Voodoo!

Afrikkalainen nukketaulu

Maailmassa on 57 miljoonaa voodoo-uskonnon kannattajaa. Kamalaa. Näin paljonko on ihmisiä, jotka tökkivät neuloilla nukkeja ja kiroavat ihmisiä?

Tällä tavalla ajattelin, kun tutkija-tietokirjailija Liisa Väisänen aloitti esitelmänsä Tallinnan risteilylaivan kabinetissa. Hän näytti kiinnostavia kuvia Beninistä, jossa hän on tutustunut tähän vanhaan henkiseen maailmaankuvaan. Benin Länsi-Afrikassa on maailman ainoa valtio, jossa voodoo on virallinen uskonto.

Orjakaupan myötä voodoo on levinnyt myös Amerikkaan.  Ranskalaiset kauppamiehet ostivat  länsiafrikkalaisilta heimopäälliköiltä vihollisheimojen vangiksi otettuja ihmisiä, jotka lastattiin laivoihin. Ranskalaiset vaihtoivat sitten orjat kahviin, puuvillaan ja sokeriin.  Näin Eurooppa harjoitti orjakauppaa, joka ei kuitenkaan näkynyt ranskalaisten jokapäiväisessä elämässä muuton kuin kahvin, sokerin ja puuvillan käytön lisääntymisenä.

Amerikassa voodoo levisi orjilta muuhun väestöön samaan tapaan kuin kävi jazzille, joka alun perin oli mustien musiikkia. Vielä 1960-luvulla Suomessakin puhuttiin neekerijatsista.

Voodoo-uskonnon alkuperä on Ghanan, Togon, Beninin ja Nigerian alueella.

Samalla tavoin kuin shamanismi myös voodoo on animistista. Eläimissä  ja esineissä voi olla henki. Voodoossa ajatellaan, että hyvä tai paha henki voi vallata minkä tahansa esineen tai ihmisen. Voodoon  hyviä ja pahoja henkiä voisi verrata vaikkapa kristillisyyden enkeleihin ja demoneihin.

Kansanhurskaus

Voodoo vakiintui Väisäsen mukaan uskonnoksi 1600-1700 -luvulla, mutta  se pohjautuu eri heimojen vuosituhantisiin kirjoittamattomin traditioihin. Voodoossa kuten kristinuskossakin on monia eri suuntauksia ja vivahteita. Ranskassa on nykyisin useita voodoo-seurakuntia. Kanadaan on perustettu seurakunta vuonna 2010.

Beniniläisen voodoo-seurakunnan papisto määrittelee ja linjaa oppia. Kansa sen sijaan voi harrastaa rituaalimenoja  ja  ”uskoa” hieman eri tavalla kuin papit opettavat.

Esimerkiksi  Mami Wata on naiseuden henki/jumala ja myös veden henki.  Kansa uskoo, että Mami Wata  elää yhteisönsä kanssa meressä, syvällä veden alla. Tähän papisto ei usko, mutta antaa ihmisten ajatella miten haluavat. Kristillisyydessä samanlainen oppi-uskovien ja tavallisen kansan ero voisi ilmetä esimerkiksi  käsityksessä enkeleistä.

Monet ihmiset kokevat saavansa apua enkeleiltä ja he jopa tuntevat  tai näkevät niitä. Papit eivät kovin innokkaasti puhu eivätkä teologit tutki suojelusenkeleitä. Enkelit vaikuttavat olevan jonkinlaista kristinuskon hörhöryhmää.

Kansanhurskaus näyttääkin olevan selkeästi eri asia kuin papiston käsitykset ja opit – niin voodoossa kuin kristillisyydessäkin.

Tanssi vie transsiin

Henki voi voodoon mukaan vallata ihmisen monin tavoin. Rituaaleissa sen sijaan nimenomaan pyritään siihen, että ihmiseen tulisi jokin hyvä henki, esimerkiksi Mami Wata. Rituaalit rakennetaan musiikin ja tanssin varaan tavoitteena juuri transsi.  Tanssi onkin olennainen keino transsin, muuntuneen tietoisuuden tilan saavuttamisessa. Transsimusiikissa tempo kiihtyy, kunnes voodoo-henki valtaa joitakin rituaaliin osallistujia ja he vaipuvat/kohoavat/menevät transsiin.

Transsitanssia säätelevät voodoo-papit  niin,  että esim.  Mami Watan jumalanpalvelusriitissä  porukka ei saa heti tanssia liikaa, jotta ihmiset eivät mene liian pian transsiin.  Tämä tapahtuu musiikkia ja tanssia säätämällä eli rauhoittamalla.  Sitten kun pappien mielestä tulee transsin aika, meininki kiivastuu.  Mami Wataa mennään yhdessä palvomaan rantaan. Siellä osa  rituaaliin osallistujista menee transsiin ja syöksyy  veteen (jossa Mami Watan ajatellaan olevan).

Rituaalin avustajat, yleensä riuskat nuoret miehet, ovat tukemassa ja tarvittaessa nostavat transsissa olevat vedestä rannalle ja toisten avustajien huomaan heräämään.  Tällaista seremoniaa pidetään Beninissä arvokkaana ja parantavana.

Voodoossa on hyvin paljon erilaisia henkiä, Väisäsen mukaan  yli 200. Niiden kanssa käydään kauppaa, uhrataan tai annetaan hengille ruokaa, juomaa tai jotain muuta, jotta henki auttaisi ongelmissa.

No, anekauppa oli yleistä (taitaa olla vieläkin) katolisessa kirkossa. Voi olla, että me teemme samanlaisia kauppoja maksaessamme kirkollisveroa puolivaltiollisessa evankelisluterilaisessa kirkossamme.

Entäpä ne nuket?

Maagisuus on pyrkimystä hallita asioita, jotka eivät ole ihmisen hallittavissa. Karkeasti ottaen voodoon maagisessa ajattelussa  on kahta lajia, mustaa ja valkoista magiaa.

Nukke nojatuolissa

Nuket, joita pistellään, ovat mustaa magiaa.  Neulanpistoilla pyritään vertauskuvallisesti vahingoittamaan jotakuta toista ja tuottamaan hänelle ikävyyksiä. Tämä on kuitenkin äärimmäisen harvinaista voodoossa, vaikka juuri tämä lienee vallitseva (virheellinen)käsitys voodoon ydinopista.

Sen sijaan yleisesti nukkeja käytetään myös valkoisena magiana eli hyvien asioiden edistämiseen samaan tapaan kuin vaikkapa ikoneita ortodoksisessa kristillisyydessä tai rukousliinoja  siperialaisessa shamanismissa.

Voodoo-pikkunukke kätkettynä paidan alle voi edistää parantumista, suojata sairauksilta ja onnettomuuksilta ja vastata toiveisiin. Nykyään on muuten luterilaisessakin kirkossa tapana esittää pikku lappusille kirjoitettuja rukouspyyntöjä, jotka voi jättää joissakin kirkoissa tätä varten varatulle pöydälle. Ne ovatkin omanlaisiaan rukousliinoja.

Kuusen toivomuslappuja Tallinnassa.

Kuusen toivomuslappuja Tallinnassa.

Kallis jouluvana

Aika samanlainen juttu näkyi Tallinnan vanhassa kaupungissa, johon kävelin katselemaan räntäsateista kaupunkia Väisäsen laiva-luennon jälkeen.  Torilla seisoi iso valaistu kuusi, johon oli kiinnitetty satoja, ehkäpä tuhansia toivomuslappuja, -kirjeitä ja -kortteja. Niissä toivottiin, että ”kallis jouluvana”  (ymmärtääkseni joulupukki) muistaisi listatuilla lahjoilla. Oli siellä myös toiveita allergian katoamisesta vuonna 2014. Ja paljon muita ihmiselle tärkeitä toiveita.

Allergian poisto

Tässä toivotaan, että allergia häviäisi vuonna 2014.

Eräänlaista voodoota tämäkin. Tuottakoon kaikki  kuusessa roikkuvat toivomuslaput tulosta!

Länsi-afrikkalainen shamanismi

Pariskunta Adama ja Naomi Doumbia ovat koonneet kirjaansa Länsi-Afrikan shamanismi ja henkinen perinne  (2011) Beninistä länteen sijaitsevien maiden, erityisesti mande-kansan uskomuksia, rituaaleja, seremonioita ja parannuskeinoja.

Mande-kansallakin on lukuisia henkiä, kuten eläin-, savanni-, menninkäis- ja ihmishenget. Jokainen yksittäinen henki kuuluu Suurelle Hengelle. Mande-kansan maailmankuvassa fyysinen ja henkinen ovat toisistaan erottamattomia.  Ihminen ja hänen yhteisönsä pyrkivät löytämään tasapainon hengen ja materian välillä.

Nyama on energiaa, elämän perusvoimaa, joka on lähtöisin Hengestä ja joka lävistää koko maailmankaikkeuden. Tämä muistuttaa idän filosofioita. Nyama nimittäin kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin joogafilosofian prana.

Länsi-afrikalaisessa shamanismissa ajatellaan, että kaikki, missä on elämää, puhuu.

”Kaikki mikä puhuu, kertoo tarinaa Hengestä. Se on esi-isiemme kieltä, joka opettaa meitä elämään sopusoinnussa ympäristön ja toinen toistemme kanssa. Monet meistä ovat kadottaneet tuon kielen, vaikka se vaikuttaa kaikkialla ympärillämme. Kuulemme sen pysähtyessämme kuuntelemaan tuulen huminaa tai savannin havinaa. Kun annamme silmiemme levätä maan kukoistuksessa ja vuodenaikojen värityksessä saamme yhteyden tuohon pyhään kieleen, joka tuo meitä lähemmäksi Henkeä.” (Doumbia A&N 2011)

Lähteet

Doumbia  Adama & Naomi 2011. Länsi-Afrikan shamanismi ja henkinen perinne. Karisto. Hämeenlinna.

Liisa Väisänen FT. Vodu, Vudun, Vodon, Vodun, Vudu, Voodoo. Esitelmä 11.1.2014 Viking line. Helsinki-Tallinna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s