Veneet kaadettu talviunille 8.12.2014

Kävin aamulenkillä metsässä ja rannalla. Sataa tihuutti jouluista pyhää vettä. Pyhyys tulee järvestä, mutta märkyys taivaasta. Aamun siniharmaus Pyhäjärven yllä ja Pyynikin puiden lomassa tuntui yhtä hartaalta kuin muinaisten Siperian shamaanien luonnon kunnioitusseremoniat metsäkirkoissaan.

Rungon sateinen ja kuivempi puoli.

Puiden hoitavasta huomasta kotiin tallustellessani muistan itsenäisyyspäivän juhlien sankarin, 101-vuotiaan Hannes Hynösen kommentit. Ne taas nostavat mieleeni kahden savolaismiehen keskustelun.

Kaverukset seisovat vieretysten mietteissään ja katselevat tuvan ikkunasta ulos.  Sataa kaatamalla. Kaveri sanoo: ”Lähettäiskö ulos kävelylle?”. Toinen vastaa: ”Mutta siellähän sattaa vettä”, johon ystävä toteaa: ”Mitäs tuosta, kuivoo vein kaperoo (=kuivaa veden kaperoa = tosi kuivaa vettä)!

Absurdia, mutta iloista.

Huumori taitaa olla yksi pitkän iän salaisuus. Jos eläisin yhtä vanhaksi kuin mikkeliläinen Hannes on nyt, toivoisin kehittyväni yhtä hauskaksi kuin hän on.

”Jos elän vanhaksi, niin tätä (itsenäisyyspäivän juhlaa Presidentin linnassa) on mukava muistella”.

Satavuotiaalta taitavasti sanottu.

No, onkos tullut kesä…      Pyynikki 8.12.2014.