Kun täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja käyttäviltä kansalaisilta itseltään kysytään, auttavatko nämä terveydenhuollon ulkopuoliset hoidot heitä, useimmiten saadaan vastaukseksi “kyllä”. On tietysti niitäkin, jotka eivät koe saavansa niistä apua. Kuitenkin käyttäjien kokemuksia koskevien tutkimusten mukaan täydentävät hoidot ovat enimmäkseen hyödyllisiä ja auttavat ihmisiä.
On tärkeää tunnistaa sekä koettuja hyötyjä että haittoja, jotta voidaan tehdä tietoon ja tutkimukseen nojaavia yhteiskunnallisia päätöksiä näiden nyky-yhteiskunnassamme kiisteltyjen hoitomuotojen paikasta kansanterveyden kentässä.
Juuri julkaistussa tutkimuksessa tuli esiin, että mitä tahansa tutkittua itseapukeinoa tai täydentävän hoitajan palvelua käyttäneistä valtaosa (73 % -95%) ilmoitti kokeneensa käyttämänsä hoitomuodon hyödylliseksi.
Kansalaisnäkökulmasta katsottuna kuva täydentävistä hoidoista näyttääkin huomattavasti myönteisemmältä kuin on se kuva, joka välittyy valtavirtamedian tarjoamasta julkisuudesta.
Valtavirtamedia eli laajalevikkisimmät lehdet, radio- ja TV-kanavat sen sijaan ovat systemaattisesti ja vuosikymmeniä kertoneet “uskomushoitojen” plaseboluonteesta, riskeistä ja ei-lääketieteellisyydestä. Median kertomuksista muodostuu käsitys, että kyseessä olisivat tehottomat, mutta vaaralliset keinot ja niin sitten päivitellään ja ihmetellään, miksi ihmiset tällaisia “pahimmassa tapauksessa vaarallisia uskomushoitoja” käyttävät.
Mistähän tällainen ero kansalaisten kokemusten ja näkemysten ja median tarinan välillä mahtaa johtua? Sitä kannattaa pohdiskella. Mitä sinä ajattelet?
Voi hyvin -lehti oli ensimmäinen, joka julkaisi Suomessa tietoa tuoreesta täydentäviä hoitoja koskevasta tutkimuksesta. Yllä oleva teksti ja kuva ovat Voi hyvin -lehdessä julkaistun Pauliina Aarvan haastattelun loppuosasta. Se on kopioitu tähän kustantajan luvalla. . Voi Hyvin – Lue uusin numero netissä! – Lehtiluukku.fi
Alkuperäistutkimus:
Pyykkönen, M., Aarva, P., Ahola, S., Pasanen, M. and Helin, K. Use of complementary and integrative health in Finland: a cross-sectional survey. BMC Complement Med Ther 23, 279 (2023). https://doi.org/10.1186/s12906-023-04088-4
Onko kiellettyä puhua vaihtoehtoisesta hoidosta?
Jokainen voi käyttää mitä nimityksiä haluaa. Kuitenkin, yhteisen ymmärryksen luomiseksi olisi hyvä, jos voitaisiin sopia eri termien merkityksestä, esim. mitä konkreettisia, yksilöityjä hoitokeinoja valittuun termikategoriaan kuuluu. Jos ainoastaan yleisellä tasolla ja ”akateemisesti” kiistellään, onko oikein sanoa ”vaihtoehtohoito”, ”täydentävä hoito”, ”luontaishoito” vai ”uskomushoito, saattaa käydä niin, että jumiudutaan pinnalliseen termeistä jankkaamiseen, ja unohdetaan tarkastella itse ilmiötä. Terveydenhuollon ulkopuolisten hoitojen (nuo edellä mainitut) käyttö ja kansalaisten käyttökokemukset, on äärimmäisen kiinnostava ilmiö. Se on tärkeää myös ihmiskeskeisen terveydenhuollon kehittämisessä. Sekä hyödyt että haitat on otettava tarkasteltavaksi.
Artikkelin johdannossa sanotaan: “This variability in the estimates of self-reported CIH usage is known to be in part dependent on the used definition of CIH, as no golden standard definition currently exists. The terms complementary, alternative, traditional and natural therapies and products have all been used in describing three main CIH modalities: the services offered by CIH providers and therapists, natural remedies and self-help practices. In this article we use the term CIH, as some CIH modalities included in the study are integrated into the healthcare system in Finland. Additionally, as there is no standard definition in the international health research field on the topic, terminology regarding CIH is multifaceted.”
Artikkelin päätelmissä todetaan: “It seems that what is defined as CIH is dynamic and the concept of CIH is changing over time in society. Moreover, the different views expressed in public by key health policy actors in Finland may affect the fact that CIH is understood differently in various population groups as well. For example the FMA publicly names chiropractors, osteopaths and naprapaths as “alternative therapists”, while these practitioners are incorporated into the national health practitioner registration system. This may cause difficulties in the general public in distinguishing the line between alternative and conventional healthcare. “
FMA = Finnish Medical Association = Suomen Lääkäriliitto
CIH = Complementary and Integrative Health modalities = Täydentävät ja integroivat/yhdistävät hoitomuodot, joka on uusi, kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa käytetty termi.
Vastasiko tämä kysymykseesi, Martti?