Ikuinen paluu

Barentsin meri, Vrangin vuono.

Barentsin meri, Varangin vuono.

Palaan aina takaisin, mutta en koskaan samaan tilaan, josta lähdin. Näin on, vaikka tulisin kotiinkin. Jokainen lähtö nimittäin muuttaa ihmistä. Joskus paljon, toisinaan vähemmän.

Muutama päivä Jäämeren rannalla myös muuttaa. Näkemiset, luontotuntemukset,  potkurilla potkimisen muistikuvat, pohjoisen tuulet ja vaarojen ja tunturien välinen laajuus ja viileys. Ne jäävät minuun.

Mircea Eliade kommentoi kirjassaan Ikuisen paluun myytti elämän kehämäistä luonnetta.  Aloitamme asioita, innostumme, luomme, väsymme, lopetamme ja taas aloitamme jotakin uudestaan.

Eliade, Ranskassa ja Yhdysvaloissa tutkimusta tehnyt romanialainen filosofi ja uskontotieteilijä viittaa sykliseen maailmankuvaan puhuessaan ikuisen toistumisen myytistä. Syklisyys, jaksottaisuus, on ollut vallitseva maailman ymmärtämisen tapa ennen nykyistä lineaarista aikakäsitystämme. Siis tätä, jossa mennään aina vaan eteen päin.

Elämässä asiat toistuvat kausittain. Talven jälkeen tulee aina kevät, sitten kesä, syksy ja taas talvi. Aamulla herätään, noustaan ylös, keitetään kahvi/tee, päivällä toimitetaan askareita tai töitä, vietetään iltaa, mennään nukkumaan ja taas aamulla herätään. Ihminen syntyy, leikkii lapsen leikkejä, kasvaa, muodostaa perheen tai ei muodosta, tekee töitä, muuttuu vanhuksesi ja kuolee. Päättyykö siis ihminen? Vai  syntyykö taas uudestaan?

Eliaden mukaansa arkaainen, muinainen ihminen on ollut luovempi kuin moderni veljensä/sisarensa, joka määrittelee itsensä historian tekijäksi, luojaksi. Muinaisihminen ei ollut niin aktiivinen, hän vain osallistui joka vuosi luonnon kierron mukaan luomistapahtumaan.

Modernin ihmisen oli siis luotava jumala voidakseen hylätä maailmankatsomuksen, jonka perustana olivat arkkityypit ja toisto (syklinen maailmankuva). Jumalaan uskominen puolestaan teki ihmisellekin mahdolliseksi luoda. Eliade toteaa, että kun juutalais-kristillsen uskon mukaan Jumalalle on kaikki mahdollista, niin samalla tavoin tuo mahdollisuus suodaan uskon kautta ihmisellekin.

Kristinuskoa Eliade pitää modernin, lineaarisessa historiassa elävän ihmisen uskontona, ihmisen joka on löytänyt samalla kertaa sekä henkilökohtaisen  vapauden että jatkuvasti etenevän ajan. 

Yllättävästi Eliade päättää kirjansa seuraavaan: Tässä suhteessa kristinusko osoittautuu kiistämättä ´langenneen ihmisen´ uskonnoksi. Tätä se on sikäli kuin moderni ihminen on peruuttamattomasti sitoutunut historiaan ja kehitykseen; ja historia ja kehitys taas ovat lankeemus: kumpaankin kätkeytyy lopullinen arkkityyppien ja toiston paratiisin hylkääminen.

Näin siis Eliade.

Toisto ymmärretään usein tasapaksuna saman jauhamisena. Typeränä paikallaan pysymisenä. Vaikka me kaikki toistamme  samaa. Sen ohella, että luomme myös uuttaa, tietenkin.

Yksinkertaisen kiertokulun ideaan perustuu myös jälleensyntymisen ajatus: Ihminen ei kokonaan lopukaan, vaan muuttuu eli syntyy uuteen hahmoon. Syklisen maailmankuvan näkökulmasta se on ihan järkevää.

Lennän takaisin

Näitä mietin, kun päivä korkealla pohjoisessa alkaa sulaa pimenevään paluulentoon.  Koneen siipi välkkyy mustana huumaavan auringonlaskun sylissä.  Tulenoranssinen energiapommi vajoaa hitaasti kultaisen kehän ympäröimänä alla lepäävään pilvipehmeyteen tai oikeastaan kaiken sen taakse.  Yöksi unohduksiin.

Lentokoneen siven alla aurinko

Tummasiipi ilta-auringossa.

Ilta tummuu. Turkoosi taivas rajaa syvänharmaata pilvimassaa.

Ikuisen paluun myytti säkenöi hermostossani ihme väreilynä. Havahdun mietteistäni. Löydän sisältäni portin. Sen aivan huomaamattoman, josta Pekka Strengin laulu kertoo. Uudenlaisen maailman voi nähdä täältäkin – lintuperspektiivistä.

Maata näkyvissä.

Maata näkyvissä.

Kiinnittäkää turvavyöt. Lapset hälisevät. Jännittävät laskeutumista. Japanilaiset palaavat Lapin lomalta hymyilevinä.  Vierustoverit, kaksi nuorta miestä, viettivät tuloksekkaan ideariihen Saariselällä  tieteen, teollisuuden ja ammatillisen koulutuksen yhteistyön lisäämiseksi. Synergiaetu tavoitteena – Suomen parhaaksi.

Nämä kaverit edustavat positiivista sykliä ajassamme. Jos tulevaisuutemme  on näiden jyväskyläläishenkilöiden varassa, niin meillä menee jatkossa hyvin. Niin optimistista, ennakkoluulotonta, innovatiivista ja silti asiallista heidän kertomansa on. Onnea matkaan innovaattorit!  ‘

Ei sen niin väliä, tajutaanko oleminen syklisesti vai lineaarisesti. Samaa elämää se on silti.

Kirja

Eliade, M. Ikuisen paluun myytti (2010). Kosmos ja historia. Loki-Kirjat: Hansaprint. Ranskankielinen alkuteos Le Mythe de l´eternel retour: archétypes et répétition. 1949.

Laulu

Pekka Streng  Sisältäni portin löysin  http://www.youtube.com/watch?v=cGxqEH0CLIo].