Syvällä metsässä, huojuvien latvusten suojassa koen uudistuvani. Tuntuu kuin puhdistuisin sisäisesti. Mistä tämä elähdyttävä kokemus voi johtua? Varmaankin siitä, että luonto tarjoaa minulle mahdollisuuden tulla lähemmäksi itseäni, sitä aitoa minää, joka tuppaa arkihumussa unohtumaan. Metsä on myös pyhä paikka. Se on monen suomalaisen kirkko, jossa sielu kohoaa kohti jotakin korkeampaa, itsen ja egon ulkopuolelle. Sielua…
Avainsana: puut
Puu tykkää halaamisesta
Pirkko Kotirinta kysyy ”Mitä mieltä puu on halaajistaan?” (HS 12.6.2016) Hän kertoo Seppo Vuokon juuri ilmestyneestä kirjasta Latva pilviä piirtää (Maahenki): ”Kirja avaa hienosti puiden olemusta. Vuokko, palkittu kasvitieteilijä, muistuttaa tieteeseen nojaten, että puu näkee, vaikka sillä ei ole silmiä, tuntee, vaikka sillä ei ole hermoja, haistaa, vaikka sillä ei ole nenää ja kuulee, vaikka…
”Kuivoo vein kaperoo” joulukuussa
Veneet kaadettu talviunille 8.12.2014 Kävin aamulenkillä metsässä ja rannalla. Sataa tihuutti jouluista pyhää vettä. Pyhyys tulee järvestä, mutta märkyys taivaasta. Aamun siniharmaus Pyhäjärven yllä ja Pyynikin puiden lomassa tuntui yhtä hartaalta kuin muinaisten Siperian shamaanien luonnon kunnioitusseremoniat metsäkirkoissaan. Rungon sateinen ja kuivempi puoli. Puiden hoitavasta huomasta kotiin tallustellessani…
Altain huiput siintelee
Altain tasavallassa, Venäjän federaation eteläisessä osavaltiossa vuoret, joet, vuoripurot, laaksot, solat ja jokien suistot hallitsevat maisemaa. Nyt olen elänyt todeksi 30-luvun humpan, jonka sanat alkavat näin: ”Nuo Altain huiput siintelee tasolla pilvien ja vuoripuro solisee alla vanhain pyökkinen..” Venäjän eteläinen, runsaan 200 000 asukkaan Altain tasavalta sijaitsee Kazakstanin, Kiinan ja Mongolian rajalla. Väestöstä noin 57 % …
San Franciscon kukkaloistoa
San Franciscon Golden Gate Park, yksi maailman suurimmista ihmisen rakentamista puistoista on kaupungin ylpeys. Yli 400 hehtaarin alueelle on useiden puurahojen lisäksi mm. taidemuseo ja luonnonhistoriallinen museo. Siellä on myös monipuolisia urheilumahdollisuuksia. Kaupunkilaisten rakastaman puiston kasvitieteellisessä puutarhassa ja japanilaisessa teepuutarhassa vierähtää turistiltakin helposti koko päivä. Golden Gate Parkin maaliskuisia värejä:
Mielessä valo
Tity-tity-tity-tity, nopeatempoinen viserrys herättelee talviunesta, horroksesta jossa olen saanut levätä yli pimeimmän ajan. Alkava kevät nostaa tunteita. Sisällä kihelmöi ja kiertää kutkuttavasti, kun luonto ilmoittelee erilaisin merkein heräämisestään. Koivujen rungoista ymmärrän puiden olevan jo valveilla. Kosketan karhean samettista pintaa. Kädessä tuntuu lämpöä. Mahla, elämän neste virtaa siellä jo. Tämä runko ei todellakaan enää nuku, se sykkii…
Minua narutettiin metsässä
Puhuttiin äskettäin ystäväni M:n kanssa puiden hienoudesta ja niiden parantavasta vaikutuksesta. Käyskentelemme kumpikin omilla paikkakunnillamme usein lähimetsiköissä hoitamassa itseämme. Samalla siinä tulee hoidetuksi luontosuhdettakin. Metsä on kuin puoliso. Se antaa paljon, kun sitä rakastaa. Se kaipaa kunnioitusta, läsnäoloa ja läheisyyttä. Se antaa aikaa, kun sille antaa aikaa. Puiden halaaminen vahvistaa ja runkoihin voi nojata. Metsän hengessä heijastuvat kulkijan omat fiilikset. Tänään…
Maalainen ja metsäläinen
Picadilly Circuksen yhdistää Oxford Streetiin Regent Street. Korkeiden vanhojen talojen katveessa lontoolaisessa sateessa tajuan, että en olekaan sitä mitä edellisessä jutussani väitin, city-metsäläinen. Sievistelin todellisuutta. Ei minusta saa city-ihmistä. Olen syntynyt pienessä kylässä Savon sydämessä ja asun Tampereella, joka on maailman mittakaavassa pikku kaupunki. Sosiologi Antti Eskola tutki 1960-luvulla maalaisia ja kaupunkilaisia ja löysi näissä…
Tumma metsä väreilee
Lumihilettä lehdillä. Lähdin iltakävelylle kylätietä pitkin. Poikkesin metsäpolulle ja nousin ylämäkeä kuusten ja mäntyjen keskelle. Hämärtyi. Vähitellen pimeni. Silmä tottui tummuuteen. Hämyssä puiden rungot, oksisto sekä lumen peittämät isommat mättäät ja kivet hahmottuivat epätarkkoina. Niiden välistä puskee syvä tuntematon, pimeys ja kauas imevä mustuus. Pysähdyn. Pelko häivähtää pimeässä. Tunnen jännittävää väreilyä tummassa ilmassa. Ounastelen, että silmin…
Sivistynyt puu
Epämääräinen autius, johon heräsin varhain, haihtuu metsässä lokakuun viimeisen päivän nousuun. Puut eivät hämärässä oikein tiedä, asettuako jo talveen vai jatkaa vielä syksyä. Neulaspuut seisovat vakaina ja lehtipuut, suurimmaksi osaksi jo ilman lehtiä, havisevat mutta melkein äänettömästi. Havina enemmänkin tuntuu kuin kuuluu. Viileys levittäytyy kasvoille. Saappaat uppoavat sammaleeseen. Sinne imeytyy sisäinen autiuskin. Se muuttuu avaruudeksi.…