Tag Archive | mindfulness

Inhimillisesti uudistuvasta terveysajattelusta

Hel9

narva-2017-helmikuu-metsan-reunaEilinen Anne Flinkkilän vetämä  Inhimillinen tekijä avasi uudella tavalla terveydenhuollon maailmankuvan vähittäistä muutosta. Lääkäri Anu Raevuori, jonka mindfulness-tutkimusta käsittelevä katsausartikkeli julkaistiin loppuvuonna 2016 Duodecim-lehdessä, puhui järkeviä.

”Miksi olen kiinnostunut mindfulness-asioista? Koen sekä henkilökohtaisesti että lääkärin näkökulmasta että on kauhean tärkeätä, että meidän lääketiede kehittyy siihen suuntaan että ihminen nähdään kokonaisvaltaisesti”, Anu Raevuori sanoi eilisessä (8.2.2017) Inhimillisessä tekijässä.

Lisäksi hän painotti positiivisen puolen tärkeyttä osana kaikkea hoitamista. Hänen mukaansa se on kyllä jotenkin tiedetty terveydenhuollossa, mutta välineitä ei ole oikein ollut soveltaa positiivisuutta konkreettisesti käytäntöön. Mindfulness-harjoitukset (sekä terveydenhuollon ammattilaisten että potilaiden) ovat tässä yksi työkalu.

Anu Raevuori on aloittamassa tutkimusta mindfulnessin vaikutuksista rintasyöpäpotilaiden hyvinvointiin. Toivotan onnea tärkeälle tutkimustyölle. Suomalaisissa kouluissa mindfulnessia jo tutkitaankin.

Terveydenhuollon ihmiskäsitys muuttuu

Ihminen aletaan nähdä muustakin kuin biologis-naturalistisesta perspektiivistä, josta seuraa, että koko hoitamisen, parantamisen ja kärsimyksen lievittämisen ajatus ja toiminta laajenevat ja monipuolistuvat. Sairaalle ja toipuvalle tarjotaan tulevaisuudessa korkealle kehittyneiden biolääketieteellisten palvelujen lisäksi ja ohella myös ihmisen kokonaisuuden (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja spirituaalinen puoli) huomioon ottavia, hyviksi ja toimiviksi osoitettuja auttamismuotoja. Näin monissa maissa jo menetelläänkin. Suomi tulee tässä asiassa jonkin verran jälkijunassa, jonka Anu Raevuorikin totesi ohjelmassa.

Mindfulnessia ja muita biolääketieteen ulkopuolelta nousevia hoitomuotoja  nimitetään nykyään täydentäviksi hoidoiksi.  Ne jakavat – mielestäni aivan turhaan – kansalaisia ja terveydenhuollon ammattilaisia ”puolesta”-  ja ”vastaan” -ryhmittymiin. Vastakkainasettelu on turhaa, koska hoitoja ei tutkimusten mukaan  käytetä ”joko tai” -ajatteluun nojaten vaihtoehtoina virallisille terveyspalveluille, vaan yleensä näiden tukena ja lisänä. Ihmiset soveltavat ”sekä että” -katsantoa.

Mindfulness-harjoituksia kuten muitakin täydentäviä hoitomuotoja käytetään erityisesti erilaisten kroonisten tai hankalasti virallisessa järjestelmässä autettavien vaivojen ja oireiden lievittämiseen (mm. selkävaivat, masennus, univaikeudet, päänsärky, migreeni, vatsa- ja suolistovaivat, stressioireet) sekä sairauksien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. (Danell 2015)

Anu Raevuori ja monet muut hänen kaltaisensa lääkärit tulevat olennaisesti vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan terveydenhuolto kehittyy suhteessa täydentäviin hoitomuotoihin, esimerkiksi kuinka terveydenhuoltojärjestelmämme soveltaa mindfulnessia stressin lievittämisessä, kroonisten sairauksien oireiden helpottamisessa  ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Lääkäreillä ja heidän järjestöillään on paljon vaikutusvaltaa terveysjärjestelmän kehittämisessä. Nuoren polven lääkäreiden julkinen esiintyminen itämaisen filosofian, josta mindfulnesskin juontuu, komppaajana, antaa viitteitä siitä, että ammattikunta on laajentamassa ihmiskuvaansa ja terveyskäsitystään biolääketieteessä vallitsevasta naturalistisesta (materialistisesta) kokonaisvaltaisempaan (holistisempaan) suuntaan.

Fyysikko-filosofi Tarja Kallio-Tamminen kirjoittaa kiinnostavasti maailmankuvan muutoksesta terveysajattelun uudistajana. Tässä osa 1 ja osa 2 kirjoituksesta, joka on julkaistu Uudistuva terveydenhoito -verkoston blogissa. Verkostolla on myös face book -sivut. Jos kiinnostaa, tule mukaan kirjoittamaan, kommentoimaan tai seuraamaan keskustelua.

Lopuksi esitän lämpimät kiitokset Anne Flinkkilälle ja Anu Raevuoren lisäksi Inhimillisessä tekijässä viisaita puhuneille JP:lle  ja kauniille Karitalle.

Lähteitä

Inhimillinen tekijä 8.2.2017 Yle.

Danell J-A. From disappointment to holistic ideals: a qualitative study on motives and experiences of using complementary and alternative medicine in Sweden. Journal of Public Health Research 2015; 4:538

Raevuori Anu. Mindfulnessin terveysvaikutukset – mitä lääkärin on hyvä tietää?  Duodecim 2016;132:1890–7.

 

Meditaatiota tutkitaan kouluissa. Hyvä, Folkhälsan!

Hel18
Metsän valo.

Metsän valo.

Vihdoinkin. Vielä kymmenen vuotta sitten tämä ei olisi ollut mahdollista. Mutta Suomikin muuttuu, tosin hitaasti.  Kansanterveysjärjestö Folkhälsan ja Helsingin yliopisto alkavat ensi syksynä tutkia, edistävätkö tietoisuustaidot (englanniksi mindfulness) lasten ja nuorten mielenterveyttä.Tietoisuustaitoja tutkitan HS 18.2.2014.

Tietoisuustaidot ovat meditaatiota, joka taas pohjaa itämaiseen jooga- ja/tai zenfilosofiaan mielen ja kehon yhteistoiminnasta ja keskittymisen ja rauhoittumisen ideasta. Hesarin uutisessa mainitaan, että  tietoisuustaitojen idea on zenbuddhalaisessa perinteessä, mutta sanoja jooga tai meditaatio jutussa ei käytetä.

Mielenkiintoista. Miksi sanoja meditaatio ja jooga ei käytetä, vaikka ne liittyvät läheisesti mindfulnessiin?

”Tietoisuustaidot” on todellakin yksi meditaation muoto, jonka on lanseerannnut länsimaihin 1980-luvulla John Kabat-Zinn. On olemassa lukuisia, toisistaan poikkeavia meditaation muotoja. Yksi niistä on juuri mindfulness eli tietoisuustaidot. Suomen kielessä meditaatiosta puhutaan joskus mietiskelynä, josta monille nousee mielikuva pohdinnasta ja funtsailusta. Sitä tietoisuustaidot kuten muutkaan meditaation muodot eivät ole. Nehän ovat pohdinnasta ja funtsailusta vapautumista, mielen ”tyhjennystä”. Samaan tähtää perinteinen intialainen, hindulaistaustainen joogafilosofia, jolla myös on lukuisia moderneja harjoitusmuotoja.

Suomessa psykologi, filosofi ja tutkija Lauri Rauhala kirjoitti aiheesta jo vuonna 1986  julkaistussa teoksessaan Meditaatio.  Hän jopa suositteli meditaation käyttöön ottoa kouluissa! Nyt, lähes 30 vuoden kuluttua sitä aletaan tutkia. Piti näköjään tulla todisteita ulkomailta ennen kuin asiaan tartuttiin Suomessa.

Terveydenhuollossa (Suomessa) ei vielä sovelleta laajasti joogan ja meditaation hyötyjä. Meillä on kuitenkin jo aika paljon lääkäreitä, sairaan-, terveyden- ja lähihoitajia, erilaisia terapeutteja ja täydentäviä hoitajia, jotka soveltavat meditaatiotekniikoita työssään. Kansainvälistä tutkimusnäyttöä hyödyistä on runsaasti. (Aiheesta lisää kirjoituksessa Myönteinen maanantai ja positiivisuuden voima, toukokuu 2012)

Miksi edetään näin hitaasti?

Suomalainen hitaus on ymmärrettävää sitä taustaa vasten, että meillä on vuosikymmeniä suhtauduttu sekä terveydenhuollon että tieteen piirissä välinpitämättömästi, jopa vähättelevästi kaikkeen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, mikä ei ole yhteydessä joko länsimaiseen lääketieteeseen tai kristilliseen traditioon.

Mainitsen kaksi ääriesimerkkiä. Lääkäri ja kristillisdemokraattinen poliitikko Pekka Reinikainen uhoaa vuonna 2005 julkaistussa kirjassaan Noituuden paluu lääketieteeseen, että joogan harrastaminen on ”pahan valtakunnan ilmentymää” ja että kaikki vaihtoehtoiset hoitomenetelmät, myös akupunktuuri, ovat ”sielun vihollisen toimia”.

Toinen kristillinen fundamentalisti ja lääkäri Marjut Vironhovi sanoo, että akupunktiossa ”on kysymys joko täydellisestä humpuukista tai sitten täydellisten demonisten voimien siirrosta” (Vironhovi 2005).  Vaikka hoitaja olisi lääkärikin, potilas on hänen mukaansa todennäköisesti vaarassa. Vironhovi suhtautuu jopa psykoterapiaan varauksin, mikäli siihen ei liity selkeää kristillistä aatemaailmaa. Humanistinen ajattelu, johon psykoterapia nojaa, voidaan hänen mielestään nähdä vastakkaiseksi kristilliselle sielunhoidon ajattelulle. ”Synti- ja syyllisyyskysymyksiin näillä aatehistoriallisilla näkemyksillä on ainakin erilainen vastaus”, Vironhovi (2005) toteaa. Jos syntiä, syntisyyttä, jeesuksen ristiä ja armoa ei oteta mukaan terapiaan, on kysymys maallisesta tekniikasta, jossa kunnia hoitamisesta menee ihmiselle itselleen tai hoitajalle. Vironhovi nimeää ”psykouskonnoksi” uskonnollisuudella kuorrutetut hoitomuodot, joihin ei sisälly Jeesusta.

Vironhovin näkemys ihmisestä, hengellisyydestä ja terveydestä on hyvin kapea.  En suosittele hänen kirjaansa Valhe – faktaa uskomushoidoista. Se on pöyristyttävä, mutta jos kiinnostaa, kirja  löytyy Kristillisestä kirjakaupasta, joka mainostaa teosta nettisivuillaan.

Suomessakin on muinaista, unohdettua viisautta

Nämä kaksi esimerkkiä kuvaat ajattelutapaa, joka kieltää täydellisesti historialliset tosiasiat eli muinaisten viisauksien toimimisen käytännössä. Suomessakin omaa kalevalaista ja shamanistista viisauttamme on aikanaan käytetty parantamiseen ja ihmismielen eheyttämiseen. Se on unohtunut.  Kristinuskon kovan jyrän alla aina 1500-luvun lopulta lähtien muinaissuomalainen perinne on muuttunutkin synniksi ja pahan vallaksi. Esimerkiksi luontouskonto eli käsitys ihmisestä osana pyhää luontoa ja luonnosta osana ihmisyyttä, on fundamentalistikristittyjen piirissä demonisoitu.

Keskiajan lopulta lähtien suomalaisten muinaisen, alkuperäiskansan oman luonnonläheisen maailmankuvan ja lähetyskristillisyyden välillä oli skismoja ja valtataistelua, myös maallisesta omaisuudesta. Kristillisyys voitti käyttäen paikoin koviakin otteita. Niistä on paljon historiallisia dokumentteja, mutta vähän julkisuuteen tuotua tietoa.

Kun joku asia demonisoidaan eli määritellään pahaksi, sitä kartetaan ja hyljeksitään. Näin on käynyt monille hyville kansanparannustavoille, esimerkiksi metsämeditaatiolle  eli luonnon parantavaan ja eheyttävään voimaan luottamiselle. Pauliina Kainulainen, teologi ja kirjailija on virkistävä poikkeus. Suosittelen hänen erinomaista kirjaansa Metsän teologia (2013). Siinä aletaan taas muistaa unohtunutta.

Ihminen –monimuotoinen pakkaus mieltä, kehoa ja ympäristöä

Vallitsevassa lääketieteellisessä ideologiassa taas on käynyt niin, että koska meditaation tapaisissa hoitomuodoissa on hankala eristää ”vaikuttavaa ainetta tai tekijää”, kuten mielen sisäisiä tiloja, niin niiden tutkimuskin on sivuutettu tutkimusmenetelmällisten ”puutteiden” vuoksi. Siitä on seurannut hokema ”Koska ei ole tutkittua tietoa, nämä auttamisen muodot ovat tehottomia”. Hokema on tietenkin virheellinen, sillä tehottomuutta ei voi johtaa siitä, että jotakin ei ole tutkittu.

Kysymys on perimmältään ihmiskäsityksestä, eli siitä mitä ihmisessä pidetään terveyden ja hyvinvoinnin kannalta olennaisena: fyysisyyttä, psyykkisyyttä, sosiaalisuutta, hengellisyyttä vai kaikkia samanaikaisesti. Kysymys on myös siitä, kuinka vallitseva ihmiskäsitys näkyy tieteessä ja käytännön elämässä.

”Suuresta kuplasta” eli kapeaan, dualistiseen (ruumis tiukasti erillään mielestä) ihmis- ja terveyskäsitykseen nojaavasta ideologiasta ollaan onneksi pikku hiljaa luopumassa, mihin lienee vaikuttanut se, että me tavalliset kansalaiset olemme äänestäneet käyttäytymisellämme.

Joogaa, meditaatiota (mm. mindfulnessia) ja muita täydentäviä terveyden edistämisen muotoja on alettu suosia huolimatta virallisen systeemin nuivasta, jopa vihamielisestä (esim.Markku Myllykangas)  suhtautumisesta.

Aika usein ihmiset tuntevat itse, mikä heille on hyväksi, kun kuuntelevat rakastavasti kehoaan ja mieltään. Tässä kuuntelussa on terveydenhuollolla paljon tehtävää. Se voisi osallistua siihen aktiivisesti tukemalla ja vahvistamalla ihmisen ikiomaa psyko-fyysis-spirituaalista terveysvoimaa. Ehkä terveyskeskuksissakin pitäisi käynnistää tutkimus, miten tietoisuustaidot/ meditaatio lisäävät kroonisesti sairaiksi määriteltyjen ihmisten terveyttä.

Voi olla, että Hesarin toimittaja Päivi Repo (ehkä myös koululaistutkijat itsekin) välttävät sanojen jooga ja meditaatio käyttöä häivyttääkseen sen tosiasian, että mindfulness-tutkimusaihe liittyy ikiaikaisiin perinneviisauksiin eli  juuri niihin, joita nykyinen, virallinen terveyssysteemi on näihin päiviin saakka pitänyt tehottomina, turhina ja tieteelle vieraina muinaisuuden jäänteinä, fundamentalistit jopa haitallisina  tai  ”pahan valtakunnan ilmentyminä”. Häivyttämisellä on ehkä tiedostamatta haluttu välttyä fundamentalistisesti ajattelevien nuivuudelta.

Jooga ja meditaatio ovat hienoja, terveyttä edistäviä asioita. Niiden vaikutuksista ja käytön laajuudesta on runsaasti  kansanvälistä tutkimusta. Nyt Suomikin aloittelee. Ehkä tämä on alku laajemminkin täydentävien hoitojen tieteelliselle tutkimukselle maassamme.

Huipputekninen lääketiede kaksoissokkokokeineen, magneettikuvantamisineen ja laserkirurgioineen eläköön sulassa sovussa ja keskinäisessä kunnioituksessa mieli-keho –hoitomuotojen, meditaation ja täydentävien hoitojen kanssa. Nämä eivät ole vastakkaisia, vaan rinnakkaisia asioita.

Kirjoja

Kabat-Zinn Jon (2008) Kehon ja mielen viisaus. Tietoisen läsnäolon parantava voima. Cosmoprint. Basam Books.
Kainulainen Pauliina (2013) Metsän teologia. Kirjapaja. Otava. Keuruu.
Rauhala Lauri (1986). Meditaatio.  Otava.
Reinikainen Pekka (2005) Noituuden paluu lääketieteeseen. Saarijärven Offset. Saarijärvi.
Vironhovi Marjut (2005) Valhe – faktaa uskomushoidoista. Karisto.  Hämeenlinna.

Mindfulness on nyt muotia

Mar7

Abstrakti 1

Tietoisuustaidoilla (mindfulness) on nyt kysyntää. Sitä käytetään erityisesti stressin hallinnassa. Yritysvalmennuksessakin sovelletaan mindfulnessin periaatteita. Koulutusta järjestetään nykyisin runsaasti eri puolilla Suomea.

Mindfulness tarkoittaa meditaatiota. Se voidaan suomentaa tietoiseksi hyväksyväksi läsnäoloksi. Käsitteen otti käyttöön amerikkalainen psykologi Jon Kabat-Zinn, joka jalosti 1980-luvun alussa mindfulness-psykologian muinaisista buddhalaisista käytännöistä. Vanhoista itämaisista traditioista saatiin siis nykymaailmaan soveltuva meditaatiotekniikka.

Liikunnan filosofi, dosentti Timo Klemolan tuore kirja Mindfulness (2013) suhtautuu jonkin verran kriittisesti koulutukseen ja valmennukseen, jolla pyritään nopeisiin tuloksiin ja suoraan hyödyntämään tietoisuustaitoja esimerkiksi työelämässä. Muutoksia ei tule jonkin kurssin tuloksena, vaan siiten, että meditaatioharjoitukset sulautetaan jokapäiväiseen elämään, tavalliseen arkeen.

Kehomieli

Suomen kielessä ei ole sanaa kuvaamaan ei-dualistista (ei-kaksijakoista) ymmärrystä ihmisestä. Yleisesti ajatellaan, että keho on keho ja mieli on mieli. Ne ovat erillään ja eri asioita.

Klemolan mielestä mindfulnessissa on kysymys kehomielestä, jonka harjoittaminen tarkoittaa kehomielen erilaisten prosessien hidastamista niin, että syntyy aikaa tulla tietoiseksi itsestään, kehomielestään ja ympäristöstään. Se on kehollista meditaatiota, jota on harjoitettava säännöllisesti ja pitkän aikaa, jotta muutoksia ilmaantuu.

Kehomieli-meditaatiolla on vuosituhantiset perinteet. Kabat-Zinn ei todellakaan keksinyt sitä, vaan se juontuu muinaiseen idän joogafilosofiaan ja buddhalaiseen käsityksen ihmisen ja maailman ykseydestä. Samoista asioista kertovat muinaiset shamanistiset perinteet.

Ihmisen kahtiajako ruumiiseen ja sieluun tehtiin paljon myöhemmin, antiikin aikana, jolloin filosofi Platon kirjoitti tästä. Myöhemmin 1600-1700 -luvuilla Descartesin filosofian ja valistuksen nousun myötä dualistinen ajattelu edelleen vahvistui. Meidän maailmamme jatkaa samalla linjalla. Nykyisin uskotaan laajasti, että tietoisuus asustaa aivoissa.

Klemola kyseenalaistaa tämän länsimaisen ajattelutavan ja käyttää kehomieli-termiä kuvaamaan ihmiskäsitystä, jossa kehoa ja mieltä/ruumista ja henkeä ei eroteta toisistaan.  Kulttuuriimme juurtunutta dualismia on kuitenkin vaikea ylittää, koska se vaikuttaa kaikessa: niin kielessä, tieteiden jaossa kuin esimerkiksi ihmisen hoitamisessakin.

Mindfulness on siis kehomielen harjoittamista. Siinä on tärkeää suunnata huomio hengitykseen ja sen synnyttämään liikkeeseen kehossa. Hengityksen avulla ja kautta voidaan siirtyä kohti sisäistä maailmaa, kohti tietoisuutta.

Kuusi aistia

Ihmisellä sanotaan olevan viisi aistia: näkö, kuulo, haju, maku ja tunto. Niiden avulla ihminen elää ja suunnistaa ympäristössään. Intuitiota tai vaistoa pidetään monesti kuudentena aistina. Mindfulness-kontekstissa eli niissä yhteyksissä joissa puhutaan tietoisuustaidoista, kuudes aisti on mieli (jonka osa intuitio on).

Kaikkien aistien avulla voidaan tarkastella tietoisuuden laajaa kenttää. Siihen kuuluvat näkötietoisuus, kuulotietoisuus, hajutietoisuus jne. Tietoisuus ei siis asustakaan vain aivoissa, vaan muuallakin kehossa, juuri siinä kehomielessä, josta Klemola puhuu.

Kehomielen harjoittamisessa pyritään löytämään kokemuksellinen yhteys maailman ja ”minun” välillä. Harjoitus onkin itse asiassa ykseyskokemuksen tietoista viljelyä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole sitä, koska emme ole tottuneet olemaan kehollamme tietoisia. Elämme näet dualistisessa perinteessä: henkisissä asioissa arvostetaan ja kehitetään puhdasta päänsisäistä mieltä. Keho puolestaan saa erityishuomiota fyysisessä toiminnassa, kuten urheilussa.

Huomion harjoitus

Mindfulness on lähellä buddhalaista psykologiaa, jossa yksi tärkeä näkökulma on huomion suuntaamisen taito. Läntisessä psykologiassa ja terapiakeskustelussa siihen on alettu kiinnittää vakavaa huomiota vasta muutaman viime vuosikymmenen aikana.

Huomion kiinnittäminen on tavallisen ihmisen kielellä sitä, että asia, johon kiinnität huomiosi muuttuu sinulle tärkeäksi. Jos esimerkiksi pidät vuosikausia tiukasti kiinni menneiden vastoinkäymisten ja surujen tuottamasta tuskasta (siis kiinnität niihin koko ajan huomiota), tuskasi suurenee. Jos suuntaat huomion myönteisiin asioihin elämässäsi, niistä alkaa tulla tärkeitä. Elämäsi myönteistyy.

Buddhnalaisesssa ajattelussa negatiivisia juttuja ei kielletä, mutta niiden ei anneta hallita elämää.

Mielen harjoittamisessa ydinasia on juuri huomion suuntaamisen opettelu.

Harjoituksessa ei kuitenkaan edetä niin yksinkertaisesti ja mekanistisesti, että valittaisiin jokin positiivinen kohde ja keskityttäisiin vain siihen.

Perusperiaate mindfulnessissa on, että keskittymällä tähän hetkeen ilman arviointia ja arvostelua tullaan tietoisemmaksi juuri nyt olevasta itsen tilasta. Silloin sisäiset mielen liikkeet ja tunteet alkavat nousta pintaan. Niiden tarkastelu puhtaina, paljaina ilman arviointia laajentaa ajattelua ja avartaa näkökulmaa.

Klemola painottaa kehomielen harjoituksessa huomion kiinnittämistä kuuden aistin kautta saatavaan kokemukseen itsestä ja maailmasta. Harjaantumaton mieli vaeltelee minne sattuu, hyppelehtii kuin jänis pakkashangella. Harjoitus avartaa tietoisuutta.

”Harjoitus tekee meidät tietoisemmaksi kahdesta maailmasta, siitä maailmasta mikä on niin kuin se on ja siitä maailmasta, jonka mieli kuvittelee. Mieli kuvittelee jatkuvasti oman maailmansa, joka usein vastaa huonosti sitä maailmaa, jossa elämme ja tämä ristiriita on monen pahan olon (kärsimys, tyytymättömyys) taustalla”, Klemola kirjoittaa.

Stressin poisto

Mindfulness-pikakurssit eivät ehkä auta kovin paljon mielenterveyden kohentamisessa, mutta voivat antaa kimmokkeen jatkaa meditaatioharrastusta. Meditaation vaikutuksista stressioireisiin on runsaasti tutkimuksia. Sen on todettu pienentävän veren stressihormonien, adrenaliinin ja kortisolin tasoja. Myös itsetuntemus, luovuus, muisti ja oppimiskyky paranevat. Meditaatio vaikuttaa monella tavalla myös aivojen toimintaan.

Kuitenkaan lyhytkurssia onneen, terveyteen ja menestykseen ei ole olemassa. Mutta hyvältä kurssilta voi joskus saada virikkeen opetella takastelemaan ja havaitsemaan maailmaa uudella, laajemmalla tavalla.  Tämä saattaa onnellistuttaa.

Kirjat

Klemola Timo (2013) Mindfulness. Tietoisuuden harjoittamisen taito. Decendo Oy. Saarijärven Offset.

Kabat-Zinn Jon (2008) Kehon ja mielen viisaus. Tietoisen läsnäolon parantava voima. Cosmoprint . Basam Books.

Williams M and Penman D  2011. Mindfulness. A Practical Guide to Finding Peace in A Frantic World. London.

Abstrakti 6 pyramidi

Intuitio puhuu emotionaalisessa hiljaisuudessa

syys27
Punainen syysvaahtera keltaisen koivun edessä.

Punainen syysvaahtera keltaisen koivun edessä.

Joskus tulee tilanteita, joissa tietää, miten pitää toimia, vaikka ei tiedä, miksi pitää toimia juuri sillä tavalla. Kysymys on intuitiosta, joka kertoo paljon, jos sitä ryhtyy havainnoimaan.

Intuitiivinen havaitseminen on sellaista asioiden hahmottamista, joka ei perustu järkisyihin ja loogiseen päättelyyn, ei muistoihin tai menneisyyden tapahtumien perusteella tehtyihin arvioihin. Se perustuu muuhun kuin analyyttiseen harkintaan. Siis mihin?

Se nojautuu johonkin, jota ei vielä tunneta ja jota ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan. Sitä kyllä tutkitaan koko ajan maailmalla, myös Suomessa. Ja moni tietää, että se toimii.

Intuitiota voi harjoitella, mutta ei järjen avulla

Intuitiotaan voi kehittää harjoittelemalla sisäisen hiljaisuuden kokemusta. Siinä arkinen, päänsisäinen ajatusten aaltoilu ja puhe (joskus jopa pölötys ja pälpätys) vähenee mahdollisimman hiljaiseksi. Tämä on rauhoittumista, omaan sisäisyyteen vajoamista ilman arvostelmia, ajatuksiin ja tunteisiin takertumattomuutta, ”olemista vain”, ”silleen jättämistä”. Se on emotionaalista hiljaisuutta.

Tilalle tulee rauhan ja seesteisyyden tunnelma, jossa ihminen kokee olevansa itsensä kanssa sovussa ja yhteydessä koko kehoonsa ja erityisesti sydämeensä. Ihmisen tietoisuus energian liikkeistä kehossa saattaa kasvaa, mikä voi ilmetä erilaisina kehotuntemuksina. Yhteys itsen ja muiden ihmisten välillä voi tuntua energeettisesti. Ihminen kokee olevansa vahvasti elossa ja läsnä juuri tässä hetkessä ja saavansa yhteyden korkeampaan minäänsä/spirituaaliseen olemuspuoleensa.  Hän kokee sopusointua ympäristön, luonnon ja jopa maailmankaikkeuden kanssa.

Tällaiseen tietoisuuden tilaan pyritään meditaatiossa, jossa mieli hetkeksi ”tyhjennetään turhasta tavarasta”. Suomalaiselle tällaisesta olotilasta muistuttavat saunan rauha ja lämpö, jotka parhaimmillan tarjoavat tilaisuuden pysähtyä ja vain olla. Monesti saunassa saakin hyviä ideoita.

Mindfulness (tietoisuustaito) -tekniikat ovat amerikkalaisen psykologin Jon Kabat-Zinnin vanhoista itämaisista traditioista nykymaailmaan kehitettyjä meditaatiomuotoja. Niitä käytetään mielen ja kehon tasapainottamisen lisäksi esimerkiksi kipujen lievityksessä.

Shamaanimatka sisäiseen maailmaan

Myös shamaanimatka ohjaa sisäiseen maailmaan ja intuition lähteille. Muuntuneessa tietoisuuden tilassa emotionaalista hiljaisuuttaa täydentävät matkalla syntyvät intuitiiviset mielikuvat. Ne nousevat shamanistisella luovuuden retkellä, joka on ikään kuin unen ja valveen rajamaastoa.

Shamanismi on muinaista perinnettä, joka on löytänyt paikkansa myös nykymaailmassa.

Emotionaalisen hiljaisuuden kokemus avaa ja virittää intuitiota, joka on älyllistä toimintaa. Se on kuitenkin erilaista kuin analyyttiseen harkintaan perustuva mielen työskentely. Liika analysointi ja järkeily voivat jopa rajoittaa luovuutta.

Monen asian yllättävät yhteydet

Karkeasti kuvaten intuitio käsittelee monta asiaa yhtä aikaa. Se hauduttaa ja muhii niitä kaikkia rinnakkain. Ongelman ratkaisu voi syntyä esimerkiksi yhdistämällä asioita, joita tavanomaisesti pidetään toisiaan poissulkevina, mahdottomina yhdistää. Tämä voi tapahtua tiedostamatta niin, että yhtäkkiä vain tajuaa, että ”näinhän tämän pitää mennä”.

Usein juuri intuitio luo perustan taiteelliselle luomistyölle, vaikka kaikessa luomisessa tarvitaan jossain vaiheessa myös harkintaa ja paljon raakaa työtä. Intuitio selittää sen, että ihminen, vaikka ei itse olisikaan kokenut kovin paljon, voi esimerkiksi luoda kirjallisuutta, joka tuntuu tuoreelta ja todelta.

Hyvässä hoitosuhteessa on myös aina mukana intuitiota.

Intuitio nimittäin edellyttää sympatiaa ja myötätuntoa. Ymmärtävää ja hyväksyvää asennetta sekä itseä että toista ihmistä kohtaan, antaumusta ja hartautta.

Suurinta elämässä on rakkaus.  Se ymmärtää kaiken juuri sen tähden, että se on intuitiivista. Järkisyin on vaikea rakastaa.

Esimerkkejä tutkijoista, joita intuitio kiinnostaa/on kiinnostanut:

Ahlman, Erik 1920. Arvojen ja välineitten maailma. Eetillis-idealistinen maailmantarkastelukoe. WSOY. Porvoo.

Bradley R T 2007. The Psychophysiology of Intuition: A Quantum-Holographic Theory of Nonlocal Communication.World Futures, 63: 61–97, 2007

Raami, Asta Taideteollisesta korkeakoulusta tutkii intuitiota väitöskirjaansa varten.

Walsh R 2011. The World of Shamanism. New Views of an Ancient Tradition. Woodbury, Minnesota.

Williams M and Penman D  2011. Mindfulness. A Practical Guide to Finding Peace in A Frantic World. London.

Myönteinen maanantai ja positiivisuuden voima

touko21

Tästä maanantaista tulee hyvä päivä! Teen siitä mukavan riippumatta säästä, rästiin jääneistä töistä ja eteeni ilmaantuvista huolista.  Luin nimittäin viikonloppuna Barbara Fredicksonin kirjan Positivity (2011),  jossa Pohjois-Carolinan yliopiston psykologian professori kertoo positiivisten tunteiden ja ajatusten voimasta. Kirjoittaja on omistautunut myönteisyyden tutkimiseen.

Aloittaessaan alan pioneerina 1990-luvulla stressitutkimus oli vilkasta ja kielteisten tunteiden ja sairastumisen välistä yhteyttä tutkittiin paljon. Myönteisyyden tutkimus on sittemmin vilkastunut. Fredrickson painottaa, että uusin tieteellinen näyttö osoittaa, että myönteisyys ei ainoastaan heijasta menestystä ja terveyttä, van se myös tuottaa niitä. Positiiviset kokemukset, teot, ajatukset ja tunteet vaikuttavat siis koko elämään. On osoitettu, että tunteet toimivat jonkinlaisena sysäyksenä toiminnan suuntaamisessa.

Kirjoittaja kuitenkin varoittaa tekopirteydestä, teennäisestä myönteisyydestä ja pakonomaisesta hauskuudesta. Ne ovat lähes yhtä haitallisia kuin jatkuva vihaisuus ja ärtyneisyys. Keinotekoinen hymyily ja muka-ystävällisyys ovat enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Eheyttävä myönteisyys merkitsee sitä, että syvällä sydämessäsi tunnet iloa, kiitollisuutta, seesteisyyttä, kiinnostusta, innostuneisuutta, toivoa, kunnioitusta, itsekunnioitusta, hilpeyttä ja rakkautta. Nämä avaavat mieltä ja tutkimusten mukaan auttavat hahmottamaan paremmin kokonaisuuksia ja asioiden välisiä yhteyksiä. Ne poistavat turhia rajoja ”minän” ja ”muiden” väliltä, jolloin ymmärrys kanssaihmisiä kohtaan kasvaa ja syvenee. Tarve eristäytyä tai pönkittää ”minää” arvostelemalla muita vähenee.

”Heartfelt positivity” eli sydämen tasolla tunnettu myönteisyys jättää sydämesi oven avoimeksi hyvyydelle, totuudelle ja kauneudelle. Jos sydän ei ole avoin, me yksinkertaisesti kieltäydymme luottamasta oman olemuksemme syvimpään hyvään perustaan silloinkin, kun olemme tietoisia ongelmiemme syistä ja vaikka työskentelemme parantaaksemme menneisyytemme aiheuttamia haavoja. Kun sydän ei ole avoin,  kieltäydymme elämästä ja rakastamasta nykyhetkessä. Unohdamme elämässä keveyden. Fredrickson lainaa tuntematonta ajattelijaa:

Ihmiset ajattelevat että enkelit lentävät koska heillä on siivet.

Mutta enkelit lentävät koska he suhtautuvat itseensä kevyesti.

Ihmisluontoon kuitenkin kuuluvat  myös kielteiset tunteet. Turhan usein negatiivisuus ryöpsähtelee  meistä ulos kontrolloimattomasti. Kielteiset ajatukset voivat syntyä pitkinä ajatusten assosiaatioketjuina ja lopulta täyttävät mielen ei-toivottuina negatiivisina tunteina. Silloin olo on kurja ja päänsisäinen puhe painostavaa.  Näin ollen voi olla houkuttelevaa lakaista ikävät aisat maton alle eli tukahduttaa negatiiviset tunteet.

Tämä kuitenkin kostautuu ja voi moninkertaistaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kärsimystä. Tukahduttaminen ja piilottaminen nimittäin vievät henkisiä voimavaroja ja rajoittavat koko tunnearsenaalia. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta on siis osoitettu, että olemalla avoin omille negatiivisille puolilleen on terveellisempää kuin niiden sulkeminen tietoisuudestaan. Jokaisessa ihmisessä kun kuitenkin on myös kielteisyyttä.

Mindfullness – tietoisuustaidot

Toinen kiinnostava tutkimuksin testattu asia on se, että itsessämme olevia negatiivisia piirteitä voidaan pitää aisoissa meditaation avulla. Fredrickson kuten monet muutkin amerikkalaiset tutkijat käyttävät sanaa mindfulness, jolla tarkoitetaan huomion kiinnittämistä erityisellä tavalla: keskittymällä tähän hetkeen ilman arviointia ja arvostelua. Kun tullaan tietoisemmaksi juuri nyt olevasta itsen tilasta, sisäiset mielen liikkeet ja tunteet alkavat nousta pintaan. Niiden tarkastelu puhtaina, paljaina ilman arviointia laajentaa mieltä.

Buddhalaisen ajattelun mukaan tavanomaiset ajatukset ovat kuin joen uoma ja tunteet kuin joki.  Meditoidessa keskitytään olemiseen ja sen tarkkailuun ilman minkäänlaista arviointia. Tunteiden joki saa virrata vapaana ja meditoija vain tarkastelee sitä, ei takerru mihinkään esiin pulpahtavaan ajatukseen tai tunteeseen.

Meditaatiossa mieli  ikään kuin tyhjennetään turhasta ja annetaan tilaa sisäiselle viisaudelle.  Psykologi ja terapeutti Tapio Malinen (2011)  koskettelee buddhalaisen psykologian kahta keskeistä käsitettä ei-minää ja tyhjyyttä. ”Tyhjä minä” ei Malisen mukaan tarkoita, ettei mitään olisi olemassa. Se viittaa vain siihen, ettei ilmiöillä – ei edes minällä –  ole erillistä, riippumatonta todellisuutta. Niiden pysyvä, ontologinen tila on ”tyhjä”.  Kun konteksti eli asiayhteys tai tilanne muuttuu, myös ”minä” muuttuu – tai tarkemmin: kontekstissaan oleva ”minä” on jatkuvasti muuttuva prosessi. Kun olemme tietoisesti ja hyväksyen läsnä nykyhetkessä, ei ole olemassa erillistä ”tietäjää” ja ”tiedon kohdetta”, vaan pelkkä tietämisen prosessi, joka me olemme. Olemme maailma, oleva, niin kuin se toteutuu olemisessaan.

Malinen tulkitsee tyhjyys-kysymyksen  niin, että kun minät ovat tyhjiä ja nousevat esiin vastauksena välittömään kokemukseen, olemme kaikki läheisesti yhteydessä toinen toisiimme. Oivaltaessamme että syvin olemuksemme onkin tyhjä ja elämämme nousuineen ja laskuineen on vain tämän ”sellaisuuden” erilaisia ilmenemismuotoja, voimme suhtautua asioihin keveämmin ja jopa levätä olemisemme perustassa. Tämä tarkoittaa sitä että emme koko ajan luo mielessämme harhakuvaa keskenään vastakkaisista minästä ja tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Kannattaa lukea Malisen kiinnostava artikkeli ja/tai katsoa tämä http://www.youtube.com/watch?v=Wjl4t161zl8

Meditaatio on taitolaji

Harjoittelemalla voi oppia tarkastelemaan mielensä sisältöä tyynesti ja reagoimatta. Tämä avaa mieltä. Kun laajentuneeseen mielenmaisemaan yhdistetään avoimen sydämen vastaanottamat ja välittämät myönteiset tunteet, ihminen kehittyy täydemmäksi ihmisyydessään, rakastavammaksi ja hyväksyvämmäksi.  Tämä ei tietenkään tapahdu hetkessä, viikossa, kuukaudessa tai kahdessakaan. Meditaatio on taito, jota pitää harjoitella, mieluummin säännöllisesti. Joku oppii taidon kirjoista lukemalla, toiset tarvitsevat opastajan tai jonkin kurssin tai molempia.

Meditaatiosta on vahvaa tieteellistä näyttöä niin fyysisen kuin mielen terveyden edistäjänä. John Kabat-Zinn oli ensimmäisiä länsimaisia tutkijoita 1980-luvun alussa, joka jalosti mindfulness-psykologian muinaisista buddhalaisista käytännöistä.   Suomessa professori Lauri Rauhala kirjoitti meditaatiosta jo vuonna 1986  julkaistussa teoksessaan, mutta silti meditaation hyödyt eivät vielä oe laajasti terveydenhuollon suunnittelijoiden  tiedossa. Meillä on kuitenkin jo aika paljon lääkäreitä, sairaan-, terveyden- ja lähihoitajia, erilaisia terapeutteja ja täydentäviä hoitajia, jotka soveltavat meditaatiotekniikoita työssään. Tapio  Malinen kouluttaa buddhalaisesta psykologiasta.  Uudet tuulet puhaltavat.

Jooga on meditatiivista. Shamaanimatkalla totunnainen sisäinen puhe saa uuden muodon. Luonnossa kävely ja laulaminen tyhjentävät turhaa päänsisäistä keskustelua. Jokaisella on tapansa meditoida, oleskella mielen hiljaisuudessa.

Minä menen tänään metsäkävelylle ja joogaan. Juuri nyt tunnen syvää kiitollisuutta kaikesta hyvästä mitä elämä on minulle lahjoittanut.

Sinullekin tulee hyvä päivä luitpa tätä minä viikonpäivänä tahansa: mahtava maanantai,  taivaallinen tiistai, kiva keskiviikko, toiveikas torstai, persoonallinen  perjantaita, luova lauantai ja  sydämellinen sunnuntai!

Kirjallisuutta

Fredrickson Barbara (2011) Positivity. Oneworld Publiations. Oxford.

Kabat-Zinn Jon (2008) Kehon ja mielen viisaus. Tietoisen läsnäolon parantava voima. Cosmoprint . Basam Books.

Malinen Tapio  (2011) Mikä helpotus: minua ei ole! – ei-minästä ja tyhjyydestä psykoterapiassa. Perheterapia-lehti 2/2011. http://personal.inet.fi/yritys/tathata/artik_suom/mika_helpotus.htm

Rauhala Lauri (1986). Meditaatio. Otava.

©Liina Keskimäki

Jooga ja terveys

Hel22

     Pöytä on katettu helmikuussa 2012 mökillä Narvassa.

Uusimmassa Suomen Joogalehden numerossa  (1/2012) on kaksi kiinnostavaa kirjoitusta joogasta ja terveydestä. Heidi Viheriälä kertoo elämästään 31-vuotiaana saamansa aivoinfarktin jälkeen. Joogan avulla hän kuntoutui ja ohjaa nyt harjoituksia vammaisryhmille ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä. Virve Repo kuvaa joogan rantautumista Suomeen 1960- ja 1970-luvuilla.

Tuolloin käytiin kiivasta keskustelua joogan terveysvaikutuksista. Argumentit eivät juuri vakuuttaneet lääkäreitä, mutta yleinen mielipide oli,  että jooga on erinomainen tapa ylläpitää terveyttä.

Enää jooga ei ole jotakin erikoista, esoteerista ja vaihtoehtoista terveyden edistämistä, vaan niin yleistä, että lähes kaikki työväenopistot jo järjestävät joogakursseja. USA:ssa arvioidaan olevan noin 15 miljoona joogan harrastajaa, vastaavia Suomen tietoja en löytänyt.

Muinaisesta intialaisesta veda (pyhä) –tiedosta ja upanisadeista (600-200 e.Kr.) vuosisatojen kuluessa juontuneet jooga-harjoitukset korostavat hengityksen (monissa joogamuodoissa myös hengen) merkitystä.  Alun perin se onkin ollut henkinen oppi. Nykyisin jooga lienee useimmille harrastajilleen kokonaisvaltainen psyko-fyysis-henkinen harjoitus, vaikka joku voikin pitää sitä vain hyvänä jumppana ja venytyksenä. Toiselle se taas on meditaatiota, tapa hiljentyä ja keskittyä tähän hetkeen. Hengitystä pidetään linkkinä mielen ja kehon välillä, mutta perinteisesti myös auttavana väylänä tämän maailman ja ”toisen maailman” välillä. Tuo toinen on egomme ja arkemme ulkopuolella olevaa todellisuutta.

Terveysvaikutuksia

Joogan tutkimus on kymmenen viime vuoden aikana maailmanlaajuisesti lisääntynyt.  Ennakkoluulot ovat vähenemässä, samalla kun mielen ja kehon yhtymäkohdista, linkittymisestä toisiinsa aletaan yleensäkin olla tutkijoiden keskuudessa kiinnostuneita. Professori Johannes Lehtonen on äskettäin julkaissut (2011) aivotutkimuksen ja psykoterapian yhteisistä kiinnostuksen kohteista kirjan, jossa hän pohdiskelee mm. neuropsykoanalyysin mahdollisuuksia ja ruumiillista muistamista. Kannattaa lukea.

Joogatutkimus on vilkastunut varsinkin sen jälkeen kun Yhdysvaltain kansallinen täydentävin hoitojen keskus (NCCAM 2012) alkoi rahoittaa hankkeita. Se tukee laajasti tutkimuksia mind-body (mieli-keho) –hoidoista, mm. miten jooga  vaikuttaa verenpaineeseen, selkäkipuihin, masennukseen, immuunijärjestelmään, tulehduksellisiin nivelsairauksiin ja unettomuuteen.

Hewett ym. (2011) havitsivat joogan vähentävän stressiä. Näin se voi ehkäistä monia sellaisia sairauksia, jotka ovat yhteydessä stressiin.  Toisessa tutkimuksessa se, erityisesti eettisiä ja henkisiä ulottuvuuksia sisältävänä, vähensi olennaisesti stressiä, masennusta ja ahdistuneisuutta (Smith ym. 2011). Myös Javnbakht ym.( 2009) osoittivat, että masennus lieveni joogaryhmässä verrattuna ryhmään, joka vasta odotti sinne pääsyä. Tämän tutkimuksen puute oli kuitenkin vertailuryhmän luonne (odottava ryhmä).

Pilottitutkimus (Brands ym. 2011) paljasti joogaharjoitusten tehon lasten vatsakipujen ja ärtyneen virtsarakon oireiden lievittymiseen. Eräässä tutkimuksessa jooga ja venyttelyharjoitus todettiin yhtä tehokkaaksi alaselän kipujen lievityksessä, mutta paljon tehokkaammaksi kuin itsehoito-oppaisiin turvautuminen. (Sherman ym 2011). Posadzki ym (2011) laativat meta-analyysin kymmenestä satunnaistetusta kliinisestä kokeesta ja päättelivät joogalla olevan hyvät mahdollisuuden kipujen lievityksessä. Jooga on osoittautunut hyväksi kehon ja mielen tervehdyttämisessä myös aivoinfarktin jälkeen (Garret ym 2011) kuten Heidi Vihriäläkin kertoo. Tutkimukset, joista edellä on esitetty vain muutamia esimerkkejä, antavat viitteitä joogan kiistattomista terveyshyödyistä.

Nihkeyttä ja pidättyväisyyttä

Siksi onkin kummallista, miten suomalainen virallinen terveydenhuoltojärjestelmä on sivuuttanut sen terveyden edistämisen ohjelmistaan. Ehkä meillä ei ole riittävästi perehdytty kansainväliseen tutkimukseen tai vaikkapa USA:n tai Euroopan muiden maiden kokemuksiin. Nihkeys ja pidättyväisyys voivat olla peräisin myös vanhakantaisista ja jyrkistä asenteista. Sellaisista, joita  edustaa lääkäri Pekka Reinikainen. Kirjassaan Noituuden paluu lääketieteeseen (2005) hän julistaa joogan harrastamisen pahan valtakunnan ilmentymäksi ja kaikki vaihtoehtoiset hoitomenetelmät sielunvihollisen toimiksi.

Reinikainen näyttää olevan ääriesimerkki siitä, miten puhtaasti bio-medisiininen ihmiskäsitys ja uskonnollinen fundamentalismi yhdistyvät ikävällä tavalla rajoittuneeksi ymmärrykseksi ihmisestä, hänen kaipuustaan eheyteen ja tarpeestaan tulla hoidetuksi. Tieteellisen tutkimuksen kanssa Reinikaisen kirjassaan esittämillä asioilla on hyvin vähän tekemistä.

Uusia tuulia

Reinikaisia on onneksi lääkäreinä, hoitajina ja terapeutteina hyvin vähän. Viisaat terveydenhuollon ammattilaiset tajuavat, että tiede ja lääketieteellinen tutkimus ovat tärkeitä, mutta että ihmisen terveyden edistäminen ja hänen hoitamisensa ovat paljon laaja-alaisempia ja monivivahteisempia kuin yksittäiset tutkimustulokset.  Nämä ihmiset osaavatkin suositella asiakkailleen lääkärinhoitoa täydentäviä keinoja, vaikkapa joogaa.

Jooga kuten monet muutkin täydentävät hoidot voisivat viisaasti käytettynä parantaa suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tehoa ja  tuoda kaivattua piristystä kuivahkoon terveyden edistämisen nykyajatteluun. Vallitseva terveellinen ravitsemus ja liikunta –paradigma näyttääkin olevan laajentumassa henkisyyden suuntaan. Tervetullutta kehitystä.

Lähteitä

Brands  MMG,  Deckers-Kocken JM   (2011) A pilot study of yoga treatment in children with functional abdominal pain and irritable bowel syndrome. Complementary Therapies in Medicine 19 (3) 2011,  109–114

Garrett, Robyne, Immink, Maarten A., Hillier, Susan (2011) Becoming connected: the lived experience of yoga participation after stroke. Disability & Rehabilitation 33 (25/26): 2404-15

Hewett, ZL, Ransdell, LB, Gao, Y, Petlichkoff, LM, Lucas, S (2011)  An examination of the effectiveness of an 8-week bikram yoga program on mindfulness, perceived stress, and physical fitness. Journal of exercise science & fitness 9 (2): 87-92.

Javnbakht M,  Hejazi Kenari R (2009), Ghasem M (2009) Effects of yoga on depression and anxiety of women (2009). Complementary Therapies in Clinical Practice 15, 102–104.

NCCAM (2012) National Center for Complementary and Alternative Medicine. http://nccam.nih.gov/. Etsitty 22.2.2012.

Posadzki P Ernst E, Terry R, Lee MS (2011) Is yoga effective for pain? A systematic review of randomized clinical trials. Complementary Therapies in Medicine 19(5):281-7, 2011

Reinikainen Pekka (2005) Noituuden paluu lääketieteeseen. Saarijärven Offset. Saarijärvi.

Repo Virve (2012) Jooga-ilmiö syntyi 40 vuotta sitten. Suomen Joogalehti 1, 24-28.

Sherman J, Cherkin DC, Wellman RD, Cook AJ. Hawkes RJ, Delaney K, Deyo RA A Randomized Trial Comparing Yoga, Stretching, and a Self-care Book for Chronic Low Back Pain. Archives of Internal Medicine 171 (22): 2019-2026.

Smih JA, Greer T, Sheets T, Watson S  (2011)   Is there more to yoga than exercise? Alternative Therapies in Health & Medicine 17(3):22-9.

Viheriälä Heidi (2012) Matkalla. Suomen Joogalehti 1, 4-7.