Metsän henget vartioivat talviuntani.

Kuusen alle piiloon 76

Kuusen alle piiloon.

Kun tuuli vinkuu ja tupruttaa kinoksia, voin puikahtaa kuusen alle piiloon.  Vaikka mörkö  tulisi vastaan, en kauhistu!

Hirviö, käärme vai vihainen  naama Metsässä Lapissa 050

Hirviö, käärme vai vihainen naamako siinä tuijottaa alavasemmalle?

No, ehkä ihan pikkuisen pelottaa… Maahiset ja menninkäiset hipsivät omia teitään puiden välissä. Niille törröttävien oksien käärmepäät ovat arkipäivää, metsän elämää.

Pelko haihtuu,  kun huomaan valkoturkkisen, ystävällisen hahmon vieressäni. Jääkarhu? Luppakorvainen koira? Se heiluttaa häntäänsä leppoisasti ja haluaa nuolaista pitkällä kostealla kielellään. Ojennan käteni. Tunnemme yhteyttä. Olemme enemmän kuin facebook-kavereita.

Valkoturkkinen hauvelihan se siinä. Vai onko se jääkarhu?

Valkoturkkinen hauvelihan se siinä. Vai onko se jääkarhu?

Meitä on täällä muitakin pieniä ja yksinäisiä talviunilla. Hento männyn oksa pilkistää hangen alta, mutta juuri satanut lumi melkein peittää sen.

Kaartuva oksa hangella.

Kaartuva oksa hangella.

On myös kookkaampia ja varreltaan vantterampia. Tuossa pitkä hujoppi, koivukaveri vahtii aukiota ja tähystää taivasta.

Koivunhujoppi kurkottaa korkealle.

Koivunhujoppi kurkottaa korkealle.

Kaupungeissa, kylissä ja valtateillä on hyvä vaeltaa. Mutta nyt metsässä, tässä näin, tuntuu täydelliseltä. Hortoilen hämyssä. Tupsahdan mättäälle kuulemaan kuusikkoa. Sen kohina aaltoilee ilmassa. Metsäpuro solisee jäistä ja kuulasta musiikkiaan. Se kertoo virtaavan veden tarinaa ikuisesta muutoksesta luonnossa, meissä, maailmankaikkeudessa.

Puro laulaa viileitä sävelmiä kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä. .

Puro laulaa viileitä sävelmiä kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä.
.

Jossakin koputtelee tikka runkoa.  Eläinten jälkiä näkyy lumessa. Metsälintuja varmaan. Peuran askeleet ovat painautuneet kinokseen. Jäniksen jäljet katoavat. Pusikosta kuuluu loittonevaa suhinaa, mutta kuuset seisovat tanakasti paikoillaan.

Siperiassa sembramännyt, pyhät puut, hoitavat ihmisiä. Meillä on terveyskuusemme, jotka ravitsevat, lääkitsevät, suojaavat ja lohduttavat sekä metsissä että kaduilla kulkijoita.

Kuusikko.

Kuusikko.

Horrokseni tuntuu hyvältä.  Talvinokoset, joulutorkut, pimeän ajan päikkärit tasapainottavat. Ne sulattavat tumman energian lämmöksi kehossani ja voimaksi sielussani. Näin täällä kuluu aika. Todella sujuvasti. Ja se uni, jonka sain, on kaunis kantaa.

Milloinkahan mahdan herätä?

Ehkäpä jo ensi vuonna!!

Loppiaisen jälkeen päivä pitenee sen verran, että saatan kömpiä ulos kolostani nietosten keskeltä ihmisten ilmoille. Siihen saakka vetelen talviunia.

Toivotan Sinullekin hyvää, syvää ja virkistävää unta – aina kun saat sen päästä kiinni.

©Liina Keskimäki