Elokuun tummat illat tulevat. Luontoreissu pohjoiseen ja itärajalle on takana. Rokuan upeat jäkäläharjut ja Posion Riisitunturi availivat positiivista sisintäni. Rauhoittivat, virkistivät ja vilvoittivat niin kehoa kuin mieltäkin. Puhumattakaan Hossan kalliomaalauksien voimasta. Kansallispuistot edistävät terveyttä. Siitä ei ole epäilystäkään, vaikka ei löydy kaksoissokkotutkimuksia. Eikä tarvitsekaan. Ihmiset itse tietävät ja tuntevat, että näin on. Koska mieli ja keho ovat…
Avainsana: Lappi
Noaiddástallan – saamelaisesta shamanismista
Lapin alkuperäisasukkaiden uskomusjärjestelmä ja elämäntapa heijastuvat saamelaisten myyteissä ja tarinoissa nykyäänkin. Erikoistutkija Elina Helander-Renvall, Arktisen keskuksen alkuperäiskansojen ja saamentutkimuksen toimiston vetäjä, kertoi Rovaniemellä Shamanism, Symbolism and Culture –seminaarissa, että saamelaisille maat, alueet, paikat ja luonnonilmiöt ovat olleet eläviä olentoja. Elina Helander-Renvall tutkii saamelaista kulttuuria. -Siksi maat voivat kertoa tarinoita - ihmisen kautta…
Arktikumissa
Juna lähestyy Rovaniemeä torstaiaamuna. Aurinko ei ole vielä noussut. Makuuvaunu kolkkaa. Kohta ollaan perillä. Herään. Kuulen kovalla äänellä lausutun äänen: ”Palvo.” Kavahdan. En ymmärrä, mitä tämä tarkoittaa. Jokunen vuosi sitten tapahtui saman tyyppinen juttu. Kuulin äänen ”Kultajärvi”. Viime syyskuussa sitten matkustin Kultajärvelle, Venäjän Altaille. Matkasta kirjoitin pari kuukautta sitten. Mutta nyt kuulen: PALVO! Rovaniemen junassa.…
Lapin noitarumpu lestadiolaisittain
Siperialainen shamaani rummuttaa. Olisin valinnut Lapin noidan rumpuineen, mutta en löytänyt kuvaa. Tämä kuva on Krasnojarskin museosta Etelä-Siperiassa. Lars Levi Laestadius, Suomen suurimman herätysliikkeen perustaja, oli uskonnon filosofi ja etnografi. Hän tutki saamelaisten muinaisuskoa eli Lapin shamanismia eli noitalaitosta. Ranskan kuninkaan tutkimusryhmän paikallisena jäsenenä hän selvitti noitarummun olemusta. Lappalaisen mytologian katkelmia –teoksessa, jonka hän…
Ikuinen paluu
Barentsin meri, Varangin vuono. Palaan aina takaisin, mutta en koskaan samaan tilaan, josta lähdin. Näin on, vaikka tulisin kotiinkin. Jokainen lähtö nimittäin muuttaa ihmistä. Joskus paljon, toisinaan vähemmän. Muutama päivä Jäämeren rannalla myös muuttaa. Näkemiset, luontotuntemukset, potkurilla potkimisen muistikuvat, pohjoisen tuulet ja vaarojen ja tunturien välinen laajuus ja viileys. Ne jäävät minuun.…
Potkurit luistavat
Potkukelkat pyörätelineessä Muistaako vielä joku, kun kuljettiin talvisin kouluun potkukelkalla eli potkurilla? Siitä on tosi kauan. Potkureita ei enää näy missään, paitsi jossain syrjäkylien mummoloiden pihassa. Vaarit voivat veivata niillä paikalliseen lähikauppaan tai kuppilaan. Mutta Kirkenesissä (Kirkkoniemessä) niitä on. Potkuriparkki ostarin edessä Kirkenesissä. Kirkenesin keskustassa hotellin potkuriparkissa menopelit…
Jäämeri puhuu Kirkenesissä
Jäämeri, Varangin vuono illalla. Pohjoinen keskustelee hyytävästi. Mutta jos lapaset ja myssy eivät unohtuneet kotiin, äänen kyllä kuulee. Vilunväreet vaimenevat Jäämeren ilmaa hengittäessä. Annan pohjoisen hetkien liukua vapaasti, vilkkaasti tai verkkaisesti lävitseni. Ihan kuten ne itse haluavat. Annan ajalle paikan pysähtyä matkallaan minuuden tuolle puolen. Ehkä se pysähtyy tähän. Hetken autuudeksi.…
Kaamasen tiellä
Käkkyräkoivuja Kaamasen tiellä. Ivalossa pyryttää. Edessä 250 kilometrin automatka Norjan puolelle Kirkenesiin. Kierrämme Inarijärven länsipuolelta, rajaa kohti. Ajamme Kaamasentietä ja käännymme Sevettijärventielle ja siitä edelleen pohjoiseen. Maasto muuttuu sitä käkkyräpuisemmaksi ja matalakasvustoisemmaksi mitä pohjoisemmaksi mennään. Suomen Pohjois-Lappi ja Finnmarkin alue Norjassa. Kirkenes yläoikealla, Ivalo alhalla. Ivalolainen autokuski kertoilee,…
Pohjoinen ulottuvilla, Ivalo näkyvissä
Retkieväillä jaksaa Ivaloon. Matka alkaa ruisleivän, mehun ja kahvikupin voimalla. Lennän Ivaloon ja sieltä suuntaan Norjan Lappiin, Kirkenesiin (Kirkkoniemeen). Jalat irtoavat maasta ja liimaudun selkänojaan. Noustaan ylemmäs ja ylemmäs. Päämäärä odottaa puolentoista tunnin päässä. Suomea lennosta! Suomen niemi näkyy täältä talvihunnussaan. Se on kudottu harmaan eri sävyistä. Järvet, lammet, pellot ja aukiot…
Pykeija muistoissa, suuntana Finnmark
Barentsinmerta reunustaa Barentsin alue, johon Pohjois-Suomikin kuuluu. Etelän ihminen, jonka ensimmäinen lappikokemus on ollut hyvä, jää pohjoisen pistoksen saaneeksi ehkä loppuiäkseen. Näin kävi, kun parikymmentä vuotta sitten matkustin ensimmäisen kerran Suomen Lappiin ja siitä edelleen Finnmarkiin Norjaan. Pienessä Pykeijan kylässä (norjaksi Bugøynes) puhuttiin tuolloin norjan lisäksi suomea (kveenin kieltä), joka on…