Noaiddástallan – saamelaisesta shamanismista

Lapin alkuperäisasukkaiden uskomusjärjestelmä ja elämäntapa heijastuvat saamelaisten myyteissä ja tarinoissa nykyäänkin.

Erikoistutkija Elina Helander-Renvall, Arktisen keskuksen alkuperäiskansojen ja saamentutkimuksen toimiston vetäjä, kertoi Rovaniemellä Shamanism, Symbolism and Culture –seminaarissa, että saamelaisille maat, alueet, paikat ja luonnonilmiöt ovat olleet eläviä olentoja.

-Siksi maat voivat kertoa tarinoita – ihmisen kautta tietenkin. Myyttisissä kertomuksissa tulee aina uudelleen näytetyksi, että hyvä tarina ei ole koskaan väärässä. Se on aina ”totta”. Tämä edellyttää ainoastaan sitä, että kuulija menee tarinan sisään, sanoi Elina Helander-Renvall. Tarinoihin ”sisälle meneminen” on tärkeää, jos haluaa ymmärtää alkuperäiskansojen kulttuuria ja ajattelua.

Muinaiset shamanistiset kulttuurit kaikkialla maailmassa jakoivat ymmärryksen luonnon jumaluudesta ja jonkinlaisesta ylemmästä voimasta. Ei ehkä olekaan ihan oikein tulkita, että vuosituhansien takaiset esi-isämme olisivat olleet alkeellisia tai järjen juoksultaan yksinkertaisia. Heillä vain ei ollut vielä digikameroita eikä hienostuneita väripaletteja kuvata elämäänsä ja ajatteluaan.

Jälkipolville säilynyt informaatio kaiverrettiin kallion seinämään. Kalliomaalauksia on löytynyt paljon Suomestakin.

Perimmältään ihminen ei ole muuttunut kovin paljon tuhansien vuosien kuluessa. Tosin hänen ulkoinen habituksensa ja ympäröivät tekniset laitteet ja niiden mukanaan tuoma elämänmuoto ovat modernisoituneet. Ihmisyyden ydin on ehkä kuitenkin pysynyt samana.

Helander-Renvall on selvittänyt muinaisten ja nykyisten saamelaisten elämää ja ajattelua. Tutkimustyönsä ohella hän on koonnut sympaattisen kokoelman tarinoita, jotka kuvaavat saamelaista mytologiaa. Monet myytit liittyvät shamanismiin, joka on toiminut kollektiivisena maailmankatsomuksena ja elämänohjeistuksena. Se on ollut tapa hahmottaa todellisuutta ja elää vuorovaikutuksessa luonnon kanssa.

Kun luonto ja maailma ymmärretään eläväksi, luonnonhenkien, -haltijoiden ja jumaluuksien olemassaolo käy ymmärrettäväksi. Henget ovat osa arkea. Ne heijastavat tietoisuuttamme kosmisesta maailmasta, sen luovuudesta ja tarkoituksesta. Henget ilmenevät myyteissä. Näin ne ovat eläviä tänäänkin.

Myytit antavat ihmiselle vastauksia, joita moderni tiede ja teknologia eivät elämästä pysty antamaan. Rationaalinen tieto ei meille riitä. Tarvitsemme myyttejä.

Silde -Saamelaisten myyttejä ja tarinoita –kirjasessa on mm. tarinoita Ukonsaaresta, Seidasta ja Tuulimiehestä. Tuulen haltija Bieggolmmái tunnetaan koko Saamenmaassa. Ennen muinoin palvottiin ja kunnioitettiin Tuulimiestä, jotta se ei lähettäisi myrskyjä. Inarissa on kuuluisa Tuulispää, jonka laelta aikoinaan on löydetty sarvia. Poron sarvi ja muita lahjoja jätettiin tuntureiden päälle Tuulimiestä varten.

Vanhan ajan saamelaisten kerrotaan olleen taitavia tuulen säätäjiä. He osasivat sitoa tuulen naruihin. Yksi narun solmu sisälsi tavallisen tuulen. Toinen piti sisällään kovia tuulia. Kun kolmas eli viimeinen solmu avattiin, siitä nousi hirmuinen myrsky.

Tämä ja muita myyttisiä tarinoita on kaikkien luettavissa pienessä kirjasessa. Siitä tulee todella hyvälle mielelle. GIITU! Kiitos.

Gievrie – rumpu

Helander-Renvall kertoi, että lähes kaikki Lapin noitarummut (shamaanirummut) tuhotiin kristinuskon pakkokäännytystyön aikana, keskiajalta aina 1900-luvulle saakka. Suuri osa saamelaisista kääntyikin kristityiksi, mutta säilytti kuitenkin alkuperäistä maailmankuvaansa myyteissä ja tarinoissa.

Tämä ilmiö, jopa selvempänä, on nähtävissä myös Siperiassa, jossa shamanismi jäi elämään ortodoksisen kirkon käännytyksestä ja 1900-luvun alkupuolella kommunistisesta painostuksesta huolimatta aina nykyaikaan saakka. Sekä Lapissa että Siperiassa ryhdyttiin painostuksesta kristityiksi. Vahva luontoon nojaava maailmankuva kuitenkin edelleen kannatteli ihmisten arkea.

Lapissa rumpuja myös piilotettiin kirkonmiehiltä. Esimerkiksi Lars Levi Laestadius kertoi tutkimusraporteissaan, että rumpuja ei enää ollut Lapissa 1800-luvun puolivälissä. Juttu liinanblogissa.

Kiinnostavaa onkin, että Helander- Renvall kertoi vielä vuonna 1969 löytyneen Norjan Lapista rummun jäänteitä. Rummun on todettu olleen käytössä useiden sukupolven ajan. Ehkäpä Laestadius olikin väärässä.

Joka tapauksessa nykyään rummut ovat jälleen käytössä.

Rummut alkoivat kiinnostaa ihmisiä 1990-luvun alkupuolella. Nyt ne ovat Lapin turismibisneksen yksi myyntiartikkeli.

Lähteet

Shamanism, Symbolism and Culture –seminar 27.-28.11.2014, Arctic Centre, Rovaniemi

Helander-Renvall E. 2006. Silde – Saamelaisetn myyttejä ja tarinoita. Oy Sevenprint. Rovaniemi. (Kirjasta on saatavana myös englanniksi Sami Mythic Texts and Stories)