Pseudoskeptikkojen näennäistiede

 

nanopallotSuomessa toimii Skepsis ry -niminen yhdistys. Se väittää olevansa tieteellinen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää kriittistä ajattelua sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta. Yhdistys on vastikään osoittanut kritiikkinsä Keski-Pohjanmaan kansanopistolle näennäistieteellisten terveyskurssien sisällyttämisestä koulutusvalikoimaansa. Skepsis halventaa opistoa julkistamalla sen huuhapalkinnon saajaksi.

Opistossa tarjotaan kursseja muun muassa suomalaisista perinnehoidoista, kuten kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatiasta. Kaikkien näiden hyödyistä terveyden edistämisessä ja sairauksista toipumisessa on olemassa tieteellisesti osoitettua näyttöä.

Vuonna 1996 yhdistys kritisoi pseudotieteellisyydestä Anja Rautajoen kirjaa Parantava kosketus. Kirjassa kuvataan kosketushoitoja. Niiden hyödyistä on myöskin kertynyt – varsinkin kymmenen viime vuoden aikana –  runsaasti tutkimusnäyttöä. Kosketuksella on sekä psyykkisesti että myös fysiologisesti vaikuttavaa parantavaa tehoa.

touch

Ylen nettisivuillaan julkaiseman uutisjutun mukaan ”Skepsis korostaa palkintoperusteluissaan, ettei erityisesti julkisella rahalla tuettavien oppilaitosten tulisi antaa minkäänlaista sijaa näennäistieteen levittämiselle.”  Jutussa ei tosin kerrota, miten Skepsiksen huuhaaksi nimittämät hoidon ja terveyden edistämisen muodot ovat näennäis- eli pseudotiedettä.

Skepsis on siis huolissaan pseudotieteen leviämisestä ja siksi tiedottaa julkisuuteen huuhaapalkintonsa välityksellä mielipiteensä.

Mistä tällainen toiminta kertoo?

Se kertoo ennen muuta yhdistyksen pseudoskeptisyydestä. Näennäisskeptisyys on sitä, että esitetään mukatiedekritiikkiä. Todellisuudessa kritiikki ei kuitenkaan millään tavalla liity tieteeseen eikä sitä perustella julkisesti ja avoimesti saatavilla olevilla tieteellisillä tutkimuksilla, vaan ns. tiedeauktoriteettien näkemyksillä, joita niitäkään ei esitetä julkisesti arvioitaviksi. Ne esitetään itsestäänselvyyksinä. Pseudoskeptisyys viittaakin joko tietämättömyyteen tai älylliseen epärehellisyyteen. Kumpikin on tieteen näkökulmasta vaarallista.

Tieteessä on näet kyse epävarmuuden kartoittamisessa. Se pyrkii kuvaamaan ja ymmärtämään maailman ilmiöitä, joita ei vielä tunneta tai ymmärretä. Mitään lopullista varmuutta tiede ei tuo, ja yleensä tieteelliset löydökset esitetään joko empiirisen aineiston perusteella todennäköisyyksinä tai loogiseen päättelyyn tuloksena (kuten matematiikassa).

Jotta Keski-Pohjanmaan kansaopiston kansansivistystyötä voisi nimittää pseudotieteelliseksi, pitäisi tutkimusnäyttöön perustuen osoittaa, mikä nimenomainen seikka Skepsiksen huuhaaksi määritellyissä kursseissa on pseudotiedettä. Tätä Skepsis ei osoita eikä se sitä mitenkään pystykään osoittamaan, koska monista virallisen terveydenhuoltojärjestelmämme ulkopuolisista hoitomuodoista (kuten kiinalaisesta lääketieteestä, homeopatiasta ja jäsenkorjauksesta) on olemassa tutkimusnäyttöä, kahdesta ensiksi mainitusta jopa runsaasti.

Kiinalaisen lääketieteen näytöistä ei edes juuri kiistellä. Homeopatiatutkimuksista sen sijaan käydään kansainvälisestikin tiedekiistoja, mutta sen toimivuudesta on tutkimusnäyttöä. Sitä löytyy muun muassa PubMedistä.

Homeopatia ja Sveitsi, huuhaa ja USA

Skepsiksen logiikalla yhdistyksen pitäisi myöntää huuhaapalkinto myös Sveitsin, Saksan ja Iso-Britannian hallituksille, joiden päätöksin homeopaattiset hoidot korvataan sairausvakuutuksesta. Why alternative therapies are covered by health insurance.  Loogisuuden nimessa Skepsis joutuisi lähettämään huuhaapalkintonsa  yli puolelle Yhdysvaltain ja Norjan sairaaloista, sillä niissä käytetään täydentäviä hoitomuotoja, joiden tausta-ajatus ei nojaa moderniin biolääketieteeseen, mutta joiden on osoitettu  auttavan potilaita heidän toipumisessaan. Tutkimuksia löytyy esimerkiksi BioMed Centralista

Huuhaapokaali menisi myös Yhdysvaltain kansallisen terveysinstituutin tutkimusyksikölle  National Center for Complementary and Integrative Health. Keskus tutkii ei-biolääketieteellisten hoito- ja terveyden edistämisen muotojen toimivuutta. Samaan palkinnonsaajien joukkoon kuuluisivat lähes kaikki Suomen työväenopistot. Niissä nimittäin opetetaan joogaa ja mindfulness-meditaatiota.

Skepsiksen katsannossahan nämä ovat pseudotieteellisiä, sillä niiden hyvinvointia lisäävän vaikutuksen ajatus ei nojaa modernin länsimaisen lääketieteen dogmiin. Mindfulnessin hyödyt on silti – vihdoinkin – myönnetty suomalaisessakin lääketiedeyhteisössä, vaikka käytännön terveydenhuollossa sitä käytetäänkin hyvin vähän.

Se, että näiden hoitosuuntausten tausta-ajattelu ei perustu biolääketieteen fysikaalis-kemialliseen ihmiskuvaan, ei tee niistä tietenkään väheksyttäviä tai pseudotieteellisiä. Väärinkäsityksen välttämiseksi ilmoitan, että en aja erityisesti homeapatian tai kiinalaisen tai minkään mukaan yksittäisen hoitonäkemyksen asiaa, vaan ajan järkevyyden, tieteellisyyden, monimuotoisuuden ja avoimuuden periaatteiden toteutumista niin terveystieteissä, käytännön terveydenhuollossa kuin kansansivistystyössäkin.  Katson, että tästä hyötyvät kansalaiset. He ansaitsevat parasta mahdollista hoitoa  – niin biolääketieteellistä kuin muidenkin tieteenalojen tutkimusnäyttöön perustuvaa hoitoa. Ristiriitaa lääketieteellisen ja muun tieteellisen tutkimuksen välillä ei tarvita. Tarvitaan yhteistyötä.

Yle Radio Suomi teki äskettäin aiheesta asiallisen keskusteluohjelman sekä sen perusteella nettijutun otsikolla Lääketieteen ja täydentävien hoitojen vastakkainasettelu ei auta potilasta.

Turhia ristiriitoja

Pseudoskeptikot sekoittavat tieteen ja käytännön joko tietämättömyyttään tai tahallaan pyrkimällä rakentamaan turhia ristiriitoja. Tieteestä ja pseudotieteestä puhuttaessa on hyvä pitää mielessä, että nykyinen julkisesti rahoitettava terveydenhuoltojärjestelmämme nojaa vain osittain tieteellisten tutkimusten antamiin tuloksiin. Se ottaa soveltuvin osin käyttöönsä tutkimusten tuloksia, mutta suurelta osin hoitoa koskevat päätökset ja ratkaisut nojaavat muihin seikkoihin kuin tieteeseen. Taustalla ovat raha, valta, politiikka, ammattiyhdistystoiminta, maailmakuvat, ajatustottumukset jne.

Terveydenhuollossa nykyisin käytössä olevista hoitomuodoista on BMJ:n tekemän selvityksen mukaan reilusti alle puolella tukenaan kliinisin kokein osoitettu tutkimusnäyttö. What conclusions has Clinical Evidence drawn about what works, what doesn’t based on randomised controlled trial evidence?

Tähän tieteellisen näytön muotoon (RCT = randomized contolled trial) pseudoskeptikot ilmeisesti viittaavat tieteestä puhuessaan, vaikka eivät sitä avoimesti sanokaan. RCT on kuitenkin vain yksi hoitamisen hyödyllisyyttä, vaikuttavuutta, tehoa ja toimivuutta osoittava tieteellinen metodi. Pelkän metodin ei pitäisi koskaan ohjata tieteellistä ajattelua.

Tiede ei ole arvovapaata. Kaikkialla maailmassa siihen vaikuttavat raha, politiikka ja valta kuten terveydenhuoltojärjestelmien kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä, kunnes kertyy riittävästi vallitsevaa tiedeparadigmaa haastavia, empiiriä havaintoja, tiedekin uudistuu ja ottaa tutkittavakseen asioita, jotka sotivat vallitsevaa tiedekäsitystä vastaan. Tämä prosessi on hidas. Kyse on tiedeparadigman muutoksesta. Suomessa terveystieteissä tällä hetkellä vallitsee materialistis-reduktionistinen biolääketieteen paradigma. Tiede edistyy, kun uudet teoriat maailmasta (esimerkiksi ihmisestä ja hänen hoitamisestaan) havaitaan edeltäjiään totuudenkaltaisemmiksi.

Historiallisesti skeptikot ovat vaikuttaneet tieteellisen ajattelun uudistumiseen esittämällä sellaisia kysymyksiä kuin ”Miten voimme tietää jotakin ja millä tämän tiedon voi perustella”.  He ovat kyseenalaistaneet totuttuja ajattelutapoja tieteessä. Tieteellinen maailmankuva on ajattelutapa, joka ei lukitse ennakkoon oikeaksi tai vääräksi jotakin tiettyä teoriaa, metodia tai taustafilosofiaa.

Pseudoskeptikoille suosittelen tuoretta tietokirjaa Skeptisismi Epäilyn ja etsimisen filosofia. Siinä (s. 382) todetaan muun muassa. että ”on tieteen pelisääntöjen vastaista pohjata ajattelu sokeasti luotettuihin auktoriteetteihin tai omiin pinttyneisiin ennakkoluuloihin, joita ei ole asetettu kriittisen harkinnan kohteiksi”. 

Pseudoskeptinen ajattelu sisältää runsaasti piirteitä kriittisen ajattelun puutteesta. Se pyrkii suojelemaan kansaa joltakin muka pseudotieteelliseltä pahalta, jota se ei kuitenkaan millään tavalla yksilöi eikä perustele.

Kysynkin, mikä kiinalaisessa lääketieteessä, homeopatiassa ja kalevalaisessa jäsenkorjauksessa on pseudoskeptikkojen mielestä haitallista tai kielteistä niiden käyttäjille? Millaisin argumentein he perustelevat vaatimustaan,  että julkisilla varoilla ei saisi opettaa kansanopistossa kiinalaista lääketiedettä? Kenelle ehkäisevään terveydenhoitoon voimakkaasti suuntautunut kiinalainen lääketiede on epäedullista? Samat kysymykset esitän homeopatiasta ja jäsenkorjauksesta.

Avoin ja asiallinen keskustelu olisi paikallaan.

Pseudoskeptikoiden yhdistys kritisoi vapaata kansansivistystyötä tekevää Keski-Pohjanmaan kansanopistoa näennäistieteellisten terveyskurssien sisällyttämisestä koulutusvalikoimaan. Tätä kummallista väitettä he perustelevat oletuksella, että olisi muka olemassa yksi ja ainoa lääketiede ja sekin vain tietynlainen. Tätä tietynlaisuutta skeptikot eivät kuitenkaan tuo teksteissään julki, mutta se näkyy selkeästi heidän perusteluissaan. Se näyttää olevan materialistiseen reduktionismiin, kemiaan ja fysiikkaan nojaava biologinen teoria ihmisestä  ja RCT-näyttö. Tässä tiedemallissa ei ole sijaa tietoisuudelle, mielelle ja tunteille.

Sitä paitsi kansanopisto ei väitäkään kurssejaan koululääketieteellisiksi (moderni biolääketiede). Kurssien rinnastus koululääketieteeseen, kuten skeptikot huuhaaperusteluissaan tekevät,  on siis harhaanjohtava ja virheellinen ja rakentaa turhaa ja kansalaisten kannalta haitallista ristiriitaa. Kenen etu tällaisen ristiriidan rakentaminen on?  Ei ainakaan kansalaisten, sillä hehän käyttävät tutkimusten mukaan sekä koululääketieteen että muita terveys- ja hyvinvointipalveluja rinnakkain, ei vaihtoehtoina toisilleen. Ks. tarkemmin Aarva 2015.

Hammaslääkäri ja hypnoterapeutti Kati Sarvela esittää Skepsiksen toiminnasta kommentin facebook-sivuillaan:  ”Minusta Skepsis voisi antaa seuraavan palkinnon länsimaiselle kirurgialle; nykytietämys vahvistaa, että vuosikymmenien aikana on tehty valtava määrä turhia leikkauksia, joiden hoitotulokset eivät poikkea lumeesta. Nykyinen plasebotutkimus on alkanut valaisemaan yhä enemmän sitä kiehtovaa tosiasiaa, että potilaan paranemisessa lume, eli kokemusvaikutus, on paljon, paljon luultua suurempi. Voimme sanoillamme ja rituaaleilla edistää paranemista tai heikentää sitä. Ihminen ei ole biologinen kone, vaan sosiaalinen ja tunteva kehomieli.”

Lisäisin tähän, että muuttuakseen uskonnonomaisesti vain yhteen terveystielliseen näkemykseen nojautuvasta  pseudoskeptisyydestä todellisen skeptisyyden edustajiksi, Skepsis ry:n jäsenten kannattaisi lisätä kriittistä ajatteluaan. Perehtyminen esimerkiksi tuoreimpaan kansainväliseen tutkimukseen masennus- ja psykoosilääkkeiden käytöstä ja vaikutuksista (aihepiiri koskee puolta miljoonaa suomalaista) sekä  kansainväliseen plasebotutkimukseen auttaisi Skepsistä tieteeseen ja järkeen perustuvan maailmakuvan kehittämisessä.  Tieteellinen skeptisyys on todella tärkeä asia.

Liityn heti Skepsiksen jäseneksi, kunhan tieteellisen skeptisyyden kriteerit täyttyvät yhdistyksen toiminnassa: epädogmaattisuus,  tieteen ehdottoman avoimuuden ja julkisuuden puolustaminen, tiedevilppien  ja tieteen väärinkäytösten paljastaminen, auktoriteettiuskosta luopuminen eli kriittinen suhtautuminen tiedeauktoriteettien julistamiin tieteellisiin ”totuuksiin”.

 

34 thoughts on “Pseudoskeptikkojen näennäistiede

  1. Kiitos artikkelistasi, Liina ja erityisesti lainauksesta Skeptisismi-kirjasta ”on tieteen pelisääntöjen vastaista pohjata ajattelu sokeasti luotettuihin auktoriteetteihin tai omiin pinttyneisiin ennakkoluuloihin, joita ei ole asetettu kriittisen harkinnan kohteiksi”. Se on niin linjassa Einsteinin suuhun laitettuun sitaattiin ”Ainoa viisauden lähde on kokemus.”, joka puhuttelee minua: kun uskon sitä, minkä itse koen oikeaksi oman elämänkokemukseni pohjalta, koen olevani oikealla polulla.

  2. Päivitysilmoitus: Menneisyys sykkii meissä toisena sydämenä – Pohdintoja terveydenhoidon näkemyksellisistä ristiriidoista – Anna ja hänen ystävänsä

  3. Jaakko, voisit lukea kirjoitukseni ”Täydentävien hoitojen (CAM) hyödyistä on tutkimusnäyttöä”. Siinä on viitteitä tutkimuksiin. Homeopatia on tunteita herättävä aihe. Suomessa homeopatian käyttö ei edes ole kovin yleistä (muutama prosentti väestöstä), joten itse en ole siitä edes kiinnostunut muuta kuin juuri vastakkainasettelun näkökulmasta (eli että mistähän voimakkaat tunteet aiheen suhteen juontuvat).

    Sanoin tekstissäni, että ihmisen käytännön elämässä ei ole hirveästi merkitystä, jos ihminen saa jostakin hoitomuodosta apua. Potilas on tyytyväinen, jos oire lievittyy, kipu helpottuu ja olo paranee. Suurin osa CAM-hoitajista ei ehkä ole huijareita. Jos he olisivat, niin kyllä kai he huijareina olisivat jo hävinneet markkinoilta ja olisi kai oikeudenkäyntejäkin. Tietääkseni niitä ei juuri ole. Ei ole mitään tutkimusnäyttöä siitä, että CAM-hoitajien joukossa olisi huijareita enemmän kuin terveydenhuollon työntekijöissä. Huijariväittämä on vahvana skeptikkojen piirissä elävä oletus/uskomus.

    Olen sitä mieltä, että CAM alalla (kehomielihoitojen alalla) on myös väärinkäytöksiä (suuria luuloja itsestä hoitajana, koulutuksen puutetta, väärän tiedon levittämistä ja ihan huijaustakin) ja niitä pitäisi ehdottomasti tutkia ja selvittää ja pyrkiä poistaman. Lisäksi olisi hyvä järjestää alan julkinen valvonta lainsäädännöllä. Se vähentää huijaamisen mahdollisuutta ja näin parantaa potilasturvallisuutta.

    Ennustamista en tunne, enkä ole selvittänyt, mitä se oikeastaan on, joten en ota kantaa.

  4. Yksi ero, joskaan ei tietenkään ainoa, lääketieteen ja vaihtoehtohoitojen välillä on, että lääketiede kehittyy kaiken aikaa aimo vauhtia, kun taas näissä huuhaahoidoissa usein nysvätään yksien ja samojen tuhansia vuosia vanhojen akupisteiden ja korvakynttilöiden parissa, ja täydellinen stagnaatio nähdään pelkästään hyvänä asiana.

    • Jaakko, voi lääketieteen ja täydentävien hoitojen (CAM) eron noinkin nähdä. Lääketiedeinstituutio tutkimus- ja hoitolaitoksineen on todella vahva ja voimakas ja kehittyy koko ajan. Korvakynttilöistä en mitään tiedä, joten siitä en sanokaan mitään, mutta kiinalaisella lääketieteellä on todella pitkät perinteet ja sillä on myös omat tutkimusjulkaisunsa kuten on eri modernin lääketieteen aloillakin. Kiinalaisesta traditiosta tulee myös lääkkeitä modernille puolelle, kuten viime vuoden lääketieteen Nobel-palkinto osoitti. Kaiken kaikkiaan CAM-tutkimus on vilkastumassa eri puolilla maailmaa. Tutkimuksen avulla saadaan päättäjien päätöksenteon pohjaksi tietoa siitä, mitä hyötyä ja mitä haittaa niistä on ja mikä CAM-hoidoissa kansalaisten ja niitä käyttävien ihmisten näkökulmasta voi olla kehittämisen arvoista ja mikä haitallista. Kolmannes suomalaisista tutkimustiedon mukaan joka tapauksessa edelleenkin käyttää näitä hoitomuotoja. Heidänkin ääntään demokraattisessa yhteiskunnassa oli eettisesti arvokasta kuulla.

  5. Jatkan määritelmistä keskustelemista, vaikka tämä kommentti hyppääkin vähän eri kohtaan. Toivottavasti keskustelua pystyy kuitenkin edelleen seuraamaan…

    Nähdäkseni määritelmäsi pseudoskeptisyydelle on perusteiltaan väärä, sillä se nojaa perusteluiden sijaan pääasiassa retoriikkaan ja aiheiden valintaan. Toisin sanoen, määritelmäsi on riippumaton siitä, miten henkilö ajattelee ja sen sijaan perustuu siihen, mihin hän ottaa kantaa ja miten. Puhut ”mukatiedekritiikistä”, ”auktoriteettehin vetoamisesta” ja toteat: ”Pseudoskeptikko on siis poliittinen toimija, ei tieteellinen skeptikko”. Tämä viittaa silmissäni siihen, että et ole perehtynyt skeptiseen filosofiaan tätä vaihtoehtohoitojen aihepiiriä laajemmin. Yritän siis tarjota valaisevampaa perspektiiviä.

    Skeptinen liike, sellaisena kun se nykyään liikkeiden itsensä toimesta nähdään, edustaa nk. tieteellistä skeptisyyttä joka korostaa rationaalista ajattelua ja asioiden tieteellistä tarkastelua. Monet skeptikoiksi tunnustautuvat osallistuvat myös keskusteluun edistääkseen tätä tärkeänä pitämäänsä asiaa.

    On olemassa ihmisiä jotka pitävät ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta epätotena ilmiönä. Tämä on ehkä yksi vaarallisimmista ideologioista, mitä tällä hetkellä tunnetaan. Aatteen kannattajia löytyy ylimmistä päättäjistä saakka ja he voivat toimillaan pahentaa tulevia humanitaarisia katastrofeja, joihin ilmastonmuutoksen myötä väistämättä joudumme. Kieltäjillä on aatteensa tueksi omasta mielestään vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Myös he väittävät että aiheesta on tutkijoiden keskuudessa epäselvyyttä. Todellisuudessa ei ole. Yksittäiset tutkimustulokset eivät koskaan riitä kumoamaan näytön kokonaisuutta.

    Monet skeptikot tiedostavat että nimenomaan ilmastonmuutoksen kieltäminen on epätieteellistä ja näyttö ihmisen toimien vaikutuksesta niin suurta että asiaan on puututtava. Sinun määritelmäsi mukaan skeptikot, jotka pyrkivät vaikuttamaan planeettamme tulevaisuuteen voidaan leimata halventavalla termillä pseudoskeptikko, sillä heidän toimintansa voidaan tulkita poliittiseksi toiminnaksi. Nämä ihmiset ovat määritelmäsi mukaan myös älyllisesti epärehellisiä ”vahtikoiria”.

    Samaa nähdään vaikkapa ilmiössä, jossa ihmiset kieltävät HI-viruksen aiheuttavan AIDSin. Tämän vuoksi esimerkiksi Afrikassa on arvioitu kuolleen yli 300 000 ihmistä. Kieltäjillä oli ajatustensa tueksi tutkimuksia. Oli siis ”erimielisyyttä”. Kuitenkin skeptikot ovat ottaneet kantaa voimakkaasti myös kieltäjiä vastaan ja mahdollisesti pelastaneet toiminnallaan ihmishenkiä. Sinun määritelmäsi mukaan hekin ovat pahaisia pseudoskeptikoita ja koiria.

    Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Avaruusolentojen vierailuista ei ole todisteita. Skeptikko, joka uskaltaa ääneen sanoa tämän, on pseudoskeptikko. Loch Nessin hirviöstä ei ole todisteita. Pseudoskeptikko epäilee ääneen ja julistaa että kyseessä todennäköisesti on myytti.

    Näetkö, mihin määritelmäsi johtaa?

    Oman määritelmäsi sijaan on monin verroin järkevämpää kohdistaa tarkastelu siihen, MITEN henkilö ajattelee todistusaineistoa – ei sen mukaan, mitä hän lopulta ääneen sanoo.

    Tämä on juuri muiden määritelmien ydin. Skeptikko lähestyy aihetta kun aihetta avoimin mielin mutta kun todistusaineisto ja logiikka kallistuu vahvasti jollekin puolelle, on lupa perustaa oma kantansa sinne. Se pitää kuitenkin jättää vielä avoimeksi uudelleentarkastelulle, jos todistusaineisto muuttuu.

    Pseudoskeptikko sen sijaan asettaa vaihtelevia standardeja todistusaineistolle. Riman korkeus riippuu aiheesta. Käytännössä tarkoittaa siis vaikka sitä että ”ilmastonmuutosskeptikko” kiistää tutkijoiden näkemukset mutta uskoo kiistatta kaiken mitä lukee blogeista. Hänellä ei ole johdonmukaista logiikkaa todistusaineiston arvioinnille. Itse näen tätä paljon kolesterolikeskusteluissa, missä ”kolesteroliskeptikot” kieltävät kolesterolin aiheuttavan valtimotautia. He epäilevät tutkimuksia mutta uskovat kaiken blogeissa. He ovat siis todellisuudessa pseudoskeptikoita.

    Kun syytät Skepsis ry:tä pseudoskeptisyydestä, et ota lainkaan huomioon sitä että palkinnon saajan tarjoamat hoidot on jo todettu hyödyttömiksi aikoja sitten muiden toimesta. Kuten Juhani Knuuti on tässä keskustelussa osoittanut, se että jostakin asiasta on olemassa tutkimuksia, ei tarkoita että se olisi mitenkään pätevä. Aidot skeptikot ovat tarkastelleet vaihtoehtohoitoihin liittyvät molemmat puolet ja todenneet ettei hoitoja tukevaa todistusaineistoa ole. Tällöin ihan aito skeptikkokin saa sanoa sen ääneen.

    Mitä sitten tulee käsitykseesi näennäis- eli pseudotieteestä, olemme sen suhteen lähestulkoon samoilla linjoilla. En vain edelleenkään ymmärrä, mikä Skepsiksen toiminnassa olisi ollut pseudotieteellistä. Se, että homeopatiasta on tutkimuksia, ei tarkoita sitä etteikö kyse silti olisi pseudotieteestä. Laajemmassa merkityksessään termiä voidaan käyttää myös tieteeseen pohjautumattoman toiminnan harjoittamisesta. Esimerkiksi frenologia, energiahoidot ja astrologia voidaan määritellä pseudotieteiksi.

    Ei edelleenkään ole Skepsis-järjestön tehtävä määritellä esimerkiksi homeopatiaa pseudotieteeksi. Se on tehty tieteellisten katsausten perusteella kerta toisensa jälkeen ympäri maailmaa. Jopa sinunkin usein siteeraamasi NIH:n vaihtoehtolääketiedettä tutkiva yksikkö toteaa ettei homeopatian tehosta ole uskottavaa todistusaineistoa. Yksittäisiä tuloksia kyllä, mutta kuten varmasti tiedät, kaikki tutkimukset eivät ole laadultaan samanarvoisia. Toistan vielä ties kuinka monennen kerran, että kokonaisnäyttö ratkaisee. Ja kun kokonaisnäyttöä on riittävän paljon, on ihan tervettä skeptisyyttä todeta että hoito ei toimi ja tai on jopa suorastaan pseudotieteellistä. Toki jos näyttö muuttuu, mielipiteenkin on muututtava.

    Skepsis ei siis ole tehnyt palkintoa jakaessaan mitään sellaista mikä voitaisiin tulkita pseudoskeptiseksi tai näennäistieteeksi kenenkään muun kuin Sinun määritelmiesi mukaan.

    • Hei, Pauli, kiitos näkemyksistäsi. Toistan tässä vielä sen, miten olen määritellyt pseudoskeptisyyden. ”Näennäisskeptisyys on sitä, että esitetään mukatiedekritiikkiä. Todellisuudessa kritiikki ei kuitenkaan millään tavalla liity tieteeseen eikä sitä perustella julkisesti ja avoimesti saatavilla olevilla tieteellisillä tutkimuksilla, vaan ns. tiedeauktoriteettien näkemyksillä, joita niitäkään ei esitetä julkisesti arvioitaviksi. Ne esitetään itsestäänselvyyksinä.”

      Tästä seuraa, että pseudoskeptikko on henkilö, joka ottaa kantaa asioihin, esim. CAM-hoitojen hyötyihin/hyödyttömyyteen perustelematta kantaansa avoimesti saatavilla olevalla tieteelliset kriteerit täyttävällä tutkimuksella tai lukkoonlyö ennakkoon jonkin tieteenalan (esimerkiksi luonnontieteen) ainoaksi hyväksytyksi teoreettiseksi tieteellisyyden kriteeriksi. Tieteen yleiset perusteet ovat tietysti samat kaikilla tieteen aloilla, mutta metodit kuitenkin vaihtelevat. Tiede ei voi tieteenä ottaa kantaa metodeihin, koska tutkimusongelmatkin ovat erilaisia.

      Erilaisiin hoitomuotoihin (esimerkiksi kirurgiaan, lääkehoitoon, psykoterapiaan, kalevalaiseen jäsenkorjaukseen tai akupunktioon) arvioivan kannan ottaminen voi tapahtua hoitojen hyötyjä koskeviin tutkimuksiin nojaamalla tai hoitojen vaikutusmekanismeja arvioimalla. Vaikka vaikutusmekanismia ei tunnettaisi, se ei vielä tarkoita, että joku hoito olisi hyödytön, jos se auttaa ihmisiä. Tätä käsittelee Matti kommentissaan.

      Määritelmäni ei ota kantaa yksityisen ihmisen ajatteluun, vaan siihen, miten ihminen omia kannanottojaan jonkin kysymyksen suhteen (esim. CAM) perustelee eli perusteleeko niitä tutkimuksiin nojautuen vai taikauskoon/ennakkoluuloihin tai vain auktoriteettien näkemyksiin nojautuen.

      Miten sinä määrittelet pseudoskeptisyyden? Onko se tämä, mitä sanot ”Pseudoskeptikko sen sijaan asettaa vaihtelevia standardeja todistusaineistolle. Riman korkeus riippuu aiheesta.” Mitä rima tässä tarkoittaa? Tutkimusmenetelmääkö? Vai teoriaa? Voitko täsmentää?

      Olen kirjoittanut uuden blogijutun, jossa käsittelen lyhyesti täydentävien hoitojen tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa näyttöä hyödyistä. Koska kysymys sisältää myös laajat teemat plasebosta, RCTstä ja ylipäänsä tutkimusmenetelmistä, kirjoitan näistä erikseen.

      Jos ja kun monet ihmiset edelleenkin Arfikassa kieltävät HI-viruksen aiheuttavan AIDSia, siinä on kysymys perimmältään tietämättömyydestä, ei niinkään erimielisyydestä. Tästä on ihan omaa kokemusta kun olen ollut siellä töissä AIDSin ehkäisyprojektissa. Tiedon levittäminen oli kyllä aika vaikeaa, koska vankat tietämättömyydestä juontuvat uskomukset olivat voimakkaat. CAM-hoitojen hyödyistä ja haitoista käydyssä keskustelussa voi myös olla kysymys tietämättömyydestä, jos ei olla perehdytty tutkimukseen. Sekin on totta, että Suomessakin somessa esitetään todella erikoisia tulkintoja mitä kummallisimmista ”hoidoista”. Tämä ei kuitenkaan todista, että koko CAM-kenttä olisi tutkimatonta ja kaikki hoitomuodot tutkitusti tehottomaksi osoitettua huuhaata. Tämän olen pyrkinyt näyttämään kirjoituksessani ”Täydentävien hoitomuotojen (CAM) hyödyistä on tutkimusnäyttöä”.

      CAM-aihepiiri on laaja ja monimuotoinen. Se on mustavalkoinen vain, jos sen sellaisena haluamme tulkita. Toivoisin, että keskustelu jatkuu, jos on jatkuakseen, yhtä asiallisena kuin tähänkin asti.

    • Vastasinkin jo uudemman kirjoituksesi puolella, jossa osittain samoja teemoja. Tässä korostan vielä sitä että kun puhutaan yleisesti tutkimusnäytöstä, kriittinen ajattelija olettaa että spesifeihin oireisiin on olemassa spesifisti vaikuttavia mekanismeja. Kaikki näyttö, mihin tässä ja uudemmassa kirjoituksessasi viittaat, ovat täynnä epäspesifiä vaikuttamista subjektiivisiin kokemuksiin. Lisäksi et missään tarkastele itse tutkimuksia kriittisellä silmällä arvioiden mm. niiden laatua. Tämäkin olisi tärkeää skeptisyyttä.

      En kiellä sitä, etteikö subjektiivisiin oireisiin epäspesifisti vaikuttaminen olisi äärettömän tärkeää. Se nimenomaan on. Mutta jos väitetään että se on nimenomaan homeopatia tai reiki, joka siinä vaikuttaa, pitää olla sellaista näyttöä jossa se spesifisti näytetään. Muuten todennäköisempi selitys on siinä että yleisesti ottaen ihmisen kuuntelu ja huomiointi on se vaikuttava ainesosa. Se ei ole millään tavalla lääketieteelle uusi havainto eikä myöskään CAM-hoitojen yksityisomaisuutta.

      Aito skeptikko voi siis sanoa että spesifi hoito (kuten reiki) ei perustu tutkimusnäyttöön, jos tutkimuksissa ei ole selkeästi suljettu pois näitä yleisesti tunnettuja vaikuttavia ainesosia. Siinä ei tarvita auktoriteetteihin tai taikauskoon vetoamista.

      Linkitin vastauksessani Wikipedian pseudoskeptisyyttä käsittelevään artikkeliin. Siellä on kriteereitä, jotka mielestäni määrittelevät ilmiön paremmin kuin sinun käyttämäsi tapa. Lisäksi ilmastonmuutos- ja kolesteroliskeptikoita esimerkkeinä käyttämällä kerron että jos uskoo kritiikittä satunnaisia blogikirjoituksia mutta epäilee asiantuntijoiden tekemiä tutkimuksia (ja niiden koosteita), on pseudoskeptikko. Tämä on juuri se ajattelutapaan liittyvä määritelmä, joka on mielestäni parempi.

      Mitä Afrikan esimerkkiin tulee, AIDS-denialismi voi osittain olla suuren väestön keskuudessa tietämättömyyttä. Pointti oli kuitenkin siinä että aatetta levittää ihmiset (jopa Nobel-tasolla), jotka vetoavat tutkimuksiin. Heillä kyse ei ole tietämättömyydestä, vaan aidosta pseudoskeptisyydestä ja kriittisen ajattelun puutteesta.

  6. Tunteet eivät ole faktoja, vaikka kuinka siltä tuntuisikin. Myöskään mielipiteet eivät ole faktoja, vaikka sattuisi olemaankin sitä mieltä. Esittäkääpäs _vertaisarvioidut_ viitteet väitteillenne ja nekin vasta sen jälkeen kun olette lukeneet (ja ymmärtäneet) koko tekstin.

  7. Väite, että homeopatian toimivuudesta on näyttöä, on erittäin harhaanjohtava. Koska tutkimuksia on lukemattomia, ja niiden taso vaihtelee tavattomasti, yksittäisen tutkimuksen tuloksesta ei voida päätellä, toimiiko homeopatia. Apuun tulee tutkimusten korkein laji, meta-analyysi. Meta-analyysissä yhdistetään kaikki saatavilla olevat tutkimukset, painottaen niiden laatua, ja tuota tietomassaa tarkastellaan kokonaisuutena. Homeopatiaa käsittelevät meta-analyysit osoittavat, että sillä ei ole muuta vaikutusta kuin plasebovaikutus.

  8. Hannu Laerma on todellut ”kiinalaisesta lääketieteestä” että sellaista ei ole olemassa.

    ”Lääketiede on yleismaailmallista ja Kiinassa opetetaan samaa lääketiedettä kuin muuallakin maailmassa. Tässä yhteydessä kiinalaisella lääketieteellä tarkoitetaan kiinalaista perinneparantamista, jonka taustalla on erilaisia uskomuksia. Sen nimittäminen lääketieteeksi on ongelmallista.”

  9. Hei Liina myös täällä!

    Minua kiinnostaisi tietää määritelmäsi termeille ”näennäistiede” ja ”pseudoskeptisyys”. Mielestäni käytät niitä tässä kirjoituksessa väärin mutta kuten oman blogini puolella oli puhetta, yritän jatkossa välttää tekemästä liikoja tulkintoja oman käsitykseni perusteella 😉

    • Kiitokset, Pauli, kysymästä. Alla kuvausta siitä, miten ymmärrän mainitsemasi käsitteet. Minäkin olisin kiinnostunut lukemaan sinun lyhyet määritelmäsi näistä termeistä. Tosin omani ovat kyllä aika pitkiä, koska tuntui tarpeelliselta hiukan perustella.

      Näennäis- eli pseudotieteen ymmärrän tieteen/tieteellisyyden kaapuun pukeutuneiksi väitteiksi. Käytännössä siis pseudo-etuliite tieteellinen-sanan yhteydessä kuvaa jonkin lausuman näennäistieteellisyyttä. Pseudotieteellinen lausuma on väite, että jokin ilmiö on ”totta” eli tieteellisen tutkimuksen perusteella osoitettu jonkinlaiseksi, vaikka tosiasiassa tällaista osoitusta (näyttöä) ilmiön jonkinlaisuudesta ei ole tai että ilmiötä ei ole edes tutkittu (eli minkäänlaista tutkimustietoa ei ole olemassa). Tähän pitänee lisätä määritelmä sanan toisesta osasta, tieteestä. Tieteenfilosofiassa totuusperiaatetta, joka ohjaa tieteellistä tutkimusta tarkastellaan sekä teorioiden että tutkimuksessa käytettyjen metodien kannalta. Kummatkin näistä ovat historiallisesti muuttuvia. Ilkka Niiniluodon 1980-luvun alussa kirjoittamat ”Johdatus tieteen filosofiaan” ja ”Tieteellinen päättely ja selittäminen” ovat itselleni olleet opiskeluaikoina ohjenuoria matkalla ymmärrykseen tieten luonteesta.

      Lainaan tähän blogikirjoitukseni tekstiä: ”Tieteessä on näet kyse epävarmuuden kartoittamisessa. Se pyrkii kuvaamaan ja ymmärtämään maailman ilmiöitä, joita ei vielä tunneta tai ymmärretä. Mitään lopullista varmuutta tiede ei tuo, ja yleensä tieteelliset löydökset esitetään joko empiirisen aineiston perusteella todennäköisyyksinä tai loogiseen päättelyyn tuloksena (kuten matematiikassa).” Tähän lisäisin, että tieteen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman pätevä kuva maailmasta/tutkittavasta ilmiöstä.

      Hahmotan tieteellisen metodin niin, että sen on oltava tutkimusaiheeseen sopiva (validiteeetti ja reliabiliteetti riittäviä), kuvattava tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman tarkasti, puolueettomasti ja objektiivisesti ja jos mahdollista toistettavasti (tämä periaate ei voi toteutua kaikessa tutkimuksessa, ks. esim Panu Raatikainen; Ihmistieteet ja filosofia). Eri tieteenaloilla tieteellinen metodi yksityiskohdissaan voi hiukan vaihdella, mutta periaatteet niissä ovat samat. Blogikeskusteluun tämä määritelmä on ehkä riittävä.

      Tieteenfilosofiassa on jo kauan käyty keskustelua eri tieteenalojen samanlaisuuksista ja eroista. Erityisesti skeptikkokeskustelussa esiin voisi nostaa kysymyksen luonnontieteen ja ihmistieteiden välisistä teoreettisista ja metodologisista eroista, joista monet tieteenfilosofit, myös Niiniluoto kirjoissaan puhuu. Tämä on kiinnostava aihe, mutta menee kysymystesi ulkopuolelle.

      Objektiivisuus tieteessä riippuu tiedeyhteisössä vallitsevasta paradigmasta, joka säätelee metodologiaa, esittelee legitiimit tutkimusongelmat ja kertoo tieteellisessä teoriassaan millainen tutkittava todellisuus on. Paradigman vaihtuessa tutkittava todellisuus eli se, miten maailma nähdään, muuttuu. Thomas Kuhniin viitaten ymmärrän niin, että tieteessä ei voida tavoittaa ihmisestä riippumatonta todellisuutta, koska havainnot ovat aina viime kädessä (riippumatta siitä käytetäänkö tutkimuksessa esimerkiksi erilaisia laitteita) ihmisen tekemiä ja sidoksissa ihmisen luomiin teorioihin. Teoriat ja metodit ovat historiallisesti muuttuvia. Niiden muuttumista hallitseva tiedeparadigma vastustaa. Siksi muutosta aina edeltää jonkinlainen ristiriita ja kamppailu (totuusperiaatteista, määritelmistä, teorioista, metodeista)

      Pseudoskeptisyyden määrittelyssä viittaan blogitekstiini: ”Näennäisskeptisyys on sitä, että esitetään mukatiedekritiikkiä. Todellisuudessa kritiikki ei kuitenkaan millään tavalla liity tieteeseen eikä sitä perustella julkisesti ja avoimesti saatavilla olevilla tieteellisillä tutkimuksilla, vaan ns. tiedeauktoriteettien näkemyksillä, joita niitäkään ei esitetä julkisesti arvioitaviksi. Ne esitetään itsestäänselvyyksinä.”

      Tätä voisin vielä hiukan tarkentaa tuoreessa skeptisismiä esittelevässä tietokirjassa (Malin Grahn-Wilder toim. 2016) http://www.adlibris.com/fi/haku?q=Skeptisismi julkaistujen artikkeleiden, erityisesti Ilkka Niiniluodon kirjoituksen perusteella sillä, miten ymmärrän skeptisismin. Skeptikko on epäilijä. ”jonkin väitteen p epäileminen tarkoittaa, että ei pidä väitettä totena. Tämä ei vielä tarkoita, että pitää väitettä p epätotena. Epäily sijoittuu siten uskomisen (myöntämisen, totena pitämisen) ja epäuskon (kieltämisen, epätotena pitämisen) väliin.” (lainaus Niiniluodolta Grahn-Wilderin kirjassa) Ajattelen niin, että aito skeptikko antaa perusteluja jonkin ilmiön epäilystään, totena tai epätotena pitämisestään. Hän ei julista jotakin asiaa epätodeksi ilman vankkoja, julkisesti arvioitaviksi annettuja perusteluja, eikä varsinkaan ryhdy antamaan moraalisia arvoarvostelmia (toimimaan vahtikoirana) yhteiskunnallisissa kysymyksissä, joista on toisistaan poikkeavia ja ristiriitaisista näkemyksiä. Pseudoskeptikko on siis poliittinen toimija, ei tieteellinen skeptikko.

    • Ymmärsinkö siis oikein, että et nojaa määritelmissäsi mihinkään tieteenfilosofien tai skeptikko-/rationalistijärjestöjen konsensukseen? Sen sijaan olet itse johtanut käyttämiesi sanojen määritelmän omien tietojesi ja päättelysi perusteella?

      Jos näin on, olisitko valmis muuttamaan käsitystäsi jos perustelen miksi käyttämäsi määritelmät ovat virheellisiä edellä mainittujen, laajemmin asiaan perehtyneiden ihmisten silmissä? Minkälaiset perustelut olisivat riittävän vakuuttavia jotta kantasi näiden suhteen muuttuisi?

      Syy, miksi keskityn määritelmiin on siinä että nämä esiintyvät jo kritiikkisi otsikossa. Ne antavat ymmärtää että olet perehtynyt sekä skeptiseen filosofiaan että demarkaatiokysymykseen tieteenfilosofiassa. Toistaiseksi näyttää siltä että et ole riittävästi perehtynyt kumpaankaan ja siksi kritiikkisi menee valitettavasti ohi jo lähtölaukauksestaan saakka.

    • Pauli, odottelen määritelmääsi. Sen perusteella sitten voimme jatkaa keskustelua. Ihmiset määritelmiä aina laativat, niin yksityiset kuin yhdistyksissäkin. Käsitykseni maailmasta, tieteestä ja tutkimuksesta ovat muuttuneet moneen kertaan tiedetietämykseni lisäännyttyä. Tieteenfilosofien konsensus on myös muuttuvaista, kuten ylipäänsä tiedekin riippuen tietysti siitä, mitä asioita tieteessä ja siihen liittyen tarkastellaan. En voi ennakkoon ottaa kantaa käsitysteni (sitä paitsi jäi epäselväksi mitä asioita ja ilmiöitä koskevia käsityksiäni haluaisit muuttaa ja miksi) mahdolliseen muuttamiseen sen perusteella, että sinä mahdollisesti perustelet esittämäni määritelmät puutteellisiksi. Odotan avoimen kiinnostuneena.

  10. Jos Liina uskaltaisi ajatella ja opiskella muutakin kuin näennäistietoa, saattaisi Liina yllättyä. Mutta oikean tiedon hankkiminen on vaikeaa tai työlästä, kaikki eivät siihen halua tai osaa ryhtyä.

    Se on ihan ok, mutta näennäistiedon levittäminen taas ei ole ok.

  11. On totta, että monista uskomushoidoista, kuten homeopetiasta on runsaasti tutkimustietoa ja että niitä löytyy myös Medline-tietokannasta.

    Olennainen asia on kuitenkin mitä nämä tutkimukset hoidon vaikuttavuudesta kertovat. Toisin kuin tässä kirjoituksessa ja kommenteissa yritetään väittää, esimerkiksi homeopatista tehtyjen tuhansien tutkimusten analyysit ovat tulleet siihen tulokseen, että homeopatian teho ei eroa lumehoidosta eli kysymys on vaikuttamattomasta hoidosta.

    Nämä analyysit on tehty mm eri maiden asettamien riippumatomien asiantuntijaryhmien toimesta. Mm. Australia, Yhdysvallat, Britannia ja Sveitsi ovat tällaiset ryhmät asettaneet ja lopputulos on ollut kaikissa sama: Homeopatialle ei kyetä osoittaamaan tehoa. Olen tehnyt aiheesta tutkittuun tietoon perustuvan katsauksen jo viime vuoden keväällä: http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/homeopatia-ei-eroa-lumehoidosta/

    Se mitä kussakin maassa sairasvakuutusessa korvataan on ihan eri, lähinnä poliittinen asia, jossa painavat muut kuin tutkittu tieto. Jos päätös on vain mielipiteisiin perustuva, lopputulos kertoo vain mielipiteistä. Onhan tämänkin blogin kirjoittajalla virheellinen käsitys homeopatian tehosta, miksi ei sveitsiläisillä äänestäjillä. Tutkittu tieto ei ole huutoäänestyksen tulos, tukea on tai sitten sitä ei ole riippumatta mitä mieltä minä tai sinä henkilökohtaisesti olemme.

    Niissä maissa, missä viranomaiset ovat lähteneet julkista rahoitusta ohjaamaan tutkitun tiedon mukaan, homeopatian julkinen rahoitus on loppunut tai vaakalaudalla. Näin esimerkiksi Britanniassa.

    Joissakin kommenteissa väitetään, että ei olisi mitään väliä sillä, vaikka vaikutus tulisi lumeen kautta. Ei tietenkään itse hoidettavalle, jos sitten ei jää jokin vaikuttava hoito saamatta ja sairaus olisi vakava. Homeopatian seurauksena on raportoitu monia kuolemia, juuri tästä syystä.

    Mutta on todella epäeettistä tarjota ja rahastaa hoidoilla, joiden teho perustuu vain lumevaikutukseen. Vähän kuin myisi puhelimen, jolla ei voi puhua vastaanottajalle ja sanoisi että on omaa tyhmyyttä kun menit ostamaan. Kyllä myyjällä pitäisi olla vastuuta. Mutta kun kyse ei ole lääkkeistä van ravintolisistä, mitään tutkimusnäyttöä ei voi vaatia ja huijaaminen voi jatkua.

    • Kiitos kommentista, Juhani Knuuti. Otat esille tärkeitä asioita. Kiitos myös linkistä. Huomautan kuitenkin, että minulla ei voi olla virheellistä käsitystä homeopatian tehosta, kuten väität, koska en ole siitä mitään käsitystäni sanonut. Sveitsin kansan enemmistö lienee kokenut homeopatian itselleen hyödylliseksi, koskapa on äänestänyt sen sairausvakuutuskorvattavuuden puolesta. Olen vain kertonut, että tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, kuten itsekin varmasti tiedät tutkimuksia selattuasi. Ks. myös Virtasen kommenttiin kirjoittamani vastaus ja linkit. Britannian tilanteesta voit katsoa Eero Kuusiston kommentin ja vastauksen. Sen suhteen blogikirjoituksessani on epätarkkuutta.

      Huomiosi, että on epäeettistä rahastaa hoidoilla joiden teho perustuu vain lumevaikutukseen, on kiinnostava tilanteessa, jossa tiedämme, että kaikessa hoitamisessa on plaseboa mukana. Epämääräisissä ja kroonisissa vaivoissa on hyvin vaikea, joskus mahdotonta irrottaa spesifi vaikutus plasebosta (kokemusvaikutuksesta, tunnelmaefektistä, uskosta, luottamuksesta, myötätunnon vastaanottamisesta ym.) Prof. Teppo Järvinen on kiinnostavasti selvittänyt lumeen osuutta kirurgisessa hoidossa. Masennuslääkkeiden teho on lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa suunnilleen lumeen tasoa. Täydentävät hoitomuodot pärjäävät aika hyvin vertailussa lääkkeille, PlosOne on tätä selvittänyt. Pitäisikö osaa masennuslääkkeistä siis kutsua uskomuslääkkeiksi?

      Terveydenhuollossa on hyvin paljon hoitoja, joiden tehosta ei ole olemassa RCT-näyttöä. Toisaalta on olemassa paljon täydentäviä hoitomuotoja, joista on tutkimusnäyttöä hyödyistä, useimmiten kuitenkin muunlaista kuin RCT-näyttöä. Terveydenhuollossa virallisesti hyväksyttyjen ja terveydenhuollon ulkopuolella toimivien hoitojen demarkaatiolinja ei kuljekaan näytössä. Kummallakin puolella on tutkimuksin tehokkaaksi osoitettuja (virallisella puolella tietenkin enemmän, koska tutkitaankin enemmän) ja niitä, joiden tehoa ei ole osoitettu tutkimuksen.

      Toinen kysymys on sitten tutkimuksen luonne eli se, millaiseen ihmiskuvaan, tiedekäsityksen, teorioihin ja metodeihin tutkimuksissa nojaudutaan. Tämä onkin ihan oman tieteenfilosofisen kirjoituksensa aihe.

      Niinhän se on, että tutkimustulos ei ole huutoäänestys. Tosiasia on myös, että tutkimustakin on monenlaista, eikä tutkimustuloksia aina oteta edes huomioon terveydenhuollon käytännössä ja terveyspoliittisissa päätöksenteossa. Vrt. esim. masennuksen hoitokäytännöt.
      Pointtini kirjoituksessani ei ole puolustaa homeopatiaa, jonka myös selkeästi tuon julki. Ajatus on herättää keskustelua Skepsiksen epätieteellisestä ja dogmaattisesta otteesta huuhaaperusteluissaan. Ajattelen myös, että hoitamista ja sen vaikutuksia olisi mielekästä tutkia huomattavasti aktiivisemmin sellaisin teoriataustoin ja menetelmin, joissa otetaan huomioon hoito- ja elinympäristö, hoitotilanne ja muut ns. plaseboksi luonnehdittavat, mutta ihmisen arjessa olennaiset tekijät.

      Kiinnostavaa on, että kovin paljon kommentoidaan juuri homeopatiasta, vaikka se on vain yksi hoitomuoto monien joukossa eikä se ole edes Suomessa kovin yleinen. Paljon yleisempiä ovat akupunktio, kiropraktiikka ja refleksologia, joita ilmoittaa käyttäneensä joskus elämässään kutakin reilut 20 % väestöstä (Lääkäriliiton, Apteekkariliiton ja Lääketietokeskuksen Taloustutkimuksella v. 2008 teettämä selvitys) V. 2015 julkaistusta kirjastani saa aiheesta enemmän tietoa http://www.adlibris.com/fi/haku?q=Aarva

      Mukavaa, että vaihdetaan mielipiteitä.

    • Kiitos vastauksesta. Tämä antaa mahdollisuuden pohtia väitteitäsi lisää.
      Sanot blogissassi mm. seuraavasti:
      ”Opistossa tarjotaan kursseja muun muassa suomalaisista perinnehoidoista, kuten kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatiasta. Kaikkien näiden hyödyistä terveyden edistämisessä ja sairauksista toipumisessa on olemassa tieteellisesti osoitettua näyttöä.”
      ”…Kiinalaisen lääketieteen näytöistä ei edes juuri kiistellä. Homeopatiatutkimuksista sen sijaan käydään kansainvälisestikin tiedekiistoja, mutta sen toimivuudesta on tutkimusnäyttöä.”
      ”Se, että näiden hoitosuuntausten tausta-ajattelu ei perustu biolääketieteen fysikaalis-kemialliseen ihmiskuvaan, ei tee niistä tietenkään väheksyttäviä tai pseudotieteellisiä. Väärinkäsityksen välttämiseksi ilmoitan, että en aja erityisesti homeapatian tai kiinalaisen tai minkään mukaan yksittäisen hoitonäkemyksen asiaa, vaan ajan järkevyyden, tieteellisyyden, monimuotoisuuden ja avoimuuden periaatteiden toteutumista niin terveystieteissä, käytännön terveydenhuollossa kuin kansansivistystyössäkin.”
      ”Kysynkin, mikä kiinalaisessa lääketieteessä, homeopatiassa ja kalevalaisessa jäsenkorjauksessa on pseudoskeptikkojen mielestä haitallista tai kielteistä niiden käyttäjille?”
      ”Kenelle ehkäisevään terveydenhoitoon voimakkaasti suuntautunut kiinalainen lääketiede on epäedullista?”

      Juhani: Minusta nuo tekstistäsi otetut lainaukset ihan selvästi kertovat, että puolustat homeopatiaa ja kiinalaista ”lääketiedettä”. Ainoastaan yhdessä kappaleessa otat vähän kriittisemmän kannan asiaan mutta siinäkin vain sen vuoksi että haluat torjua sen väkisinkin syntyvän päätelmän, että puolustat noita asioita. Tämä syntyvä päätelmä on täysin looginen, sillä kautta koko kirjoituksen sinä nimenomaan väität näiden olevan virheellisesti tyrmättyjä.
      Tämän vuoksi otin nyt kohteeksi yhden näistä. Kaikkia ei voi käsitellä yhdessä sillä ne ovat täysin erilaisia. Homeopatiasta on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Niin on ihan jokaisesta asiasta sillä aina syntyy vastakkaisia tuloksia kun jotain asiaa tutkitaan monta kertaa, ihan tilastollisista syistä. Tämä vaikuttaa myös käytettyjen menetelmien laatu. Todellinen tieto saadaan kun koko tutkimusmassa analysoidaan kriittisesti. Tämän analyysin perusteella on aivan selvä, että homeopatialla ei ole lumeesta erottuvaa vaikutusta. Ei tässä ole ristiriitaa muiden kuin hoitoja myyvien mielestä.
      Pelkällä lumevaikutuksen omaavia hoitoja on epäeettistä myydä. Totta kai lume vaikuttaa kaikissa hoidoissa mutta jos tietää (kuten homeopatiasta tiedetään) vaikutuksen olevan vain ainoastaan lumetta, hoitojen ja myös niiden koulutuksen tarjoaminen on huuhaa-palkinnon arvoista.
      Olisin voinut aivan hyvin ottaa esimerkiksi myös tuon kiinalaisen ”lääketieteen”. Se on niin hajanainen kokonaisuus, että sen käsittely on vaativaa kommenttiosuudessa. Vastaan nyt vain tässä esittämällä sinulle kysymyksen: Miksi kiinalaiset itse ovat käytännössä luopuneet tuosta perinteisestä lääketieteestään ja ottaneet tilalle tieteeseen perustuvan lääketieteen? Terveydenhuolto Kiinassa perustuu tänään lähes kokonaan ns länsimaiseen lääketieteeseen. (tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta). Toki perinteisen kiinalaisia hoitoja aktiivisesti tutkitaan ja kannattaa tutkia sillä niistä voi löytyä uusia lääkeaineita. Tätä tutkimusta tehdään tieteen mukaisesti. Kaikki vaikuttavat hoidot otetaan ilomielin osaksi kääketiedettä.

      Seuraavaksi sanot: ”julkisesti rahoitettava terveydenhuoltojärjestelmämme nojaa vain osittain tieteellisten tutkimusten antamiin tuloksiin. Se ottaa soveltuvin osin käyttöönsä tutkimusten tuloksia, mutta suurelta osin hoitoa koskevat päätökset ja ratkaisut nojaavat muihin seikkoihin kuin tieteeseen. Taustalla ovat raha, valta, politiikka, ammattiyhdistystoiminta, maailmakuvat, ajatustottumukset jne.”
      ”Tiede ei ole arvovapaata. Kaikkialla maailmassa siihen vaikuttavat raha, politiikka ja valta kuten terveydenhuoltojärjestelmien kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä, kunnes kertyy riittävästi vallitsevaa tiedeparadigmaa haastavia, empiiriä havaintoja, tiedekin uudistuu ja ottaa tutkittavakseen asioita, jotka sotivat vallitsevaa tiedekäsitystä vastaan.”

      Juhani: Tässä olet sortunut lainaamaan ns. vaihtoehtopiirien virheellistä logiikkaa. Mikä on sellainen vaihtoehtoinen tiedekäsitys? En puhu nyt menetelmistä vaan käsityksestä. Suosittelen lukemaan Pauli Ohukaisen ’Tervettä Skeptisyyttä’ blogin tekstejä tieteestä. On tietenkin totta, että tieteen tuottamat tulokset eivät ole koskaan täydellistä. Mutta ne ovat paras tieto sillä hetkellä. Tieteen voima on, että se koko ajan kritisoi omia tuloksiaan ja kehittyy sitä mukaa kun uutta tulosta syntyy. Monet edellä mainituista ”vaihtoehdoista” eivät niin tee vaan koko toiminta rakentuu yhden, useimmiten väärän, uskomuksen varaan. Kuten Homeopatia.

      Mitä sitten on tieteellinen viitekehys? Tieteessä ei ole mitään toimivalle maalaisjärjelle outoa. Siihen kuuluu se, että tehdään huolellisesti suunnitelluissa olosuhteissa havaintoja. Niistä tehdään havaintoja ja niiden pohjalta tehdään hypoteeseja. Tuloksia tulkitaan loogisesti ja tulokset raportoidaan kaikkien arvioitavaksi ja kritisoitavaksi. Tässä on koko tieteellisen tutkimuksen ydin. Mitä siinä on sellaista, minkä haluaisit muuttaa? Lue myös ’Tervettä Skeptisyyttä’ blogista relativismia käsittelevä kirjoitus. Aika suuresti tässä ”arvovapaa”-keskustelussa on oikeasti vain olkinukkeja vastaan tehdystä hyökkäyksestä.

      Se, että nykyisen lääketieteen hoidoista olisi vain pieni osa tieteellisesti todistettuja, on osatotuus. Lähes kaikki lääkkeet ja lääkehoidot ovat tieteellisesti tutkittuja ja arvioituja. Kaikki syövän hoidot samoin. Monien muiden suurten kansansairauksien kuten valtimotautien, dementian, jne diagnostiikka ja hoidot perustuvat myös tutkittuun tietoon. Mutta on totta että monet perinteiset hoidot kuten monet leikkaukset eivät ole tutkittu nykyisten vaatimusten mukaan. Tietoa niiden vaikutuksista kuitenkin on ja niitäkin nyt tutkitaan ja käytäntöjä muutetaan (esim umpilisäke, polven tähystys).

      Olennainen asia kuitenkin on, että vaikka kaikkia hoitoja ei ole perusteellisesti tutkittu, ei sillä voi perustella tutkimattomien uskomushoitojen käyttöön ottamisella ja rahoittamista verorahoista. Tämä on olennainen logiikkavirhe kirjoituksessasi. Ei lääketiedekään ota käyttöön uusia hoitoja ilman kunnon näyttöä. Sen vuoksi kehitys tapahtuu hitaasti ja pienin edistysaskelin.

    • Kiitos kysymyksistä kommentissasi 11.12.2016, Juhani Knuuti. Laitan vastauksia tähän kopioimaani sinun viestisi sisään. Tuli pitkähkö teksti. En millään saanut mahtumaan pienempään tilaan. Pitäisi ehkä järjestää aiheesta kunnollinen keskustelutilaisuus, jossa voisi puida aihepiiriä oikein perusteellisesti.

      Juhani: Kiitos vastauksesta. Tämä antaa mahdollisuuden pohtia väitteitäsi lisää.
      Sanot blogissassi mm. seuraavasti:
      ”Opistossa tarjotaan kursseja muun muassa suomalaisista perinnehoidoista, kuten kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatiasta. Kaikkien näiden hyödyistä terveyden edistämisessä ja sairauksista toipumisessa on olemassa tieteellisesti osoitettua näyttöä.”
      ”…Kiinalaisen lääketieteen näytöistä ei edes juuri kiistellä. Homeopatiatutkimuksista sen sijaan käydään kansainvälisestikin tiedekiistoja, mutta sen toimivuudesta on tutkimusnäyttöä.”
      ”Se, että näiden hoitosuuntausten tausta-ajattelu ei perustu biolääketieteen fysikaalis-kemialliseen ihmiskuvaan, ei tee niistä tietenkään väheksyttäviä tai pseudotieteellisiä. Väärinkäsityksen välttämiseksi ilmoitan, että en aja erityisesti homeapatian tai kiinalaisen tai minkään mukaan yksittäisen hoitonäkemyksen asiaa, vaan ajan järkevyyden, tieteellisyyden, monimuotoisuuden ja avoimuuden periaatteiden toteutumista niin terveystieteissä, käytännön terveydenhuollossa kuin kansansivistystyössäkin.”
      ”Kysynkin, mikä kiinalaisessa lääketieteessä, homeopatiassa ja kalevalaisessa jäsenkorjauksessa on pseudoskeptikkojen mielestä haitallista tai kielteistä niiden käyttäjille?”
      ”Kenelle ehkäisevään terveydenhoitoon voimakkaasti suuntautunut kiinalainen lääketiede on epäedullista?”
      Minusta nuo tekstistäsi otetut lainaukset ihan selvästi kertovat, että puolustat homeopatiaa ja kiinalaista ”lääketiedettä”. Ainoastaan yhdessä kappaleessa otat vähän kriittisemmän kannan asiaan mutta siinäkin vain sen vuoksi että haluat torjua sen väkisinkin syntyvän päätelmän, että puolustat noita asioita. Tämä syntyvä päätelmä on täysin looginen, sillä kautta koko kirjoituksen sinä nimenomaan väität näiden olevan virheellisesti tyrmättyjä.

      Pauliina: Totean tekstissäni, että en aja minkään yksittäisen hoitomuodon asiaa. Tulkinnassasi on minusta kategoriavirhe, sillä se, mitä puolustan on Keski-Pohjanmaan kansanopisto, ei homeopatia tai muu hoito. Useimmissa Suomen kansanopistoissa ja työväenopistoissa tietääkseni tarjotaan kursseja erilaisista ei-koululääketieteellisinä pidetyistä lähinnä itsehoitoon tarkoitetuista terveydenhoidon muodoista. Pidän kohtuuttomana, että Skepsis heittää yhdelle kansanopistolle (ehkäpä ikään kuin varoitukseksi muille) huuhaa-viitan ”palkinnollaan” eli ns. ”häpeärangaistuksellaan”. Huuhaa-sanahan tulkitaan laajasti halveksunnaksi, johon liittyy hieman huvittavan typeryyden leima. Minusta tällainen toiminta on eettisesti väärin. Olen sitä mieltä, että Skepsis väittää perusteettomasti, että kansanopiston tarjoamien kurssien teemoista ei ole tutkimusta. Sitä on, ja tuloksia on hoitomuotojen hyötyjen puolesta ja vastaan. Näitä, siis tutkimustuloksia mielestäni pitäisi tarkastella ja julkistaa siinä yhteydessä kun huuhaaleima isketään. Se, että kaikki julkaistu tutkimus ei ole metodologisesti biolääketieteen RCT-mallin mukaista, ei tarkoita, että tutkimus ei olisi pätevää.

      Minulla ei ole mitään syytä puolustaa jotakin hoitomuotoa, jos puolustettavaa (eli näyttöä hoitomuodon hyödyistä ihmisille) ei ole.

      Juhani: Tämän vuoksi otin nyt kohteeksi yhden näistä. Kaikkia ei voi käsitellä yhdessä sillä ne ovat täysin erilaisia. Homeopatiasta on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Niin on ihan jokaisesta asiasta sillä aina syntyy vastakkaisia tuloksia kun jotain asiaa tutkitaan monta kertaa, ihan tilastollisista syistä. Tämä vaikuttaa myös käytettyjen menetelmien laatu. Todellinen tieto saadaan kun koko tutkimusmassa analysoidaan kriittisesti. Tämän analyysin perusteella on aivan selvä, että homeopatialla ei ole lumeesta erottuvaa vaikutusta. Ei tässä ole ristiriitaa muiden kuin hoitoja myyvien mielestä.

      Pauliina: Niin ovat virallisen järjestelmän ulkopuoliset sadat hoitomuodot täysin erilaisia. Osasta on tutkimuksia, suuresta osasta ei. Tosiasia on, että Suomessa noin kolmannes kansalaisista käyttää niitä. Siksi niitä pitäisikin tutkia myös meillä (mitä hyötyä ja haittaa niistä on ja miksi ylipäänsä ihmiset valitsevat jotakin muuta kuin lääkärin tai muun th-henkilön).
      Tutkimustuloksia on sekä homeopatian puolesta että vastaan, kuten toteat. Tuore analyysi päätyy toteamaan, että kysymys siitä, eroaako homeopaattinen interventio plasebosta, odottaa ratkaisevaa vastausta. Kysymys on siis avoin. “Despite important growth in research activity since 1994, concerns about study quality limit the interpretation of available RCT data. The question whether homeopathic intervention differs from placebo awaits decisive answer.”
      Homeopathy. 2015 Oct;104(4):328-32. doi: 10.1016/j.homp.2015.05.003.Controlled clinical studies of homeopathy. Mathie RT1. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26678738

      Huomautan, että en itse väitä homeopatian tehosta yhtään mitään. Kerron sen, mitä tutkimuskirjallisuudessa minulle on ilmennyt. Enkä ole ajamassa sitä osaksi virallista terveydenhuoltoa.

      Juhani: Pelkällä lumevaikutuksen omaavia hoitoja on epäeettistä myydä. Totta kai lume vaikuttaa kaikissa hoidoissa mutta jos tietää (kuten homeopatiasta tiedetään) vaikutuksen olevan vain ainoastaan lumetta, hoitojen ja myös niiden koulutuksen tarjoaminen on huuhaa-palkinnon arvoista.

      Pauliina: Suhtaudutko yhtä kielteisesti eli pidät epäeettisenä lääkäreiden käyttämää plasebohoitoa kuin terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle sijoittuvia hoitomuotoja käyttävien henkilöiden käyttämää plaseboa? Mitä ajattelet niistä lääkäreistä (joita on Suomessakin ja muualla paljon enemmän), jotka soveltavat praktiikassaan kiinalaista lääketiedettä osana työkapupakkiaan? Entä, jos ihmiset saavat näistä kansanopiston homeopatiakursseista jotakin sellaista, joka oikeasti edistää heidän terveyttään vaikka se sitten olisikin plaseboa? Tämän on mahdollista, vaikka ei ole tutkittu. Plasebohan on tehokasta. Pitäisikö sitä yleensäkin ehkä käyttää hoitamisessa enemmän? Euroopassa onkin perustettu monitieteinen plasebotutkijoiden yhdistys. Se järjestää ensimmäisen tutkimuskongressin ensi maaliskuussa. Osallistun siihen.

      Juhani: Olisin voinut aivan hyvin ottaa esimerkiksi myös tuon kiinalaisen ”lääketieteen”. Se on niin hajanainen kokonaisuus, että sen käsittely on vaativaa kommenttiosuudessa. Vastaan nyt vain tässä esittämällä sinulle kysymyksen: Miksi kiinalaiset itse ovat käytännössä luopuneet tuosta perinteisestä lääketieteestään ja ottaneet tilalle tieteeseen perustuvan lääketieteen? Terveydenhuolto Kiinassa perustuu tänään lähes kokonaan ns länsimaiseen lääketieteeseen. (tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta). Toki perinteisen kiinalaisia hoitoja aktiivisesti tutkitaan ja kannattaa tutkia sillä niistä voi löytyä uusia lääkeaineita. Tätä tutkimusta tehdään tieteen mukaisesti. Kaikki vaikuttavat hoidot otetaan ilomielin osaksi lääketiedettä.

      Pauliina: Eivät kiinalaiset ole käytännössä luopuneet perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä. Hajanainen kokonaisuus se varmasti on biolääketieteilijän ajatusmaailmassa, mutta ei uskoakseni sen harjoittajan ajattelussa ja käytännössä. Se toimii modernin länsimaisen lääketieteen rinnalla (myös Suomessa vähäisessä määrin). Sama pätee intialaiseen Ayurvedaan. Niitä sovelletaan niihin vaivoihin, joihin länsimaisilla hoitokäytännöillä on vain vähän tarjottavaa. Ne eivät ole vaihtoehto silloin kun tarvitaan modernin lääketieteen mukaisia hoitoja. Kiinalainen ja ayurvedinen lääketiede eivät ymmärtääkseni perustu vain lääkkeenomaisiin aineisiin, vaan niiden olennaisena osana ovat myös elintavat. (En ole kiinalaisen enkä ayurvedisen lääketieteen asiantuntija, näitäkin ilmiötä tarkastelen terveystutkijan (terveyden edistäminen) näkökulmasta hiukan ulkopuolelta). Maailman terveysjärjestö suosittaa perinnehoitojen integroimista kansallisiin terveysjärjestelmiin.

      Totta kai moderni biolääketiede leviää; sehän on upeaa tieteen ja teknologian saavutusta. Minun näkemykseni on, että monenlaista hoidon ja terveyden edistämisen käytäntöä voi olla yhtä aikaa ja rinnakkain. Ristiriitojen purkaminen auttaa kansalaista, koska hän voi silloin mm. avoimesti keskustella lääkärinsä kanssa myös näistä asioista. Nyt ei voi, kun saattaa pelätä huuhaaleimaa (ei ole tutkittu, mutta tämmöistä viestiä olen saanut hyvin paljon, kannattaisi selvittää) Elämismaailmamme ei yleensäkään on selkeää ja yksiviivaista. Miksi käytännön terveyden ja sairaanhoidon pitäisi nojata vain luonnontieteelliseen (biolääketieteelliseen) teoriaan ihmisestä? Ihminenhän on psyko-fyysis-spirituaalis-sosiaalinen olento, luonnontieteellinen ilmiö, jolla on tietoisuus.

      Juhani: Seuraavaksi sanot: ”julkisesti rahoitettava terveydenhuoltojärjestelmämme nojaa vain osittain tieteellisten tutkimusten antamiin tuloksiin. Se ottaa soveltuvin osin käyttöönsä tutkimusten tuloksia, mutta suurelta osin hoitoa koskevat päätökset ja ratkaisut nojaavat muihin seikkoihin kuin tieteeseen. Taustalla ovat raha, valta, politiikka, ammattiyhdistystoiminta, maailmakuvat, ajatustottumukset jne.”
      ”Tiede ei ole arvovapaata. Kaikkialla maailmassa siihen vaikuttavat raha, politiikka ja valta kuten terveydenhuoltojärjestelmien kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä, kunnes kertyy riittävästi vallitsevaa tiedeparadigmaa haastavia, empiiriä havaintoja, tiedekin uudistuu ja ottaa tutkittavakseen asioita, jotka sotivat vallitsevaa tiedekäsitystä vastaan.”
      Tässä olet sortunut lainaamaan ns. vaihtoehtopiirien virheellistä logiikkaa. Mikä on sellainen vaihtoehtoinen tiedekäsitys? En puhu nyt menetelmistä vaan käsityksestä. Suosittelen lukemaan Pauli Ohukaisen ’Tervettä Skeptisyyttä’ blogin tekstejä tieteestä. On tietenkin totta, että tieteen tuottamat tulokset eivät ole koskaan täydellistä. Mutta ne ovat paras tieto sillä hetkellä. Tieteen voima on, että se koko ajan kritisoi omia tuloksiaan ja kehittyy sitä mukaa kun uutta tulosta syntyy. Monet edellä mainituista ”vaihtoehdoista” eivät niin tee vaan koko toiminta rakentuu yhden, useimmiten väärän, uskomuksen varaan. Kuten Homeopatia.

      Pauliina: En ole sortunut mihinkään. Ajattelen ihan itse. Tarkoitatkohan virheellisellä logiikalla sitä, että viittaan tieteen yhteiskunnalliseen luonteeseen (raha, politiikka ja valta). Jos tätä tarkoitat, niin vastaan, että tiede ei todellakaan ole arvovapaata. Tämä on ihan loogista. Ensiksikin kunkin maan tiedepolitiikka (joka nojaa aina ennen muuta arvoihin) määrittää, mitä asioita ylipäänsä pidetään tutkimisen arvoisena ja millaisin menetelmin tehtävää tutkimusta rahoitetaan, miten yliopistoja kehitetään jne. Toiseksi vallitseva tiedeparadigma on niin vahva tieteellisen ajattelun ohjaaja, että sitä ei edes aseteta kyseenalaiseksi. Nykyisin terveystieteissä vallitseva tiedenäkemys nojaa materialistis-reduktionistiseen naturalistiseen (luonnontieteelliseen) maailmankuvaan ja siitä seuraavaan materialistis-reduktionistiseen tiedekäsitykseen.Tämän epäileminen (tieteellinen skeptisyys) on erittäin harvinaista edes akateemisessa maailmassa. Siksi käsittääkseni lääketieteessä hoitojen tutkimuksen menetelmäpatteristossa RCT:tä ja mieluummin vielä kaksoissoikkoistettuna pidetään kultaisena standardina. Siinähän ulkoistetaan tietoisuuden, mielen ja tunteiden (plasebo) vaikutus. Ja se sopii erinomaisesti lääketutkimukseen, mutta muuhun hoitotutkimukseen enemmän tai vähemmän huonommin, varsinkin jos hoidon olennainen tekijä on ihminen. Tietoisuutta ei voi redusoida aivoihin, soluihin tai molekyyleihin, joten se on ns. kova pähkinä tiukalle materialistiselle katsannolle. Erilaisia ratkaisuyrityksiä ongelmaan on, Suomessakin tästä on kirjoitettu jonkin verran, kuten tiedätkin (esim. aivotutkijat, Hari ym.) Laajempi tiedekäsitys (ei siis vaihtoehtoinen) näkee maailman ja tutkimuksen arvoiset asiat laajemmin kuin VAIN luonnontieteellisinä. Voidaan ajatella, että siinä tietoisuus oletetaan (teoreettisesti) yhdeksi luonnon osaksi, samanarvoiseksi materian kanssa (ihmisen kohdalla mieli ja keho). Olen pohtinut tätä laajemmin kirjassani, josta saa tarkemmin selkoa ajattelustani. Aarva P. Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books 2015. http://www.adlibris.com/fi/kirja/parantavat-energiat-9789522604491

      Sekoitatkohan käsitejärjestelmät uskomuksiin, kun toteat, että (lainaus tekstistäsi): ”monet edellä mainituista ”vaihtoehdoista” eivät niin tee vaan koko toiminta rakentuu yhden, useimmiten väärän, uskomuksen varaan”. Pauliina: Jos kiinalaisen lääketieteen käsitejärjestelmä (ja siis teoriat) poikkeaa biolääketieteen käsitteistä, voiko tästä tehdä päätelmän, että kiinalaisessa operoidaan väärillä uskomuksilla? Se on aika rohkea päätelmä. Kysymys on nähdäkseni ERILAISISTA maailman hahmotustavoista. Biolääketieteen näkemyksen kannalta se voi näyttää väärältä, mutta ihmisten hoitamisessa käytännössä se saattaakin on ”oikea” eli potilaat kokevat saavansa apua. Tästä on tutkimuksia sekä paljon muita, empiirisiä havaintoja. Kiinalaisen lääketieteen omasta käsitejärjestelmästä nähtynä se on oikea,

      Juhani: Mitä sitten on tieteellinen viitekehys? Tieteessä ei ole mitään toimivalle maalaisjärjelle outoa. Siihen kuuluu se, että tehdään huolellisesti suunnitelluissa olosuhteissa havaintoja. Niistä tehdään havaintoja ja niiden pohjalta tehdään hypoteeseja. Tuloksia tulkitaan loogisesti ja tulokset raportoidaan kaikkien arvioitavaksi ja kritisoitavaksi. Tässä on koko tieteellisen tutkimuksen ydin. Mitä siinä on sellaista, minkä haluaisit muuttaa? Lue myös ’Tervettä Skeptisyyttä’ blogista relativismia käsittelevä kirjoitus. Aika suuresti tässä ”arvovapaa”-keskustelussa on oikeasti vain olkinukkeja vastaan tehdystä hyökkäyksestä.

      Pauliina: Tieteen metodíkuvauksestasi olen samaa mieltä, näinhän se on. En siihen kaipaa mitään muutosta enkä ole sellaista missään esittänytkään. Sen sijaan ajattelen, että terveystutkimuksessa voitaisiin avartaa näkemystä. Esim. huolellisesti suunnitellut olosuhteet voivat olla muutakin kuin laboratorio-olosuhteita tai niitä vastaavia kokeellisia tilanteita, joissa mieli ja tunteet poistetaan vaikuttamasta. Todellisissa elävän elämä hoito- ja elinympäristöissä tehtävää vertailevaa terveystutkimusta kaipaisin lisää Suomeen. Metodejakin on ja niitä voi myös kehittää a.o. tutkimukseen sopiviksi. Tällaisessa katsannossa ihmisen hoitamista voidaan tutkia kokonaisvaltaisemmin kuin RCT:ssä. Tämä ei ole vaihtoehto, vaan lisäys- ja laajennusajatus.

      Juhani: Se, että nykyisen lääketieteen hoidoista olisi vain pieni osa tieteellisesti todistettuja, on osatotuus. Lähes kaikki lääkkeet ja lääkehoidot ovat tieteellisesti tutkittuja ja arvioituja. Kaikki syövän hoidot samoin. Monien muiden suurten kansansairauksien kuten valtimotautien, dementian, jne diagnostiikka ja hoidot perustuvat myös tutkittuun tietoon. Mutta on totta että monet perinteiset hoidot kuten monet leikkaukset eivät ole tutkittu nykyisten vaatimusten mukaan. Tietoa niiden vaikutuksista kuitenkin on ja niitäkin nyt tutkitaan ja käytäntöjä muutetaan (esim umpilisäke, polven tähystys).

      Pauliina: Osatotuuksia tutkimustulokset ovat, eivät ne koskaan kerro mistään asiasta koko totuutta. Lääketutkimuksen kritiikkiä on alkanut ilmestyä myös lääketieteellisiin lehtiin. Ja tiedät varmaan Peter Götzchen, yhden Cochrane-systeemin kehittäjistä, joka on julkisesti ottanut kantaa lääketutkimuksen vinoumiin: mm. julkaisuvinoumaan, vääriin positiivisiin tuloksiin ja rahoituksesta johtuviin pulmiin. BMJ:n tutkijaryhmän mukaan puolet tutkituista 3000 terveydenhuollon käytössä olevasta hoidosta oli sellaisia, joiden vaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä. Vain 11 prosentilla hoidoista oli vankka näyttö toimivuudesta, 24 prosentilla oli todennäköisesti hyödyllisiä vaikutuksia, 7 prosentilla hoidoista haitan ja hyödyn suhde oli epävarma ja 5 prosenttia analysoiduista hoidoista todennäköisesti eivät olleet hyödyllisiä. Tehottomiksi tai haitallisiksi todettiin 3 prosenttia hoitomuodoista. Teholtaan tuntemattomien hoitojen joukossa on paljon sellaisia, joita on vaikea sovittaa RCT:n muottiin. Selvityksen luvut eivät kerro, kuinka paljon analysoituja hoitoja terveydenhuollossa käytetään vaan ainoastaan sen, kuinka moni yksittäinen virallinen hoitomuoto voidaan todeta näyttöön perustuvaksi. Muiden tutkimusten mukaan tieteelliseen näyttöön pohjautuu 37–75 prosenttia käytössä olevista lääketieteellisistä hoitomuodoista, joista osa nojaa RCT-tutkimusten tuloksiin. Täydentävien hoitojen ehkä tunnetuimman kriitikon Edzard Ernstin, selvitysten mukaan hänen analysoimastaan 678 täydentävästä hoitomuodosta 7,4 prosenttia perustui tutkimusnäyttöön. Sitten on vielä lisäksi julkaistu erittäin paljon tutkimuksia, jotka osoittavat monien hoitojen hyödyt, mutta niitä ei ole tässä Ernstin analyysissä, koska ne eivät noudata RCT:tä.

      Pointtini tässä ei ole arvostella virallista terveydenhuoltoa (eikä lääketiedettä tieteenä) minähän arvostan sitä, vaan haluan nostaa esiin sen, että tieteellisen näytön perustelua kiistoissa eri hoidoista pitäisi käyttää asiallisesti. Nyt yleinen julkisuudessa esitetty, jopa tutkijoiden taholta tullut väite Suomessa on, että terveydenhuollossa muka KAIKKI hoitaminen olisi tieteellisesti tutkittua ja sen ulkopuolella KAIKKI hoitaminen taas olisi tutkimatonta. Näin ei ole. Tieteellistä näyttöä saadaan lisäksi muunkinlaisesta tutkimuksesta kuin RCT, johon biolääketieteellisesti orientoitunut yhteisö pääasiassa luottaa.

      Juhani: Olennainen asia kuitenkin on, että vaikka kaikkia hoitoja ei ole perusteellisesti tutkittu, ei sillä voi perustella tutkimattomien uskomushoitojen käyttöön ottamisella ja rahoittamista verorahoista. Tämä on olennainen logiikkavirhe kirjoituksessasi. Ei lääketiedekään ota käyttöön uusia hoitoja ilman kunnon näyttöä. Sen vuoksi kehitys tapahtuu hitaasti ja pienin edistysaskelin.

      Pauliina: Logiikkavirhettä ei ole, koska en ole käyttänyt mainitsemaasi logiikkaa missään. En edes ole puhunut missään tutkimattomien uskomushoitojen käyttöön otosta tai rahoittamisesta verovaroin. Sitä paitsi koko ”uskomushoito”-termi on käsitteenä outo ja loogisesti virheellinen, jos (ja kun) sillä viitataan kaikkiin virallisen terveydenhuollon ulkopuolella toimiviin hoitomuotoihin. Termiä ei käytetä missään muualla kuin Suomessa, ja täälläkään edes lääkärikunta ei ole yksimielinen sen järkevyydestä juuri siksi, että terveydenhuollossakin käytetään ns. uskomushoitoja eli hoitomuotoja joilla ei ole olemassa lääketieteen RCT-näyttöä (vrt. esim edellisessä vastauksessa mainitut masennuslääkkeet lieviin ja keskivaikeusiin masennuksiin). Ei sellaista näyttöä mielestäni aina välttämättä tarvitsekaan olla, mutta logiikkavirhe ja virheellinen rinnastus on, jos täydentävien hoitojen hyödyttömyyttä, saatikka vaaroja, perustellaan RCT-näytön puutteella ja samaan aikaan väitetään että terveydenhuollossa kaikki hoidot ovat tutkittuja. Logiikkavirhe on puhua täydentävistä hoidoista uskomushoitoina, koska a) osasta on tutkimusnäyttöä hyödyistä ja b) terveydenhuollon sisälläkin käytetään hoitoja, joilla ei ole tutkimusnäyttöä.

      Lääketiede tieteenä, lääkärin työ terveydenhuollossa ja terveyspolitiikka ovat eri asioita (mutta ovat tietenkin sidoksissa toisiinsa kuten jo alussa tuli sanotuksi). Lääketiede ei ota käyttöön hoitoja, sen tekee terveydenhuoltojärjestelmän päätöksentekijät.

      Tiedoksi, että en ole selvitellyt luontaistuotteita, rohtoja ja yrttejä koskevaa tutkimusta enkä siten voi niistä mitään sanoa. En ole myöskään keskittynyt hoitojärjestelmiin (homeopatia, kiinalainen, intialainen ja antroposofinen lääketiede ym), mutta niitä koskevia tutkimuksia olen kyllä jonkin verran lukenut. Olen tehnyt selvitystä kansainvälisestä kehomielihoitoja koskevasta tutkimuksesta. Näistä hoitomuodoista on lukemieni tutkimusten mukaan erittäin vähän suoria haittoja. Välilliset haitatkin (huijaus, väärä informaatio) ovat tietysti huomioon otettavia. Niitä ei ole tietääkseni tutkittu ollenkaan. Väitteet perustuvat yksittäisiin mielipiteisiin tai tapauksiin.
      Sen verran otan tässä ”poliittista” kantaa, että kannatan täydentävien hoitojen yhteiskunnallisen valvonnan järjestämistä, jotta kansalaisten oikeudet ja turvallisuus voidaan nykyistä paremmin taata.

  12. ”Kosketuksella on sekä psyykkisesti että myös fysiologisesti vaikuttavaa parantavaa tehoa.”

    Kosketusta ja sen positiivisia vaikutuksia esim. hoitotyössä toki on tutkittu ja näyttöä on, että vaikkapa käden piteleminen tai muunlainen fyysinen kontakti potilaalle hyvää tekee, siitä on kuitenkin aika pitkä loikka siihen, että energiahoidot muuttuvat tehokkaiksi ja parantavat potilaita. Ihan samaan tapaan on myös näyttöä, että potilaan kanssa keskusteleminen tekee potilaalle hyvää. Se ei silti tee keskustelemisesta tehokasta hoitomuotoa, mutta kertoo meille, että sitä aikaa potilaan kanssa kannattaa viettää, mikäli tahtoo hänen oloaan parantaa.

    ”Skepsiksen logiikalla yhdistyksen pitäisi myöntää huuhaapalkinto myös Sveitsin, Saksan ja Iso-Britannian hallituksille, joiden päätöksin homeopaattiset hoidot korvataan sairausvakuutuksesta.”

    Tässä kannattaisi suorittaa pientä faktantarkistusta: Sveitsissä asiasta päätti kansanäänestys, ei hallitus. Saksassa sairaskassat saavat itse päättää korvaavatko (osa korvaa vähän, osa ei lainkaan ja pari harvaa vaihtoehtokassaa kaiken – homeopatia katsotaan lisäpalveluksi, jolla voi kilpailla asiakkaista tiukasti säädellyillä markkinoilla), homeopatia ei kuulu lakisääteisiin korvattaviin, eikä ole koskaan kuulunut. Englannissa alueelliset terveysviranomaiset päättävät, ei hallitus. Trendi on siellä, näytön puutteen vuoksi, sen suuntainen, että korvattavuutta puretaan.

    • Kiitos, Eero, tarpeellisista tarkennuksista. Sveitsissä todella päätettiin homeopatian korvattavuudesta kansanäänestyksellä, jonka perusteella sitten eduskunta ja hallitus tekivät päätöksensä. Saksan ja Britannian hallintosysteemit ovat, kuten sanot, erilaisia kuin Suomessa ja siellä tehdään paikallisia ratkaisuja. Tarkennuksesi ovat aiheellisia. Hoitojen korvattavuudesta käydään polemiikkia. Se on poliittinen sekä valta- ja maailmankuvakysymys, ei niinkään tieteellinen kysymys. Näyttöä homeopatiasta on puolesta ja vastaan. Tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Katso Virtaselle kirjoittamani vastaus.

      Kosketuksen, keskustelun ja läsnäolon voima kyllä parantaa, ehkä juuri sitä kautta, että ne tuovat hyvää oloa ja vaikuttavat siten myös tutkitusti fysiologisesti. Keskustelu sitä paitsi parantaa: psykoterapiahan nojaa juuri puheeseen, ja sen on todettu olevan vähintään yhtä tehokas hoitomuoto kuin lääkkeet esim. lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Myös täydentävät hoidot PlosOne katsauksen mukaan pärjäävät vertailussa hyvin.

      Asiakkaan hoitokokemus on tärkeää. Tätä osoittaa jo plasebovaikutuskin. Ajattelen niin, että KAIKEN hoitamisen tarkastelu vain spesifin parantavan vaikutuksen kautta on liian kapea näkemys. On paljon vaivoja ja epämääräisiä sairauksia, joiden kohdalla on oikeastaan vaikeaa, joskus mahdotonta eristää jonkin hoidon spesifi parantava osuus siitä, mikä on plaseboa tai muuta hoitavaa vaikutusta X (jota ei ehkä vielä tunneta). Plaseboahan on kaikessa hoitamisessa. Tämä on juuri se kohta, jota olisi syytä selvitellä enemmän, jotta plasebon (ja läsnäolon, ymmärryksen ja kosketuksen, nimitettiin niitä sitten energiapsykologiaksi, -hoidoiksi tai joksikin muuksi) parantavaa vaikutusta voitaisiin hyödyntää enemmän käytännössä ihmisten parhaaksi. Nythän plaseboa pidetään käytännön terveydenhuollossa jotenkin epämääräisenä, mutta kylläkin tunnistettuna ilmiönä. Tutkimuksessa sillä tietenkin on selkeä paikka silloin kun tietoisuuden, mielen ja tunteiden osuus hoidossa halutaan sulkea ulos. Käytännön elämässä niitä ei voi, eikä pidäkään sulkea ulos.

      Täydentävien hoitojen tehon on väitetty perustuvan pelkkään plaseboon (on tosin paljon tutkimuksia, joissa plasebovaikutus ylittyy). Mitä tämä tarkoittaa? Jos kerran plasebo auttaa (ja tutkimusten mukaan se auttaa melkein kaikessa, virallisessakin hoitamisessa; ja CAM-hoitojen käyttäjät tutkitusti kokevat saavansa apua niistä esim. kroonisten vaivojen oireiden lievittämisessä), niin sehän on hyvä, huokea ja haitaton apu.

      Näkemykseni on juuri tuo, mitä kommenttisi alussa sanot. Keskustelua, kuuntelua, läsnäoloa ja kosketusta olisi hyödynnettävä terveydenhuollossa nykyistä paremmin. Tämä edellyttää hoitojärjestelmämme orientaation muutosta. (Tällä en tarkoita, että korkeateknologinen erikoislääketiede tai selkeä infektion hoito olisi korvattava lempeällä kohtaamisella – tämä oli tarkoitettu vitsintapaiseksi kevennykseksi). Ihmiset hakeutuvat täydentäviin hoitoihin, kun eivät niitä virallisesta systeemistä saa. Siihen heillä tietysti on oltava oikeus. Ovatko täydentävät hoidot terveydenhuollon sisällöllisen uudistumisen lippulaiva? Minusta turhaa vastakkainasettelua on syytä välttää. On hyvä pyrkiä avoimesti ja ennakkoluulottomasti tarkastelemaan kaikkea hoitamista, josta on todistetusti hyötyä kansalaisille. Hyöty on muutakin kuin RCT-näyttö.

    • Voi olla että ymmärrän jotakin väärin, mutta minun silmääni näyttää siltä, että edellä olevassa kommentissa on useita väärinkäsityksiä lääketieteellisestä tutkimuksesta. Kirjoitan tämän tekstin täysin oman tulkintani pohjalta, voi olla, että metsään mennään. Kaikesta huolimatta, yrittänyttä ei laiteta 🙂

      ”Ajattelen niin, että KAIKEN hoitamisen tarkastelu vain spesifin parantavan vaikutuksen kautta on liian kapea näkemys.”

      RCT-tasoinen tutkimus ei ota kantaa hoidon vaikutusmekanismiin. RCT-tasoinen tutkimus ei siis voi mitenkään vastata esimerkiksi siihen kysymykseen, miksi kolesterolilääkkeet alentavat sydän- ja verisuoniperäistä kuolleisuutta. Se vain osoittaa, että joillakin mekanismeilla X, Y tai Z kolesterolilääkkeet johtavat niillä hoidetuilla potilailla pienempään sydän- ja verisuoniperäiseen kuolleisuuteen. Lääkärinä omassa klinikassani en siis suosittele potilailleni kolesterolilääkkeitä siksi, että tiedän niiden alentavan kolesterolia. Suosittelen niitä siksi, että tiedän, että useissa tutkimuksissa niillä on osoitettu suosiollisia vaikutuksia sydän- ja verenkiertoperäisen kuolleisuuden torjumisessa. Lääkärinä minun ei periaatteessa edes tarvitse tietää hoidon vaikutusmekanismia, riittää että tiedän, että sillä on vaikutusta sairauden kulkuun.

      ”On paljon vaivoja ja epämääräisiä sairauksia, joiden kohdalla on oikeastaan vaikeaa, joskus mahdotonta eristää jonkin hoidon spesifi parantava osuus siitä, mikä on plaseboa tai muuta hoitavaa vaikutusta X (jota ei ehkä vielä tunneta).”

      On myös paljon lääkkeitä, joidenka kohdalla ei tarkkaan ottaen tunneta, että mikä on niiden vaikutusmekanismi. Esimerkiksi käsikaupasta saatava kipulääke parasetamoli on esimerkki lääkkeestä, jonka vaikutusmekanismia ei tiedetä – koska kuitenkin tiedetään, että se vähentää kivun kokemusta, niin sitä suositellaan kipulääkkeenä. Kolesterolilääkkeiden uskotiin aikaisemmin vaikuttavan kolesterolin välityksellä. Tätä teoriaa on täydennetty huomattavasti statiinien markkinoilletulon (ja laajaan käyttöön leviämisen) jälkeen lukuisilla, muilla suotuisilla mekanismeilla. Lääketieteilijöiden ymmärrys mekanismista saattaa siis karttua vasta lääkkeen markkinoille tulemisen jälkeen.

      ”Tämä on juuri se kohta, jota olisi syytä selvitellä enemmän, jotta plasebon (ja läsnäolon, ymmärryksen ja kosketuksen, nimitettiin niitä sitten energiapsykologiaksi, -hoidoiksi tai joksikin muuksi) parantavaa vaikutusta voitaisiin hyödyntää enemmän käytännössä ihmisten parhaaksi. ”

      Minun on vaikea nähdä, miten inhimillisen vuorovaikutuksen nimeäminen ’plasebovaikutukseksi’ auttaa minua lääkärinä hoitamaan potilaitani. Minä kyllä vakaasti uskon, niinkuin usko aika moni muukin ”koululääkäri”, että lääkärin käytös oma käytös vastaanottotilanteessa vaikuttaa siihen, minkälaisia hoitotuloksia hän saa aikaiseksi. Viestintä on, jos ei suoranaisesti potilaiden lääkitsemistä, niin ainakin potilaiden hoitamista. Linkitän tähän loppuun vielä muutaman tutkimuksen puheen voimasta.

      Tässä kolme erilaista näytönastekatsausta astman Käypä Hoidosta, jotka puhuvat kaikki sen puolesta, että jos lääkäri/hoitaja opettaa astmapotilaalle, että mitä hän sairastaa, niin silloin hoitotulokset ovat parempia:

      ”Ohjattu omahoito, erityisesti kirjallisine ohjeineen, vähentää aikuisten astman pahenemisvaiheiden sairaalahoidon tarvetta.”

      http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak07825

      ”Ohjattu omahoito vähentänee aikuisastmaatikkojen päivystyskäyntejä.”

      http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak07825

      ”Ohjattu omahoito parantanee aikuisastmaatikon elämänlaatua.”

      http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak07824

      Tässä puolestaan englanninkielinen katsausartikkeli lääkärin omiin astenteisiin selkäkipua kohden ja sen vaikutuksista potilaiden hoitoon. Erityisesti ensimmäinen lause on mielenkiintoinen, koska muista tutkimuksista tiedetään, että mikäli potilas uskoo selkäkivun olevan vakava sairaus, niin hänen paranemisensa siitä on heikompaa riippumatta siitä, onko se oikeasti vakavaa vai ei.

      ”There is strong evidence that HCP beliefs about back pain are associated with the beliefs of their patients. There is moderate evidence that HCPs with a biomedical orientation or elevated fear avoidance beliefs are more likely to advise patients to limit work and physical activities, and are less likely to adhere to treatment guidelines. There is moderate evidence that HCP attitudes and beliefs are associated with patient education and bed rest recommendations. There is moderate evidence that HCP fear avoidance beliefs are associated with reported sick leave prescription and that a biomedical orientation is not associated with the number of sickness certificates issued for LBP. Conclusion: HCPs need to be aware of the association between their attitudes and beliefs and the attitudes and beliefs and clinical management of their patients with LBP.”

      http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1016/j.ejpain.2011.06.006/abstract?systemMessage=Wiley+Online+Library+will+be+unavailable+on+Saturday+17th+December+2016+at+09%3A00+GMT%2F+04%3A00+EST%2F+17%3A00+SGT+for+4hrs+due+to+essential+maintenance.Apologies+for+the+inconvenience

      Viimeisimpänä linkkaan vielä nämä eettiset pohdinnat plasebovaikutuksen hyödyntämisestä lääketieteessä:

      ”The ethical problem is easy to understand, and it’s very, very daunting for the promoters of the placebo narrative. Basically, in medicine it is very unethical to lie to patients, and inducing placebo effects requires lying to patients. Period.”

      https://sciencebasedmedicine.org/can-the-mind-really-heal-the-body/

      ”Unfortunately, much of what is known about placebo effects has been discovered through laboratory experiments with healthy volunteers, employing deceptive techniques that are not directly pertinent to clinical practice. We need more research involving clinical interventions designed to elicit placebo effects in participants without deception and in a manner consistent with informed consent.”

      http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMp1504023#t=article

      Kipulääkkeistä esimerkiksi tiedetään, että jos lääkäri sanoo potilaalle antamansa opiaatin olevan tehokas kipulääke, niin lääkkeen vaikutus on tehokkaampaa kuin silloin, jos lääkäri sanoo sen olevan huono kipulääke. Tämä on mielestäni ”plasebovaikutusta”, jota voidaan täysin rehellisin mielin hyödyntää klinikassa – ilman ”plasebolisää” se opiaatti on kuitenkin tehokasta lääkettä. Tässä pysytään sis rehellisinä. Mutta jos potilaita aletaan huijaamaan ja sitä huijaamista kutsutaan plasebovaikuttamiseksi, niin silloin ainakin tältä kliinikolta repeää perse.

      Ystävällisin terveisin,
      Matti Rahnasto
      Lääketieteen kandidaatti

    • Matti, kiitos hienosta kommentista ja valaisevista linkeistä. Olen kanssasi samaa mieltä.

      Maininnallani, että ” KAIKEN hoitamisen tarkastelu vain spesifin parantavan vaikutuksen kautta on liian kapea näkemys” en viitannut RCT:hen, vaan siihen, että koska kaikessa hoitamisessa on spesifiä ja epäspesifiä puolta (sanottiin sitä sitten plaseboksi, myötätunnoksi tai joksikin muuksi), niin tämän epäspesifin puolen ottaminen lähemmän tarkastelun ja tutkimuksen kohteeksi voisi tuottaa jotakin hyvää terveydenhuollossa. Sanot, että ”Minun on vaikea nähdä, miten inhimillisen vuorovaikutuksen nimeäminen ’plasebovaikutukseksi’ auttaa minua lääkärinä hoitamaan potilaitani.” Niin minustakin. Näin kuitenkin RCT-tutkimuksissa tehdään ja inhimillinen vuorovaikutus eristetään ”ulos” tutkimuksesta. Joskus se on paikallaa, toisinaan taas ei. Pohdin aihetta laajemmin tulevassa jutussa (ensi viikolla, uskoisin). Ehkäpä sitten jatketaan keskustelua tästä plasebo-teemasta.

      Näinhän se on kuten sanot, että ”Lääkärinä minun ei periaatteessa edes tarvitse tietää hoidon vaikutusmekanismia, riittää että tiedän, että sillä on vaikutusta sairauden kulkuun.” ja ”On myös paljon lääkkeitä, joidenka kohdalla ei tarkkaan ottaen tunneta, että mikä on niiden vaikutusmekanismi”. Juuri niin. Tärkeää onkin silloin, että työsi nojaa tutkimustietoon ja käypä hoito -suosituksissa tämä tutkimustieto heijastuu totuudenmukaisena. Tämän logiikan mukaan voisit mainiosti käyttää tai suositella joitakin CAM-hoitoja potilaittesi oireiden lievitykseen (esim. kivut), koska niistä on tutkimusnäyttöä hyödyistä, vaikka vaikutusmekanismia ei aina tunnetakaan. Tästä kirjoitin jutussa ”Täydentävien hoitomuotojen (CAM) hyödyistä on tutkimusnäyttöä”.

      Mainitsemastasi huijaamisesta olen täysin samaa mieltä kanssasi.

      Kiinnostukseni CAM-hoitojen tutkimukseen on kummunnut siitä, että haluan ymmärtää paremmin, miksi kolmannes suomalaisista käyttää virallisen systeemin ulkopuolisia hoitoja, ja että miksi heille ei riitä ”normaalit” terveyspalvelut, vaan he hakevat jotakin ”lisää”. Jokin tarvehan heillä on, johon systeemimme ei pysty vastaamaan. En tiedä tarvitseekokaan vasta, mutta näitä pohdin. Jos CAMn näyttöä katsotaan asiallisesti, niin soveltuvin osin CAM voi sisältyä lääkäreidenkin työhön ja sisältyykin (vähäisessä määrin myös Suomessa).

      Kirjoituksestasi tuli sellainen fiilis, että olet todella omalla alallasi ja sinun vastaanotollesi on varmasti tulijoita. Toivotan menestystä työssäsi.

    • ”Näin kuitenkin RCT-tutkimuksissa tehdään ja inhimillinen vuorovaikutus eristetään ”ulos” tutkimuksesta. ”

      Tähän kommentoin vielä sen, että RCT ei itsessään ota kantaa siihen mitä tutkitaan. Se on vain tutkimusasetelma, eräänlainen ”tyhjä laatikko”, jonka läpi voidaan ”ajaa” useita erilaisia tutkimuskysymyksiä ja saada mielekkäitä vastauksia. RCT-asetelmassa on myös mm. vertailtu erilaisia psykoterapiamuotoja toisiinsa masennuksen hoidossa:

      ”Kognitiiviset ja interpersonaaliset lyhytterapiat ovat tuloksellisia masennustilojen akuuttivaiheen hoitomuotoja.”

      http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak04361

      ”Positiivisia kokemuksia ja sosiaalista toimintaa aktivoivat käyttäytymisinterventiot ovat hyödyksi masennusoireiden vähentämisessä.”

      http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak08230

      ”Terapian alkuvaiheen yhteistyösuhteella ja terapeuttitekijöillä on keskeinen merkitys hoidon tuloksellisuudelle.”

      http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak06943

      Yksinkertaisimmillaan RCT-kokeessa kerätään samankaltainen joukko saman sairauden potilaita ja nämä jaetaan kahteen ryhmään, joista toinen altistetaan hoidolle (olipa se sitten lääketerapiaa, puheterapiaa, psykoterapiaa, liikuntaterapiaa jne.) ja toinen toimii verrokkina – mikäli ryhmien välille syntyy eroja, näiden voidaan ajatella syntyvän nimenomaan ryhmiä erottavasta tekijästä i.e. annetusta hoidosta. Mikä muukaan se voisi olla tilanteessa, jossa ryhmät olivat lähtötasossa identtisiä?

      RCT-tutkimusasetelma eristää maailmasta tutkijoiden valitseman vuorovaikutussuhteen ja pyrkii tutkimaan sen ”manipuloimisen” vaikutuksia mitattuihin vasteisiin. Idealisti voisi ajatella, että ainoastaan tutkijoiden oma mielikuvitus rajoittaa tuon tutkimusasetelman käyttökelpoisuutta – eettisesti on kuitenkin selvää, että ihan mitä tahansa vuorovaikutuksia RCT-asetelmassa ei saa tutkia. 1 tyypin diabeetikoiden jatkuvan Insuliinihoidon tarvetta ei esimerkiksi koskaan ole osoitettu RCT-tasoisessa tutkimuksessa, samoin kuin hätäkirurgisten toimenpiteiden vertailu niiden tekemättä jättämiseen olisi sangen arveluttavaa.

    • Tässä vastaus Matti Rahnaston kommenttiin 15.12.2016 klo 21.45, joka tulee julki vasta nyt, koska wordpressin ohjelma heitti sen roskakoriin. Huomasin asian vasta tänään ja korjasin.

      Olet oikeassa, Matti, RCT:n suhteen. Koska puhuin kommentissani lääketieteellisestä tutkimuksesta, sana ”plasebokontrolloiduissa” oli unohtunut. Tarkoitin siis ”Niin kuitenkin plasebontrolloiduissa lääketieteellisissä tutkimuksissa tehdään”. Tätä menetelmä nimenomaan lääketieteellisissä hoitotututkimuksissa pidetään parhaimpina aina kun se on mahdollista. Kuten toteatkin, aina se ei ole mahdollista eettisistä syistä.

      Olen tietoinen psykoterapioiden tutkimuksen tutkimusasetelmista. Psykoterapioiden tutkimus, johon viittaat ei ymmärtääkseni ole peruslääketiedettä. Rajat tietysti muuttuvat ajan oloon. Psykoterapian tulo osaksi terveydenhuoltoa on varsin tuore ilmiö historiallisesti tarkasteltuna.
      Psykoterapiatuktimus onkin sikäli tärkeä asia, että CAM-kriitikot nimenomaan kritisoivat CAM-tutkimusta plasebokontrolloinnin puutteesta, ja pitävät sen vuoksi tutkimusta huonolaatuisena.

      Kuitenkin monet CAM-hoidot ovat lähempänä juuri lyhytterapiaa kuin jotakin spesifiä lääketieteellistä hoitoa spesifiin sairauteen. Niissäkin plaseboa on vaikea määrittää. Niihin liittyy usein psykoterapiapuheen lisäksi kehollisuus ja läsnäolokokemuksen tuottaminen asiakkaalle. Nykyään on tosin myös psykofyysistä psykoterapiaa ja vähäisessä määrin myös kehoterapioita terveydenhuollon käytännöissä.

      Vertailututkimuksissa olisikin monesti viisaampaa soveltaa asetelmaa, jossa verrataan CAMia tavanomaisiin hoitoihin esim. päänsäryn, leikkauksen jälkeisen kivun tai ahdistuksen hoidossa tai kuntoutuksen tukena sekä mielenterveysongelmissa. Akupunktiosta ja eräistä muista hoitomuodoista on tehty plasebokontrolloitujakin tutkimuksia sham penetration-idealla eli on pistetty neula sellaiseen kohtaan joka ei ole akupunktiopiste. Katsoisin, että asetelma on jossain määrin keinotekoinen ottaen huomioon sen että neulojen pistäminen yleensä on monessa tapauksessa vain osa akupunktiohoitoa.

    • Kiitos linkistä, Virtanen. Kuten kirjoituksessani totean homeopatiaa koskeva tutkimusnäyttö toimivuudesta on ristiriitaista. Linkissäsi mainittu Saanon ja Javanaisen arvio on vuodelta 1996. Veijo Saano on tunnettu skeptikko ja kirjoittanut paljon täydentävien hoitojen vastaisia juttuja.

      Tässä hiukan tuoreempaa tutkimusyhteenvetoa homeopatiasta.
      1. G. Bornhöft, P. F. Matthiessen (eds), Homeopathy in Healthcare – Effectiveness, Appropriateness,
      Safety, Costs, DOI 10.1007/978-3-642-20638-2_1, © Springer-Verlag Berlin Heidelberg 2011
      2. Mathie RT 2015. Controlled clinical studies of homeopathy.
      Homeopathy 2015 Oct;104(4):328-32. doi: 10.1016/j.homp.2015.05.003.
      https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26678738

      Netistä löytyy luonnollisesti myös vasta-argumentteja, kiistanalaisesta asiasta kun on kyse. Homeopatiatutkimuksissa on RCT-menetelmällä saatu sekä plasebon ylittäviä että alittavia hoitotuloksia. Todellisessa elämässä/todellisessa hoitotilanteessa – siis ei laboratorio-olosuhteita vastaavassa (kaksois)sokko-RCT-mallissa – tehtyjä homeopatiatutkimuksia on vielä vähän. Erittäin vähän niitä on biolääketieteen hoitojen osaltakin, ilmeisesti koska ovat kalliimpia ja työläämpiä kuin tavanomainen lääketutkimus, tai jostain muusta syystä, en tiedä.

      Vilkastuva kansainvälinen plasebotutkimus muuttanee ajan olon koko terveydenhuollon tutkimuskäytäntöjä niin, että tutkimusta tehdään lähempänä ihmisten todellista arkielämää. Tätä suuntausta kannatan.

    • Väitit, että et ole puolustamassa homeopatiaa. Mitä muuta tämä kommentti oikein on? Harmillista, että et ole jaksanut perehtyä todelliseen tutkimusnäyttöjen koosteisiin vaan olet kirsikkapoiminut muutaman valikoidun tutkimuksen. Tutkimuksia on yli 2000 ja vain asiallisista koosteista voi saada oikean käsityksen.

      Onneksi niitäon tehty. Kansallisten asiantuntijaryhmien (Sveitsi, Britannia, Yhdysvallat, Australia) koosteet sanovat seuraavaa:

      Sveitsissä vuonna 2005 työryhmä tuli siihen tulokseen, että homeopatian hoidollisista vaikutuksista ei ole näyttöä. Britanniassa hallituksen asettama tiede- ja teknologiakomitea tuli vuonna 2013 tulokseen, että homeopaattiset hoidot eivät ole lumetta parempia ja homeopatian perusteet ovat tieteellisesti mahdottomia. Yhdysvalloissa NIH on todennut vuonna 2009 (päivitetty raportti 2013) että homeopatian tehosta ei ole näyttöä ja toi esille myös riskin valmisteiden sivuvaikutuksista. Uusin analyysi homeopatian toimivuudesta on tehty Australiassa vuonna 2014. NHMRC on Australian neuvoa-antava elin terveyden ja lääketieteen asioissa. NHMRC:n vedosraportissa todetaan, että tutkimusnäytön perusteella homeopatia ei ole vaikuttava hoito yhteenkään tutkittuun 68 sairauteen.

      Tarkemmat lähteet löytyvät: ¨http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/homeopatia-ei-eroa-lumehoidosta/

      Suositteleen perehtymään tuohon Australian koosteeseen sillä se on kattavin eri sairauksien osalta.

  13. Täytyy ymmärtää, että yhdistyksessä ei ole kyse mistään satunnaisesta kerhotoiminasta, vaan ylikansainvälisestä hyvin organisoidusta järjestötoiminnasta, jossa yritetään mitätöidä ja halventaa kaikkea, mikä voi kilpailla nykyisen lääke- ja elintarviketeollisuuden kanssa. Keinot ja kampanjat ovat kaikissa maissa samoja ja jatkuneet jo vuosia. Kansanopistoja kohtaan on Suomessa hyökätty systemaattisesti ainakin jo yli vuosikymmen ja joitakin niistä on onnistuttu sulkemaan. Itse he ovat saaneet opetusministeriöltä tukea noitavainoilleen ja jatkuvaa ilmaista mediatilaa pikku kampanjoilleen. Media on teollisuuden omistajien hallinnassa, samoin hallitukset ja taitaa noita skepsisläisiksi tunnustautuneita olla tomittajissakin. Sen sijaan teollisuutta ja sen tuloksia he eivät lähde kritisoimaan, vaikka syytä olisi.

    USA:ssa reseptilääkkeet taitaa jo kohta olla yleisin kuolinsyy ja koko länsimaisessa maailmassa sairastaminen sen kun lisääntyy hoitokustannusten, lääkkeiden ja rokotteiden vain kasvaessa. Tutkimustuloksia tehtaillaan tilaustyönä ja korkeimmat viranomaiset on ostettu tai palkattu suoraan teollisuudesta. Mm. sekä autismin, että dementian kasvu on räjähtämässä käsiin monen muun oireen ohella. Vaihtoehdoille on siis oikeasti tarvetta terveyden ylläpitämiseen, myös kustannussyistä, mutta tästähän ei haluta keskustella, eikä rahoittaa tutkimusta. Tieteellisiä tutkimuksia lääkkeille vaihtoehtoisista tehokkaista hoidoista ja mm. ravinnosta onneksi löytyy jo ja runsaasti henkilökohtaisia menestystarinoita. Ne eivät vain pääse julkisuuteen ja niitä joutuu itse hieman etsimään. Tämä kaikki on onneksi muuttumassa nopeasti. Hommaa pyörittänyt rikollisliiga on jo FBI:n syynissä ja pian myös THL:n, Kepun ja Kokoomuksen terveyspolitiikalta (rahastuspolitiikalta) putoaa pohja pois, koska kaikkihan on kopioitu sieltä ilman että omia aivoja on välillä käytetty, pääasia että media ja teollisuus tukevat puoluetta. Uskollisimmat pääsevät pankinjohtajiksi. Toisinajattelijat vaiennetaan yhteisvoimin kaikilla mahdollisilla tasoilla.

    Oikeat skeptikot ovat avoimia tutustumaan ja etsimään myös vaihtoehtoisia mielipiteitä ja he auttavat maailmaa eteenpäin. Näiden kerholaisten kanssa sinun on turha tuhlata aikaasi. Sen sijaan kannattaa suunnata kritiikki toimittajiin ja mediaan. Heidän pitäisi ottaa asioista selvää ja vähintään antaa tilaa keskustelulle eli toiselle osapuolelle asian oikaisemiseksi. Ja oppia. Nykyinen meno tulee kaikille kalliiksi ja pian mahdottomaksi.

    • Pizzagate, kiitos reagoinnista. Sinulla on aika rajuja kommentteja. Aivan kaikesta en ole samaa mieltä, mutta keskustelun avoimuutta kannatan. Sen mitä sanot mediasta, jaan kyllä ihan omankin kokemukseni perusteella. Kun olen puhunut asiallisesti ja tutkimuksiin nojaten täydentävistä hoidoista, eräät toimittajat ovat silti rakentaneet lausumiani sopivasti valikoiden hihhuli-hörhön kuvaa, jolla on ilmeisetsi yritetty tehdä sanomiseni mitättömäksi ja ”epätieteelliseksi”.

      No, tämmöinen tämä maailma nyt vain on. Kaikesta huolimatta jaksan ajatella optimistisesti terveydenhuollon kehittymisestä parempaan suuntaan.

      Vakiintuneiden järjestelmien ja vanhojen ajatustottumusten muutos on aina hidasta. Muutosta tietysti vauhdittaisi se, että ihmiset alkaisivat laajemmin vaatia inhimillisempää ja parempaa kohtelua terveydenhuollossa. Tässä en osita sormella yhtäkään terveydenhuollon ammattilaista, vaan itse järjestelmän rakenteita ja sitä ohjaavaa tausta-ajattelua.

    • Kuten sanottua, ”kiinalainen lääketiede” ei ole lääketiedettä, vaan perinneparantamista. Oikea lääketiede on samaa kaikkialla maailmassa, koska se perustuu tieteellisen metodologiaan.

    • Jos ihminen saa jostakin hoitomuodosta, vaikkapa perinneparannuksesta, vaivoihinsa apua, niin ei hoitamisen nimityksillä ole suurta merkitystä ihmisen käytännön elämässä. Ja tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että ihmiset voivat saada apua CAM-hoidoista, monesti tilanteissa, joissa modernin lääketieteen keinoja ei ole. Moderni biolääketiede tietenkin tieteenä perustuu tietellisiin tutkimusmenetelmiin, ja erityisesti luonnontieteellisiin menetelmiin ja teorioihin. Hoitaminen terveydenhuollossakaan ei kuitenkaan perustu aina tutkimusnäyttöön. Tästä kirjoitin tuoreessa blogikirjoituksessani. Kiinalaista perinnehoitoa tutkitaan myöskin tieteellisesti soveltaen sekä luonnontieteellisiä (biolääketieteellisiä) ja muita tieteellisiä tutkimusmenetelmiä. Hoitamisen tutkimus on monitieteistä. Se, miten lääketiede määritellään ja rajataan, on historiallisesti muuttuva asia. Kansalaisten ja palvelujen käyttäjän hyvän ja monipuolisen hoidon takaamiseksi tutkimustakin on tehtävä monitieteellisesti ja monesta näkökulmasta. Tähän suuntaan ollaankin menossa myös Suomessa.

    • ”tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että ihmiset voivat saada apua CAM-hoidoista”

      Mistä CAM-hoidoista on kiistatonta näyttöä? Niitä on monenlaisia, joten jokin saattaa toimia, vaikka jokin toinen on täyttä petosta.

      Esimerkiksi homepatia on CAM-hoito, mutta siitä ei voi saada muuta kuin lumevaikutukseen eli suggestioon perustuvaa apua, koska sillä ei ole todellista vaikutusta. Maksu ei kylläkään ole lumerahaa vaan oikeaa.

      ”Jos ihminen saa jostakin hoitomuodosta, vaikkapa perinneparannuksesta, vaivoihinsa apua, niin ei hoitamisen nimityksillä ole suurta merkitystä”

      Sama koskee esimerkiksi ennustajalla käyntiä. Ennustaja on huijari joka ei tiedä tulevaisuudesta tuon taivaallista, mutta silti moni hyväuskoinen kokee ennustamisen hyödylliseksi ja maksaa siitä huijarille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s