Kultajärven apea ilme onkin oma tulkintani

Kultajärvi Pohjois-Karjalassa

Kultajärvi Pohjois-Karjalassa. Supisuomalainen näkymä.

Minulla on haave. Se on matka Kultajärvelle Altaille eteläiseen Siperiaan. Se ei ole vielä toteutunut. Sen sijaan kävin suomalaisella Kultajärvellä Ilomantsin maisemissa.

Pienen, kirkasvetisen ja kalaisan järven rannalle pääsemisessä meinaa usko loppua. Pikkuruista mutkaista hiekkatietä on ajettava kauan ennen kuin vettä alkaa männikön takaa häämöttää.

Männikkötie Kultajärvelle.

Männikkötie Kultajärvelle.

Rantaa, johon navigaattori ohjaa, peittää mäntymetsä. Kävelen puiden lomitse tosi pienelle ”retkeilykeskukselle”, jonka vireimmästä ajasta on kulunut ainakin pari vuosikymmentä, ehkä enemmänkin.

Elähtänyt  tunnelma.

Elähtänyt tunnelma.

Muutama mökki, huussit ja huoltorakennus näyttävät tyhjillään, roskaisina ja unohdettuina aika apeilta, jopa surullisilta. Vaimea olo.

Mieleen välähtää takauma Užhorodin (Ужгород) kaupungin lähistöltä Länsi-Ukrainassa Slovakian rajalla. Siellä oli 15 vuotta sitten juuri saman oloinen jäänne, joka oli aikanaan neuvostonuorison kesäleirikeskus, tosin kooltaan valtava, monikymmenkertainen tähän verratuna.  Neuvostoliiton hajottua ja Ukrainan itsenäistyttyä 1990-luvun alussa kaikki muuttui. Leirikeskuksella ei ollut enää huoltajia eikä käyttäjiä. Se rapistui ja sammaloitui. Unohtui.

Ilomantsin Kultajärven rannalle rakennetulla ”keskuksella” näyttää olevan sama kohtalo.

Jätän Kultajärven ja kävelen rauhallisesti kapeaa, kauan käyttämättömänä levännyttä polkua takaisin autotielle. Silmiini osuu saalista väijyvä kissa.

Katti metsästää Kultajärven metskössä.

Katti metsästää Kultajärven metskössä.

Joku voisi väittää sitä kaatuneen puun kannoksi, mutta kissa häntä pystyssä siinä ilmiselvästi näkyy!

Punaisia kiviä, isoja ja pieniä tulee vastaan mutkaisella autotiellä. Värikästä ja viehättävää.

Punakylkikivi pusikossa.

Punakylkikivi pusikossa.

Retki tuntuu vaivan arvoiselta, vaikka poistunkin Kultajärveltä miedoin elämyksin.

Tämä on oiva esimerkki siitä, kuinka elämys syntyy ihmisen omassa päässä. Mieli tulkitsee ulkoisen maailman tuottamat kokemukset ja aistimukset erityisellä, yksilöllisellä tavalla. Ihmisen aiempi kokemusmaailma ja odotukset siis vaikuttavat kaikkeen, elämyksiinkin. Tämän vuoksi samasta asiasta voi olla niin erilaisia tulkintoja. Joku varmasti kokee tämän järven varsinaisena aarreaittana runsaine kalansaaliineen ja kauniine rantoineen. Minun viitekehykseni on toisenlainen.

Kaipaan edelleen Siperiaan, Altain vuoriston suurimmalle järvelle. Siitä kerrotaan uskomattomia taruja. Esimerkiksi, että järven pohjassa makaa valtava kultakimpale, jonka muuan mies muinoin kovan elämänkohtalon kokeneena sinne heitti. Perimätiedon mukaan järvi on saanut nimensä juuri tuosta kimpaleesta.

Pistän tähän muutaman nettikuvan Siperian Kultajärvestä, josta toivon voivani kertoa kokemuksiani jonakin päivänä. Järven altailainen nimi on Altyn-Köl (=Kultajärvi), venäjäksi se on Teletskoe-järvi (Телецкое озeро).

Kuvia Altain Kultajärvestä

Suomessa on muuten toinenkin Kultajärvi. Se sijaitsee Luoteis-Lapissa, Enontekiöllä.

4 thoughts on “Kultajärven apea ilme onkin oma tulkintani

  1. Päivitysilmoitus: Kultajärven mysteeri piilee sammalmättäässä | LIINANBLOGI

  2. Tekisi mieleni jatkaa keskustelua tuosta järvestä loputtomiin Sinun tuntemattoman kanssa,mutta
    lupaan sen jäävän tähän.Olen aivan otettu kun joku katsoo aiheelliseksi käydä paikalla ja kuvata
    tuota minulle niin rakastan järveä,josta osaomistan rantaa n.200m ja julkaista niitä täällä mediassa.
    Kultajärvi nimi on minua kiinnostanut ikäni,kun sen läheisyydessä löytyy sen nimisiä kuin Kultalampi ja Kultavaarakin ja leikillisesti olen nimennyt sen kotirantanikin Kultarannaksi.Ties vaikka….Ja Bampolan kultakaivoksellekaan tuosta ole matkaa kuin n.20km linnuntietä.Terveisiä kuitenkin suuren maailman Kultajävelle toivottavasti sillekin järvelle kuuluu hyvää tai parempaakin kuin tälle Kultajärvelle.
    Tätä järveä on hieman sameuttanut -70 luvulla suuren metsäyhtiön tekemien suoojitusten vuoksi.

  3. Olen syntynyt ja kasvanut viettänyt lapsuuteni ja nuoruuttakin tämän järven rannalla,siellä on minun sielun maisemani,tuo kuva tuosta saaresta on kuvattu juuri siitä minun kotirannastani.Ei siitä eroon pääse,ei sitten millään,minun juureni ovat siellä.Vaikka olen asunut muualla suurimman osan elämääni niin ei yhtään ainutta kesää ole ollut etten olisi siellä käynyt.Kalaisuus erämaisuus tuovat sentään jonkinverran kulkijoita järvelle,mutta muutempa saa/joutuu ollemaan rauhassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s