Miksi kansanedustaja Mia Laiho ehdottaa lakia, jonka toimeenpano ja valvonta on mahdotonta?

Miksi kansanedustaja Mia Laiho (kok) esittää lääkäreiden ja koulutettujen luontaishoitajien yhteistyön aloittamiseksi lakia, jota ei käytännössä kuitenkaan pystytä valvomaan?

Erityisen hämmentävää on, että Mia Laiho on ollut yhteydessä Luonnonlääketieteen Keskusliittoon (LKL), mutta ei ole ehdottanut keskusteluyhteyden avaamista ja turvallisesta hoitamisesta sopimista lääkäreiden ammattikunnan ja ammattiluontaishoitajien kesken, jota hän lääkärikansanedustajana olisi voinut tehdä.

Sen sijaan hän teki eduskunnassa aloitteen pakkoyhteistyölaiksi (=kieltolaki), joka koskisi juuri luontaishoitajia, kuten aromaterapeutteja, vyöhyketerapeutteja, reikihoitajia jne. Erityisen hämmentävää Laihon toiminta on siksi, että esitetyssä muodossaan kieltolakia ei pystytä panemaan käytäntöön, koska sen valvonta on käytännössä mahdotonta, kuten osoitan kirjoituksessani Kansanedustaja Mia Laihon (kok) puoskarilakiesitystä käsitellään eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Jos potilasturvallisuus on todella tärkeää lääkäri Mia Laiholle ja lääkärikunnalle, miksi ihmeessä yhteistyötä ei jo nyt tehdä vapaaehtoisesti, ilman lain pakkoa? Mikä estää kahden eri tavalla terveyttä tukevien hoitajien yhteistyön?

Turvallisuus on tärkeä

Mia Laiho perustelee lakiesitystään sillä, että se on tarkoitettu ”vaihtoehtohoitoja antavien turvaksi” ja laki hänen mukaansa ”korostaa yhteistyön merkitystä terveydenhuollon työntekijöiden ja vaihtoehtohoitojen antajien välillä”. PTK 120/2021/5 vp (eduskunta.fi)

Mielestäni asiakasturvallisuus on kaikkein tärkein asia. Sitä varmistavat luontaishoitajien riittävä koulutus ja alan ammatillisten järjestöjen omavalvonta sekä eettinen ohjeistus. Asiakasaturvallisuutta voidaan parantaa myös perustamalla julkinen ja virallinen, yhteiskunnan ylläpitämä ja valvoma hoitajarekisteri. Siihen voisivat vapaaehtoisesti liittyä riittävän ammattipätevyyden omaavat toimijat ja siitä kansalaisten olisi helppo löytää ammattilainen, kun he haluavat luontaishoitajalta tukea terveytensä edistämiseen. 

Tällaista rekisteriä jonkun viisaan kansanedustajan tulisi ehdottaa, ei kieltolakia. Rekisteri olisi turvana myös koulutetuille, ammattinsa osaaville hoitajille.

Pakkoyhteistyölaki/kieltolaki/puoskarilaki on mennyttä aikaa. Se ei tuo turvaa potilaille eikä hoitajille. Se on vanhanaikainen tapa toimia. Terveydenhoitojärjestelmä kaipaa uudistamista, ei vanhan vahvistamista