Tag Archive | Gorno-Altaisk

Vihreän veden yli

Joet näyttävät Altain syksyssä turkoosinvihreiltä. Vesi ei ole levän samentamaa eikä muutenkaan likaista, vaan  se on puhdasta ja kirkasta ja sillä on oma, maaperän mineraaleista ja auringon säteistä heijastuva sävynsä. Ehkä vuorten malmeista irtoaa ainesta, joka värjää veden ihananväriseksi.

Katun joki2

 

Yksi blogin lukija pyysi Altain karttaa, jossa kuvaan suomalaisryhmän matkareittiä Altailla. Reittiä en nyt tähän saa, mutta tässä  kartta.

Matkasimme tasavallan länsirajalta Kazakstanin puolelta etelään Ust-Koksan alueelle ja sieltä edelleen itärajan tuntumaan  Tsulyshman-joen laaksoon. Teltetskoe-järven (Kultajärvi) ylitimme moottoriveneellä. Gorno-Altaiskin kaupungista lensimme Moskovan kautta kotiin.

Matkasimme tasavallan länsirajalta Kazakstanin puolelta etelään Ust-Koksan alueelle ja sieltä edelleen itärajan tuntumaan Tsulyshman-joen laaksoon. Teltetskoe-järven (Kultajärvi) ylitimme moottoriveneellä. Gorno-Altaiskin kaupungista lensimme Moskovan kautta kotiin.

 

Altai sijaitsee Etelä-Venäjällä Kiinan, Kazakstanin ja Mongolian naapurissa. Näiden maiden kanssa se jakaa upeat Altai-vuoret, joiden korkein huippu, Beluha, on yli 4000 metriä meren pinnan yläpuolella.

Altai sijaitsee keskellä Euraasiaa.

Altai sijaitsee keskellä Euraasiaa.

 

Taloja vihreän veden partaalla.

Taloja vihreän veden partaalla. Katun on Altain suurin joki. Se yhdistyy Ob-jokeen.

Kävelin eilen Pyynikin rinteillä ja katselin Pyhäjärvelle. Siinäkin välähteli turkoosin sävyä, tosin miedompana kuin Altailla syyskuussa.

Tietoja

Altain tasavallan englanninkieliset nettisivut http://eng.altai-republic.ru/.

 

 

Altain huiput siintelee

Altain tasavallassa, Venäjän federaation eteläisessä osavaltiossa vuoret, joet, vuoripurot, laaksot, solat ja jokien suistot hallitsevat maisemaa. Nyt olen elänyt todeksi 30-luvun humpan,  jonka sanat alkavat näin:

”Nuo Altain huiput siintelee tasolla pilvien

ja  vuoripuro solisee alla vanhain pyökkinen..”

Venäjän eteläinen, runsaan 200 000 asukkaan Altain tasavalta sijaitsee Kazakstanin, Kiinan ja Mongolian rajalla. Väestöstä noin 57 %  on venäläisiä ja 30 % on altailaisia. He puhuvat altain kieltä.  Eri heimoilla on oma murteensa kuten eri puolilla Suomeakin asuvilla on.  Maassa asuu myös turkkilaisia, kazakkeja, telengiittejä, ukrainalaisia ja muita.

Altain tasavallan kartta. Numeroidut alueet ovat luonnonsuojelualueita.

Altain tasavallan kartta. Numeroidut alueet ovat luonnonsuojelualueita.

Siperialaiseen tapaan talvet ovat yleensä kylmiä ja kesät kuumia.  Kevään tulo on nopeaa ja voimakasta. Viime keväänä ja alkukesästä tulvat olivat niin rajuja, että monin paikoin teitä sortui ja siltoja huuhtoutui jokien mukana.

Vasil, opas ja tulkki.

Vasil, opas ja tulkki.

Seitsenhenkisen ryhmämme  kiersi Altaita oppaanaan 26-vuotias Vasil. Hän on syntynyt perheeseen, jossa puhutaan altain ohella venäjää.  Olemme Vasilin tämän vuoden viimeinen turistiryhmä.  Kielten opiskelu pääkaupungin, Gorno-Altaiskin (Vuoristo-Altaisk) yliopistossa vie nuoren miehen ajan talvisin. Hän  muistuttaa, että hänen nimensä ei ole venäläisittäin Vasili, vaan altailaisittain Vasil, ilman lopun i:tä.

Ajamme pitkiä matkoja hyvin huonokuntoisia ja kuoppaisia teitä. Maisemat vaihtelevat. Metsätaipaleet muistuttavat Suomen metsiä. On koivuja, kuusia, lehtikuusia ja Siperian ikiomia puita sembramäntyjä (Pinus Sibirica). Vuoria, vuoristojen välissä aukeavia laaksoja ja kapeita solia sen sijaan Suomessa ei näe. Ne ovatkin Altain ydinmaisemaa.

Kun pysähdymme vuoristojärvelle, tuntuu kuin siihen olisi hyvä jäädä. Olemaan.

Vuoristojärven takana kohoavat lumiset huiput.

Vuoristojärven takana kohoavat lumiset huiput.

Tarve jatkaa matkaa haihtuu raikkaaseen vuoristoilmaan ja jumalaiseen näkymään, jonka tarjoavat järven takaa loistat lumihuiput. On helppo hengittää ja sulautua auringon kultaamiin jäisiin rinteisiin.

Ihailemme maisemaa,  mutta jatkamme kuitenkin matkaa. Edessä on paljon nähtävää ja koettavaa.

*      *     *                                   *     *     *                                        *     *     *

Muutama tunti sitten S7 Siberian Airlines laskeutui Helsingin lentokentälle.  Altain ja Itä-Kazakstanin reissu on ohi.  Junamatka Tampereelle on tasaista. Ei ole töyssyjä ja hyppäyksiä, joissa pää kolisee kattoon, jos ei pidä varaansa. Myös kotimaisema on tasaista. Ei laaksoa ei kukkulaa.  Altailla näkee melkeinpä koko ajan vuoria, oli missä osassa maata tahansa.

Voin kuvitella, että vuoristomaassa kasvaneelle Suomi saattaisi osoittautua liian tasaiseksi, lättänäksi maaksi. Minulle se on kuitenkin hyvä, koska tämä on kotimaa. Mutta Altaikin on upea.

Siitä ja Itä-Kazakstanin kokemuksista kerron lisää ensi viikolla.