Tag Archive | Akuutti

Räisäsen enkeliusko, tutkimus ja Aamulehti

Suojelusenkeli Rafael

Suojelusenkeli Rafael

Vaihtoehtohoitoja inhoava Simo Räisänen uskoo enkeleihin. Toivon, että kukaan ei arvostele hänen uskoaan. Muuten hän voi joutua median silmätikuksi.

Itselläni on tästä kokemusta. Noin kuukausi sitten Terveysohjelma  Akuutti väitti julkisesti, että minua olisi ”arvosteltu muun muassa enkeleihin uskomisesta” . Virheellinen väite esitettiin sellaisessa yhteydessä, jossa viitattiin täydentävien hoitojen tieteelliseen tutkimukseen!  Tosiasiassa minua ei ole missään kritisoitu tällaisesta uskosta, enkä ole missään kertonut, uskonko siivekkäisiin vai en. Sittemmin Akuutti vaatimuksestani poistikin väärän väitteen ohjelmasta.

Nyt Simo Räsänen on julkisesti kertonut uskovansa enkeleihin. Emmehän arvostele häntä siitä, jotta hän ei joudu Akuutin hampaisiin!

Aamulehdessä oli maanantaina 22.2.2016 iso juttu tästä ”puhtaan tieteen”  lähettiläästä, joka vastustaa nykyajan poppamiehiä. Räisäsen uutta kirjaa en ole lukenut, mutta edellinen oli selkeä uskontunnustus materialistis-biolääketieteelliselle maailmankuvalle, jossa parantuminen nähdään vain biologisena prosessina. Lehtijutun perusteella voisi päätellä, että myös tämä uusi teos nojaa samaan maailmankuvaan. Sitä Räisänen tuntuu virheellisesti pitävän ainoana oikeana ja mahdollisena sovellettavaksi terveyden edistämiseen ja ihmisen hoitamiseen.

Lehtikirjoituksen mukaan Räisänen ON INHONNUT vaihtoehtohoitoja koko ikänsä eikä hän ANNA ARMOA uskomushoidoille. Tämä kuvastaa hyvin sitä, millaisessa tunnetilassa kirja on syntynyt.

Aamulehden toimituspolitiikkaa kuvaa hyvin se, että Räisäsen tunnepitoiselle paasaamiselle annetaan paljon tilaa. Sen sijaan Mielipide-osastolle pari viikkoa sitten tarjoamaani asiatietoihin nojaava, ilman inhoa tai ihastusta laadittua kirjoitustani ei ole julkaistu. Kirjoitus julkaistiin tässä blogissa 9.2.2016 https://liinanblogi.com/2016/02/09/repimisesta-rakentamiseen.

Aamulehti ei myöskään julkaissut Tampereen yliopistossa marraskuussa 2015 järjestetystä täydentävien hoitojen tieteellistä tutkimusta käsittelevästä seminaarista mitään muuta kuin toisen inhoajan, Markku Myllykankaan parjauskirjoituksen. Lehti ei ole kommentoinut mitenkään oman kaupungin dosentin kirjoittamaa, Räisäsen kirjan kanssa samaa aihepiiriä käsittelevää, tieteellisiin tosiasioihin nojaavaa tietokirjaa Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista (Basam Books 2015).

Aamulehti on siis valinnut linjansa.

Siinä ei näytä olevan sijaa dialogille. Yksiääninen, ortodoksinen, biolääketieteen hegemoniaa julistava  journalismi on kuitenkin läpinäkyvää. Sieltä paistaa läpi joko syvä tietämättömyys tai suuri pelko – tuoreen ajattelun ja muutoksen pelko. Se estää journalismia toteuttamasta perustehtäväänsä eli erilaisten ilmiöiden puolueetonta tutkimista ja tiedottamista.

Tuulahdus menneisyydestä

Toimittaja Kirsikka Otsamon haastattelu Räisäsestä on kuin tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä. Siinä on myös täydentävien hoitojen tutkimusta koskevaa suoranaista vääristelyä.

Toimittaja kommentoi Räisäselle: ”Huolestuit huomatessasi, että Tampereen yliopistolla on järjestetty uskomushoitotapahtuma.”…..

Siihen Räisänen:  … ”Totta kai niitä (vaihtoehtohoitoja) pitää tutkia, mutta tieteellisesti.”

Kas kummaa! Tampereen yliopistolla järjestetty tapahtuma oli järjestetty juuri tätä varten. Se oli TUTKIMUSSEMINAARI!  Toimittaja kuitenkin antaa kuvan, että kyse olisi ollut jostakin muusta (”uskomushoitotapahtuma”). Ei ollut.  Miksi hän kirjoittaa näin? Toimittajan työhön kuuluu tietojen tarkistaminen. Miksi hän jätti virheellisen tiedon juttuunsa? Tutkimusseminaarin julkaisu on nimittäin tälläkin hetkellä kaikkien vapaasti luettavissa Tampereen yliopiston nettisivuilla. http://www.uta.fi/hes/oikopolut/tapahtumat/CAM-seminaari%20131115%20abstraktit.pdf

Julkaisusta käy selkeästi ilmi, että seminaari käsitteli tieteellistä tutkimusta, jota Räisänen peräänkuuluttaa. Miksi hän ei muuten itse osallistunut tutkimusta käsittelevään seminaariin, jos kerran pitää tutkimusta tärkeänä?

Haiskahtaa omituiselta. Tuntuu kuin sekä toimittaja että Räisänen olisivat pitäneet silmät, korvat ja älyn tiukasti kiinni, jotta tietoisuuteen ei vain pääsisi tunkeutumaan asioita, jotka voisivat muuttaa pinttyneitä käsityksiä.

Otsamon haastattelusta kaiken kaikkiaan huokuu vanhakantaisen lääkärin paternalistinen asenne potilaaseen. Räisänen kertoo itse käyttävänä hoidossaan plaseboa ja hän mainitsee vakuuttavansa potilaalle, että hän (Räisänen) on vastuussa asiakkaan paranemisesta! Kuinka tämä on mahdollista aikana, jolloin painotetaan asiakaskeskeisyyttä, ihmisen oma-aloitteisuutta ja omaa vastuuta terveydestään.

Ilmeisesti Räisäsen kohdalle ei ole osunut muita kuin selkeitä ”biologisia” tapauksia, joihin on olemassa selkeä ja mekaaninen hoito. Perusterveydenhuollon potilaista suuri osa on kuitenkin epämääräisempiä ja mukana on vaikeasti diagnosoitavia, moniongelmaisia henkilöitä.

On monenasteista masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, joihin ei ole olemassa aukottomasti toimivaa lääkettä. On kroonikoita, jotka etsivät lievitytystä oireilleen. On outoja kiputiloja, joihin lääkitys ei tehoa. Nämä ihmiset hakeutuvat täydentävien hoitojen puolelle, jos eivät saa apua viralliselta puolelta.  Räisänen sivuttaa tämän tosiasian kokonaan. Kuten sen, että täydentäviä hoitoja olemassa olevan tutkimustiedon mukaan käyttää noin kolmannes suomalaista.

Biologinen kone ja plasebo

Kun Räisäsen ”ihminen on biologinen kone”-ajattelu ohjaa myös terveysjournalismia, myös toimittajat sivuuttavat  tutkimustietoa, joka liittyy mielen, tietoisuuden ja kokemuksen merkitykseen parantumisessa. Näitä ”puhdas biolääketiede” pitää plasebona, ei toivottavana terveysvaikutuksena (paitsi silloin kun lääkäri käyttää plaseboa työssään!).

Kaikessa parantamis- ja hoitolan ammattilaisten työssä – varsinkin epämääräisiä ja vaikeasti diagnosoitavia ongelmia hoidettaessa  –  plasebo on aina läsnä.

Kummalista onkin, miksi plasebo eli sellainen hoitamisen vaikutus, joka ei ole varsinaisen hoitotoimenpiteen (kuten lääkkeen) tulosta, on Räisäsen mukaan hyvää, sallittua ja jopa suositeltavaa nimenomaan lääkärin työssä. Muiden terveysalan virallisesti rekisteröityjen tai rekisteröimättömien ammattilaisten työssä se yhtäkkiä onkin huonoa, halveksittavaa ja kiellettyä eli VAIN plaseboa, jolle ei ”anneta armoa”. Tämä on epäloogista.

Ehkä ajatellaan, että esimerkiksi perusterveydenhuollon lääkärin työssä plasebovaikutus kattaa vain pienen osan (eräiden arvioiden mukaan 30 %) työn vaikutuksista, kun taas täydentävien hoitojen suhteen osuus olisi Räisäsen arvion mukaan 100 %. En ymmärrä tätä plasebo-logiikkaa muutoin kuin ammattiyhdistyspolitiikan kannalta. Vanhakantaista reviirin puolustamista perustellaan sitten tieteellä, etiikalla ja potilaiden suojelulla, joista mikään perustelu tarkemmin tarkasteltuna ei ole pätevä.

Kansalaisen ja apua tarvitsevan kannalta tilanne on kestämätön. Räisäsen kommentit vain lisäävät ristiriitaisuutta ja erottelevia muureja. Ne saattavat lisätä täydentävien hoitojen käyttöä ja lisätä niiden käytöstä vaikenemista lääkärin vastaanotolla. Kenen etu tämä on?

Uudistajia terveydenhuollossa

Vaikka Räisäsen kaltaiset ”inhoajat ja armon jakajat” Lääkäriliiton hiljaisella säestyksellä vastustavatkin täydentäviä terveysnäkemyksiä, moni terveysalan ammattilainen on käytännössä havainnut puhtaan biolääketieteellisen ihmiskuvan rajoittuneeksi. Moni on laajentanut näkemystään täydentävien hoitojen suuntaan.

Siksi terveydenhuollossamme toimii nykyisin paljon Räisäsen parjaamia poppamiehiä ja –naisia. He ovat lääkäreitä, hoitajia, psyko- ja fysioterapeutteja ja muita ammattilaisia, jotka omassa työssään käyttävät täydentäviä terveysnäkemyksiä. Nämä ihmiset ovat uudistajia, vanhojen ajatustottumusten murtajia ja asiakaskeskeisen hoitamisen esitaistelijoita.

He tekevät työtään uusin ottein vanhoissa kehyksissä, joskaan ei virallisen  systeemin suojeluksessa. Jossain vaiheessa kehyksetkin vaihdetaan. Luonnollisesti.

Täydentävien hoitojen kiista saattaa olla kova pähkinä juuri siksi, että se viittaa tarpeeseen uudistaa koko terveydenhuoltojärjestelmämme arvopohjaa ja hoitamisen sisällöllistä puolta.

Loppukevennys:

Toimittaja: ”Uskotko itse enkeleihin?”

Räisänen: ”Kyllä uskon, mutta eivät he meitä tottele.” (Aamulehti 22.2.2016)

Kuinka on mahdollista, että Simo Räisäsen fysikaalis-biologiseen maailmankuvaan mahtuu usko enkeleihin?  Onko Räisäsestä tullut enkelihörhö?

Akuutti, huomio!! Laittakaa nyt äkkiä toimittajanne (vaikkapa Lasse Tuorila) haastattelemaan enkelihoitoja vastustavaa enkeliuskovaista lääkäriä. Kysykää, mitä hän tarkoittaa tottelemattomilla enkeleillä. Ja kysykää, miksi hän uskoo enkeleihin.  Kysykää, käyttääkö lääkäri ehkä enkeleitä omissa plasebohoidoissaan. Arvelisin kiinnostavan katsojia. Minua ainakin kiinnostaisi.

Karnevaalit jatkuvat: Kirjeenvaihtoa Ylen kanssa

”Lääketieteen hegemoniasta käsin määräytyy todennäköisesti myös se, minkälaisen aseman CAM-hoidot julkisessa terveydenhuollossa  tulevat saamaan” (Yle Akuutti-ohjelman tuottajan kannanotto). MakaronejaMuuan tutkija päätti ottaa selvää, mitä parin viikon takaisen, erittäin yksisarvisen Akuutti-ohjelman takana on. Kyse on täydentäviä hoitoja koskevasta pätkästä 1.2.2016, josta olen kirjoittanut jo aikaisemminkin. https://liinanblogi.com/2016/02/07/enkelikiista-akuutissa/ ja https://liinanblogi.com/2016/02/01/akuutisti-akuutista/.

Sain tutkijan ja Ylen välisen kirjeenvaihdon tiedokseni, koska olin yksi tämän onnettoman ohjelman haastatelluista. Ylen antamat vastaukset tutkijalle paljastavat tärkeitä  seikkoja.

Aihe kiinnostaa kansalaisia laajasti ja Yle on verovaroin rahoitettu yhtiö. Siksi julkaisen tässä otteita kirjeenvaihdosta. Käytän vapaan blogitoimittajan oikeuttani rajata aiheen käsittelyä koskemaan yleisesti kiinnostavimpia kirjeenvaihdon kohtia. Olen jättänyt räikeimmät henkilöitä koskevat luonnehdinnat pois, koska ne eivät liity pääasiaan eli Akuutin toimituspolitiikkaan, jota terveystutkijan kritiikki ennen muuta koski.

Muutoin tekstiä ei ole editoitu. Poistettujen kohtien paikat on merkitty pisteillä  ”….. (poistettu) ….”. Olen korostanut mielestäni olennaisia asioita lihavoinnilla.

OSA 1: Tutkija XX:n kirje Ylelle 11.2.2016 – Vastakohtaisuutta luotiin sukupuoliroolien avulla.

Arvoisat Yleisradion Akuutti-ohjelmasta vastaavat henkilöt

Olen terveysalan ammattilaisena ja tutkijana huolissani Yleisradion terveysohjelma Akuutin tasosta. Julkisin varoin rahoitetun television katsojana toivon, että ohjelman sisällöstä ja toteutuksesta päättäjät jatkossa varmistavat, että Akuutin kaltaisen asiaohjelman sanoma tuo esiin tutkittua tietoa (jos sellaista on olemassa), ei pelkkiä mielipiteitä. Ikävänä esimerkkinä manipuloivasta journalismista on maanantaina Yle TV 1:n Akuutti-ohjelmassa 1.2.2016 esitetty täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja käsitellyt ohjelmapätkä Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot – huuhaata vai vaikuttavaa hoitoa?

Esitän seuraavassa perusteluni sille, miksi katson ohjelmajakson vääristäneen todellisuutta ja jopa esittäneen kyseenalaista tietoa.

Ohjelmassa toimittaja Lasse Tuorilan leikkaamista haastatteluista oli kokoonpantu kuva-pamfletti eli tarkoitushakuinen pilkkakirjoitus. Ohjelmaa katsoessa kävi heti ilmi, että otsikon kysymysmerkki ei tarkoita asiasisältöön viittaavaa oikeaa kysymystä, vaan niin sanottua retorista kysymystä johon ei odotetakaan vastausta, koska kysyjällä on jo etukäteen päätetty oman ennakkokäsityksen vahvistava vastaus. Tässä tapauksessa pyrkimys leimata täydentävät hoidot huuhaaksi.

Samaa tarkoitushakuista retoriikkaa oli ohjelman jatkokin.  Siinä rakennettiin irrationaalisen hömpän ja rationaalisen tieteellisyyden vastakohtaisuutta käyttäen tehosteena sukupuolieroja.

…. (Henkilöitä koskevat luonnehdinnat on poistettu)….

Täydentävien hoitomuotojen määrittely on monikulttuurisuuden ja institutionaalisen sääntelyn puutteen vuoksi luonnollisestikin vaikeaa. Käytännössä voidaan tehdä ainoastaan rajaus, että kaikki viralliseen terveydenhuoltoon kuulumattomat hoidot voivat periaatteessa olla vaihtoehtoisia tai täydentäviä.

Ohjelmassa ei kuultu lainkaan EU:n alueella käytetyimmistä ja tutkituimmista CAM (Complementary and Alternative Medicine) -hoidoista, joita ovat esim. akupunktio (laajemmin: perinteinen kiinalainen lääketiede), yrttilääkintä, homeopatia, antroposofisen lääketieteen lääkkeet ja terapiat, erilaiset keho-mieli-terapiat, sekä Suomessa Jäsenkorjaus.  Asiallista tutkimustietoa olisi olut luettavissa EU:n rahoittaman CAMbrella – projektin raportista (CAMbrella – A pan-European research network for Complementary and Alternative Medicine)       http/www.cordis.europa.eu/project/rcn/92501_en.html

Akuutin ohjelmassa sekoitettiin puurot ja vellit käyttämällä yhteismitattomien käsitteiden vertailua lauseessa: ”siinä missä koululääketiede viljelee tutkittuja sanoja ja oppeja, keskittyy vaihtoehtohoito muutamaan perustermiin (kokonaisvaltaisuus, luonnonmukaisuus, pehmeys), joilla katetaan koko ala”.

Kokonaisvaltaisuus ja luonnonmukaisuus ovat esimerkkejä, jotka eri tavoin terapiamuodosta riippuen luonnehtivat näiden hoitojen keskeisiä taustafilosofisia lähtökohtia, eikä niitä voida rinnastaa biolääketieteen kokeellisen tutkimuksen tuloksena syntyneisiin teoreettisiin käsitteisiin tai metodologisiin termeihin.

Tässä yhteydessä käsiteanalyyttisesti vertailukelpoinen vastakohtatermi kokonaisvaltaisuudelle olisi biolääketieteen kapea-alaisuus, eli reduktionismi. Biolääketiedekin perustuu siis tieteenfilosofisiin taustaoletuksiin, jotka eivät ole sen tutkimusmenetelmien tuloksia, vaan sen historialliseen traditioon kuuluvia käsityksiä todellisuuden luonteesta. Biolääketieteen ja CAM-hoitojen taustafilosofisten perusoletusten erot ovat varsin mielenkiintoisia ja ohjelma niistä voisikin avata sekä koululääketieteen että täydentävien hoitojen luonnetta syvällisemmin

Pauliina Aarvan, hiljan ilmestyneen kirjan runsaaseen tieteellisen asiatietoon tutustuneena, hämmennyin pahemman kerran häneen liimatusta ”enkelihörhön” roolista.  Eikö hän haastattelussa todellakaan puhunut mitään kasvavasta kansainvälisestä tutkimusnäytöstä? Tuntuu epätodennäköiseltä, sillä kirjassaan hän puhuu juuri tästä.   Onkohan toimittaja Tuorila mahdollisesti leikannut tieteellistä tietoa pois hänen haastattelustaan?  Pidän tärkeänä, että tutkittua tietoa, kuten Ylen muissakin asiaohjelmissa, tuotaisiin esille myös täydentävistä hoidoista keskusteltaessa.

….(Henkilöitä koskevia luonnehdintoja poistettu)…..

Toimittaja Tuorilan rakentama ohjelman strategia oli asenteellista ja kertoo enemmän ohjelman tekijän omista arvoista ja vaikuttimista, kuin itse ohjelman asiasta. Soisin TV1 toimituksen harkitsevan minkälaista ammattietiikkaa se edellyttää ohjelmiaan tekeviltä toimittajilta.   ….. (Poistettu Tuorilaa kohtaan esitetty rajuhko arvostelu) ….

Pyydän ystävällisesti saada vastaukset kysymyksiini.

Ystävällisin terveisin, XX, Terveystieteiden tohtori, tutkija

OSA 2: Ylen vastaus tutkija XX:lle 11.2. 2016  – Määrääkö lääketieteen hegemonia tulevaisuuden?

Viittaan 11.2.2016 päivättyyn kirjeeseen  “Arvoisat Yleisradion Akuutti-ohjelmasta vastaavat henkilöt”

Esitätte kritiikkiä Akuutti ohjelmassa 1.2.2016  esitetystä insertistä, joka käsitteli vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitoja. Katsotte ohjelman muun muassa väärentäneen todellisuutta ja esittäneen kyseenalaista tietoa.

Kritiikkinne kärki kohdistui muun muassa kuvatarinaan,  ohjelman retoriikkaan sekä siihen, että jutussa “rakennettiin irrationaalisen hömpän ja rationaalisen tieteellisyyden vastakohtaisuutta käyttäen tehosteena sukupuolieroja

Jutussa nostettiin esille koululääketieteen ja täydentävän hoitotavan syvä kuilu ja esitettiin kysymys, voisivatko nämä hoitomuodot jollakin tavalla lähestyä toisiaan, tai olisiko siihen mitään tarvetta?

….(Poistettu pitkä pätkä tekstiä, jossa monisanaisesti selostettu, mitä haastatellut ohjelmassa sanoivat)…..

Sen sijaan olen samaa mieltä siitä, että koululääketieteen ja täydentävien hoitojen keskeiset taustafilosofiset lähtökohdat ovat erilaiset. Tämä on fakta ja se oli syytä tuoda esille myös tässä jutussa. Lääketieteellinen  tulkintakehys  kun määrittää edelleen vaihtoehtohoidoista käytyä yhteiskunnallista keskustelua, halutaan sitä tai ei. Lääketieteen hegemoniasta käsin määräytyy todennäköisesti myös se, minkälaisen aseman CAM-hoidot julkisessa terveydenhuollossa  tulevat saamaan ( vrt. ns. Puoskarilaki).

Mainittakoon, että näiden kahden erilaisen taustafilosofian esille nostamisesta olemme saaneet myös  kritiikkiä. Ei ole nähty hyvänä, että “enkeliterapeutit ja luontaishoitajat nostetaan samalle tasolle lääketieteellisten asiantuntijoiden kanssa.”

Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että molempien näkökulmat tulivat jutussa esille vaikka hyvin rajallisenkin ohjelma-ajan puitteissa. Akuutissa on tämän tästä nostettu esille erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja, näistä mainittakoon esimerkiksi naurujooga, erilaiset mindfulness-terapiat, kuppaus, akupunktio,  osteopatia ja kalevalainen jäsenkorjaus. Yhdessä ohjelmassa näiden käsitteleminen on mahdotonta.

….(Poistettu pitkä jakso, jossa on käsitelty yhtä ohjelmassa esiintynyttä haastateltua sekä  enkeleitä, enkeliterapioita ja a.o. haastatellun mahdollista uskoa enkeleihin ja tähän liittyvää julkista keskustelua lehdissä ja netissä)…..

Nähtyä ja kuultua tulkitaan varsin usein omien silmälasien ja näkemyksen läpi. Niin näyttää käyneen myös tässä  asiassa. Olemme saaneet monenlaista  palautetta, niin puolesta  kuin vastaan.

…. (poistettu tekstiä, jossa on viitattu Ylen muihin ohjelmiin ja niistä käytyihin keskusteluihin) ….

Lainaan tässä yhteydessä jutussa haastateltua johtaja, LT, Juha Teperiä Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä:

”Tiedeyliopiston tehtävä on seurata yhteiskunnan kehitystä. Meillä kun puhutaan vaihtoehtoisista ja täydentävistä hoitomuodoista, puhutaan miljoonista käyttäjistä pelkästään Suomessa. Iso taloudellinen, yhteiskunnallinen ilmiö.”

Myös journalistiseen työhön kuuluu ottaa selvää merkittävistä ihmisiä koskettavista asioista  ja ilmiöistä.

Tätä kautta asia nousee julkiseen keskusteluun ja se  on journalistisen työn perustehtävä. Keskustelu täydentävistä hoidoista siis jatkukoon.

Ystävällisesti, XX, YLE Asia

OSA 3: Tutkijan vastaus Ylelle 15.2.2016 – Tarkoitus on sairaan ja kärsivän auttaminen.

Arvoisa tuottaja XX

Kiitos vastauksista osaan kysymyksistäni, jotka koskivat 1.2.2016 lähetettyä Akuutti-ohjelman vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomuotoja koskevaa jaksoa. Vastauksistanne käykin hyvin ilmi ohjelmienne politiikka.

Olette aivan oikeassa siinä, että sukupuolierojen ei mitenkään tarvitsisi saattaa katsojaa negatiiviseen käsitykseen jonkin Tv-ohjelman sisällöstä, eikä naisen argumentointi ole tietenkään väheksyttävämpää kuin miehen. Siitä muun muassa kritiikissäni onkin kyse. Naisten ei annettu kyseisessä ohjelmassa argumentoida juuri ollenkaan. Kumpikaan haastateltava ei mainitsemastanne asiantuntijaroolistaan huolimatta saanut julkituoda mitään asiatietoa.  Asiatiedon salliminen CAM-hoitojen tutkimuksesta olisi palvellut arviointia siitä, voisivatko koululääketiede ja täydentävä hoidot lähentyä toisiaan. Se, että CAM-tutkimusta on vähän suhteessa lääketieteelliseen, lähinnä lääketeollisuuden sponsoroimaan lääketutkimukseen, ei ole riittävä syy jättää CAM-tutkimus ohjelmassa huomioimatta, pikemminkin päinvastoin!

Kirjoitatte että ”lääketieteellinen tulkintakehys kun määrittää edelleen vaihtoehtohoidoista käytyä yhteiskunnallista keskustelua, halutaan sitä tai ei” ja että ”lääketieteen hegemoniasta käsin määräytyy todennäköisesti se minkälaisen aseman CAM­hoidot julkisessa terveydenhuollossa tulevat saamaan (vrt. ns. Puoskarilaki)”.

Aivan oikein!

Täydentäviä hoitoja koskeva ohjelmanne juuri pönkitti biologiseen reduktionismiin nojaavaa lääketieteellistä ideologiaa. Se todellakin on hegemoninen terveydenhuollossamme ja myös mainitussa ohjelmassanne.   Katson, että edustamanne journalismi, sellaisena kuin se tässä toimittaja Tuorilan retoriikan mukaisiin valintoihin perustuen toteutettiin, on asettunut merkittävästi kyseistä hegemoniaa tukemaan.

Näkemykseni mukaan ei kuitenkaan ole olemassa täysin aukotonta lääketieteen hegemoniaa. Mikään hegemoniahan ei historian saatossa ole ollut aukoton eikä lopullinen. Uskon että suurin osa terveydenhoidon ammattilaisista ei pidä lääketieteen ja hoidon perimmäisenä tarkoituksena hegemonian eli valta-aseman pönkittämistä, vaan sairaan ja kärsivän ihmisen auttamista.

Puheita ns. puoskarilaista pidän puskista huuteluna (negatiivista retoriikkaa sekin). Ei ole olemassa mitään ehdotusta ”puoskarilaiksi”, eikä myöskään Ruotsissa tai Norjassa ole nykyään sen nimistä lakia. Sosiaali- ja terveysministeriön v. 2008–2009 asettaman työryhmän raportissa puhutaan vaihtoehtohoitojen ”suppeasta ja laajasta sääntelystä”.

Vaihtoehtohoitojen sääntelytarve. Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:17”

TV 1 Akuutissa esitetyn ohjelman leimaava retoriikka näyttää selkeästi, että yliopistolliselle tutkimukselle on huutavaa tarvetta.  Suomessa oletettavasti yli miljoona kansalaista käyttää CAM-hoitoja jossain muodossa, eivätkä ihmiset uskalla kertoa niistä hoitavalle lääkärille vähättelyn, uhkailun tai kieltämisen pelossa. Toiveeni on, että todennäköisenä pitämänne lääketieteen hegemonia ei määräisi edelleen näiden kansalaisten kohtalosta CAM-hoitojen käyttäjinä. Kansalaisten edun mukaisesti tarvitsemme erillisen CAM-hoitajien toimintaa määrittelevän lain, josta on jo alustava ehdotus ns. ”laaja sääntelyvaihtoehto” STM:n raportissa.

Kiitos valaisevasta kirjeenvaihdosta

Ystävällisin terveisin,  TtT, XX

 

 

 

Karnevalistinen rieha ja Akuutin sirkushuvit

En katso naamion taaLämmin tulee, jopa hiki, kun seuraa akuuttia näytelmää ihmisen hoitamisesta julkisuuden teatterissa.

Karnevaaleissa on kivaa. Sirkushuveissa kaikilla on nii-in hauskaa! Kukaan ei itke, paitsi klovni ja hänkin vain maskinsa takana.

Täydentäviä hoitoja koskevasta ”asiaohjelmasta” Yle TVI 1 Akuutissa (1.2.2016) on paisunut karnevalistinen rieha. Reippaassa menossa kullakin on oma naamionsa ja ikioma ilveilymeininkinsä.

Hyvä niin. Moniäänisyys on kaunista.

Ounastelin,  että  joku olisi jo kumonnut viime viikon teoriani ”puoskariprojektista”  https://liinanblogi.com/2016/02/06/ylen-puoskariprojekti-ja-pojat/.  Mutta ei. Keskustelu jatkuu.

Muuan tutkija on lähettänyt Yleisradioon kirjeen, jossa on pyytänyt vastauksia kysymykseen, miksi täydentävistä hoidoista ei tuossa parin viikon takaisessa ohjelmassa annettu todenmukaista kuvaa. Olen saanut kirjeenvaihdon tiedokseni, koska olin yksi surkuhupaisassa Akuutin ohjelmapätkässä  haastatelluista henkilöistä. Seuraavassa postauksessa aiheesta lisää.

Mutta ennen sitä lienee syytä hiukan keventää.

Moniäänisyyden idea tulee Mihail Bahtinin (1895-1975) karnevalistisesta teoriasta:

»Näin me siis näemme kahden maailman välisen yhteentörmäyksen ja vuorovaikutuksen: toinen maailma on täysin julkinen, virallinen, virka-arvojen ja virkapukujen koristama ja ”pääkaupunkielämän” haaveissa selkeästi ilmaistu, toinen on taas se maailma, jossa kaikki on naurettavaa eikä vakavaa, jossa vakavaa on vain Nauru.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mihail_Bahtin#cite_ref-8

Kerron nyt sadun.

TOTUUDEN HEGEMONIA

Olipa kerran ruhtinas V.V. Hän rakasti kansaansa.

– Ihmiset ansaitsevat parasta mahdollista, mannaa ja sen sellaista, sanoi V.V. ja jatkoi:

– Menkää, Pojat ja valjastakaa koko suuren maan kaikki trubaduurit ja muut viestinviejät. Kertokaa, että minä, V.V., tiedän totuuden. Muita totuuksia ei tarvita, koska ne ovat valheita.

– Laulakaa kauniisti, yksinkertaisesti, vetoavasti. Ilveilkää ja pelotelkaa. Sillä tavoin kansa oppii. 

Pojat menivät ja tulosta tuli. Melkein kukaan ei enää puhunut muuta kuin V.V:n totuutta. Miksi olisikaan, kun eihän muuta ollut olemassa ja jos jossain olikin, niin ei sitä missään näkynyt. 

Elämä oli järjestyksessä. Ja kansa tyytyi osaansa.

Ei enää tarvittu trubaduureja kauniine lauluineen, jotka olisivat levittäneen mitään sanomaa.

Joskus V.V:n mieleen hiipi epäilys, että jospa on ehkä muutakin…

Mutta silloin hän  kutsui trubaduurit takaisin ja sanoi: ”Laulakaa nyt minulle niitä lauluja, joita tilasin muille laulettavaksi.” 

Niin V.V. eli onnellisena elämänsä loppuun saakka. 

 

Onko näyttöön perustuva lääketiede lopettanut puoskaroinnin?

Helmikuu 2016.

Helmikuu 2016.

Näin kysyy ranskalais-brittiläinen tutkijaryhmä artikkelissaan Has evidence-based medicine left quackery behind? Tutkijat väittävät, että  näytön käsite lääketieteellisessä tutkimuksessa on vaarallisella tavalla kaventunut koskemaan pääasiallisesti RCT-menetelmällä saatuja todisteita. RCT = Randomized Controlled (tai Clinical) Trial eli satunnaistettu, kontrolloitu (tai kliininen) koe.

RCT  on tieteellinen koeasetelma, jossa potilaat jaetaan satunnaisesti hoito- ja yhteen tai useampaan vertailuryhmään. Ryhmien jäsenet eivät tiedä, saavatko tutkittavaa eli vaikuttavaa hoitoa (kuten lääkettä) vai plaseboa (eli vaikuttamatonta ainetta tai hoitoa). Jos tutkimus tehdään kaksoissokkokokeena, silloin myöskään hoitava henkilö ei tutkimustilanteessa tiedä, kumpaa – vaikuttavaa vai muuta ainetta tai hoitoa – hän potilaalle antaa. Sen tietää vain tutkija. Sekä potilas että lääkäri ovat tutkimuksessa ”sokkoina”. Järjestelyllä halutaan poistaa hoidossa aina olevat hoitajaan ja hoidettavaan liittyvät tunnetekijät, kuten uskon ja kokemuksen vaikutus.

Monituhatvuotisessa hoitamisen historiassa RCT on hyvin tuore ilmiö. Ensimmäisen RCT-kokeen toteutti Medical Research Council Englannissa vuonna 1946. Sittemmin siitä tuli näyttöön perustuvan lääketieteen kultainen standardi, joka on vuosikymmenien kuluessa alkanut määritellä, mikä on hyvää tiedettä ja hyvää hoitoa.

Mutta onko RCT paras menetelmä hoitojen hyötyjen osoittamiseen? Lääketieteen piirissä uskotaan yleisesti näin, mutta toisenlaisiakin näkemyksiä on, kuten Naudet ym (2015) kirjoituksessaan osoittavat.

RCT-kokeiden käyttö on johtanut entistä parempien ja tehokkaampien lääkkeiden kehittämiseen. Sen avulla on myös osoitettu monien hoitomuotojen vähäiset hyödyt, kuten bisfosfaattien käyttö osteoprootikon luunmurtumien ehkäisyssä sekä SSRI-lääkkeet lievien ja keskivaikeiden masennusten hoidossa. (Järvinen ym. 2015; Healy 2015)

Naudet ym. (2015) peräänkuuluttavat todellista ja aitoa näyttöön perustuvuutta, jossa huomio kiinnitetään myös haittoihin ja jossa hoitamista ja paranemista tutkitaan konkreettisissa, todellisissa olosuhteissa, ei vain kokeellisissa olosuhteissa.

Puoskarit tieteen kaavussa

Tällaista lähestymistapaa tosin vastustavat kirjoittajien mukaan omaa etuaan ajava lääketeollisuus, naiivit ”tutkittujen” hoitojen käyttäjät ja todelliset puoskarit, jotka ovat pukeutuneet näyttöön perustuvan lääketieteen kaapuun. Näyttöön perustuvan lääketieteen ihanne on siis erotettava siitä, miten se nykyään käytännössä toimii. Hoitokäytäntöihin, kuten kaikkeen inhimilliseen toimintaan näet vaikuttavat ideologiset, taloudelliset ja etujen ristiriidat.

Tutkimusjärjestelyjen kannalta RCT ei siis ole ongelmaton. Se voi aiheuttaa sekoittavia tekijöitä tutkimukseen silloin, kun itse sairaus ja sen hoito tuottavat samanlaisia haittavaikutuksia (esimerkiksi kuoleman). RCT-menetelmän avulla pystytään hyvin heikosti havaitsemaan  haittavaikutuksia, jos niitä ilmenee vähemmän kuin oletettuja vaikutuksia. Sen avulla ei myöskään pystytä paikallistamaan epäspesifejä (plasebo)vaikutuksia. Kielteinen plasebo eli pahentava vaikutus katsotaan tämän menetelmän näkökulmasta tilastolliseksi virheeksi, joten näyttöön perustuva lääketiede ei pidä asiaa kovin tärkeänä.

Lääketeollisuuden kannalta haittavaikutuksia saatetaan sitä paitsi pitää liikesalaisuuksina. ”Näin näyttöön perustuva lääketiede saattaa joissakin tapauksissa sekoittaa lääkärit unohtamaan tai sivuuttamaan turvallisuuskysymykset”, toteaa ranskalais-brittiläinen tutkijaryhmä.

Mitä on tieteeseen vetoava puoskarointi?

Naudetin ryhmä pohtii, onko ehkä niin, että kiivaimmat RCT:n ja näyttöön perustuvan lääketieteen ainutkertaista pätevyyttä julistavat pyrkivät kieltämään ja häivyttämään tietoisuudestaan oman toimintansa puoskarimaisia piirteitä ylläpitääkseen sosiaalisesti hyväksyttyä imagoa.

Ryhmä jopa väittää, että näyttöön perustuvan lääketieteen ja puoskaroinnin ero ei ole niin selkeä kuin yleensä oletetaan ja että niiden eroa ei voi määritellä tutkimusnäytön perusteella. Puoskarointia voi olla myös tutkimustulosten vääränlainen soveltaminen käytäntöön tai sokea luottamus RCT:n tuloksiin. RCT voi hämärtää ymmärrystä tieteen rajallisuudesta käytännön parantamistyössä.

Vaikka kaksoissokkokokein olisi osoitettu jonkin hoidon hiukan plaseboa suurempi teho, tämä ei vielä kerro mitään hoidon turvallisuudesta tai sen kustannustehokkuudesta. Niistä sokkoistetut kokeet eivät anna näyttöä. Tästä kehkeytyy uudenlaista puoskarointia, joka näkyy siinä, että potilaille syötetään RCT-tutkittuja lääkkeitä, jotka eivät ole potilaille hyödyllisiä vaan voivat olla haitallisia tai suhteettoman kalliita. Näin toteaa Naudet tutkijaryhmineen.

Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä esimerkiksi liikalääkityksen kustannukset (esim. masennuslääkkeet) maksamme pääosin me, veronmaksajat.

Kriittisen tutkijaryhmän artikkelia kommentoivat tutkijat Lang ja Santa –Cruz (2015) muistuttavat, että EBM (evidence based medicine) on laajempi asia kuin RCT. He arvostavat Naudetin ryhmän provokatiivista pohdintaa puoskaroinnista, mutta eivät halua heittää lasta pesuveden mukana (We appreciate Naudet et al.’s provocative concerns about EBM and quackery, but disagree with throwing the baby out with bathwater.)

Minä en kylläkään Naudetin ja ryhmän kirjoituksessa huomannut pyrkimystä mitätöidä RCTtä kokonaan, vaan kirjoituksessa nostettiin esiin menetelmän ongelmat.

Viime viikkojen suomalaiskeskustelu yksisarvisten ja enkeleiden vaaroista ylen puoskarijournalismin (Akuutti, A-talk, ja nettikirjoitukset) tuloksena hämmentää. Jostain syystä toimittajat eivät tuoneet ollenkaan esiin tuota terveydenhuoltojärjestelmän sisällä vaikuttavaa puoskaroinnin lajia, josta Naudet ja ryhmä puhuvat.  Miksiköhän?

Eikö tällaisesta puoskaroinnista olla terveydenhuoltojärjestelmän sisällä tietoisia? Vai eikö sellaista Suomessa ole lainkaan? Kirjoittavatko lääkärit potilaille RCT-tutkittuja lääkkeitä, jotka eivät olekaan potilaille hyödyllisiä, vaan voivat olla haitallisia? Peitetäänkö yksisarvisia ja enkeleitä kritisoimalla todellisia ja vakavia ongelmia?

Varpu Tavi pohtii blogissaan koululääketiedettä ja täydentäviä näkemyksiä. Tällaista keskustelua kaipaisin lisää, asiallista ja todellisuuteen nojaavaa. Kannattaa lukea: http://blogit.iltalehti.fi/varpu-tavi/2016/02/12/koululaaketiede-vs-taydentava-laaketiede/

Lähteet

Healy, D. (2015) Serotonin and depression. The marketing of a mythhttp://www.bmj.com/content/350/bmj.h1771

Järvinen, T., ym. (2015) Overdiagnosis of bone fragility in the quest to preventhip fracture. BMJ 2015;350:h2088.

Lang, E.S., Santa-Cruz J.S.(2015) Evidence-based medicine remains one’s best defense against quackery. Intern Emerg Med (2015) 10:635–636

Naudet, F., Falissard, B., Boussageon, R. & Healy, D. (2015) Has evidence-based medicine left quackery behind? Internal and Emergency Medicine. 10:631–634. Abtrakti myös osoitteessa http://e.bangor.ac.uk/5316/ katsottu 13.2.2016

Repimisestä rakentamiseen

Kirkkopuiston suihkulähde. Tampere.png

Tampere. Pyynikin kirkkopuiston suihkulähde.

Täydentävät hoidot – Repimisestä rakentamiseen

Lähetin alla olevan tekstin Aamulehden Mielipide-sivulle eilen 8.2.2016. Nyt odottelen sen julkaisemista. Toivottavasti joku muukin kirjoittaa oman alueensa lehteen asiasta. Soisin  Ylen  ”suhtautumisongelman” tulevan laajasti esille sellaisena kuin sen nykytietoni ja kokemukseni mukaan ymmärrän.

Aamulehteen lähetetty teksti:

Yleisradio uutisoi äskettäin ”puoskarilaista”. Professori Hannu Lauerma kertoi Ylen nettisivuilla (30.1.) kolme vuotta sitten esittämänsä väitteen, että Suomessa ”ainakin kolme ihmistä on kuollut, koska psykoosipotilaita on hoidettu yrteillä tai homeopatialla”. Lauerman kollega ei allekirjoita väitettä. (Suomen Lääkärilehti 19/2013).

Viime viikon A-Talk-ohjelma (4.2.) käsitteli täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja ristiriitoja lietsoen ja terveysohjelma Akuutti (7.2.) leimasi ne ”kuolleitten henkien kanssa keskusteluksi”.  Yle kirjoitti myös yksisarvisista ja käärmeöljyistä (8.2.)

Tällaisessa viestinnässä ei ole tolkkua!

Kolmannes suomalaista käyttää täydentäviä hoitoja. Yksisarviset eivät niihin kuulu. Toivoisin rakentavaa ja asiallista keskustelua akupunktiosta, kiropraktiikasta, mindfulness-tekniikoista, joogasta, vyöhyketerapiasta, kalevalaisesta jäsenkorjauksesta ja muista täydentävistä terveysnäkemyksistä. Ihmisiä auttaa enemmän tutkimukseen nojaava tieto siitä, miten eri hoitomuodot vaikuttavat kuin tolkuton vatvominen eriskummallisuuksista.

Kansalainen ja potilas on oltava kaiken hoitamisen keskiössä. Kaikki mahdollinen on tehtävä potilaan hyväksi, yhdistämällä olemassa oleva tieto ja potilaan toiveet. Kun puhutaan koululääketieteestä ja toisaalta ”yksisarvis”-huuhaasta, siinä välissä on paljon asiallisia ja tutkittuja hoitomuotoja potilaan valittavaksi lääketieteellisten hoitojen rinnalla. Kärjistyksistä on vain haittaa ja hämmennystä.

Täydentävät hoitomuodot voivat toimia linkkinä terveyskasvatuksen ja sairauksien lääketieteellisen hoidon välillä. Jos elämäntapojen muutokset ja itsehoitona kaytetyt mielen ja kehon tekniikat eivät yksin riitä palauttamaan terveyttä, on olemassa täydentävien hoitojen ammattilaisia, jotka tukevat ja auttavat. Hoitoja ei tutkimusten mukaan käytetä korvaamaan lääketieteellisiä toimenpiteitä, vaan niiden lisänä.

Tiedon lisääminen on hyvä tapa vähentää ennakkoluuloja ja pelkoja, joita Ylen puoskariprojekti lisää sekoittamalla yksisarviset koulutettuihin CAM (Complementary and Alternative Medicine) –hoitajiin. Ehdotan, että tutkitaan ja sen perusteella erotetaan jyvät akanoista, koulutetut huijareista. On myös selvitettävä, miksi hoitojen käytöstä on niin vaikea kertoa omalle lääkärille.

EU:n CAM Interest Groupissa (http://www.cam-europe.eu) on tuotu esille CAM-toimijoiden merkitys mm. ikääntymisen haasteen edessä. Vuoteen 2025 mennessä noin kolmannes Euroopan väestöstä on 60-vuotiaita ja sitä vanhempia. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottaminen tälle joukolle on haaste, joka edellyttää vanhentuneiden terveydenhuollon mallien uusimista. Täydentävien terveysnäkemysten arvioiminen tästä näkökulmasta on suotavaa.

Terveyspalvelujen käyttäjät pitää ottaa mukaan palveluiden kehittämiseen. Ihmiset eivät ole enää hallintoalamaisia, vaan aktiivisia valitsijoita. Ihmislähtöinen terveysajattelu tulee ottaa osaksi terveys-, innovaatio- ja tutkimuspolitiikkaa.

Pauliina Aarva

Terveyden edistämisen dosentti, Tampere

Enkelikiista Akuutissa

 

Haavoittunut enkeli. Hugo Simberg.

Haavoittunut enkeli. Hugo Simberg.

Jouduin keskelle enkelikiistaa.  Se virisi Akuutin vaihtoehtohoito-ohjelmasta, jossa olin yksi haastateltu. Ohjelma tulee TV1:ssä tänään 7.2.2016 uusintana klo 15.15.

Ohjelman tulkitsemista ja sen journalistisen kielen ymmärtämistä helpottaa väliotsikon Erimielisyyttä enkeleihin uskomisesta alla oleva selostus. Mutta ensin kerron hiukan enkeleistä. Otan poimintoja kirjastani (Aarva 2015).

Emeritusprofessori Antti Eskola muistelee, kuinka häntä lapsena syrjäisen maaseudun pitkällä ja pimeällä koulutiellä varjeli pelolta mielikuva vierellä kulkevasta suojelusenkelistä. Akateemisena ihmisenä ja sosiaalipsykologina Eskola arvostaa hoivavaikutusta, joka suojelusenkelillä oli pieneen poikaan. Mielikuva toimii menetelmällisenä keinona ja apuna, kun yrittää saada yhteyttä siihen, mitä ei voi käsittää.

Ihmiset ymmärtävät enkelit oman maailmankuvansa ja kokemustaustansa mukaan. Hyviä ihmisiä kutsutaan usein enkeleiksi. ”Enkelit lentää sun uniin ja tekee sinusta kauniin”, sanotaan Mikko Kuustosen laulussa. Positiivisen psykologian professori Barbara Fredrickson lainaa tuntematonta ajattelijaa: ”Ihmiset ajattelevat että enkelit lentävät koska heillä on siivet. Mutta enkelit lentävät koska he suhtautuvat itseensä kevyesti.”

Enkelit voivat keventää elämäämme. Niiden olemassaoloa ei voi eikä tarvitsekaan todistaa luonnontieteellisesti. Ne kuuluvat mielen maisemaan. Jos mielelle, tunteille ja intuitiivisille oivalluksille ei ole riittävästi tilaa, unohdamme elämässä keveyden. Jos meitä ohjaa vain järki eli rationaalinen mieli, me kieltäydymme luottamasta oman olemuksemme syvimpään hyvään perustaan. Ne ovat metafora jollekin sanattomalle hyvälle, pyhälle ja kauniille.

Kun tiedemieheltä ja kosmologilta kysyy, voisiko maailmankaikkeudessa olla muitakin älyllisiä olentoja kuin ihmiset pikkuruisella maapallollamme, he vastaavat ”ehkä” tai ”mitä todennäköisimmin”. En tiedä, viittaako Antti Eskola enkeleihin pohdiskellessaan asiaa: ”Ehkä he (älylliset olennot) ovat jo täällä? Me vain emme rajallisilla välineillämme havaitse heitä. Kenties ihmisaivot pystyvät hahmottamaan heidän todellisuuttaan yhtä vähän kuin mitä simpanssi tajuaa kvanttiteoriasta, lainatakseni vertauksen eräältä tähtitieteilijältä.”

Enkeli enkuli iso

Filosofisesti enkelit kuuluvat ihmisen olemismaailmaan. Filosofi Heidi Liehu puhuu jopa rakkauden voimasta kumpuavasta enkelienergiasta. Psykologisesti enkelit ovat mielemme tuotetta, joista virtaa aineetonta voimaa, joka kuitenkin aineellistuu ihmisen arkielämässä uskon, toivon, luottamuksen, turvallisuuden ja jopa onnen tunteina.

Teologisesti ne ovat uskonnollinen kysymys. Ortodokseilla esimerkiksi on rikas enkelimaailma. Raamatussa enkeli mainitaan noin 300 kertaa. Teologit ovat tutkineet ja kirjoittaneet paljon Raamatun enkeleistä, mutta koska ne kuuluvat myyttiseen todellisuuteen, väitettä enkeleiden materiaalisesta olemassaolosta ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Sosiologisesti enkelikokemusten julkituominen kertoo yhteiskuntamme muuttumisesta. Maallistuminen ja luterilaisen uskontomme suosion väheneminen ei kuitenkaan ole vienyt enkeleitä mukanaan. Kirkosta eroajat eivät eroa enkeleistään vaan kirkon instituutiosta, joka ei heille jostain syystä sovi.

Uskominen enkeleihin ei ole totuus–valhe-akselilla arvioitava ilmiö, sillä enkelikokemukset ovat joka tapauksessa ihmisille tosia. Kokemuksina ne voivat olla henkilökohtaisesti hyvin tärkeitä ja jopa parantavia. Samat ihmiset, joilla on enkelikokemuksia, voivat ihan yhtä hyvin luottaa myös järkeensä, tieteeseen ja koviin tosiasioihin. Nämä näkemykset voivat olla olemassa samanaikaisesti.

New Age -henkisyydessä enkelit ovat metaforisesti lumoutumisen, ihastuksen, valon, toivon ja suojeluksen lähde. Uskontotieteilijä Terhi Utriainen on tutkinut ihmisten enkeliyhteyksiä ja hän liittää ne muun muassa mielikuvitukseen, unelmointiin ja taiteellisuuteen. Enkelit ovat totta niille, jotka uskaltavat ne kokea.

Luova mieli, taiteelliset ja hengelliset kokemukset mukaan lukien enkelikokemukset kuuluvatkin olennaisesti ihmisenä olemiseemme. Toisille ne ovat tärkeitä, toisille eivät, mutta joka tapauksessa ne ovat osa ihmisyyttämme ja tietoisuuttamme.

Erimielisyyttä enkeleihin uskomisesta

Viime päivinä olen käynyt mielenkiintoista kirjeenvaihtoa Akuutti-ohjelman tuottajan kanssa siitä, poistetaanko 1.2.2016 esitetyn ohjelman vaihtoehtohoito-osuudesta kommentti, jota pidän ohjelman asiayhteydessä esitettynä minua loukkaavana.

Koko vaihtoehtohoitoja käsittelevä Akuutin viisiminuuttinen jakso on valitettavasti kaikilta osiltaan surkea. Se ei anna mitään tietoa täydentävistä hoidoista, vaan on asenteellinen, vahvistaa vanhaa ja tarpeetonta vastakkainasettelua biologisen ihmiskuvan ja ihmistä kokanaisvaltaisemmin hahmottavan terveysnäkemyksen välillä. Lisäksi se kohtelee haastateltaviaan epätasa-arvoisesti. Alla perustelut.

Enkeliongelman tausta: Ohjelmalla näköjään haluttiin luoda vanhakantaista vastakkainasettelua ja turhaa ristiriitaa virallisen hoitoajattelun ja muiden hoitamiseen suhtautumistapojen välille. Tämä ei aja kansalaisten etua, koska he (noin joka kolmas suomalainen) käyttävät virallisia ja täydentäviä terveyspalveluja rinnakkain, yhtä aikaa. Tehtävään valjastettiin toimittaja Lasse Tuorila. Hän olikin tehtävään sopiva.

Tehtävä ja keinot: Ohjelman tekeminen tarjosi hänelle mahdollisuuden näyttää myös oma paikkansa kiistanalaisessa kysymyksessä ja todistaa olevansa itsekin vahvasti biologisen reduktionismin kannattaja tyyliin Minä poika arvostan rationaalista tiedettä, enkä mitään enkelihuuhata. Näillä sanoilla Tuorila ei ole ohjelmassa eikä minullekaan puhunut, mutta journalistisesta kerronnasta sen voi hyvin helposti päätellä. Journalistisin keinoin hän todistelee täydentävät hoidot ja jopa niiden tutkimuksen professorimiehen avulla huuhaaksi. Tässä yhteydessä hän käyttää ”enkelikorttia”. Huuhaan merkityksestä ei liene yleistä yksimielisyyttä, mutta sitä on luonnehdittu sanaksi, jota käytetään perättömistä, epätieteellisistä väitteistä ja uskomuksista.

Todistelu. Huuhaatodistelussa täydentävien hoitomuotojen tutkija (minä) piti saada näyttämään törpöltä. Tunnettua on, että vastakohtien luominen (sinnekin, missä niitä todellisuudessa ei ole) on klassinen retorinen keino vakuuttaa viestin vastaanottaja. Siispä seuraavat seikat oli todistettava ohjelmassa:

  1. Täydentävät hoidot = huuhaa.
  2. Biolääketiede=ainoa hyväksytty  pohja viralliselle hoitamiselle terveydenhuollossa

Kun yllä oleva osoitetaan todeksi, niin siitä seuraa loogisesti päätelmä, että jos joku hoitomuoto ei perustu selkeästi biolääketieteeseen, sen täytyy olla huuhaata. Näin täydentävät hoitomuodot eivät voi mitenkään olla ”oikeaa” hoitoa. Oikea hoito on varattu terveydenhuollolle, jonka arvoja ohjaa juuri biolääketieteellinen katsanto.

Nimen omaan tätä näkemystä Tuorila ohjelman katsojille tarjoilee fysiikan ja biologian termein Raimo Puustisen haastatteluun nojaten. Puustisen vakuuttelun tueksi toimittaja tarvitsi enkeleihin ja suklaaterapioihin hurahtaneita vastakohdaksi vakuuttavalle, miehiselle tieteen totuudelle. Niinpä hän kehitteli (tiedostamaattaan ehkä tai ihan tahallaan) ohjelmaansa roolit haastatelluille.

Prinssi, Prinsessa ja Höppänät

Puustisesta tuli Prinssi, joka tavoittelee abstraktia Prinsessaa eli tässä tarinassa mainetta ja arvostusta biolääketieteellisen ideologian jakavien keskuudessa. Hehän juuri ovat terveystieteiden eliittiä ja sitä kautta heillä on paljon valtaa määritellä, millaista on hyvä hoitaminen.

Tarinan auttajana toimivat Lähetti (Lasse Tuorila) sekä vakuuttava Isä (Juha Teperi). Tarvittiin myös Vastustajia, kuten klassisissa kansansaduissa yleensä on. Niiden roolit rakennettiin siten, että vastustajat näyttäisivät mahdollisimman heikoilta vahvan Prinssin rinnalla. Siispä ohjelmaan valittiin kaksi Höppänää:  hoitaja, jonka työtilaa kuvattiin sekä minä Pauliina, tutkija.

Kun tutkijasta tehdään höppänä, sen avulla saadaan myös itse tutkimusala näyttämään hölmöltä.

Miten höppänyys luotiin: Ohjelman alussa kerrotaan, että nyt tutkijat ovat havahtuneet selvittämään mitä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot oikein ovat! Sitten kerrotaan sanoin ja kuvin, että lääketiede pohjaa biologiaan ja vaihtoehtohoidot käsitteisiin kokonaisvaltaisuus, pehmeys ja luonnonmukaisuus, joiden todetaan olevan tyhjiä käsitteitä. Kuvakerronta tukee tätä.

Siinäpä onkin heti alkuun lyöty lukkoon sanoma: tiede vastaan huuhaa.

Höppänyyden todistelu: Jotta katsoja varmasti ymmärtäisi, että täydentävissä hoidoissa on kyse huuhaasta, osoitetaan aihetta tutkiva ja aiheesta kirjan kirjoittanut nainen pölvästiksi. Se tehdään niin, että kuvataan henkilöä biolääketieteen tutkimusparadigman – siis sen ainoan oikean – ideologian kannalta epäedullisesti. Tähän tarkoitukseen sopii erinomaisesti, että tutkijaa kuvattaessa kerrotaan, että häntä ”on kritisoitu muun muassa enkeleihin uskomisesta”. Koska enkelit eivät kuulu rationaalisen tieteen maailmaan, tällä voidaan osoittaa että tutkija on ei-rationaalinen/ei-tieteellinen. Siis naurettava!

Sitten otetaan tutkijanaisen haastattelusta kaikkein epätieteellisimmiltä kuulostavat lauseet kuten ”siellä (tutkimusseminaarissa) oli paljon porukkaa”. Tämän jälkeen biotieteilijäksi roolitettu Puustinen toteaa, että keskeisessä roolissa vaihtoehtohoitojen käyttäjinä ovat korkeasti koulutetut naiset (eli juuri minä) ja että seminaarissa ei ollut Puustisen tietämän mukaan työväenluokkaisia miehiä! (Huomautus: Missä tutkijaseminaareissa yleensä on työväenluokkaisia miehiä?)

Kokonaisvaltaisuus, pehmeys, luonnonmukaisuus ja energia todistetaan vielä uudestaan tyhjiksi iskusanoiksi Puustisen repliikeissä siten, että vedotaan fysiikkaan ja biologiaan.

Voi pyhä yksinkertaisuus! Kysehän on siitä, miten käsitteet määritellään. Ei Puustinen tai fysiikka termien määrittelyä omista. Tieteessä, myös terveystieteissä, tavallisesti määritellään ensin termit ja sitten väitetään jotakin. Tässä mentiin nyt takaperoisesti.

Mutta mitäpä tuosta, kunhan saadaan sanoma perille. Kirjallisuuden ja kulttuurin tutkijan Vladimir Proppin kehittämästä kansansadun teoriasta oli tämän ohjelman analyysissa paljon apua. Prinssin, Prinsessan ja muut roolit olen lainannut juuri Proppilta.

Ohjelma lähenee loppua. Höppänäksi roolitetun tutkijan vertaus polkupyörästä ja lentokoneesta saa tulkinnan. Höppänä esittää, että täydentävät hoitomuodot ovat kuin polkupyörä verrattuna teknomedisiinaan, joka on kuin lentokone. Kumpikin ovat hyvä omalla sarallaan. Mutta Prinssi Puustinen tulkitsee ja argumentoi ohjelman lopuksi, että ”kuolleiden henget …lähtökohtaisesti eivät kuuluu lääketieteellisiin hoitoihin”.

Taidatko sen selkeämmin sanoa? Ovelalla tavalla pyrittiin kuvin ja sanoin latistamaan täydentävät hoidot, niiden tutkimus sekä vielä lisäksi yksityishenkilö eli minä.

Onko kritisoitu vai eikö ole?

Tämän vuoksi vaadin heti ohjelmaa seuraavana päivänä Akuuttia poistaman ja se lopulta poistikin – tosin pitkin hampain –  minusta ohjelmassa annetun määritelmän ”Pauliina Aarva,  jota on kritisoitu muun  muassa enkeleihin uskomisesta. Pilkun jälkeistä lihavoitua osaa kuvauksestani ei siis enää ole ohjelmassa. Se leikattiin pois.

Poistaminen ei ollut ihan yksinkertaista. Jouduin vaatimaan sitä kahteen kertaan ja aika  tiukkasanaisesti.

Poistoprosessin aikana Lasse Tuorila perusteli monisanaisesti  kuvaustaan vetoamalla siihen, että Markku Myllykangas on minua arvostellut muun muassa siitä, että olen puhunut enkeleiden parantavasta voimasta. En välitä, mitä Myllykangas minusta kirjoittelee, mutta en halua että koko täydentävien hoitojen ala leimataan huuhaaksi asiaohjelmassa minut leimaamalla. Tarkennan tässä vielä, että en myöskään väitä, että KAIKKI epävirallinen hoitaminen olisi hyväksyttävää. En ajattele, että kaikki käy (mikä on tavallisin biouskovaisten vastustajien virheellinen väite).

Kuten kirjoituksen alussa on osoitettu, enkeleissä ei tietenkään ole mitään kielteistä. En kuitenkaan voi hyväksyä, että sotketaan enkeliasiat tieteelliseen tutkimukseen (jos tutkimus ei itsessään koske enkeleitä) ja sen avulla yritetään luoda minusta virheellinen kuva. Pitää ainakin yrittää pysyä totuudessa. Nyt Tuorila ei edes yrittänyt.

No, sitten väännettiin kättä Akuutin toimituksen kanssa, että onko jossain osoitettu että uskomistani enkeleihin olisi jossain kritisoitu. Alkoi jo väsyttää. Minä en löytänyt tällaista kritiikkiä julkisuudesta, ja vaikka sitä olisi löytynytkin, niin se ei tietenkään ole peruste sille, että julkisuudessa esitettyä kritiikkiä on oikeutettua käyttää pilkkakirveenä tieteellisen identiteettini murskaamisessa.

Tuorila todisteli minulle ja Akuutin tuottaja Karin-Maritta Mariolalle sitä, että enkeleihin uskomistani on ihan oikeasti kritisoitu. Hän näki paljon vaivaa välittämällä meille useita linkkejä todistaakseen, että kyllä minua on arvosteltu. Kaikki viitteet olivat Markku Myllykankaan kirjoituksia!

Tässä esimerkiksi Myllykankaan juttua minusta, jonka Tuorila minulle välitti:

”Aarva on koukussa ”vaihtoehtoisiin ja täydentäviin” hoitoihin eli puoskarointiin. Kuten homeopatiaan, Rosen- ja vyöhyketerapiaan. Hän horisee myyttien, enkeleiden, kosketuksen ja rakkauden parantavista voimista. Yliopistotutkija ja ”tietokirjailija” Aarva väittää ihan pokkana, että ”enkeli- ja energiahoidoissa käymisestään kertovat julkisesti ja kahvipöydissä jo aivan normaalit ihmiset”. ” http://www.kaupunkilehti.fi/web/pdf/2015_49/KUO_20151128_02.pdf

Lopulta saamme keskustelun päättymään siitä, millä voidaan todistaa, että joku (Myllykangas) jossain (lehtikirjoituksissa) on kritisoinut minua uskomisesta enkeleihin. Ei sieltä sellaista tekstiä löytynyt.  Sitä paitsi Myllykangas ei, eikä kukaan mukaan voi väittää mitään uskonelämästäni, koska en ole missään avannut sitä. Se on ihan oma yksityisasiani. Olen kyllä kirjoittanut näistä siivekkäistä kirjassani analyyttisesti ja pohdiskellen.

Lopulta  toimitus poisti enkeliusko-lauseen ohjelmasta.

——————————–

Onnelliseksi draaman lopuksi kirjoitin Akuutin tuottajalle 5.2.2016, kirjeen, jonka lähetin tiedoksi muutamille tahoille:

Hyvä Karin Mariola, Yle Akuutti

Lämmin kiitos, että pyynnöstäni on eilen poistettu Akuutti-ohjelman 1.2.2016 minua koskevasta osuudesta Lasse Tuorilan spiikkaama kuvaus minusta, ”jota on kritisoitu muun muassa uskomisesta enkeleihin”. Olin vaatinut luonnehdinnan poistamista, koska se on virheellinen, sillä minua ei ole kritisoitu enkeleihin uskomisesta. Sen sijaan olen saanut paljon kiitosta kirjani Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista kahdesta luvusta, joissa analysoin enkelikäsityksiä ja energian käsitettä eri tieteenalojen näkökulmasta.

Olen mielelläni jatkossakin Ylen käytettävissä ohjelmissa, joissa kerrotaan tieteelliseen tutkimukseen nojaten täydentävien hoitomuotojen vaikutuksista, hyödyistä, haitoista ja käyttötavoista sekä rajauksista (mikä on hoitoa ja mikä ei) ja sääntelyn tarpeesta. Akuutin ohjelma 1.2.2016 valitettavasti ei käsitellyt ollenkaan tutkittuja ja väestön yleisimmin käyttämiä hoitomuotoja.

Siinä mainittiin vain korvakynttilähoito, meridiaanihieronta, suklaahieronta, kuumakivihieronta, kiviterapia, enkeliterapia sekä keskustelu kuolleiden henkien kanssa, joita ei tietääkseni ole tutkittu ollenkaan, ainakaan terveyden näkökulmasta, eikä käytön laajuudesta ole mitään tietoa.  Väestön yleisimmin käyttämiä hoitomuotoja sen sijaan on tutkittu. Näin ollen ohjelman anti täydentävistä hoidoista kertovana asiaohjelmana jäi olemattomaksi.

Uusi ja totuudenmukaista tietoa jakava ohjelma olisi paikallaan.

Yhteistyöterveisin, Pauliina Aarva

———————————-

Ei Tuorilan juttu minua koskevan enkeliusko-väitteen poistosta yhtään parantunut, mutta ei se siitä huontunutkaan. Ei voinut huonontua, oli jo alun perin sellainen. Vastakkainasettelun todistelukin oli onneton.

Koko surkea ohjelma haittaa avointa ja kunnioittavaa keskustelua biomedisiinisen ja humanistisemman hoitonäkemyksen välillä. Tästä on haittaa erityisesti tavalliselle kansalaiselle ja potilaalle, joka käyttää kummankinlaisia hoitomuotoja.

Meidän kaikkien tässä keskustelussa mukana olevien olisi pystyttävä lähestymään täydentävien hoitojen tilannetta, tulevaisuutta ja paikka yhteiskunnassa juuri ihmisen, potilaan ja asiakkaan näkökulmasta.

Mitä, jos kysyttäisiin kansalaisten mielipidettä ja kuunneltaisiin heitä avoimin mielin?

Linkki ohjelmaan  http://areena.yle.fi/1-3142116?autoplay=true

Linkki nettisivuille, jossa ohjelman tekstiversio http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/01/voisivatko-koululaaketiede-ja-vaihtoehtohoidot-lahestya-toisiaan. Täällä  voi kommentoida ohjelmaa.

Entäpä, jos?

Lopuksi muutama ote (uudelleen muotoiltuna) kirjastani (Aarva 2015):  Me ihmiset olemme arvokkaita ja ansaitsemme mahdollisimman hyvää ja monipuolista hoitoa. Viisaasti käytettyinä täydentävät hoidot auttavat meitä ja ne voivat tukea lääkärin ja muiden ammattiauttajien työtä, ehkäpä vähentää terveydenhuollon kustannuksiakin. Yhteistyöstä hyötyy kansalainen, potilas.

Olisiko jo aika tarkastella todellista täydentävien hoitojen tilannetta Suomessa ilman ennakkoluuloja ja ryhtyä selvittämään, mitä ne ovat ja millaisista hoitamisen tavoista on ihmisille hyötyä?  Näin loppuisi  juupas-eipäs –vatvominen.  

Entä jos päättäjät, viranomaiset, tutkijat ja muut asianosaiset ottaisivat vastaan haasteen parantaa kansalaisten mahdollisuuksia tehdä järkeviä, itselleen sopivia valintoja? Entä jos suhtauduttaisiin vakavasti olemassa olevaan tutkimusnäyttöön, muuhunkin kuin biolääketieteelliseen? Entä jos kokemusasiantuntijoita kuunneltaisiin tarkemmin?

Lähteet

Aarva P (2015) Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books. Helsinki. http://www.basambooks.com/kirja/978-952-260-449-1/parantavat-energiat/

Eskola, A. (2013) Vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Kirjapaja. Tallinna.

Fredrickson, B. (2011) Positivity. Oneworld Publiations. Oxford.

Utriainen, T. (2013) Doing things with angels: agency, alterity and practices of enchantment. Teoksessa Sutcliffe, S. J. & Gilhus, I. S. (toim.) New Age Spirituality. Rethinking Religion. Acumen, Bristol. 242–262.

Ikkunaenkeli

Enkeli ikkunassa.

 

Ylen Puoskariprojekti ja Pojat

Tays magneettikuvauslaite kuva 4Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat viikon verran olleet yleisradion suosikkiteema. Voisi jopa ajatella, että kyseessä oli Puoskariprojekti, jolla on tavoite, resurssit, erikseen suunniteltu alku ja loppu, kuten projekteilla yleensä on.

(On valitettu, että tällä alustalla teksti näkyy joillekin lukijoille huonosti. Voit lukea saman kirjoituksen myös blogista https://liinanblogicomblog.wordpress.com/2016/02/06/ylen-puoskariprojekti-ja-pojat/)

Puoskariprojektin suunnitteluvaihe on alkanut jo viime vuoden puolella. Hanke tuli toteutusvaiheeseen 30.1.2016. Se on edelleen meneillään. Sen tavoitteena on valistaa kansaa vaaroista, joita epävirallisista eli terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella käytettävistä täydentävistä hoitomuodoista ihmisille on. Kansanvalistuksella on kylläkin myös terveyspoliittinen tavoite, jota en tässä lähde avaamaan. Käytän tässä kirjoituksessa jatkossa täydentävästä ja vaihtoehtoisesta hoitomuodosta lyhennystä TVH tilan säästämiseksi.

TVH:n ongelmat, joista kansaa nähdään tarpeelliseksi valistaa, on Projektissa määritelty seuraavasti:

  1. Vaikuttava hoito viivästyy, jos käyttää TVH:ta, se on ongelma vakavissa sairauksissa
  2. Potilaat korvaavat lääketieteellisen hoidon TVH:lla, mikä on vaarallista
  3. TVH on huijausta, ihmiset menettävät rahansa
  4. TVH on tiedevastaisena haitallista, koska kaikki virallinen hoitaminen perustuu tieteeseen
  5. TVH:n hoitovaikutus on pelkkää plaseboa

Vaikuttaa monen mielestä tärkeältä ja kannatettavalta hankkeelta, vaikka yksikään yllä olevista kohdista ei pidä paikkaansa. Tutkimustiedot eivät tue noita väitteitä. Mutta ei se mitään, tehdään silti Projekti!

Kuvaan tässä jutussa tuon parhaillaan jatkuvan Projektin kulkua, jonka tuloksena pitäisi olla kansalaisten tietojen ja ymmärryksen lisääntyminen siitä, että TVH vaikuttaa ihmisiin haitallisesti (kohdat 1-3) ja se on epätieteellistä ja tehotonta (kohdat 4 ja 5). Tuloksia voidaan arvioida mittaamalla, ovatko kansalaisten tiedot TVH:n vaaroista ja niiden tehottomuudesta projektin tuloksena lisääntyneet.

Muistutan, että tässä on nyt kyseessä teoreettinen hahmotelma Projektin kulusta, ei tosiasioiden kuvaus.  Olen itse ollut mukana tässä hankkeessa statistina, jolle Projekti teoriani mukaan määritteli ennakkoon paikan näytelmässä. Minulla ei ole konkreettisia todisteita mistään, enkä niitä tarvitsekaan, koska esitän teorian.

Kuka on projektin omistaja?

Tämä on hankala kysymys. Sitä on vaikea yksiselitteisesti määritellä muiden kuin projektisuunnittelun ydinryhmässä olevien. Mutta voi olla, että omistaja ei ole edes konkreettinen ihminen tai organisaatio. On nimittäin vaikea kuvitella että se olisi Yle, koska eihän sen leipä riipu siitä, miten ihmiset terveyttään hoitavat. Sehän vain tiedottaa toimittajiensa avulla. Toimittajien taas kuuluu eettisten sääntöjensä mukaan toimia puolueettomasti, erityisesti kun kyseessä on kiistanalainen aihe.

Hankkeen työvälineiden (journalististen tuotteiden) perusteella voisi loogisesti päätellä, että Projektilla ei ole konkreettisesti määriteltyä johtoryhmää. ”Johtoryhmäksi” on muotoutunut Ylen sisällä vallitseva vanhahko ja hieman luutunut asenneilmasto, jossa heijastuu positiivisen mielenkiinnon puute täydentäviin terveysnäkemyksiin, jotka ovat nouseva teema kansainvälisessä keskustelussa (Esim Yhdysvaltain Kansallisessa terveysinstituutissa, aiheesta enemmän kirjassa Aarva 2015, jonka tiedot alla).

Asenneilmastoon pyrkivät vaikuttamaan erilaiset yhteiskunnalliset toimijat, kuten poliitikot, teollisuus ja yrittäjät, tutkijat, ammattilitot ja muut eturyhmät. Projektin taustalla on supervahvaa lääketiedeinstituutiota edustavan pienen ryhmän (mukana mm. Hannu Lauerma, Markku Myllykangas, Simo Räisönen) epämääräinen hätä ja ahdistus maailman ja tässä erityistapauksessa terveydenhuollon muuttumisesta hallitsemattomaksi. On sotet ja kilpailutukset. Ja kaikenlaista uudistusta ja uusia oivalluksia tieteessäkin. Ammatit muuttuvat yhteiskunnan muutosvirrassa.

Käynnistäjinä Lauerma ja Räisänen

Projekti käynnistyi 30.1.2016, jolloin Yle uutisten nettisivut julkaisee Satu Miettisen toimittamat kaksi juttua: Yle uutiset Analyysi: Miksi uskomushoitoja ei valvota – Puoskarilaki jäänyt jo neljän ministerin kaappiin ja Yle uutiset. Kaksi syöpää selättänyt tiedemies Simon Flint käy ristiretkelle homeopatiaa vastaan. 30.1.2016.

Niissä tiivistyy Projektin sanoma: TVHt ovat vaarallisia ja tehottomia, joten niiden käyttöä on rajoitettava haavoittuvilta ihmisryhmiltä.

A-Talkin viime torstain (4.2.2016) keskusteluohjelma oli osa tätä Projektia, jonka prosessimallin esitän alla. Joku voi nyt todeta, että ajatteluni on eriskummallinen. Voi olla. Tämä onkin vain teoreettinen malli, jonka totuudellisuutta voisi testata tutkimalla A-Talkiin johtanutta journalistista prosessia Ylessä ja kumppaneiden yhteisöissä ja selvittämällä mitä tapahtui ja ketkä olivat vaikuttavia toimijoita prosessin eri vaiheissa. Ehkä joku ryhtyykin tähän. Teoria ainakin on kiinnostava ja looginen. Siinä on seitsemän kohtaa.

    1. Ongelman luonti. Luontaishoidot-aiheen ympärille kehitetään ongelma, joksi tiivistyy asiantuntijoita kuulemalla ja toimitusprosessissa ”puoskarilain puute”. Tätä kautta voidaan nostaa julkisuuteen TVHn ongelmat (kohdat 1-5 tämän jutun alussa). Puhutaan edelleen uskomushoidoista, vaikka termiin ei taida enää uskoa kukaan. Luodaan julkisuutta todistamaan, että aihe on ajankohtainen.
    2. Valmistelu.  Tehdään ”analyysi” puoskarilain makaamisesta vuosia ministeriön pöydällä. Viitataan ”tappajapotilaisiin”, jotka murhaavat koska syövät yrttivalmisteita eivätkä mene hoitoon. https://liinanblogicomblog.wordpress.com/2016/01/31/tappajapotilailla-ajetaan-puoskarilakia/
    3. Varmennus.”Analyysiä” tukemaan otetaan biolääketieteilijä Simo Räisäsen perjantaina (5.2.2016) ilmestynyt kirja “Nykyajan poppamiehet”, ja julkaistaan siitä ja Räisäsestä 30.1.2016 laaja kuvakertomus Ylen sivuilla. Siellä Räisänen puhuu yksisarvishoidoista, jotka sitten, kas kummaa, ovat mukana myös torstain A-Talkissa”! Mietin itsekseni, että mitähän tuollaiset ”hoidot” oikein ovat, en ole koskaan ennen kuullutkaan sellaisista.
    4.  Tieteellinen varmistus. Samaan aikaan, aivan kuin sattumalta Akuutissa julkaistaan ”asiaohjelma” vaihtoehtohoidoista (1.2.2016), jossa kiviterapian ja kuolleitten henkien ei mitenkään voitu katsoa lähtökohtaisestikaan kuuluvan lääketieteeseen. Yksi tutkijanainen oli jo ohjelmaa suunniteltaessa roolitettu enkelihörhön asemaan ja näin saatiin alan tutkimuskin näyttämään huuhaalta. Ohjelma esitetään uusintana sunnuntaina 7.2. 2016 klo 15.15. Kannattaa katsoa tätä Projektisilmälasein, niin silloin ymmärtää, miksi sen asiasisältö on surkea.
    5. Luodun ongelman uudelleen löytäminen. Sitten vaan odotetaan julkista debattia lehdissä ja muualla mediassa. Harmillista, sitä ei tulekaan. No ei sen niin väliä. Onhan tässä kuitenkin ollut monta ohjelmaa uskomushoidoista, joten on tullut tarve ottaa puoskarilaki-aihe A-Talkiin. Ylen itsensä synnyttämä ongelma muuttuukin tärkeäksi yhteiskunnalliseksi aiheeksi! ”Näi se käy”, sanoisi tähän Kurt Vonnegut.
    6. Ongelmasta keskustelu. Tehdään siis A-Talk, koska ”julkisuudessa näistä uskomushoidoista on ollut niin paljon keskustelua viime aikoina”!
    7. Ratkaisuyritys. Tarina ei pääty torstain keskusteluun eikä sunnuntain Akuutti-ohjelman uusintaan, vaan sitä yritetään vatvoa vielä netissä, jonka jälkeen näyttämölle saapuu mitä todennäköisimmin Pelastaja-Sankari. Hän tai he esittävät ratkaisun TVH:n vaarallisuusongelmaan. Ongelmahan se on, koska siitä on ollut niin paljon julkisuutta! Pelastaja-Sankari on ehkä joku viranomainen tai muuten virallista pelastuslinjaa edustava ihminen tai organisaatio, joka kertoo, miten näihin hoitomuotoihin pitää suhtauta ja kuka tietää ”totuuden”. Mielenkiintoista katsoa kuka tai keitä he ovat.
Oma roolini tässä näytelmässä

Akuutti 1.2.2016. Minua pyydettiin tammikuun alkupuolella Akuutin ohjelmaan vaihtoehtohoidoista haastateltavaksi. En vielä silloin ymmärtänyt, että osallistun Projektiin tietyssä, ennalta määrätyssä roolissa. Pitkästä haastattelustani toimittaja Lasse Tuorila poimii kaikkein typerimmät palat. Mitään TVHjen tutkimukseen liittyvää haastattelustani ei tule ohjelmaan. Muut kaksi haastateltua on asetettu fiksun rooleihin ja he puhuvat tutkimuksesta. Linkki ohjelmaan: http://areena.yle.fi/1-314211.

Toinen heistä esitetään biolääketieteilijän prototyyppinä. Hän aloitta. Heti ohjelman alussa hän määrittelee, mikä ei missään nimessä voi olla lääketiedettä. No, useimmat TVHt eivät tietenkään ole lääketiedettä, joten bio-miehen argumentoiti asiasta on turhaa, mutta luomalla vastakkainasettelua TVHt voidaan jälleen kerran retorisesti osoittaa huuhaaksi. ”Näin se käy”, sanoisi taas Kurt Vonnegut.

Bio-mies siis aloittaa ohjelman ja määrittelee sen arvot. Hän myös lopettaa pätkän esimerkillä, joka vahvistaa biologisen lääketieteen mainetta ja samalla leimaa TVHt ”kuolleitten hengiksi” tai muuksi hölynpölyksi.

Näin on luotu tieteen lippulaivaa ohjaava Prinssi (bio-mies) ja enkeliterapioihin hurahtanut Roisto (naishörhö)!

Akuutti-ohjelmaa seuraavana aamuna (2.2.2016) puhelimeni soi ja minua pyydettiin A-Talkiin (4.2.2016), jossa oli tarkoitus keskustella puoskarilaista.

A-Talk. Minua pyydettiin siis asiantuntijaksi keskusteluohjelmaan. Kerroin, että en tiedä sellaista puoskarilakiluonnosta olevan olemassakaan ja että en muutenkaan tunne lainsäädäntöasioita hyvin. Olen tutkija ja olen selvittänyt, miten täydentäviä hoitoja käytetään meillä ja maailmalla ja mitä hyötyä ihmiset ovat niistä saaneet yms. Pyytäkää jotakuta muuta, sanoin.

Sovittiin, että mietitään ja palataan asiaan, jos on tarvetta. Iltapäivällä 2.2.2016 puhelin taas soi. Nyt Talkin aihe ei enää ollutkaan niin paljon lainsäädäntö, vaan ilmiö yleensä ja keskustelu näiden hoitojen käytöstä. Toimittaja Jan Andersson sai puhutuksi minut mukaan, kun antoi ymmärtää, että ohjelmassa on tarkoitus keskustella asiallisesti, mutta kriittisesti TVH:sta, niiden luonteesta ja hieman sääntelyn tarpeestakin. Mukaan oli tarkoitus tulla joku Lääkäriliitosta tai joku lääketieteilijä joka vastustaa täydentäviä hoitoja. Tai siis näin minä asian ymmärsin. Minusta se oli hyvä idea. Lääkäriliittohan on näkyvin TVH:n vastustaja. Tulisi asiallista keskustelua, ajattelin.

Tiesin kyllä, että sosiologi Markku Myllykangas on myös mukana, mutta ajattelin, että jos toinen vastustaja on terveysalan ammattilainen, joka tietää asiasta jotakin, niin ehkä voidaan keskustellakin.

Illalla minulle ilmoitettiin, että ohjelmaan tulee minun ja Markun lisäksi Jani Kokki, syöpäänsä myös lääkkeettömästi hoitanut tanssija sekä lähihoitaja Teemu Hiilinen.

Ihmettelin Anderssonille tätä seurakuntaa. Kysyin, kuka näistä tuntee täydentävien hoitojen käyttöä, yleisyyttä, vaikutuksia ja lainsäädäntöä, josta keskustella. Ei vastausta. Tiedän, että itseni lisäksi ei kukaan näistä.

Mutta ajatuspa olikin kuulemma muuttunut. Kokki ja Hiilinen olisivat ”enemmän tavallisen kokija roolissa. Ei ole tarkoitus mennä (hoitajien) pätevyysvaatimuksiin ja lainsäädäntöön niin paljon, että osallistujia pitäisi valita sen perusteella”, toimittaja kirjoitti tekstiviestissään.

Ehdotin vielä kertaalleen, että ottaisivat jonkun Lääkäriliitosta, joka tietää näistä asioista, Pohdin, että Kokin syöpäsairauden hoidosta ja Kokin kokemuksista keskustelemassa olisi hyvä olla myös lääkäri, vaikkapa Hannu Lauerma. Lauerma ei kuulemma päässyt. Lopulta ehdotukseni ei sopinut toimituksen kaavailuihin. Keskustelijoiden roolit oli näemmä määritelty jo ennakkoon. Ei sinne ollut suunniteltukaan ketään oikeasti asiasta tietävää. Idea oli kai saada aikaan pöhinää ja tunteiden paloa.

A-Talkin tarkoitus

Kun kysyin toimittajalta, mihin ohjelmalla pyritään, hän ei sanonut, että tuomaan uusia näkemyksiä siitä, mikä voisi olla  täydentävien hoitojen paikka ihmisten terveydenhoidossa tilanteessa, jossa suuri osa ihmisiä joka tapauksessa käyttää niitä, sanoi Lääkäriliitto ja sosiologi mitä tahansa. Ei, vaan toimittaja sanoi, että ohjelma pyrkii ”keskustelemaan ajankohtaisesta aiheesta”.  Siis keskustelemaan aiheesta, jonka Yle itse oli tehnyt ajankohtaiseksi. Ja vahvistamaan mielikuvaa TVH:n huuhaa-luonteesta. Niinkö?

Tässä tarkoituksessa Myllykangas ja Hiilinen olivatkin avainhenkilöitä, joista kumpaakaan ei mitenkään voinut korvata järkevillä asiantuntijoilla. Myllykangas ainakin on tunnettu ikävän ilmapiirin luoja loukkaavilla, tökeröillä ja toista ihmistä halveksivilla sanoillaan. Hiilinen taas pyrkii politiikkaan, joten mikä tahansa julkisuus on tärkeää.

Kun tämän ymmärsin viime tiistain kääntyessä iltaan, päätin olla menemättä mukaan ohjelmaan. Ei ole minun asiani rähjätä Myllykankaan kanssa, varsinkin kun tiedän, että hän on ainakin kolmessa sanomalehdessä (Hesari, Aamulehti ja Kuopion kaupunkilehti) haukkunut minut todella törkeästi ja valehdellen siitä, mitä ajattelen ja mitä olen kirjoittanut. Annan hänelle anteeksi, koska eihän ihminen typerälle käytökselleen mitään voi, jos ei itse halua. Hän ei ilmeisesti ymmärrä haluta.

Totta vai valetta?

Ohjelman otsikko oli  Vaihtoehtohoitoa vai valetta? Vieraina lääkäri ja homeopaatti Liisa Sulkakoski, Hunks-tanssija Jani Kokki, dosentti Markku Myllykangas ja lähihoitaja Teemu Hiilinen. Sitä mainostettiin ennakkoon teemalla ”Pitäisikö uskomushoitoja säädellä nykyistä tarkemmin?”

Valitettavaa on, että A-talkin tavoite ei alun perinkään ollut avoin, kriittinen, mutta asiallinen keskustelu, vaan pöhinän luominen. Myllykangashan ei keskustele, ei argumentoi, vaan käyttää yksinkertaisia ja karkeita retorisia keinoja toisten mustamaalaamiseen. Jos ohjelma olisi halunnut levittää TVH:sta asiatietoa, keskusteluryhmässä olisi ollut TVH:sta jotakin tietäviä räksyttävien Myllykankaan ja Hiilisen tilalla.

Mukaan ei otettu ehdotuksestani huolimatta Suomessa alan lainsäädäntöä ja sen kehittämistä parhaiten tuntevaa Irene Äyräväistä, joka on luontaishoitoalan keskusjärjestön puheenjohtaja ja parhaillaan valmistelee ryhmänsä kanssa alaa koskevaa lakiluonnosta. Mukaan suostunut Liisa Sulkakoski esiintyi hyvin ja asiallisesti sitä huolimatta, että lääketieteen lippua heiluttelevat partiopojat suorastaan halvensivat tämän ammattitaitoisen lääkärin pätevyyttä. Myös  Jani Kokki oli positiivinen esimerkki rohkeasta, itsenäisestä ja valoisasta ihmisestä.

Jan Andersson veti minusta ohjelman hyvin. Hän antoi kaikkien sanoa sanottavansa. Ei se hänen vikansa ollut, että kunnollista keskustelua ei tullut. Näillä eväillä ei voinutkaan tulla. Mutta jokainen katsoja kyllä pystyi ihan itse päättelemään, mitä kunkin osallistujan väittämistä uskoo ja mitä ei.

Samantapaisesta asiasta on kysymys myös siinä, saako ihminen itse valita hoitomuotonsa vai ei, ja kuka rajoittaa mitäkin tässä yhteiskunnassa.

Laajakatseisuutta on, mutta piilossa

Selvää lienee, että biolääketieteen elähdyttämän lääkärikunnan taholta Liisaa tullaan mollaamaan sanomistensa vuoksi. Sama kohtalo olisi ollut minulla, jos olisin ohjelmaan mennyt. Myllykangas on tosin pitänyt tästä asiasta huolen jo syksystä 2015 lähtien.

Terveydenhuoltohenkilökunnassa on paljon laajakatseisia ihmisiä, jotka eivät lokeroi lääketieteeseen nojaavia ja muita vaikuttaviksi todettuja hoitamisen tapoja sen perusteella, nojaavatko ne fysikaalis-biologiseen ihmiskäsitykseen.

He ymmärtävät mielen, tunteiden ja tietoisuuden valtavan voiman kaikessa paranemisessa. He tajuavat, että keho ja mieli ovat samaa kokonaisuutta ja hyväksyvät lääketieteen epävarmuuden (mikään tieteellinen ”totuus” ei ole aivan varmaa) ja siksi myös mahdollisuuden, että toisenlaisiin teorioihin nojaavista hoitotavoista voi potilaalle myös olla hyötyä. Mutta nämä ihmiset joutuvat nyt vaikenemaan panettelun ja ehkä jopa työpaikan menettämisen pelossa. Sen verran vahva lääkäreiden ammattiliiton ja  lääketiedeinstituution yhdistynyt valta on. Se pyrkii  määrittelemään mikä on parantamisen tiedettä ja millaiseen tutkimukseen hoitaminen maassamme saa nojata. Ajatuksen ja sanan vapaus ei tässä kohtaa ehkä ole aukoton.

Vastustaako arkkiatri täydentävää hoitamista?

Missähän ihmeen murroksessa tässä ollaan, kun A-Talkin mielenkiintoa herätettiin asettamalla klipeissä vastakkain arkkiatri Risto Pelkonen ja yksittäinen vyöhyketerapeutti? Arkkiatri, joka edustaa lääkärikunnan ylintä ja arvostetuinta kaartia ja vaarallisen outohoitajan rooliin asetettu vyöhyketerapeutti, joka edusta hoitamisen marginaaliryhmää. Jälleen turhaa ja tavallisen ihmisen kannalta haitallista vastakkainasettelua.

Pelkonen esitti haastattelussa samat asiat, joita Lauerma, ”puhtaan lääketieteen puolesta” taistelija on luetellut julkisuudessa vuodesta 2008 lähtien (jolloin STM:n TVH-sääntelyä koskeva erimielinen mietintö julkistettiin. Pelkosen avulla Projektille saatiin korkeimman tahon tuki huolimatta siitä, että yli puolet lääkärikunnastakin hyväksyy TVHt ja enemmistö kansaa ei kannata  rajoituksia.

Minä en tältä istumalta usko, että jos arkkiatri tietäisi tosiasiat yleisimmin käytetyistä TVHsta (haitattomuus, ihmisten kokemat hyödyt ja sen, että hoitoja käytetään tukihoitoina) hän lähtisi rajoituslinjalle. Ei lähtisi. Tiedon myötä hän ymmärtäisi, että joistakin hoitomuodoista saattaa olla suurta apua monille potilasryhmille  myös silloin, kun hoitoja käyttävät Pelkosen mainitsemat mielenterveyspotilaat ja diabeetikot. Tästä on olemassa tutkimuksiakin, joista muutamia on esitelty kirjassani (Aarva 2015).  (Suomessa on muuten meneillään tutkimus joogan, joka on TVH, hyödyistä diabeetikoille!).

Uskon, että arkkiatri ei tiedä kaikkia TVHta koskevia tosiasioita eikä tieteellistä tutkimusta, koska eihän niistä Suomessa kerrota julkisuudessa  – kärjistetysti sanoen muualla kuin kirjassani Parantavat energiat ja sosiaalisessa mediassa. Ei voida olettaa, että Pelkonen itse lähtisi Medline-tietokannasta tätä asiaa varta vasten tutkimaan. Kyllä hänelle vaarallisuuskäsitykset on ujutettu niiden taholta, jotka ajavat TVH:n rajoittamislakia. Valtavirtamediakin näyttää ajavan sitä, vaikka pikkuisen yrittääkin kuulla toisenlaisia näkemyksiä – noin muodon vuoksi.

Ei vastakkainasettelua, vaan kunnioittavasti yhdessä

Muistan Risto Pelkosen kymmenien vuosien takaa, jolloin hän työskenteli sisätautilääkärinä HUSissa ja tein hänestä jutun Syöpäjärjestöjen lehteen. Myöhemminkin olen ollut häneen yhteydessä. Pelkonen on mukava ja ihmisläheinen mies. Hän on sanonut, että ei lääketieteeseen nojaavassa hoitamisessa voi olla absoluuttisia totuuksia: ”Kaikki me olemme oman aikamme lapsia – ja aina vähän likinäköisiä.”

Tällä hän viittaa parantamisen historiaan. Aikanaan nykyisille virallisille ja ainoiksi oikeiksi julistetuille hoitomenetelmillemme tullaan nauramaan samaan tapaan kuin nykyään nauretaan muinaisille menetelmille. Käsitys ihmisestä, terveydestä ja sairaudesta on aina ollut sidottu historiaansa. Silti parantamisen perusta, sen humanistinen ydin, johon on viitattu jo Hippokrateen ohjeissa hyvään pyrkimisestä ja vahingon välttämisestä hoitamisessa, pysyy edelleen samana. Periaate koskee niin virallista kuin epävirallistakin hoitamista.

Yhteistyötä virallisen systeemin ja TVH-alan kanssa voi syntyä vasta sitten, kun heitetään sivuun kiistely siitä, kenen hoitoideologia on oikea. Kysymyshän on kahdesta aivan eri asiasta. Akuuttiin oli otettu haastattelustani yksi ainoa järkevästi ohjelmaan leikattu kommentti. Se oli vertaus polkupyörästä ja lentokoneesta. Kumpikin ovat kulkuvälineitä, mutta ei kukaan lentokonetta käyttävä kritisoi, että polkupyörien käyttöä on rajoitettava, koska ne eivät lennä. Tai että puhuminen pyöräilyn luonnonmukaisuudesta ihmiselle on tyhjää puhetta. Että pyöräilyn vaikutusta liikenneturvallisuuteen ei ole riittävästi tutkittu, joten se pitää kieltää.

TVH on kuin pyörä ja teknomedisiina kuin lentokone.

Huomenna, sunnuntaina 7.2. 2016 klo 15.15 Akuutti-ohjelma tulee TV1:ssä uusintana ja maanantaina 8.2. 2016 klo 8.00 TV Finlandissa. Katsokaa! Käyttäkää Projektisilmälaseja! Kommentoikaa. Tässä linkki tekstiversioon http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/29/akuutissa-maanantaina-miljoonia-kayttajia-millainen-rooli-vaihtoehtohoidoille

Julkaisen huomenna ohjelman katseluohjeet, jotka avaavat journalistisen kerronnan taustaa ja retorisia keinoja, joilla toimittaja Lasse Tuorila ohjelmansa avulla yrittää lytätä täydentävät hoitomuodot ja minut. Ainoa vaikutusmahdollisuus katsojilla on esittää kannanottonsa ohjelmasta sen nettisivuilla.

Pelastaja-Sankari tuli!

Juuri, kun olin painamassa nappia tämän jutun julkaisemiseksi, huomasin, että prosessimallini Pelastaja-Sankari on ilmaantunut. Arvatkaa kuka. Se on Lääkäriliitto!

http://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/vaihtoehtohoidot-ja-laakari/#.VrTAbLTXCnY.facebook

Lääkäriliiton linkin takaa löytyvää Pelastaja-Sankarin (Heikki Pälve) sanomaa tukee erinomaisesti Akuutin ohjelma, joka tulee huomenna ulos.

Nyt ymmärrän koko jutun. Ja sen, että Lääkäriliiton edustaja ei tietenkään voinut tulla A-Talkiin, koska hänelle oli varattu Pelastaja-Sankarin rooli.

Taiten suunniteltua viestintää! Kun Projektilla on kunnolla resursseja käytössä, niin tulosta tulee. Nyt vaan hankkeen pitäisi vielä saada ihmiset uskomaan. Mutta kun he eivät millään usko. Käyttävät aina vaan TVHta terveytensä edistämiseen ja oireittensa lievittämiseen.

Mitenkähän tämä draama vielä jatkuu? Ei se ainakaan Pälven kommenttiin pääty.

Projekti jatkuu…

Päivitys 8.2.2016.

Kaikki viittaisi nyt siihen, että teoriani ennakkoon, ja joidenkin Ylen ulkopuolisten henkilöiden tuella ja avustuksella, suunnitellusta Puoskariprojektista näyttäisi oikealta.

Lääkäriliitto  tuli esiin Pelastaja-Sankarina 6.2. kertomalla kantansa 4.2. A-Talk-ohjelmasta. http://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/vaihtoehtohoidot-ja-laakari/#.VrTAbLTXCnY.facebookP

Toiminnanjohtajansa Pälven kirjoituksessa Lääkäriliitto pitää kollega Liisa Sulkakosken esiintymistä ohjelmassa pöyristyttävänä. Sulkakoski on lääkäri ja homeopaatti. Myllykankaan karkea, sivistymätön ja toisia halveksiva esiintyminen ei Lääkäriliittoa pöyristytä!

Liiton turvallisessa suojassa räksyttävät sosiologi Myllykangas ja lähihoitaja Hiilinen jäävät Pälven kommentissa mainitsematta.  Onko tästä pääteltävä, että Lääkäriliitto hyväksyy  sivistymättömät, hyökkäävät ja valheelliset väitteet ja raakalaismaisen puhetavan?  Näin on pääteltävä, jos liitto ei ollenkaan asiaan puutu.  Tämä on surullista ja nakertaa lääkärien ammattikunnan arvovaltaa ja saa ammattiliiton  toiminnan näyttämään rakkikoirien touhuilulta.

Kiinnostavaa on myös se, että kumpikaan räksyttäjistä ei ole itse lääkäreitä. Niin,  heitähän A-Talk-ohjelmassa ei tarvittu, koska tälle Lääkäriliitolle oli suuressa Projektissa, josta esitin teorian,  varattu juuri Pelastaja-Sankarin paikka.

Kuten arvioin aikaisemmin, Projekti jatkuu. Tänään toimittaja Sanna Ukkola julkaisi  sensaatiohakuisen tekstin Käärmeöljyllä syövän kimppuun. http://yle.fi/uutiset/sanna_ukkola_kaarmeoljylla_syovan_kimppuun/8655279

Jutussa kehutaan toimittajatoverin Satu Miettisen tarinaa 30.1., jossa oli esillä täsmälleen samat väitteet kuin tässä Ukkolan jutussa. Henkilötkin ovat samoja!.

Ovatko yksisarviset ja käärmeöljy lääkärikunnan pahimmat viholliset? Siltä Projektia seuratessa tuntuu.

Taas Lauerman tappajapotilaat esillä

Kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran esitetty, tuulesta temmattu Lauerman väite esitetään taas kerran tässä Ukkolan jutussa: ”Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan ainakin kolme ihmistä on kuollut, koska psykoosipotilaita on hoidettu yrteillä tai homeopatialla. Harhojen vallassa eräs potilas oli surmannut jopa oman äitinsä.”  Tästä kirjoitin 31.1. Linkki kirjoitukseen Tappajapotilailla ajetaan puoskarilakia on projektiteorian kohdassa 2 ylhäällä ja tässä vielä uudestaan https://liinanblogicomblog.wordpress.com/2016/01/31/tappajapotilailla-ajetaan-puoskarilakia/

Käärmeöljy-teema on todennäköisesti Poikien lukemasta kirjasta Bausell, R. B. (2007) Snake oil science. The Truth About Complementary and Alternative Medicine. Oxford University Press. New York.

Voi Pyhä Yksinkertaisuus.

Heikosti tai ei ollenkaan asiaan perehtyneenä Ukkola toistelee jutussaan samoja asioita kuin Satu Miettinen 30.1 kirjoituksessaan sekä lisää omaan tarinaansa maustetta viime torstain A-Talkin hurjimmista lausumista. Myllykankaalle hän antaa mahdollisuuden verrata täydentäviä hoitajia järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja liivijengeihin. Mitä tämä on muuta kuin VIHAPUHETTA?  Olen mykistynyt.

En tiedä, mitä sanoisin Ylen ristiriitoja lietsovasta ja kansalaisia vähättelevästä tyylistä. Miksi kukaan toimittaja ei kysy mitään ihmisiltä, jotka ovat saaneet apua täydentävistä hoidoista? Siksi, että se ei kuulu Projektiin. Sehän ei aja kansalaisten etua, vaan ammattikunnan omia etuja. Jos olisi potilaan asialla, Projekti tiedottaisi totuudellisesti, nojaisi faktoihin ja tutkimuksiin ihmisten kokemuksista ja hoitojen yleisyydestä,   hyödyistä ja haitoista.

Voihan olla, että kohtapuolin otetaan joku kansalainen, jota on kohdeltu todella kaltoin. Kyllä sellainen varmaan jostain löytyy.

Kyllä  pykälä löytyy, onhan jo ihminen, totesi Stalinin aikainen tuomari, kun kaveri ihmetteli, että kuinka Nikolai Nikolajevitshia voidaan syyttää, kun hän ei ole tehnyt mitään.”

Katsotaan nyt, miten tämä Projekti jatkuu edelleen.

Mietin tässä, miksi koko täydentävien hoitojen käyttäjäkunta ja hoitajien järjestöt ovat niin hampaattomia, että sietävät tämän? Katsovat tyynesti vierestä, kun heitä nuijitaan maan rakoon. No, ymmärrän kyllä, että valtarakenteet eivät oikein suosi täydentävien hoitajien asiallista ja ystävällistä esille tuloa.

Ehkäpä moni ajattelee, että ”kun näet tyhmän edessäsi, vaikene”. Se on usein viisas asenne. Minä en kylläkään tutkijana ja kirjoittajana pysty vaikenemaan. Kirjoitan tätä blogia, vaikka odotettavissa saattaa olla uusi hyökkäys (Akuutin lisäksi) minua vastaan. Yritän pysyä pystyssä, vaikka tuule aika kovaa.

Ehdotin Ylen Satu Miettiselle viime viikolla, että hän voisi tehdä asiallisen ja faktoihin pohjaavan jutun Suomessa yleisimmin käytetyistä hoitomuodoista, tulisin mielelläni haastateltavaksi. Olenhan kirjoittanut äskettäin aihetta käsittelevän tietokirjan. Ei kiinnostanut. Kerroin, että dosentteja tässä ollaan kuten täydentäviä terveysnäkemyksiä intohimoisesti vastustava Simo Räisänenkin, josta ja jonka kirjasta oli  30.1. laaja kuvakertomus (eli mainos) Ylen sivuilla. Miettinen vastasi, että ”Palaan asiaan, kun pöly on laskeutunut”. Ei kuitenkaan lähiviikkoina.

Näin se käy, sanoisi Kurt Vonnegut taas.

Blogin suuri lukijamäärä ja kannustavat kommentit antavat voimia.

Kiitos niistä.

Kirja:  Aarva Pauliina (2015) Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books. Helsinki. Tallinna.