Jälkimaterialistinen tiede

lepokodin-kukkia-2

Muistuma kesästä. Kangasalan lepokodin kuisti.

Tiede muuttuu hitaasti, mutta varmasti kuten yhteiskunnatkin muuttuvat. Hallitseva ajattelutapa ja sen mukaiset vahvat instituutiot pyrkivät aina säilyttämään entisen – hyväksi koetun vanhan. ”Vanhalla” viittaan nykytieteen paradigmaan, mikä tarkoittaa tutkimuksessa sovellettavia kyseenalaistamattomia taustaoletuksia eli itsestäänselvinä pidettyjä asioita, joiden totuudellisuutta ei pohdita.

Tämän päivän tiedeparadigmaa luonnehtii reduktionistinen materialismi, mikä tarkoittaa taustaoletusta, että kaikki olevainen on tai se palautuu (redusoituu) materiaan. Näin ollen todellisuus on tämän katsannon mukaan vain ja ainoastaan materiaa. Mieli ja tunteetkin nähdään aineen tuotteina.

Läheskään kaikki tutkijat eivät jaa tätä näkemystä. Filosofi Thomas Nagel: Kulttuurissamme melkein kaikki akateemisessa maailmassa toimivat on peloteltu pitämään materialismiin nojaavaa reduktiivista (kokonaisuus jaetaan osasiinsa) tutkimusohjelmaa pyhänä sillä perusteella, että mikään muu ei ole tiedettä.

Ryhmä kansainvälisesti tunnettuja eri alojen (biologia, neurotiede, psykologia, lääketiede, fysiatria) tutkijoita on laatinut  Jälkimaterialistisen tieteen julistuksen – Manifesto for a Post-Materialist Science http://opensciences.org/about/manifesto-for-a-post-materialist-science

Tutkijat haluavat julistuksessaan nostaa keskusteluun vallitsevan materialistisen ideologian vaikutuksen tieteeseen ja pohtia jälkimaterialistisen paradigman syntymistä ja muotoutumista tieteen, henkisyyden ja koko yhteiskunnan kannalta.

Taustaa

Tiede on kehittyvää ja muuttuvaa. Yhteiskunnallisena ilmiönä se on myös poliittista ja siihen  liittyy vallankäyttöä.  Tieteen historia osoittaa, että eri aikoina erilaiset taustafilosofiat ja -oletukset ovat ohjanneet tieteellistä tutkimusta ja tutkijoiden konkreettista työtä.

Modernin länsimaisen tieteen hallitseva taustafilosofia on reduktionistinen materialismi. Sen mukaan maailmankaikkeus sen suurimmasta pienimpään yksikköön on ainetta tai aineen tuottamaa. Kaikki ilmiöt voidaan redusoida eli palauttaa pienempiin aineellisiin yksiköihin. Tämä oletus – usko – on niin laajalle levinnyt ja vahva, että vain harva edes akateemisissa yhteisöissä rohkenee esittää toisenlaisia näkemyksiä. Useimmiten asiaa ei edes aseteta kyseenalaiseksi, vaan sitä pidetään itsestään selvänä.

Itsestään selvinä pidettyjen taustaoletusten kokonaisuutta kutsutaan paradigmaksi. Kunakin ajankohtana vallitsevaa paradigmaa edustaa normaalitiede. Tämä muokkaa tieteellistä maailmankuvaa eli sitä millaisena maailma perimmältään nähdään ja miten sitä katsotaan voitavan parhaiten tutkia.

Tutkimustiedon lisääntyminen muuttaa pikku hiljaa sekä tiedettä itseään että sen sovelluksia esimerkiksi maatalouden, tuotannon, koulutuksen ja terveydenhuollon käytännöissä. Paradigman muutoksesta on kyse silloin, kun muutos on suuri ja ulottuu todellisuutta koskevien ennakko-oletusten muutoksiin. Tällainen käänne tapahtui luonnontieteiden kehittymisen ja valistuksen (1600-luvun lopulta alkaen) myötä, jolloin materialismi alkoi kukoistaa. Sen tuloksena kehittyivät nykyisin käytössämme olevat upeat teknologiat yhteiskunnan eri aloilla (teollisuus, terveydenhuolto, kauppa, viestintä jne.). Siihen nojaavasta tutkimuksesta tuli normaalitiedettä.

Monet tiedemiehet katsovat, että seuraava suuri käänne (paradigman muutos)  on tulossa. Sitä tarvitaan, se on oikeastaan jo meneillään. Kvanttifysiikan teoria, joka  1900-luvun alussa muutti klassisen fysiikan oletusta siitä, että ainetta voidaan mitata objektiivisesti havainnoijasta rippumatta, vaikutti ratkaisevasti käsitykseen maailmasta ja materiasta ja sen tutkimisesta. Kvanttiteoriassa karkeasti ottaen tutkijan havainto on osa tutkimustulosta.  Kvanteista olen kirjoittanut aikaisemmin, muutama vuosi sitten.

Toisin sanoen maailmaa ei voi enää pitää mekaanis-materialistisena ilmiönä, jota tutkimus tarkastelee pelkästään tutkijan tulkinnoista riippumattomasti, ulkoapäin. Tällä tosiasialla on laajat seuraukset tieteeseen, erityisesti siihen, mitä pidetään tieteenä ja millaisia tutkimusmenetelmiä pidetään asianmukaisina.

Materialismi (materialistiset tausta-oletukset maailmasta), joka on hallinnut länsimaista  tiedettä kolme-neljä sataa vuotta, ei pysty selittämään tietoisuuden ja henkisyyden ilmiöitä koskevia empiirisiä havaintoja (esimerkiksi tietoisuuden eri tasot, mielen vaikutus kehoon, plasebo yms.).  Ja kuitenkin tieteen – ollakseen tiedettä – on otettava huomioon kaikki havainnot, ei vain valikoituja, vallitsevaan teoriaan soveltuvia. Se ei saa pistää päätä pensaaseen.

Uutta ajattelua edustavien tutkijoiden mukaan nykytieteen laaja-alaista kehitystä pidättelevät kovettuneiksi uskonkappaleiksi muuttuneet, materialismiin nojaavat ennakko-oletukset maailmasta ja tieteellisyydestä.

Jälkimaterialistisen tieteen manifesti 

Tutkijaryhmä Mario Beauregard (FT), Arizonan yliopisto, Gary E. Schwartz, (FT, Arizonan yliopisto), ja Lisa Miller (FT), Columbian yliopisto yhteistyössä Larry Dosseyn (LT) kanssa, Alexander Moreira-Almeida (LT, FT), Marilyn Schlitz (FT), Rupert Sheldrake (FT), ja Charles Tart (FT) on tullut  seuraaviin johtopäätöksiin:

  1. Nykyaikainen tiede perustuu valtaosin olettamuksiin, jotka ovat läheisesti yhteydessä klassiseen fysiikkaan. Materialismi – ajatus, että aine on ainoa todellisuus – on yksi näistä olettamuksista. Siihen liittyvä olettamus on reduktionismi, käsitys, että monimutkaiset asiat voidaan ymmärtää palauttamalla ne osiensa vuorovaikutuksiin tai yksinkertaisempiin tai perustavanlaatuisempiin asioihin kuten hyvin pienet aineelliset hiukkaset.
  2. Nämä olettamukset kapenivat 1800-luvulla, muuttuivat dogmeiksi ja kasautuivat ideologiseksi uskomusjärjestelmäksi, joka opittiin tuntemaan ”tieteellisenä materialismina”. Tämä uskomusjärjestelmä antaa ymmärtää, että mieli ei ole mitään muuta kuin aivojen fyysistä toimintaa, ja että ajatuksillamme ei ole mitään vaikutusta aivoihimme, kehoihimme, tekoihimme eikä fyysiseen maailmaan.
  3. Tieteellisen materialismin ideologia tuli vallitsevaksi akateemisissa piireissä 1900-luvulla. Se tuli niin vallitsevaksi, että enemmistö tieteenharjoittajista alkoi uskoa, että se perustui aukottomaan empiiriseen näyttöön ja edusti ainoaa järkeenkäypää maailmankuvaa.
  4. Materialistiseen filosofiaan perustuvat tieteelliset menetelmät ovat erittäin menestyksellisesti sekä lisänneet ymmärrystämme luonnosta että myös teknologisen kehityksen myötä antaneet suuremman mahdollisuuden sekä kontrolliin ja vapauteen.
  5. Materialismin lähes täydellinen hallinta akateemisessa maailmassa on kuitenkin vakavasti surkastuttanut tiedettä ja kahlinnut mielen sekä henkisyyden tieteellistä tutkimusta. Usko tähän ideologiaan yksinomaisena todellisuutta selittävänä viitekehyksenä on painostanut tieteenharjoittajia laiminlyömään inhimillisen kokemuksen subjektiivisen ulottuvuuden. Tämä on johtanut hyvin vääristyneeseen ja puutteelliseen ymmärrykseen itsestämme ja paikastamme luonnossa.
  6. Tiede on ennen kaikkea ei-dogmaattinen, avaramielinen menetelmä, jolla hankitaan tietoa luonnosta havainnoinnin, kokeellisen tutkimuksen ja ilmiön teoreettisen selittämisen avulla. Sen menetelmäoppi (metodologia) ei ole materialismin synonyymi eikä sitä pitäisi sitoa mihinkään erityiseen uskomukseen, dogmiin tai ideologiaan.
  7. Fyysikot löysivät 1800-luvun lopussa empiirisiä ilmiöitä, joita klassinen fysiikka ei voinut selittää. Tämä johti 1920-luvun kuluessa ja 1930-luvun alussa uuden mullistavan fysiikan haaran, kvanttimekaniikan, kehittymiseen. Kvanttimekaniikka on kyseenalaistanut maailman materiaalisen perustan osoittamalla, että atomit ja atomia pienemmät hiukkaset eivät varsinaisesti ole kiinteitä kappaleita – niillä ei ole varmuudella määriteltävissä olevaa tilallista ja ajallista sijaintia. Ja mikä tärkeintä, kvanttimekaniikka eksplisiittisesti otti mielen yhdeksi perustavanlaatuiseksi osaksi käsitejärjestelmäänsä. Saatiin nimittäin selville, että havainnoitavana olevat hiukkaset ja havainnoija – fyysikko sekä havainnointiin käytetty menetelmä – ovat yhteydessä toisiinsa. Kvanttimekaniikan yhden tulkinnan mukaan tämä ilmiö pitää sisällään ajatuksen, että tarkkailijan tietoisuudella on olennainen merkitys tarkkailtavina olevien fysikaalisten tapahtumien olemassa ololle ja että mielelliset tapahtumat voivat vaikuttaa fyysiseen maailmaan. Tuoreet tutkimustulokset tukevat tätä tulkintaa. Näiden tulosten perusteella voidaan olettaa, että fyysinen maailma ei ole enää ensisijainen tai ainoa todellisuuden rakenneosa ja että sitä ei voida täysin ymmärtää viittaamatta mieleen.
  8. Psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että tietoinen mielellinen toiminta voi kausaalisesti vaikuttaa käyttäytymiseen ja että vaikuttavien tekijöiden (esim. uskomukset, tavoitteet, toiveet ja odotukset) selittävä ja ennustearvo on erittäin korkea. Lisäksi psykoneuroimmunologinen tutkimus osoittaa, että ajatuksemme ja tunteemme voivat selvästikin vaikuttaa aivoihin yhteydessä olevien fysiologisten järjestelmien (esim. immuuni-, sisäeritys- sekä sydän- ja verisuonijärjestelmien) toimintaan. Myös tunteiden hallinnan, psykoterapian ja lumevaikutuksen neurologiset kuvantamistutkimukset näyttävät toteen, että mentaaliset tapahtumat vaikuttavat merkittävästi aivojen toimintaan.
  9. Niin sanottuun psi-ilmiöön perehtymisestä saatu tieto viittaa siihen, että voimme toisinaan vastaanottaa merkityksellistä informaatiota käyttämättä tavallisia aistejamme ja tehdä sen sellaisilla tavoilla, jotka ylittävät tavanomaiset tila- ja aikarajoitukset. Lisäksi psi-tutkimus havainnollistaa, että voimme mielellisesti vaikuttaa – etäisyyksien päästä – fyysisiin laitteisiin ja eläviin organismeihin (mukaan lukien toiset ihmiset). Se myös osoittaa, että toisistaan etäisyyksien päässä olevat mielet voivat käyttäytyä tavoilla, jotka eivät ole paikasta riippuvaisia eli riippuvuussuhteet etäisyyksien päässä toisistaan olevien mielten välillä vaikuttavat esiintyvän ilman ulkoista välittäjää (mielet eivät ole yhteydessä mihinkään tunnettuun energeettiseen signaaliin), ne eivät heikkene eli niiden taso ei alene etäisyyden kasvaessa ja ne ovat välittömiä eli näyttävät ilmenevän samanaikaisesti. Nämä tapahtumat ovat niin tavallisia, että niitä ei voida nähdä epänormaaliutena tai luonnon lakien poikkeustapauksina, vaan osoituksena tarpeesta aiempaa laajemmalle selittävälle viitekehykselle, jota ei voida perustaa pelkästään materialismiin.
  10. Tietoista mielellistä toimintaa voidaan kokea kliinisessä kuolemassa sydämen pysähdyksen aikana (tätä kutsutaan kuolemanrajakokemukseksi). Jotkut kuoleman rajalla käyneet ovat kertoneet sydämen pysähdyksen aikana ilmenneistä todellisista ruumiista irtaantumisen havainnoistaan (ts. havainnoista, jotka voidaan todistaa niiden yhteensattumilla tosiasioiden kanssa). On huomionarvoista, että aivojen sähköinen toiminta lakkaa muutaman sekunnin kuluessa sydämen pysähdyksestä.
  11. Kontrolloitujen laboratoriokokeiden perusteella on dokumentoitu, että harjaantuneet tutkimukseen osallistuneet meediot (henkilöt, jotka väittävät pystyvänsä kommunikoimaan fyysisesti kuolleiden ihmisten mielten kanssa) voivat toisinaan hankkia hyvin täsmällistä tietoa kuolleista. Tämä myös tukee sitä johtopäätöstä, että mieli voi sijaita erillään aivoista.
  12. Jotkut materialismiin taipuvaiset tutkijat ja filosofit kieltäytyvät tunnustamasta näitä ilmiöitä, koska ne eivät ole yhteensopivia sen tarkkaan rajatun käsityksen kanssa, mikä heillä on maailmasta. Postmaterialistisen luonnontutkimuksen torjuminen tai kieltäytyminen julkaisemasta postmaterialistista viitekehystä vahvasti tukevia tieteellisiä löydöksiä on vastoin sitä tieteellisen tutkimuksen todellista henkeä, jonka mukaan empiiristä havaintoaineistoa (data) täytyy aina käsitellä pätevästi ja asianmukaisesti. Suosittuihin teorioihin tai uskomuksiin sopimatonta tietoainesta ei voida hylätä suoraan, ennalta (a priori). Tuonkaltainen poissulkeminen kuuluu ideologian, ei tieteen piiriin.
  13. On tärkeää ymmärtää, että psi-ilmiö, kuolemanrajakokemukset sydämenpysähdyksessä ja uskottavilta tutkimus-meedioilta (research mediums) saatu vastaava evidenssi näyttäytyvät epätavallisuuksina ainoastaan silloin, kun niitä katsotaan materialismin näkökulmasta.
  14. Lisäksi materialistiset teoriat epäonnistuvat sen havainnollistamisessa, kuinka aivot voivat tuottaa mielen, ja ne ovat kykenemättömiä huomioimaan sitä empiiristä näyttöä, johon tässä manifestissa viitataan. Tämä viestittää meille, että on tullut aika vapauttaa itsemme vanhan materialistisen ideologian kahleista ja silmälapuista laajentaaksemme käsitystämme luonnollisesta maailmasta ja siirtyäksemme postmaterialistiseen paradigmaan.
  15. Postmaterialistisen paradigman (jälkimaterialistisen ajatusmallin) mukaan:
    • a) Mieli edustaa todellisuuden osaa, joka on yhtä alkuperäinen/perustavanlaatuinen kuin fyysinen maailma. Mieli on universumin alkeisosa, ts. sitä ei voida johtaa aineesta tai palauttaa mihinkään alkeellisempaan osaan.
    • b) Mielen ja fyysisen maailman välillä on syvä keskinäinen yhteys.
    • c) Mieli (tahto/intentio) voi vaikuttaa fyysisen maailman tilaan ja toimia paikasta riippumattomasti (tai laajentuneesti), ts. se ei rajoitu joihinkin tilaulottuvuuden erityisiin kohtiin, kuten aivoihin ja kehoon eikä myöskään erityisiin kohtiin ajassa, kuten esim. nykyhetkeen. Koska mieli voi paikasta riippumattomasti (nonlocally) vaikuttaa fyysiseen maailmaan, tutkijan intentioita, tunteita ja haluja ei pitäisi täysin sulkea pois tutkimustuloksista, ei myöskään kontrolloiduissa kokeissa tai sokkokokeissa.
    • d) Mielet ovat selvästikin rajoittumattomia ja voivat yhdistyä yhdeksi kollektiiviseksi mieleksi/ kaikenkattavaksi mieleksi (One Mind), joka pitää sisällään kaikki persoonalliset yksittäiset mielet.
    • e) Sydämen pysähdyksen aikana ilmenneiden kuolemanrajakokemusten perusteella voidaan päätellä, että aivot ovat mielellisen toiminnan lähetin-vastaanotin, ts. mieli voi toimia aivojen kautta, mutta se ei ole niiden tuotos. Kyseisten kuolemanrajakokemusten ja niitä tukevien meedioilta (research mediums) saatujen todisteiden perusteella voidaan lisäksi olettaa, että tietoisuus jatkaa olemassa oloaan kehon kuolemasta huolimatta ja että on olemassa myös muunlaisia kuin fyysisiä todellisuuden tasoja.
    • f) Tieteentekijöiden ei pitäisi pelätä tai kainostella henkisyyden ja henkisten kokemusten tutkimista, sillä ne ovat keskeinen osa ihmisyyttä.
  16. Postmaterialistinen tiede ei teilaa empiirisiä päätelmiä eikä vähättele tähän mennessä toteutuneiden tieteellisten saavutusten suurta arvoa. Se pyrkii laajentamaan ihmisen kapasiteettia ymmärtää paremmin luonnon ihmeitä, ja siinä samalla se pyrkii löytämään uudelleen mielen ja hengen tärkeyden osana maailmankaikkeuden ydinrakennetta. Postmaterialismiin kuuluu myös aine/materia, jota pidetään universumin perusrakenneosana.
  17. Postmaterialistisella paradigmalla on kauaskantoisia seurauksia. Se muuttaa olennaisesti näkemystä, joka meillä on itsestämme palauttaen meille arvokkuutemme ja vallan sekä ihmisinä että tieteenharjoittajina. Se vaalii sellaisia positiivisia arvoja kuin myötätunto, kunnioitus ja rauha. Postmaterialistinen paradigma myös edistää ympäristötietoisuutta ja biosfäärin (elonkehän) säilymistä korostamalla meidän ja luonnon välistä syvää yhteyttä kokonaisuutena. Kaiken lisäksi transmateriaalinen ymmärrys voi olla terveyden ja hyvinvoinnin kulmakivi, jollaisena sitä on säilytetty ja varjeltu muinaisissa kehon, mielen ja hengen yhdistävissä harjoituksissa (mind-body-spirit practices), uskonnollisissa traditioissa ja erilaisissa mietiskelevissä lähestymistavoissa. Asia ei ole siis uusi, vaan se on ollut vain unohduksissa 400 vuotta.
  18.  Siirtyminen materialistisesta tieteestä postmaterialistiseen tieteeseen voi olla olennaisen tärkeä inhimillisen sivilisaation kehityskululle (evolution). Se voi olla jopa käänteentekevämpi kuin siirtyminen maakeskisestä aurinkokeskiseen maailmankuvaan.

Julistuksen kirjoittajat kutsuvat allekirjoittamaan netissä tämän manifestin: ”We invite you, scientists of the world, to read the Manifesto for a Post-Materialist Science and sign it, if you wish to show your support.”

http://opensciences.org/about/manifesto-for-a-post-materialist-science

Käännös: T. Hoisko  ja M. Kyöstilä

  • suom. huom. spirit/spiritual/spirituality käännetty henki/henkinen/henkisyys; mental käännetty mielellinen

Luettavaa

Manifesti on julkaistu myös EXPLORE-lehdessä vuonna 2014. Vol 10, No 5, 272-274.

Sheldrake, Rupert 2014. Tiede vapaaksi materialismista. Elonkehä, syväekologinen kulttuurilehti  3/2014,  30-42. Englanninkielinen alkuteksti Setting Science Free from Materialism,   EXPLORE  2013, Vol 9, No 4, 211-218.

Nagel, Thomas, 2012. Mind & Cosmos. Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature is Almost Certainly False. Oxford University Press. New York.

Nagel, Thomas, 2014 Mieli ja Kosmos. Miksi materialists-darwinistinen luontokästys on lähes varmasti epätosi. Basam Books. Tallinna. Linkki.

 

 

 

3 thoughts on “Jälkimaterialistinen tiede

  1. Päivitysilmoitus: Lumi läikähtää lämpimästi, kun ajattelen tieteen objektiivisuutta | LIINANBLOGI

  2. Artikkelisi on hyvin kannustavaa luettavaa. Itselläni on hyvin vahvoja kuoleman rajakokemuksia, itse sillä käytyäni ja jonkin ”kvantti-ilmiön” kautta myös olin mukana vanhempieni, erityisesti äitini lähtöhetkessä. Olin hänen kuolinyönään liki tuhannen kilometrin päässä ja silti niin läsnä kuin jos olisimme olleet yksi. Vasta nyt, yli yhdentoista vuoden jälkeen on hänen ”metakehonsa” irti minusta.
    Yksi minua ihmetyttää on ettei tunnu olevan ”maallikkojen” keskuudessa lupa puhua näistä asioista ja jos minä maallikko puhun kokemastani alan tieteen hallitsevien kanssa niin en saa oikeastaan mitään vastinetta. Taikka sitten kertomaani ei tunnuta suhtautuvan vakavasti. Tulee mieleen ajatus että tieteen tekijät ja heidän myötävaikutuksestaan, myös maallikot kieltävät kaiken mitä ei ole tieteellisesti todistettu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s