Räisäsen enkeliusko, tutkimus ja Aamulehti

Suojelusenkeli Rafael

Suojelusenkeli Rafael

Vaihtoehtohoitoja inhoava Simo Räisänen uskoo enkeleihin. Toivon, että kukaan ei arvostele hänen uskoaan. Muuten hän voi joutua median silmätikuksi.

Itselläni on tästä kokemusta. Noin kuukausi sitten Terveysohjelma  Akuutti väitti julkisesti, että minua olisi ”arvosteltu muun muassa enkeleihin uskomisesta” . Virheellinen väite esitettiin sellaisessa yhteydessä, jossa viitattiin täydentävien hoitojen tieteelliseen tutkimukseen!  Tosiasiassa minua ei ole missään kritisoitu tällaisesta uskosta, enkä ole missään kertonut, uskonko siivekkäisiin vai en. Sittemmin Akuutti vaatimuksestani poistikin väärän väitteen ohjelmasta.

Nyt Simo Räsänen on julkisesti kertonut uskovansa enkeleihin. Emmehän arvostele häntä siitä, jotta hän ei joudu Akuutin hampaisiin!

Aamulehdessä oli maanantaina 22.2.2016 iso juttu tästä ”puhtaan tieteen”  lähettiläästä, joka vastustaa nykyajan poppamiehiä. Räisäsen uutta kirjaa en ole lukenut, mutta edellinen oli selkeä uskontunnustus materialistis-biolääketieteelliselle maailmankuvalle, jossa parantuminen nähdään vain biologisena prosessina. Lehtijutun perusteella voisi päätellä, että myös tämä uusi teos nojaa samaan maailmankuvaan. Sitä Räisänen tuntuu virheellisesti pitävän ainoana oikeana ja mahdollisena sovellettavaksi terveyden edistämiseen ja ihmisen hoitamiseen.

Lehtikirjoituksen mukaan Räisänen ON INHONNUT vaihtoehtohoitoja koko ikänsä eikä hän ANNA ARMOA uskomushoidoille. Tämä kuvastaa hyvin sitä, millaisessa tunnetilassa kirja on syntynyt.

Aamulehden toimituspolitiikkaa kuvaa hyvin se, että Räisäsen tunnepitoiselle paasaamiselle annetaan paljon tilaa. Sen sijaan Mielipide-osastolle pari viikkoa sitten tarjoamaani asiatietoihin nojaava, ilman inhoa tai ihastusta laadittua kirjoitustani ei ole julkaistu. Kirjoitus julkaistiin tässä blogissa 9.2.2016 https://liinanblogi.com/2016/02/09/repimisesta-rakentamiseen.

Aamulehti ei myöskään julkaissut Tampereen yliopistossa marraskuussa 2015 järjestetystä täydentävien hoitojen tieteellistä tutkimusta käsittelevästä seminaarista mitään muuta kuin toisen inhoajan, Markku Myllykankaan parjauskirjoituksen. Lehti ei ole kommentoinut mitenkään oman kaupungin dosentin kirjoittamaa, Räisäsen kirjan kanssa samaa aihepiiriä käsittelevää, tieteellisiin tosiasioihin nojaavaa tietokirjaa Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista (Basam Books 2015).

Aamulehti on siis valinnut linjansa.

Siinä ei näytä olevan sijaa dialogille. Yksiääninen, ortodoksinen, biolääketieteen hegemoniaa julistava  journalismi on kuitenkin läpinäkyvää. Sieltä paistaa läpi joko syvä tietämättömyys tai suuri pelko – tuoreen ajattelun ja muutoksen pelko. Se estää journalismia toteuttamasta perustehtäväänsä eli erilaisten ilmiöiden puolueetonta tutkimista ja tiedottamista.

Tuulahdus menneisyydestä

Toimittaja Kirsikka Otsamon haastattelu Räisäsestä on kuin tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä. Siinä on myös täydentävien hoitojen tutkimusta koskevaa suoranaista vääristelyä.

Toimittaja kommentoi Räisäselle: ”Huolestuit huomatessasi, että Tampereen yliopistolla on järjestetty uskomushoitotapahtuma.”…..

Siihen Räisänen:  … ”Totta kai niitä (vaihtoehtohoitoja) pitää tutkia, mutta tieteellisesti.”

Kas kummaa! Tampereen yliopistolla järjestetty tapahtuma oli järjestetty juuri tätä varten. Se oli TUTKIMUSSEMINAARI!  Toimittaja kuitenkin antaa kuvan, että kyse olisi ollut jostakin muusta (”uskomushoitotapahtuma”). Ei ollut.  Miksi hän kirjoittaa näin? Toimittajan työhön kuuluu tietojen tarkistaminen. Miksi hän jätti virheellisen tiedon juttuunsa? Tutkimusseminaarin julkaisu on nimittäin tälläkin hetkellä kaikkien vapaasti luettavissa Tampereen yliopiston nettisivuilla. http://www.uta.fi/hes/oikopolut/tapahtumat/CAM-seminaari%20131115%20abstraktit.pdf

Julkaisusta käy selkeästi ilmi, että seminaari käsitteli tieteellistä tutkimusta, jota Räisänen peräänkuuluttaa. Miksi hän ei muuten itse osallistunut tutkimusta käsittelevään seminaariin, jos kerran pitää tutkimusta tärkeänä?

Haiskahtaa omituiselta. Tuntuu kuin sekä toimittaja että Räisänen olisivat pitäneet silmät, korvat ja älyn tiukasti kiinni, jotta tietoisuuteen ei vain pääsisi tunkeutumaan asioita, jotka voisivat muuttaa pinttyneitä käsityksiä.

Otsamon haastattelusta kaiken kaikkiaan huokuu vanhakantaisen lääkärin paternalistinen asenne potilaaseen. Räisänen kertoo itse käyttävänä hoidossaan plaseboa ja hän mainitsee vakuuttavansa potilaalle, että hän (Räisänen) on vastuussa asiakkaan paranemisesta! Kuinka tämä on mahdollista aikana, jolloin painotetaan asiakaskeskeisyyttä, ihmisen oma-aloitteisuutta ja omaa vastuuta terveydestään.

Ilmeisesti Räisäsen kohdalle ei ole osunut muita kuin selkeitä ”biologisia” tapauksia, joihin on olemassa selkeä ja mekaaninen hoito. Perusterveydenhuollon potilaista suuri osa on kuitenkin epämääräisempiä ja mukana on vaikeasti diagnosoitavia, moniongelmaisia henkilöitä.

On monenasteista masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, joihin ei ole olemassa aukottomasti toimivaa lääkettä. On kroonikoita, jotka etsivät lievitytystä oireilleen. On outoja kiputiloja, joihin lääkitys ei tehoa. Nämä ihmiset hakeutuvat täydentävien hoitojen puolelle, jos eivät saa apua viralliselta puolelta.  Räisänen sivuttaa tämän tosiasian kokonaan. Kuten sen, että täydentäviä hoitoja olemassa olevan tutkimustiedon mukaan käyttää noin kolmannes suomalaista.

Biologinen kone ja plasebo

Kun Räisäsen ”ihminen on biologinen kone”-ajattelu ohjaa myös terveysjournalismia, myös toimittajat sivuuttavat  tutkimustietoa, joka liittyy mielen, tietoisuuden ja kokemuksen merkitykseen parantumisessa. Näitä ”puhdas biolääketiede” pitää plasebona, ei toivottavana terveysvaikutuksena (paitsi silloin kun lääkäri käyttää plaseboa työssään!).

Kaikessa parantamis- ja hoitolan ammattilaisten työssä – varsinkin epämääräisiä ja vaikeasti diagnosoitavia ongelmia hoidettaessa  –  plasebo on aina läsnä.

Kummalista onkin, miksi plasebo eli sellainen hoitamisen vaikutus, joka ei ole varsinaisen hoitotoimenpiteen (kuten lääkkeen) tulosta, on Räisäsen mukaan hyvää, sallittua ja jopa suositeltavaa nimenomaan lääkärin työssä. Muiden terveysalan virallisesti rekisteröityjen tai rekisteröimättömien ammattilaisten työssä se yhtäkkiä onkin huonoa, halveksittavaa ja kiellettyä eli VAIN plaseboa, jolle ei ”anneta armoa”. Tämä on epäloogista.

Ehkä ajatellaan, että esimerkiksi perusterveydenhuollon lääkärin työssä plasebovaikutus kattaa vain pienen osan (eräiden arvioiden mukaan 30 %) työn vaikutuksista, kun taas täydentävien hoitojen suhteen osuus olisi Räisäsen arvion mukaan 100 %. En ymmärrä tätä plasebo-logiikkaa muutoin kuin ammattiyhdistyspolitiikan kannalta. Vanhakantaista reviirin puolustamista perustellaan sitten tieteellä, etiikalla ja potilaiden suojelulla, joista mikään perustelu tarkemmin tarkasteltuna ei ole pätevä.

Kansalaisen ja apua tarvitsevan kannalta tilanne on kestämätön. Räisäsen kommentit vain lisäävät ristiriitaisuutta ja erottelevia muureja. Ne saattavat lisätä täydentävien hoitojen käyttöä ja lisätä niiden käytöstä vaikenemista lääkärin vastaanotolla. Kenen etu tämä on?

Uudistajia terveydenhuollossa

Vaikka Räisäsen kaltaiset ”inhoajat ja armon jakajat” Lääkäriliiton hiljaisella säestyksellä vastustavatkin täydentäviä terveysnäkemyksiä, moni terveysalan ammattilainen on käytännössä havainnut puhtaan biolääketieteellisen ihmiskuvan rajoittuneeksi. Moni on laajentanut näkemystään täydentävien hoitojen suuntaan.

Siksi terveydenhuollossamme toimii nykyisin paljon Räisäsen parjaamia poppamiehiä ja –naisia. He ovat lääkäreitä, hoitajia, psyko- ja fysioterapeutteja ja muita ammattilaisia, jotka omassa työssään käyttävät täydentäviä terveysnäkemyksiä. Nämä ihmiset ovat uudistajia, vanhojen ajatustottumusten murtajia ja asiakaskeskeisen hoitamisen esitaistelijoita.

He tekevät työtään uusin ottein vanhoissa kehyksissä, joskaan ei virallisen  systeemin suojeluksessa. Jossain vaiheessa kehyksetkin vaihdetaan. Luonnollisesti.

Täydentävien hoitojen kiista saattaa olla kova pähkinä juuri siksi, että se viittaa tarpeeseen uudistaa koko terveydenhuoltojärjestelmämme arvopohjaa ja hoitamisen sisällöllistä puolta.

Loppukevennys:

Toimittaja: ”Uskotko itse enkeleihin?”

Räisänen: ”Kyllä uskon, mutta eivät he meitä tottele.” (Aamulehti 22.2.2016)

Kuinka on mahdollista, että Simo Räisäsen fysikaalis-biologiseen maailmankuvaan mahtuu usko enkeleihin?  Onko Räisäsestä tullut enkelihörhö?

Akuutti, huomio!! Laittakaa nyt äkkiä toimittajanne (vaikkapa Lasse Tuorila) haastattelemaan enkelihoitoja vastustavaa enkeliuskovaista lääkäriä. Kysykää, mitä hän tarkoittaa tottelemattomilla enkeleillä. Ja kysykää, miksi hän uskoo enkeleihin.  Kysykää, käyttääkö lääkäri ehkä enkeleitä omissa plasebohoidoissaan. Arvelisin kiinnostavan katsojia. Minua ainakin kiinnostaisi.

4 thoughts on “Räisäsen enkeliusko, tutkimus ja Aamulehti

  1. Räisänen räyhää mutta kukaan nyt loppujen lopuksi häntä jaksa kuunnella! Hänellä ei ole mitään valaisevaa faktaa liittyen keskusteluun täydentävistä hoidoista, vaan kyse näyttää olevan enemmän jostain omaan persoonaan ja uskomusjärjestelmään liittyvästä ristiretkestä kuvitteellisia vihollisia vastaan. Enemmän naurun ja säälin aihe kuin vakavasti otettava argumentoija. Kiitos Pauliina, että näitä mielenkiintoisia ja teräviä kirjoituksia julkaiset!

  2. Aivan perinteistä tyyliä ja sisältöä ollut Aamulehdellä ja Akuutilla vaihtoehtoasioissa viime aikoina.
    En ole havainnut, että linjaa olisi jotenkin muutettu keveämmäksi tai kovemmaksi tai muutenkaan viime aikoina.

    Joskus vuosia sitten Aamulehti antoi nettipainoksessaan tilaa jollekulle vaihtoehtoalan arvostajanaiselle jonkin aikaa. Mutta poisti sitten ne netistä.

    Myös poliittisissa asioissa valtamediassa on monessa kohdin seinä vastassa eli faktoja eivät julkaise, vaikka kuinka olisi yksiselitteisistä, laadukkaista, tuoreista tieteellisistä tutkimuksista poimittuja.

  3. Aamulehdessä julkaistiin eilen 25.2. mielipidepalstalla diplomihomeopaatti ja kasviparantaja Markku Mutasen kirjoitus otsikolla ”Homeopatiaa määrätään lähes kaikissa muissa maissa”. Jotain hyvää siis Aamulehdessäkin 🙂

    Itse rinnastan enkelit enemmän uskontoon kuin terveydenhuoltoon. Kuka uskoo enkeleihin, kuka Jumalaan, kuka Allahiin jne. Tuntuu, että noilla skeptikoilla on nyt puurot ja vellit pahasti sekaisin. Huitovat tässä keskustelussa sokeasti mihin sattuu ja sekoittavat asioita iloisesti keskenään. Toisaalta se ehkä kuvastaa sitä hämmennystä, mikä skeptikkoleirissä tällä hetkellä on 🙂

  4. Hyvä kirjoitus. Aamulehden linja on surullista luettavaa. Itse olen ryhtynyt boikotoimaan lehtiä jotka eivät kykene puolueettomaan journalismiin. Tuntuu että se on ainut keino osoittaa epäluottamusta. Aamulehti ei enää talouteen tule.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s