Shamaani, noaidi, noita

Finnmarkin shamaani 1700-luvulta.

Ennen kristinuskon leviämistä saamelaisalueilla noaidi  toimi uskonnollisena johtajana ja opastajana, joka myös paransi fyysisiä sairauksia. Hän oli shamaani, jolla oli kyky ja tahto auttaa kanssaihmisiä. Lapin noidaksikin häntä kutsutaan.

Shamaaniksi voidaan määritellä henkilö, joka inspiraation, lahjan tai oppimisen kautta on saanut  näkijän kyvyn tai muita psyykkisiä ominaisuuksia, joita hän käyttää toisten hyväksi.  Shamaaneja on myös nimitelty haukkumasanoin  saatananpalvojiksi, huijareiksi tai psykootikoiksi.

Antropologinen ja historiantutkimus ovat kuitenkin osoittaneet, että muinaisissa yhteiskunnissa shamaanit olivat yleensä yhteisönsä korkeasti arvostamia henkilöitä.  He olivat parantajia ja neuvonantajia vaikeissa yksilön ja yhteisön ongelmissa.  Shamaani oli siis nykytermein ilmaisten pappi, lääkäri ja psykoterapeutti samassa persoonassa.

Nykyisin lääkärit hoitavat ruumista ja papit sielua. Lisäksi ovat tulleet psykiatrit ja psykoterapeutit, jotka ovat erikoistuneet ihmisen mieleen ja sen hoitamiseen.

Voisikin kysyä,  eikö tämä riitä. Mihin shamanismia enää tarvitaan, kun kaikkia inhimillisten ongelmien pesäkkeitä (ruumis, mieli ja sielu) varten on oma ammattilainen?

Ei mihinkään, jos ihmisen ymmärretään koostuvan kolmesta irrallisesta osasta (keho, mieli ja sielu). Shamanismissa ihminen nähdään psyko-fyysis-spirituaalisena, luonnon ja muun ympäristön kanssa alituiseen vuorovaikutuksessa olevana ja kehittyvänä olentona. Tähän perustuu shamanistinen hoitaminen/auttaminenkin.

Lääketieteen hienoista ja kunnioitettavista saavutuksista huolimatta valitettavasti ihmisen kokonaisuuden hyväksyntä ja huomioon ottaminen ovat päässeet monin osin unohtumaan tervyssysteemissä. Varsinkin perusterveydenhuollossa tämä on haitta, koska valtaosa potilaista hakee apua  juuri psyko-fyysis-spirituaalisiin vaikeuksiin ja ongelmakimppuihin.

Yksi syy, mutta ei varmaankaan ainoa,  shamanismin ja yleensä täydentävien hoitojen suosioon on se, että terveydenhuolto ei tarjoa asiakkaalleen riittävästi aikaa, myötätuntoa ja aitoa läsnä oloa.   Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan kansanlääkintä ja täydentävät hoidot olisi hyvä integroida viralliseen terveydenhuoltoon (WHO 2002). Näin lääketieteen ulkopuoliset hoidot voisivat tuoda  lisäresurssin terveyden edistämiseen.

Toinen syy shamanismin kasvavaaan suosioon saattaa olla uskonnollisuuden muuttumisessa. Ihmiset ovat ehkä väsyneet luterilaisuuden kaavoihin ja oikeaoppisuuden vaatimuksiin. Shamanismi kuten myös jooga antavat ehkä vapaamman henkisen  liikkumavaran kuin valtionkirkkomme antaa.

Pohjolan shamanismia ennen ja nyt

Shamanistinen ajattelu ja parantaminen eivät ole hävinneet maailmasta kristinuskon ja tieteen voittokulusta huolimatta.  Ne elävät, koska niitä tarvitaan. Ne elävät tosin hieman muinaisesta muuntuneina. Tämä havaittiin mm. Norjan saamelaisalueella tehdyssä tutkimuksessa.

Sen tietävät myös shamanismin harrastajat Suomessa.

Muinaiset hoitomuodot ovat edelleen hyvin yleisiä kehitysmaissa, joissa nykyaikaisia lääketieteellisiä palveluja on niukasti saatavissa. Läntisissä teollisuusmaissa ne ovat mukautuneet nyky-yhteiskuntaan ja niiden suosio näyttää olevan kasvussa. Myös shamanismi on yleistymässä.

Perinteiset shamanistiset hoidot jäivät kuitenkin jo vuosisatoja sitten lääketieteellisen kehityksen ja kristinuskon jalkoihin.  Tämä juontuu aikaan, jolloin kristinusko ja hallitseva eliitti kriminalisoivat shamanistisen ajattelun ja toiminnan.  Vaino alkoi keskiajan loppupuolella. Se jatkui aina 1950-luvulle saakka saamelaisen kulttuurin väheksyntänä.

Shamaanirumpuja tuhottiin samalla kun kansaa käännytettiin kristityiksi paikoin kovinkin ottein.

Myös Suomessa oli ankaraa pyrkimystä juuria shamanismi Lapista.  Se liittyi laajempaan saamelaisten sortoon ja syrjintään. Vielä sotien jälkeenkin saamelaislapsia kiellettiin koulussa puhumassa äidinkieltään. Myös parantajien toiminta ja siitä puhuminen kiellettiin.

Salailulla on pitkä historia

Pohjois-Norjassa on viime aikoina keskusteltu perinteisten hoitomuotojen ottamisesta mukaan virallisen terveydenhuollon rinnalle.  Sen tekee kuitenkin haastavaksi terveydenhuoltohenkilöstön tietämättömyys paikallisista ja perinteisistä tavoista ja ajattelusta sekä asiakkaiden salailu. Ihmiset eivät kerro, että turvautuvat  shamaaniin.

Eräässä mielenterveyspalveluja koskevassa  norjalaistutkimuksessa (Sorlie & Nergård 2005, artikkelissa Randall  & Stabbursvik 2010) todettiin, että terapeutit eivät nykyään tiedä, käyttävätkö heidän asiakkaansa myös traditionaalisia hoitomuotoja. Saamelaispotilaista yli kolmannes oli käyttänyt muita kuin virallisia avun muotoja, mutta hoitohenkilöstöä ne eivät kiinnostaneet.  Tämä kuvastaa terveydenhuollossa lujaan juurtunutta  paikallisten parannustraditioiden väheksyntää.

Myös asiakkaat välttelevät käyttämiensä hoitojen julki tuomista. Ehkä pelosta tulla nolatuiksi tai vähätellyiksi.  Tämä johtuu siitä, että perinteiset shamanistiset hoidot olivat olleet jo vuosisatoja  ”pannassa”.  Koska ne määriteltiin rikolliseksi ja vaaralliseksi noituudeksi  tai tehottomaksi hihhuloinniksi, shamaanit joutuivat auttamaan ihmisiä salaa.

On mielenkiintoista, että kovista tuhoamisponnistuksista huolimatta shamaanihoitoihin turvaudutaan edelleenkin.  Norjalaistutkimusten mukaan potilaat toivoisivatkin, että paikalliset parannustraditiot olisivat edustettuina myös virallisessa terveydenhuollossa.

Kansan psykoterapiaa vai mielikuvamatkailua?

Modernin psykoterapian termein shamanistisessa hoidossa on kyse menetelmistä, joissa tavoitetaan alitajunta/tiedostamaton  sekä yksilön omat sisäiset terapeuttiset kyvyt ja mahdollisuudet. Tämä saavutetaan shamaanimatkalla. Siinä mielikuvien avulla siirrytään syvään rentoutumiseen ja sitä kautta terapeuttiseen, muuntuneeseen tietoisuuden tilaan, johon pääsemistä auttaa musiikki, rummutus, laulut tai loitsut.

Perinteisesti shamaanimatkan teki parantaja, mutta nykyisin matkalle voi mennä asiakaskin. Hoitoprosessissa mielikuvamatkan tapahtumia ja tunnelmia sitten tulkitaan yhdessä.

Norjalaistutkijat Randall ja Stabbursvik (2010) eivät jaa Mircea Eliaden (1989) käsitystä shamanismista ekstaasin tekniikkana, vaan he pitävät sitä pikemminkin uskomusjärjestelmänä, joka painottaa mielen, kehon ja hengen/henkien yhteyttä  sekä luonnon jumaluutta.  Eläimissä, puissa, kasveissa ja kaikissa luontokappaleissa uskotaan olevan henki. Ihminen nähdään kiinteäksi osaksi luontoa, mutta ei pelkästään biologisessa, materiaalisessa mielessä, vaan myös henkiseltä kannalta.

Tutkijat selvittivät, että Pohjois-Norjan rannikkoalueilla nykyään hoitajat tavallisesti käyttävät itsestään auttajan nimitystä, vaikka nojautuvatkin shamanistisiin keinoihin. He työskentelevät useimmiten kotonaan eivätkä ota maksua palveluistaan. Ei ennenkään otettu. Voi tosin olla, että he kuitenkin saavat asiakkailtaan lahjoja.

On myös toinen, enemmän ammattimaisesti toimiva shamaanien ryhmä, joka ottaa maksun palveluistaan.

Shamaanit  yhdistelevät nykyään hoitoonsa musiikkia, loitsuja, käsillä parantamista, intialaista chakra-systeemiä, kysymyksiä ja keskusteluja. Rumpukin on vuosisataisen kiellon jälkeen otettu taas  uudestaan käyttöön.

Ihmiset tulevat auttajan luokse toisten asiakkaiden suosituksesta. Monien hoitajien vanhemmat tai esivanhemmat ovatkin toimineet parantajina. Vaikka rumpu, shamanismin tärkein symboli aikanaan kiellettiin, sen tilalle otettiin silloin loitsut. Tämä selittänee sen, että shamanistinen hoitaminen ei ole vuosisataisesta vainosta huolimatta kokonaan hävinnyt. Se on elänyt suullisen perinteen välityksellä ilman rummutusta.

Kaikki shamanismin periaatteita soveltavat hoitajat eivät tänä päivänä käytä itsestään nimitystä shamaani. Vaatimattomuuttaanko vai muinaisen häpeän vuoksi?

Nykyisin shamanistinen hoitoprosessi hyödyntää sekä vanhaa perinnettä että on rikastanut käytäntöjään nykypsykologialla ja tiedolla ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista laajemminkin.  Shamaanit eivät yleensä hoida lääketieteellisesti diagnostisoituja sairauksia, mutta auttavat oireiden lievittämisessä. He helpottavat myös psyykkisesti kuormittuneiden ihmisten arkea ja edistävät ihmisten terveyttä.

Shamanismia  harrastavien joukossa saattaa olla myös huijareita ja hädässä olevien ihmisten hyväksi käyttäjiä, mutta tästä ei voi päätellä, että shamanismi uskomusjärjestelmänä ja auttamisen muotona olisi huijausta.  Kaikissa ihmis- ja ammattiryhmissä on vähäinen joukko eettisesti arveluttavasti käyttäytyviä henkilöitä. Valitettavasti.

Shamaaniseura ry. pyrkii vahvistamaan eettistä shamanismin harjoittamista. Se tiedottaa laadukkaasta koulutuksesta ja  edistää shamanismin tutkimusta.

Kirjallisutta

Eliade M. 1989 . Shamanism. Archaic techniques of ecstasy. Penguin Books. London. (First published 1964).

Randall S & Stabbursvik EAB .2010. Healing in the Sámi North. Culture, Medicine and Psychiatry 34:571-589.

WHO 2002.  World Health Organization Traditional Medicine Strategy 2002-2005. http://whqlibdoc.who.int/hq/2002/WHO_EDM_TRM_2002.1.pdf

Linkit

Alustus ja keskustelua shamanismista Tapereella 4.3.2013. Lisätiedot.

Shamaaniseura ry. http://www.shamaaniseura.fi/sh12.htm

Finnmarkin shamaanin kuva http://en.wikipedia.org/wiki/File:Shaman.jpg

Saamelainen joikaaja-jatslaulaja Mari Boine on kotoisin Finnmarkista, Norjasta. Konserttitaltiointi Oslon oopperatalosta vuodelta 2009.  .

2 thoughts on “Shamaani, noaidi, noita

  1. ”Kaikki shamanismin periaatteita soveltavat hoitajat eivät tänä päivänä käytä itsestään nimitystä shamaani.”
    Moni varmaan yksinkertaisesti siksi että shamaani on yhteisön tai muun viiteryhmän käyttämä nimitys henkilöstä, oikeat shamaanit eivät perinteisesti IKINÄ ole itse kutsuneet itseään shamaaniksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s