Altain tasavallassa, Venäjän federaation eteläisessä osavaltiossa vuoret, joet, vuoripurot, laaksot, solat ja jokien suistot hallitsevat maisemaa. Nyt olen elänyt todeksi 30-luvun humpan, jonka sanat alkavat näin:
”Nuo Altain huiput siintelee tasolla pilvien
ja vuoripuro solisee alla vanhain pyökkinen..”
Venäjän eteläinen, runsaan 200 000 asukkaan Altain tasavalta sijaitsee Kazakstanin, Kiinan ja Mongolian rajalla. Väestöstä noin 57 % on venäläisiä ja 30 % on altailaisia. He puhuvat altain kieltä. Eri heimoilla on oma murteensa kuten eri puolilla Suomeakin asuvilla on. Maassa asuu myös turkkilaisia, kazakkeja, telengiittejä, ukrainalaisia ja muita.
Altain tasavallan kartta. Numeroidut alueet ovat luonnonsuojelualueita.
Siperialaiseen tapaan talvet ovat yleensä kylmiä ja kesät kuumia. Kevään tulo on nopeaa ja voimakasta. Viime keväänä ja alkukesästä tulvat olivat niin rajuja, että monin paikoin teitä sortui ja siltoja huuhtoutui jokien mukana.
Vasil, opas ja tulkki.
Seitsenhenkisen ryhmämme kiersi Altaita oppaanaan 26-vuotias Vasil. Hän on syntynyt perheeseen, jossa puhutaan altain ohella venäjää. Olemme Vasilin tämän vuoden viimeinen turistiryhmä. Kielten opiskelu pääkaupungin, Gorno-Altaiskin (Vuoristo-Altaisk) yliopistossa vie nuoren miehen ajan talvisin. Hän muistuttaa, että hänen nimensä ei ole venäläisittäin Vasili, vaan altailaisittain Vasil, ilman lopun i:tä.
Ajamme pitkiä matkoja hyvin huonokuntoisia ja kuoppaisia teitä. Maisemat vaihtelevat. Metsätaipaleet muistuttavat Suomen metsiä. On koivuja, kuusia, lehtikuusia ja Siperian ikiomia puita sembramäntyjä (Pinus Sibirica). Vuoria, vuoristojen välissä aukeavia laaksoja ja kapeita solia sen sijaan Suomessa ei näe. Ne ovatkin Altain ydinmaisemaa.
Kun pysähdymme vuoristojärvelle, tuntuu kuin siihen olisi hyvä jäädä. Olemaan.
Vuoristojärven takana kohoavat lumiset huiput.
Tarve jatkaa matkaa haihtuu raikkaaseen vuoristoilmaan ja jumalaiseen näkymään, jonka tarjoavat järven takaa loistat lumihuiput. On helppo hengittää ja sulautua auringon kultaamiin jäisiin rinteisiin.
Ihailemme maisemaa, mutta jatkamme kuitenkin matkaa. Edessä on paljon nähtävää ja koettavaa.
* * * * * * * * *
Muutama tunti sitten S7 Siberian Airlines laskeutui Helsingin lentokentälle. Altain ja Itä-Kazakstanin reissu on ohi. Junamatka Tampereelle on tasaista. Ei ole töyssyjä ja hyppäyksiä, joissa pää kolisee kattoon, jos ei pidä varaansa. Myös kotimaisema on tasaista. Ei laaksoa ei kukkulaa. Altailla näkee melkeinpä koko ajan vuoria, oli missä osassa maata tahansa.
Voin kuvitella, että vuoristomaassa kasvaneelle Suomi saattaisi osoittautua liian tasaiseksi, lättänäksi maaksi. Minulle se on kuitenkin hyvä, koska tämä on kotimaa. Mutta Altaikin on upea.
Siitä ja Itä-Kazakstanin kokemuksista kerron lisää ensi viikolla.
Can I have a translation of this text, please?:)
Vasil, this is the first story about the Altai trip. I am giving here a very brief information about Altai Republic. Then I tell about our 7-member-group and you as our excellent guide and translator. I write that you study in the University of Gorno-Altaysk. Finally, the description of the beautiful landscape I experienced on the mountin lake (picture) is given. More photos and texts will follow next week.
Vasil, the phrases in the beginning of the text “Nuo Altain huiput… etc” are from the song we sang together with you one Morning when waiting for the drivers.