Tag Archive | homeopatia

Sveitsissä täydentäviä hoitoja virallistettu

Sveitsi on hyväksynyt täydentäviä hoitoja korvattavaksi pakollisesta sairausvakuutuksesta. Potilas saa 1.8.2017 alkaen virallisesti perussairausvakuutuksesta korvausta lääkärin antamista hoidoista seuraavilla aloilla:

  • antroposofinen lääketiede
  • klassisen homeopatia
  • perinteinen kiinalaisen lääketiede
  • yrttilääkintä (Herbal Medicine)

Hoitavalta lääkäriltä edellytetään pätevyyttä yhdellä näistä Sveitsin lääketieteellisen yhdistyksen hyväksymistä neljästä oppialasta.

Poliittinen päätös asiasta syntyi, kun Sveitsin parlamentti hyväksi 16.6.2017 hallituksen esityksen antaa näille neljälle hoitomuodolle sairausvakuutuslaissa sama asema kuin tavanomaisille lääketieteellisille hoidoille.

Sveitsiläiset äänestivät kahdeksan vuotta sitten, 17. toukokuuta vuonna 2009, perustuslakia koskevassa kansanäänestyksessä valittujen täydentävien hoitomuotojen ottamisesta mukaan pakollisesta sairausvakuutuksesta jaettaviin hoitokorvauksiin. Kaksi kolmesta sveitsiläisestä kannatti täydentävien hoitojen korvattavuutta. Kokeiluluontoisesti, väliaikaisen asetuksen perusteella äänestystä koskevia terapiamuotoja on korvattu perussairausvakuutuksesta jo vuodesta 2012.

Lain mukaan vain ne palvelut, jotka ovat tehokkaita, asianmukaisia ​​ja kustannustehokkaita (liittovaltion sairausvakuutuslain 32 §:n vaatimukset) voidaan kattaa sairausvakuutuksesta. Uuden lakipykälän (perustuslain artikla 118 a) keskeinen vaatimus on, että pakollisella sairausvakuutuksella (perusvakuutuksella) on katettava myös täydentävän lääketieteen erityispalvelut. Täydentävät hoidot rinnastetaan siis tehon, turvallisuuden ja taloudellisuuden suhteen erityispalveluihin.

Sveitsin liittoneuvosto on nyt todennut, että korvattavaksi hyväksytyt täydentävät hoitomuodot täyttävät tehokkuutta koskevat lakisääteiset määräykset, jotka takaavat hoidon laadun ja turvallisuuden.

Tuore päätös on tärkeä niille kansalaisille, joilla ei ole yksityistä vakuutusta sekä niille, joille tavanomaisen lääketieteen tarjoamat keinot saattavat aiheuttaa suuremman terveysriskin kuin täydentävät hoidot.

Suoran demokratian tulos

Sveitsin poliittinen järjestelmä perustuu ns. suoraan demokratiaan, jossa pääasiallisia vallankäyttäjiä ovat kansalaiset periaatteena se, että kaikilla kansalaisilla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

Suomalaisesta edustuksellisesta demokratiasta tämä poikkeaa sikäli, että kansalaiset voivat suoraan osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Suomalaisessa hallintojärjestelmässä kansanedustajat on valtuutettu päättämään laeista.  Sveitsissä sen sijaan parlamentin lisäksi päätöksenteon mekanismeja ovat muun muassa kansalaisaloite ja kansanäänestys, jossa äänestyksen kohteena on aina kulloinkin päätettävä asia, tässä tapauksessa täydentävien hoitojen korvattavuus pakollisesta sairausvakuutuksesta. Kansanäänestyksen tulos on hallitusta sitova.

Vuoden 2009 kansanäänestyksessä selvitettiin, mitä mieltä kansalaiset ovat siitä, että joukko täydentäviä ja vaihtoehtoista terapiamuotoja  sisällytettäisiin korvattavaksi sairausvakuutuksesta. Kansalaisten selvä enemmistö äänesti näiden hoitomuotojen korvattavuuden puolesta. Akupunktio on ollut korvattava jo aikaisemmin.

Tietoa Sveitsin suorasta demokratiasta:

Büchi Rolf, Braun Nadja, Kaufmann Bruno, Kyllönen Irina.  Opas suoraan demokratiaan. Into. Helsinki. 2008

Lähteet

Bundesamt für Gesundheit BAG 2017. Komplementärmedizin: Vergütung neu geregelt. Medienmitteilungen 16.6.2017.  https://www.bag.admin.ch/bag/de/home/aktuell/medienmitteilungen.msg-id-67050.html

Eurocam  Complementary medicine in Switzerland now a mandatory health insurance service  http://www.cam-europe.eu/news2.php?id=161967201459

Tapaus homeopatia

jaaoksaHomeopatia nostaa tunteita. Pseudoskeptisyyttä käsittelevään kirjoitukseeni juuri tästä kuumasta perunasta on esitetty useita kommentteja.

Kysymys saattaa olla jostakin laajemmasta asiasta kuin homeopatian tutkimusnäytöstä, jonka ympärillä keskustelu on käynyt.  Teema liittyy esimerkiksi siihen, miten hoitaminen ja siitä saatavat hyödyt ylipäätään ymmärretään ja millaisen tutkimuksen katsotaan olevan oikeaa ja riittävää hyödyllisyyden osoittamisessa. Tämä on oman kirjoituksensa aihe, enkä sitä tässä käsittele. Kommentoin blogikirjoituksiini tulleita kommentteja.

Homeopatiakommenteissa painotetaan, kuten huomaatte lukiessanne tekstejä, yhdensuuntaisesti, että homeapatian tehottomuus (eli että vaikutukset eivät ylitä plasebovaikutusta) on osoitettu kiistatta tutkimuksin ja että homeopatia on määritelty pseudotieteeksi tieteellisten katsausten perusteella kerta toisensa jälkeen ympäri maailmaa.

Ristiriitaista

Myös Sveitsin tilanteesta puhuttiin. Siellähän homeopaattinen hoito on tällä hetkellä sairausvakuutuksesta korvattavaa, kun sitä tarjoaa lääkäri. Hallituksen päätös asiasta on syntynyt Sveitsin suoran demokratian tuloksena. Kansalaiset ovat äänestäneet sen puolesta. Näin siitä huolimatta, että plasebokontrolloitujen RCT-meta-analyysien perusteella se on tutkijoiden toimesta määritelty tehottomaksi (ei kuitenkaan yhdenmukaisesti kaikissa analyyseissä).

Homeopatia on siis hyvin ristiriitainen asia.

Sveitsin valtio on ottanut sairausvakuutuksen piiriin hoitomuodon, jonka tutkijayhteisö toteaa toimimattomaksi. Myös eräissä muissa maissa sairaskassat tai sairausvakuutus korvaavat homeopaattista hoitoa. Tämä on kiinnostavaa. Miksi näin on, että kansa haluaa asiaa. jonka meta-analyysit ovat osoittaneet mitättömäksi?

Suomessakin media, samoin kuin lääketiedeyhteisö hyvin yksimielisesti ja ilman poikkeuksia julistaa homeapatian tehottomaksi, jopa vaaralliseksi ”oikean” hoidon viivästymisen vuoksi.  Tutkimusnäyttöä vaaroista tosin en ole nähnyt.

Vastasin parille kommentoijalle, että asiasta (homeopatian hyödyistä ja hyödyttömyydestä) on ristiriitaista tietoa ja laitoin vastaukseen linkin meta-analyysiin, jossa todettiin, että kysymys on avoin: “Despite important growth in research activity since 1994, concerns about study quality limit the interpretation of available RCT data. The question whether homeopathic intervention differs from placebo awaits decisive answer. ”Homeopathy. 2015 Oct;104(4):328-32. doi: 10.1016/j.homp.2015.05.003.Controlled clinical studies of homeopathy. Mathie RT  https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26678738.

Tämän jälkeen minulta kysyttiin, miksi valitsin vain tuon yhden meta-analyysin, enkä niitä muita joissa todistettiin tehottomuus. Hyvä kysymys. Laitoin linkin siksi, että halusin osoittaa, että on olemassa muitakin tutkimukseen perustuvia näkemyksiä kuin niitä, joita blogikommentoijat toivat esiin varmana todistuksena tehottomuudesta.  Nämä homeopatian tehottomuutta liputtavat olivat näet kommenteissaan jo moneen otteeseen julistaneet sen tutkitusti tehottomaksi. Ei minun enää tarvinnut tätä puolta uudestaan todeta, vaan ajatukseni oli osoittaa, että kansainvälisessä tiedeyhteisössä ei – vastoin kommentoijien väitettä – olla täysin yksimielisiä homeopatian toimimattomuudesta.

Selventääkseni lukijoille omaa asemaani homeopatian yhteydessä, kerron, että minua ei oikeastaan  kiinnosta koko homeopatia. Tavallaan joudun nyt kommenttien ”painostamana” kirjoittamaan tämän, vaikka olen kertonut, että olen perehtynyt enemmän yksittäisiin kehomielihoitoihin, en hoitojärjestelmiin, jota homeopatiakin edustaa. Nyt sitten on kuitenkin tätä hiukan pohdittava, koska  on tullut niin paljon kommentteja ja yksi suora kysymyskin siitä, miksi julkaisin Mathien RT:n analyysin. Vastaus on, että avoimen informaation vaihdon vuoksi.

Vaikea ymmärtää

Tässä kiinnostavassa ja aika valaisevassa keskustelussa tehottomuusliputtajat ovat yrittäneet kommenteissaan sijoittaa minut homeapatian puolustajien joukkoon. Mutta kun minä en puolusta homeopatiaa! Puolustan tieteen avoimuutta ja avointa keskustelua erilaisista tiede- ja hoitonäkemyksistä.  En minä eikä perheeni käytä homeopatiaa. En ymmärrä homeopaattisten valmisteiden vaikutusmekanismia. Tuntuu todella minulle käsittämättömältä, että homeopaattisten lääkeaineiden  potensointi eli laimentaminen voisi toimia hoitavasti. Tämä ei mahdu arkijärkeni mukaiseen ymmärrykseen. Homeopaattiset lääkevalmisteet on kuitenkin luokiteltu EU:n alueella lääkkeiksi (lääkedirektiivi 2004/27/EY, joka tuli Suomessa voimaan vuonna 2005), joiden laatua ja turvallisuutta Fimea valvoo.[i]

Mutta se, että en kannata homeopatiaa enkä ymmärrä vaikutusmekanismia, ei merkitse, että vastustaisin sitä. Voin aivan hyvin suhtauta siihen neutraalisti.

Voin todeta, että plasebokontrolloitujen ja muiden RCT-tutkimuksista tehtyjen meta-analyysien perusteella homeopatia on todettu monessa meta-analyysissa plasebotasoiseksi hoidoksi, mutta ei kuitenkaan kaikissa.   Samanaikaisesti voin todeta, että ilmeisesti homeopatiassa on oltava sen käyttäjille jotakin hyödyllistä, koskapa sitä ylipääpäänsä käytetään (Keksi-Euroopassa laajemmin kuin Suomessa). Ihmiset käyttävät sitä oma-aloitteisesti hakeutumalla itse homeopaatin luon.

Kiinnostava kysymys on, miksi ihmeessä sitä käytetään? Mikä siinä viehättää?

Keski-Euroopassa homeopatiaa käytetään paljon enemmän kuin Suomessa. Onko kyse historiallisista ja kulttuurisyistä? Onko homeopaatin hoitotapahtumassa ja koko hoitoprosessissa jotakin, jonka vuoksi sitä käytetään?

”Ei sairaus, vaan sairastava ihminen”

Homeopatian oppikirjassa todetaan, että homeopaattisen hoidon mottona voidaan pitää amerikkalaisen lääkärihomeopaatin J-T Kentin sanoja: ”ei sairaus [abstraktina yleisilmiönä], vaan sairastava ihminen”.  Lääkeaineen valinta tehdään homeopaattisen anamneesin eli asiakkaan/potilaan laajan haastattelun avulla. Siinä huomioidaan sekä kehon että mielen yksilöllisten oireiden ja voinnin muutosten kokonaisuus. Hoidon seuranta ja dokumentointi ovat oleellisia homeopaattisessa hoitomenetelmässä. [ii]

Laajan haastattelun ja yksilöllisen kohtaamisen mahdolliset vaikutukset potilaan itseparantumisen vauhdittamiseen ymmärrän hyvin. Vaikka en käsitä homeopaattisten valmisteiden vaikutusmekanismia, niin voin yrittää ymmärtää MIKSI ihmiset homeopatiaa käyttävät. Ihmettelen.

Ihmettelen myös, miksi koko homeopatiakysymys nousi niin voimakkaasti kommenteissa esille ja niin täysin yhdenmukaisena ja harmonisena homeopatian vastustuksena kommentoijien taholta. Miksihän homeopaatit tai sen käyttäjät eivät kommentoineet? No, ehkä eivät lue blogiani.

Pohtimisen arvoinen asia on, mitä oikein on sen taustalla, että homeopatiasta on niin toisistaan voimakkaasti poikkeavia näkemyksiä ja tutkimustuloksia. Mitkä seikat vaikuttavat tai liittyvät siihen, että samalla kun monien meta-analyysien perusteella  homeopatia on osoitettu plasebotasoiseksi, niin silti sitä edelleen vaan käytetään. Tosin kaikki meta-analyysit eivät tee samoja johtopäätöksi.

Kielteisiä tuloksia esittelee Turun Sanomien terveysblogi viitteineen alkuperäisiin meta-analyyseihin, joiden tulokset ovat päätyneet toteamaan homeopatian tehottomaksi verrattuna plaseboon.   http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/homeopatia-ei-eroa-lumehoidosta/

Positiivisempia päätelmiä esittää jo edellä linkitetty Mathien analyysi. Googlettamalla osui ruutuuni toinenkin raportti (Hahn RG), jossa päädytään myös postiivisempaan kantaan ja pohditaan olemassa olevien meta-analyysien luonnetta ja laatua:  “These meta-analyses are good examples of how the same data can yield results that are statistically in favor and not in favor of homeopathy, and having a negative result is most likely when making conclusions based on as little material as possible.” Vapaasti suomennettu: Nämä meta-analyysit ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka samasta datasta voidaan johtaa tuloksia jotka ovat tilastollisesti merkitsevästi joko homeopatian puolesta tai sitä vastaan, ja negatiiviset tulokset ovat kaikkein todennäköisimpiä silloin kun johtopäätökset perustuvat niin pieneen aineistoon kuin mahdollista.” Näin ollen inkluusiokriteerit (eli mitä tutkimuksia otetaan meta-analyysiin) vaikuttavat tuloksiin. Tätä ja muita meta-analyysien metodologiaan liittyviä asioita Hahn pohtii artikkelissaan  https://www.karger.com/Article/FullText/355916.

Suomessa homeopatia ei ole kovin merkittävä kansanterveyskysymys käytön yleisyyden kannalta. Vain 11% kansalaisista kertoi 1000 hengen väestökyselyssä, että hän itse tai joku perheen jäsen on joskus elämänsä aikana käyttänyt homeopatiaa, kun sen sijaan kiropraktiikka ilmoitti käyttäneensä 27 %, akupunktiota 26 % ja vyöhyketerapia 21 % Taloustutkimuksen vuonna 2008 haastattelemista aikuisista.[iii]  Ihmiset käyttävät homeopatiaa tavanomaisten, lääketieteeseen nojaavien hoitojen rinnalla sekä terveyden edistämiseksi. Suomessa toimivien homeopaattien määrästä en ole löytänyt julkaistua tietoa, en myöskään siitä, millä tavoin homeopatiaa käytetään itsehoitomenetelmänä.

45 000 homeopaattilääkäria EU:n alueella

Euroopan Unionin alueella toimii 45 000 homeopaattilääkäriä ja 5250 muuta koulutettua homeopaattia.[iv]  Homeopatia saattaa olla keskustelun kipukohta ehkä juuri siksi, että sen käyttämien lääkevalmisteiden toimintamekanismia ei tunneta. Voi toki olla muitakin syitä.

Osallistuin syyskuussa 2016 Budapestissa pidettyyn integratiivisen lääketieteen kongressiin. Siellä  oli oma laaja sessionsa myös homeopatiasta. Sitä veti kuningatar Elisabeth II:n  homeopatialääkäri ja tutkija Peter Fisher. Hän esitteli kansainvälistä homeopatiatutkimusta, josta löytyy tietoa täältä http://www.homeopathyjournal.net/. Alkuvuonna 2016 tehty esittely Peter Fisheristä  http://chconference.ca/peter-fisher/

Neljän vuoden takainen julkinen videoitu väittely Peter Fisherin ja kriittisesti homeopatiaan suhtautuvan Ben Coldacren kanssa Homeopathy debate  https://www.youtube.com/watch?v=DKEtHtl97D0

Lisää palkinnon saajia

Edellä esitetyn perusteella Skepsis  voisi  lähettää höpsispalkintonsa kaikille yli 50 000 homeopaatille Euroopassa. Enemmistö  Sveitsin kansasta myös ansaitsisi sen, koska ei ole uskonut tutkijoiden meta-analyysejä.   Sveitsin eduskunnalle ja hallituksellekin palkinto kuuluu,  koska  ovat lain hyväksyessään uskoneet kansaa eikä biolääketieteellisen tutkimuksen auktoriteetteja.  Tuloksena on aikaisempaa laajempi valikoima sairausvakuutuksen korvaamia hoitomuotoja.

Skepsiksen vaino virallisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle sijoittuvia terveyden edistämisen muotoja kohtaan on absurdia, järjen vastaista, vanhanaikaista ja vastuutonta. Se on haitallinen medikalisaation ilmentymä.

Ihmisten parhaaksi

Tietenkään läheskään kaikki toiminta, jota vaihto- tai täydentäväksi hoidoksi kutsutaan, ei tosiasiassa  ole hoitamista tai terveyden edistämistä. Koko CAM-ala on epäselvä ja siitä esiintyy hyvin erilaisia käsityksiä. Jonkun mielestä  esimerkiksi ennustajan palvelu on täydentävää hoitamista. Mielestäni ei ole. Ei se ole terveyden edistämistäkään.

Jos yhteiskunnassa halutaan todella ajaa kansalaisten etua, on ryhdyttävä selvittämään,  mitä terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella tapahtuu hoitamisen nimissä. On tarkasteltava kriittisesti, mikä on hoitamista/terveyden edistämistä ja mikä ei ole, keitä hoitajat ovat, kuinka paljon täydentäviä hoitomuotoja sovelletaan virallisessa järjestelmässämme kätketysti. Julkisestihan niin ei tehdä, toisin kuin esimerkiksi Norjassa, jossa asiaan suhtaudutaan vapaammin. Siellä hoitomuotoja käytetään tukihoitoina yli puolessa sairaaloista (Lähdeviite edellisessä kirjoituksessa)

Myöskään käyttäjien kokemuksia (hyödyistä ja haitoista) Suomessa ei tunneta.  Tutkimustietoa tarvitaan, jotta  pystyttäisiin paremmin arvioimaan, mitkä hoitomuodot tai asiat täydentävissä hoidoissa ovat suomalaisille hyödyllisiä ja mitkä haitallisia. Vain tällä tavoin CAM-vastustajien peräänkuuluttamaa potilasturvallisuutta voidaan parantaa, sillä hoitojen kieltotoimenpiteisiin tuskin on mahdollisuuksia ja perusteita, jos  vaaroista ei ole näyttöä.

Homeopatia ei ole kansanterveydelle ongelma. Sitten kun Skepsis alkaa seurata ja tutkia todellisia terveydenhoidon ongelmia niin virallisen systeemin sisällä kuin sen ulkopuolellakin,  ottaa mukaan kansalaisperspektiivin ja arvioi kriittisesti esimerkiksi systemaattista virallisen järjestelmän sisällä ilmenevää pseudotieteellistä liikalääkitystä ja muuta potilaan väärinkohtelua,  liityn järjestöön ja alan toimia siinä aktiivisesti.

Hyvä tuttavani A kertoi eilen saaneensa rintasyöpädiagnoosin. Hänelle on osunut kyvykäs ja viisas hoitava lääkäri. Näitä onneksi Suomessa on paljon. Valtaenemmistö terveysalan ammattilaisista toimii potilaskeskeisesti ja joustavasti, vaikka itse järjestelmä hallintomekanismeineen onkin paikoin kankea. Tiedän,  että A saa suomalaisessa sairaalassa hyvää lääketieteellistä hoitoa sekä  leikkauksen ja sitä seuraavien jatkohoitojen mahdollisten sivuvaikutuksien lievittämiseksi sopivaa tukihoitoa. Siitä olen kiitollinen.
VIITTEET

[i]Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus FIMEA. http://www.fimea.fi/homeopaattiset_ja_antroposofiset_valmisteet

[ii]Genneper T., Wegener A.  2001. Lehrbuch der Homöopathie. Grundlagen und Praxis. Karl F. Haug Verlag, Heidelberg. Suom. käännös: Hildén, M. 2003. Homeopatian oppikirja.  Perusteet ja käytäntö. Aude Sapere Kirjat.

[iii] Taloustutkimus 2008.  Kuluttajien näkemykset/kokemukset eri sairauksien parantamiskeinoista. Suomen Apteekkariliitto, Lääketietokeskus Oy ja Suomen Lääkäriliitto. Maaliskuu 2008.

[iv] http://www.cam-europe.eu/cam-practitioner-types.php

 

Pseudoskeptikkojen näennäistiede

 

nanopallotSuomessa toimii Skepsis ry -niminen yhdistys. Se väittää olevansa tieteellinen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää kriittistä ajattelua sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta. Yhdistys on vastikään osoittanut kritiikkinsä Keski-Pohjanmaan kansanopistolle näennäistieteellisten terveyskurssien sisällyttämisestä koulutusvalikoimaansa. Skepsis halventaa opistoa julkistamalla sen huuhapalkinnon saajaksi.

Opistossa tarjotaan kursseja muun muassa suomalaisista perinnehoidoista, kuten kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatiasta. Kaikkien näiden hyödyistä terveyden edistämisessä ja sairauksista toipumisessa on olemassa tieteellisesti osoitettua näyttöä.

Vuonna 1996 yhdistys kritisoi pseudotieteellisyydestä Anja Rautajoen kirjaa Parantava kosketus. Kirjassa kuvataan kosketushoitoja. Niiden hyödyistä on myöskin kertynyt – varsinkin kymmenen viime vuoden aikana –  runsaasti tutkimusnäyttöä. Kosketuksella on sekä psyykkisesti että myös fysiologisesti vaikuttavaa parantavaa tehoa.

touch

Ylen nettisivuillaan julkaiseman uutisjutun mukaan ”Skepsis korostaa palkintoperusteluissaan, ettei erityisesti julkisella rahalla tuettavien oppilaitosten tulisi antaa minkäänlaista sijaa näennäistieteen levittämiselle.”  Jutussa ei tosin kerrota, miten Skepsiksen huuhaaksi nimittämät hoidon ja terveyden edistämisen muodot ovat näennäis- eli pseudotiedettä.

Skepsis on siis huolissaan pseudotieteen leviämisestä ja siksi tiedottaa julkisuuteen huuhaapalkintonsa välityksellä mielipiteensä.

Mistä tällainen toiminta kertoo?

Se kertoo ennen muuta yhdistyksen pseudoskeptisyydestä. Näennäisskeptisyys on sitä, että esitetään mukatiedekritiikkiä. Todellisuudessa kritiikki ei kuitenkaan millään tavalla liity tieteeseen eikä sitä perustella julkisesti ja avoimesti saatavilla olevilla tieteellisillä tutkimuksilla, vaan ns. tiedeauktoriteettien näkemyksillä, joita niitäkään ei esitetä julkisesti arvioitaviksi. Ne esitetään itsestäänselvyyksinä. Pseudoskeptisyys viittaakin joko tietämättömyyteen tai älylliseen epärehellisyyteen. Kumpikin on tieteen näkökulmasta vaarallista.

Tieteessä on näet kyse epävarmuuden kartoittamisessa. Se pyrkii kuvaamaan ja ymmärtämään maailman ilmiöitä, joita ei vielä tunneta tai ymmärretä. Mitään lopullista varmuutta tiede ei tuo, ja yleensä tieteelliset löydökset esitetään joko empiirisen aineiston perusteella todennäköisyyksinä tai loogiseen päättelyyn tuloksena (kuten matematiikassa).

Jotta Keski-Pohjanmaan kansaopiston kansansivistystyötä voisi nimittää pseudotieteelliseksi, pitäisi tutkimusnäyttöön perustuen osoittaa, mikä nimenomainen seikka Skepsiksen huuhaaksi määritellyissä kursseissa on pseudotiedettä. Tätä Skepsis ei osoita eikä se sitä mitenkään pystykään osoittamaan, koska monista virallisen terveydenhuoltojärjestelmämme ulkopuolisista hoitomuodoista (kuten kiinalaisesta lääketieteestä, homeopatiasta ja jäsenkorjauksesta) on olemassa tutkimusnäyttöä, kahdesta ensiksi mainitusta jopa runsaasti.

Kiinalaisen lääketieteen näytöistä ei edes juuri kiistellä. Homeopatiatutkimuksista sen sijaan käydään kansainvälisestikin tiedekiistoja, mutta sen toimivuudesta on tutkimusnäyttöä. Sitä löytyy muun muassa PubMedistä.

Homeopatia ja Sveitsi, huuhaa ja USA

Skepsiksen logiikalla yhdistyksen pitäisi myöntää huuhaapalkinto myös Sveitsin, Saksan ja Iso-Britannian hallituksille, joiden päätöksin homeopaattiset hoidot korvataan sairausvakuutuksesta. Why alternative therapies are covered by health insurance.  Loogisuuden nimessa Skepsis joutuisi lähettämään huuhaapalkintonsa  yli puolelle Yhdysvaltain ja Norjan sairaaloista, sillä niissä käytetään täydentäviä hoitomuotoja, joiden tausta-ajatus ei nojaa moderniin biolääketieteeseen, mutta joiden on osoitettu  auttavan potilaita heidän toipumisessaan. Tutkimuksia löytyy esimerkiksi BioMed Centralista

Huuhaapokaali menisi myös Yhdysvaltain kansallisen terveysinstituutin tutkimusyksikölle  National Center for Complementary and Integrative Health. Keskus tutkii ei-biolääketieteellisten hoito- ja terveyden edistämisen muotojen toimivuutta. Samaan palkinnonsaajien joukkoon kuuluisivat lähes kaikki Suomen työväenopistot. Niissä nimittäin opetetaan joogaa ja mindfulness-meditaatiota.

Skepsiksen katsannossahan nämä ovat pseudotieteellisiä, sillä niiden hyvinvointia lisäävän vaikutuksen ajatus ei nojaa modernin länsimaisen lääketieteen dogmiin. Mindfulnessin hyödyt on silti – vihdoinkin – myönnetty suomalaisessakin lääketiedeyhteisössä, vaikka käytännön terveydenhuollossa sitä käytetäänkin hyvin vähän.

Se, että näiden hoitosuuntausten tausta-ajattelu ei perustu biolääketieteen fysikaalis-kemialliseen ihmiskuvaan, ei tee niistä tietenkään väheksyttäviä tai pseudotieteellisiä. Väärinkäsityksen välttämiseksi ilmoitan, että en aja erityisesti homeapatian tai kiinalaisen tai minkään mukaan yksittäisen hoitonäkemyksen asiaa, vaan ajan järkevyyden, tieteellisyyden, monimuotoisuuden ja avoimuuden periaatteiden toteutumista niin terveystieteissä, käytännön terveydenhuollossa kuin kansansivistystyössäkin.  Katson, että tästä hyötyvät kansalaiset. He ansaitsevat parasta mahdollista hoitoa  – niin biolääketieteellistä kuin muidenkin tieteenalojen tutkimusnäyttöön perustuvaa hoitoa. Ristiriitaa lääketieteellisen ja muun tieteellisen tutkimuksen välillä ei tarvita. Tarvitaan yhteistyötä.

Yle Radio Suomi teki äskettäin aiheesta asiallisen keskusteluohjelman sekä sen perusteella nettijutun otsikolla Lääketieteen ja täydentävien hoitojen vastakkainasettelu ei auta potilasta.

Turhia ristiriitoja

Pseudoskeptikot sekoittavat tieteen ja käytännön joko tietämättömyyttään tai tahallaan pyrkimällä rakentamaan turhia ristiriitoja. Tieteestä ja pseudotieteestä puhuttaessa on hyvä pitää mielessä, että nykyinen julkisesti rahoitettava terveydenhuoltojärjestelmämme nojaa vain osittain tieteellisten tutkimusten antamiin tuloksiin. Se ottaa soveltuvin osin käyttöönsä tutkimusten tuloksia, mutta suurelta osin hoitoa koskevat päätökset ja ratkaisut nojaavat muihin seikkoihin kuin tieteeseen. Taustalla ovat raha, valta, politiikka, ammattiyhdistystoiminta, maailmakuvat, ajatustottumukset jne.

Terveydenhuollossa nykyisin käytössä olevista hoitomuodoista on BMJ:n tekemän selvityksen mukaan reilusti alle puolella tukenaan kliinisin kokein osoitettu tutkimusnäyttö. What conclusions has Clinical Evidence drawn about what works, what doesn’t based on randomised controlled trial evidence?

Tähän tieteellisen näytön muotoon (RCT = randomized contolled trial) pseudoskeptikot ilmeisesti viittaavat tieteestä puhuessaan, vaikka eivät sitä avoimesti sanokaan. RCT on kuitenkin vain yksi hoitamisen hyödyllisyyttä, vaikuttavuutta, tehoa ja toimivuutta osoittava tieteellinen metodi. Pelkän metodin ei pitäisi koskaan ohjata tieteellistä ajattelua.

Tiede ei ole arvovapaata. Kaikkialla maailmassa siihen vaikuttavat raha, politiikka ja valta kuten terveydenhuoltojärjestelmien kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä, kunnes kertyy riittävästi vallitsevaa tiedeparadigmaa haastavia, empiiriä havaintoja, tiedekin uudistuu ja ottaa tutkittavakseen asioita, jotka sotivat vallitsevaa tiedekäsitystä vastaan. Tämä prosessi on hidas. Kyse on tiedeparadigman muutoksesta. Suomessa terveystieteissä tällä hetkellä vallitsee materialistis-reduktionistinen biolääketieteen paradigma. Tiede edistyy, kun uudet teoriat maailmasta (esimerkiksi ihmisestä ja hänen hoitamisestaan) havaitaan edeltäjiään totuudenkaltaisemmiksi.

Historiallisesti skeptikot ovat vaikuttaneet tieteellisen ajattelun uudistumiseen esittämällä sellaisia kysymyksiä kuin ”Miten voimme tietää jotakin ja millä tämän tiedon voi perustella”.  He ovat kyseenalaistaneet totuttuja ajattelutapoja tieteessä. Tieteellinen maailmankuva on ajattelutapa, joka ei lukitse ennakkoon oikeaksi tai vääräksi jotakin tiettyä teoriaa, metodia tai taustafilosofiaa.

Pseudoskeptikoille suosittelen tuoretta tietokirjaa Skeptisismi Epäilyn ja etsimisen filosofia. Siinä (s. 382) todetaan muun muassa. että ”on tieteen pelisääntöjen vastaista pohjata ajattelu sokeasti luotettuihin auktoriteetteihin tai omiin pinttyneisiin ennakkoluuloihin, joita ei ole asetettu kriittisen harkinnan kohteiksi”. 

Pseudoskeptinen ajattelu sisältää runsaasti piirteitä kriittisen ajattelun puutteesta. Se pyrkii suojelemaan kansaa joltakin muka pseudotieteelliseltä pahalta, jota se ei kuitenkaan millään tavalla yksilöi eikä perustele.

Kysynkin, mikä kiinalaisessa lääketieteessä, homeopatiassa ja kalevalaisessa jäsenkorjauksessa on pseudoskeptikkojen mielestä haitallista tai kielteistä niiden käyttäjille? Millaisin argumentein he perustelevat vaatimustaan,  että julkisilla varoilla ei saisi opettaa kansanopistossa kiinalaista lääketiedettä? Kenelle ehkäisevään terveydenhoitoon voimakkaasti suuntautunut kiinalainen lääketiede on epäedullista? Samat kysymykset esitän homeopatiasta ja jäsenkorjauksesta.

Avoin ja asiallinen keskustelu olisi paikallaan.

Pseudoskeptikoiden yhdistys kritisoi vapaata kansansivistystyötä tekevää Keski-Pohjanmaan kansanopistoa näennäistieteellisten terveyskurssien sisällyttämisestä koulutusvalikoimaan. Tätä kummallista väitettä he perustelevat oletuksella, että olisi muka olemassa yksi ja ainoa lääketiede ja sekin vain tietynlainen. Tätä tietynlaisuutta skeptikot eivät kuitenkaan tuo teksteissään julki, mutta se näkyy selkeästi heidän perusteluissaan. Se näyttää olevan materialistiseen reduktionismiin, kemiaan ja fysiikkaan nojaava biologinen teoria ihmisestä  ja RCT-näyttö. Tässä tiedemallissa ei ole sijaa tietoisuudelle, mielelle ja tunteille.

Sitä paitsi kansanopisto ei väitäkään kurssejaan koululääketieteellisiksi (moderni biolääketiede). Kurssien rinnastus koululääketieteeseen, kuten skeptikot huuhaaperusteluissaan tekevät,  on siis harhaanjohtava ja virheellinen ja rakentaa turhaa ja kansalaisten kannalta haitallista ristiriitaa. Kenen etu tällaisen ristiriidan rakentaminen on?  Ei ainakaan kansalaisten, sillä hehän käyttävät tutkimusten mukaan sekä koululääketieteen että muita terveys- ja hyvinvointipalveluja rinnakkain, ei vaihtoehtoina toisilleen. Ks. tarkemmin Aarva 2015.

Hammaslääkäri ja hypnoterapeutti Kati Sarvela esittää Skepsiksen toiminnasta kommentin facebook-sivuillaan:  ”Minusta Skepsis voisi antaa seuraavan palkinnon länsimaiselle kirurgialle; nykytietämys vahvistaa, että vuosikymmenien aikana on tehty valtava määrä turhia leikkauksia, joiden hoitotulokset eivät poikkea lumeesta. Nykyinen plasebotutkimus on alkanut valaisemaan yhä enemmän sitä kiehtovaa tosiasiaa, että potilaan paranemisessa lume, eli kokemusvaikutus, on paljon, paljon luultua suurempi. Voimme sanoillamme ja rituaaleilla edistää paranemista tai heikentää sitä. Ihminen ei ole biologinen kone, vaan sosiaalinen ja tunteva kehomieli.”

Lisäisin tähän, että muuttuakseen uskonnonomaisesti vain yhteen terveystielliseen näkemykseen nojautuvasta  pseudoskeptisyydestä todellisen skeptisyyden edustajiksi, Skepsis ry:n jäsenten kannattaisi lisätä kriittistä ajatteluaan. Perehtyminen esimerkiksi tuoreimpaan kansainväliseen tutkimukseen masennus- ja psykoosilääkkeiden käytöstä ja vaikutuksista (aihepiiri koskee puolta miljoonaa suomalaista) sekä  kansainväliseen plasebotutkimukseen auttaisi Skepsistä tieteeseen ja järkeen perustuvan maailmakuvan kehittämisessä.  Tieteellinen skeptisyys on todella tärkeä asia.

Liityn heti Skepsiksen jäseneksi, kunhan tieteellisen skeptisyyden kriteerit täyttyvät yhdistyksen toiminnassa: epädogmaattisuus,  tieteen ehdottoman avoimuuden ja julkisuuden puolustaminen, tiedevilppien  ja tieteen väärinkäytösten paljastaminen, auktoriteettiuskosta luopuminen eli kriittinen suhtautuminen tiedeauktoriteettien julistamiin tieteellisiin ”totuuksiin”.

 

Lääkärit ja kansa täydentävistä hoidoista

taloustutk-laakarilehti-syksy-2016

Lääkärit suhtautuvat myönteisesti akupunktioon, kiropraktiikkaan, lymfahierontaan, naprapatiaan ja osteopatiaan. Suomen Lääkärilehti julkaisi  30.9.2016 (39/2016 vsk 71 s. 2446 – 2448) tuloksia keväällä 2016 toteutetusta kyselystä, jossa selvitettiin lääkärien suhtautumista täydentäviin hoitomuotoihin. Lääkärilehti käyttää virheellisesti termiä uskomushoito.

Olipa termi mikä tahansa, asiahan ei siitä muutu. Kysymys on hoitomuodoista, joita suuri joukko – tutkimusten mukaan lähes kolmannes –  suomalaisista käyttää.

Lääketietokeskus, Lääkäriliitto ja Apteekkariliitto kyselivät Taloustutkimuksen tekemässä selvityksessä kansalaisilta näistä hoidoista vuonna 2008. Alla ovat kopiot kahdesta tutkimusraportin kuviosta. Niistä näkyy, että lääkäreiden ja kansalaisten käsitykset akupunktion ja kiropraktiikan hyödyllisyydestä ovat melko yhteneväiset.

Lääkäreistä noin 90 prosenttia suhtautui vuonna 2016 akupunktioon myönteisesti. Kiropraktiikkaan myönteisesti suhtautuvia oli noin 80 prosenttia (kuvio yllä). Noin puolet kansalaisista oli vuonna 2008 sitä mieltä, että akupunktion tulisi olla yleisesti hyväksytty hoitomuoto. Kiropraktiikan osalta prosenttiosuus oli 43.  Sen sijaan ne, jotka itse olivat käyttäneet k.o.  hoitomuotoja näyttivät olevan tätäkin myönteisempiä. Heistä yli 60 prosenttia katsoi, että hoitojen pitäisi olla yleisesti hyväksyttyjä. (kuviot alla)

taloustutkimus-kansalaiset-1

taloustutkimus-kansalaiset-2

Lääkäriliiton soisi toistavan myös kansalaiskyselyn samaan tapaan kuin lääkärikyselykin on  toistettu jo useita kertoja. Edellinen kysely tehtiin  vuonna 2012. Kansalaiskyselyn 2008 tutkimuksen tuloksia en ole nähnyt raportoitavan Lääkärilehdessä tai muuallakaan julkisuudessa. Kuitenkin asiakaslähtöisten terveyspalvelujen kehittämiseksi olisi tärkeää, että sekä lääkärit että kansalaiset ovat tietoisia toistensa asenteista, käsityksistä ja uskomuksista.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Lääkärilehti käyttää edelleen vanhahtavaa ja harhaanjohtajaa termiä uskomushoito, vaikka tutkijat tieteellisessä kirjallisuudessa käyttävät termiä CAM (Complementary and Alternative Medicine). Yhdysvalloissa termi on nykyisin Complamentary and Integrative Health NCCIH. Sama terminologinen lipsahdus sattui myös Lääkärilehden kirjoituksessa, jossa kerrottiin Kuopion yliopiston lääketieteen opiskelijoiden täydentäviä hoitoja koskevista käsityksistä.

Suurin osa lääkäreistä kuitenkin noudattanee kansainvälistä tutkimuskäytäntöä sekä näyttöön perustuvan terveydenhuollon periaatteita ja siksi sanoutuu irti arvoväritteisestä termistä. Lääkäri ja tutkija Harri Hemilä perustelee järkevästi uskomushoito-termin epäasiallisuutta kirjoituksessa Uskomushoito tarkoittaa eri asiaa kuin CAM. (Lääkärilehti 30.9.2016, 39/2016 vsk 71 s. 2404 – 2405). ”Voimakkaasti leimaavat nimet johtavat vääristyneeseen ajatteluun. CAM-termin neutraali suomenkielinen vastine on vaihtoehtohoito”, Hemilä kirjoittaa. Hän on pohtinut asiaa myös Duodecim-lehdessä (Duod 2016;132:1389–90.), johon lääketieteen sanastolautakunta vastasi. Ks Termikiista.  Kirjoitin muutama vuosi sitten aiheesta Mitä ”uskomushoito” tarkoittaa? Huuhaatako?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minä kannatan termiä täydentävät hoidot ja kun puhutaan järjestelmästä termi on integroiva (yhdistävä) terveydenhuolto (integrative health system). Nämä kuvaavat parhaiten lääketieteen ulkopuolisia ja muuhun kuin biolääketieteen teoriaan nojaavien hoitomuotojen luonnetta terveyden ja sairaanhoidon osana ja osana kansalaisten arkea.  Keskustelu sanoista, käsitteistä, erilaisista hoitoteorioista sekä täydentävien hoitojen kansalinvälisestä tutkimusnäytöstä ja suomalaisesta tutkimuksesta jatkukoon.

Vuoden 2008 Taloustutkimuksen selvityksessä oli 1005 vastaajaa. Siinä tutkittiin myös täydentävien hoitojen käytön yleisyyttä kysymällä, oliko haastateltu itse tai joku perheen jäsen joskus elämänsä aikana käyttänyt kyselyyn valittuja hoitomuotoja. Tulosten mukaan käyttäjiä oli (prosenttia vastanneista):

Luontaistuote                     62 %

Ravintolisävalmiste            47 %

Rukous                               45 %

Rohdosvalmiste                  36 %

Kiropraktiikka                    27 %

Akupunktio                        26 %

Vyöhyketerapia                  21 %

Kansanparannus                 18 %

Aromaterapia                      11 %

Homeopatia                        11 %

Hypnoosi                             6 %

Perinteinen kiinalainen lääketiede  5 %

Kyselyyn osallistuneet suhtautuivat hoitoihin pääosin myönteisesti. Esimerkiksi puolet kaikista haastatelluista katsoi, että vyöhyketerapialla voidaan parantaa jokin sairaus tai sairauksia. Vyöhyketerapiaa itse käyttäneistä 78 prosenttia ja akupunktiota käyttäneistä 76 prosenttia olivat tätä mieltä. Kiropraktiikkaa käyttäneistä 92 prosenttia ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen käyttäjistä 87 prosenttia oli sitä mieltä, että sillä voidaan parantaa sairauksia. Muista  hoitomuodoista homeopatian osalta vastaava osuus oli 75 prosenttia, hypnoosin 68 prosenttia ja aromaterapian 59 prosenttia. (Taloustutkimus 2008)

Raportti

Taloustutkimus 2008. Kuluttajien näkemykset/kokemukset eri sairauksien parantamiskeinoista. Suomen Apteekkariliitto, Lääketietokeskus Oy ja Suomen Lääkäriliitto. Maaliskuu 2008.