Ei hemmetti. Tämä nolottaa. Ettäkö aikuisena kehittäisin mielikuvituksessani jollekin kurjalle lapsuuskokemukselle positiivisen ja ihanan tulkinnan? Ja sitten pyörittäisin sitä päässäni jonkin aikaa. Joka päivä pitäisi harjoitella. Ja koko homma kestäisi viikkoja, jopa kuukausia.
Metodiin kuuluu myös kiitollisuustyökalu ja kiitoslitania. Maria Nordin opastaa äskettäin julkaistussa Eroon oireista -kirjassaan muuttamaan kokemuksia oireista harjoittamalla mieltä ajattelun, kuvittelun ja kehollisten keinojen avulla.
Nolostuksesta huolimatta päätän kokeilla. Vuosikymmenten aikana on kertynyt kaikenlaisia kehon kremppoja ja mielen pinttymiä. Lääkäripalveluja käytän säännöllisesti ja elintapani ovat kohtuullisen terveelliset.
Menen metsään, jossa voin yksin kenenkään kuulematta ja näkemättä tehdä harjoitusta. Se koostuu useasta osasta. Lapsuusajan mielikuvittelu on vain yksi osa. Muita ovat kiitollisuuteen keskittyminen, sanalitaniat, käsien liikkeet ja hengitysharjoitukset. Lisäksi tärkeitä ovat harjoituksen säännöllisyys (päivittäin), lempeys itseä kohtaan, hyvän tulevaisuuden kuvittelu, terveelliset elintavat sekä näkökulman muuttaminen.
Muuttamalla asennettasi, tapaasi suhtautua itseesi ja maailmaan muokkaat maailmankuvaasi ja sitä myöten itseäsi. Voit muuttaa asennettasi tietoisen ajattelun kautta. Tämän tehtävän kohdalla pyydän sinua etsimään aivan uudenlaisen näkökulman niihin tekijöihin ja asioihin, joita olet pitänyt haasteesi aiheuttajana” (Nordin 2020, 146)
Rohkaistuttuani puhumaan itselleni omasta vauva-ajastani kävelen metsässä ja lausun ääneen sanalitaniat ja teen suositellut käsiliikkeet. Siinä se hienoinen häpeäntunnekin hälvene ja muuttuu lopulta nauruksi. Että tällaistakin voi tehdä! Toisella kerralla on varmaan jo paljon helpompaa ja keveämpää.
Tässä taitaa olla vähän sama juttu kuin kilpaurheilussa tai muusikkoudessa. Et pääse kilpakentille etkä keikalle, jollet harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Ei muutu negatiivinen omakuva, jos ei harjoita mieltä muuttumaan positiiviseksi. Näkökulman vaihdos muuttaa todellisuutta.
Metodi perustuu neuroplastisuuden ajatukseen kehon ja mielen keskinäisistä vaikutuksista. Neuroplasticity – Wikipedia
Neuroplastisuus koostuu kahdesta sanasta – neuro, joka kuvaa neuronia – hermokudoksen solua, sekä sanasta plastisuus, joka tarkoittaa muovautuvuutta. Aivot luovat monimutkaisia neuronien verkostoja, jotka kytkeytyvät taas toisiin verkostoihin. Neuroplastisuus eli aivojen muovautuvuus on ilmiö, jossa aivoihin syntyy uusia hermoyhteyksiä ja käyttämättömiä hermoyhteyksiä katoaa. Aivot muokkautuvat koko eliniän (Nordin 2020, 37)
Neuroplastisuus on yleisesti hyväksytty ihmiselimistön toimintaa koskeva teoria. Sen soveltaminen terveystutkimuksessa on tosin aika uutta ja sovellukset terveydenhuollon käytännöissä tai terveyden edistämisessä ovat vielä lapsenkengissä.
Siinä lienee syy keinotekoisesti synnytettyyn mediakohuun Maria Nordinin verkkokurssin (johon myös kirja perustuu) vaarallisuudesta runsas vuosi sitten. Kohu oli hyvin hämmentävä, koska kukaan kurssin vastustajista ei pystynyt osoittanut ainoatakaan kurssin konkreettista kohtaa tai väittämää vaaralliseksi osallistujan terveydelle. Silti media levitti laajasti valetietoa, että muka mahdollisen haitallisuuden vuoksi Tukes antoi sille uhkasakon.
Huhujen levittäjät väittivät perättömästi jopa, että kurssille osallistuva äiti saattaisi kurssin opetusten vuoksi antaa pähkinäallergiselle lapselleen pähkinää, mikä voi olla hengenvaarallista. Väite nojasi oletuksiin, ei todelliseen kurssimateriaaliin. Jos todellista vaaraa olisi havaittu, Tukes tutkintansa päätteeksi olisi tietysti kieltänyt kurssin tai vaatinut siihen muutoksia. Uhkauksen suuruudella (100 000 euroa) rakennettiin julkisuudessa kollektiivista mielikuvaa, että kyseessä täytyy olla vaarallinen puoskarikurssi.
Tosiasiassa Tukes totesi kurssin turvalliseksi, eikä siihen tehty mitään muutoksia Tukesin arvioinnin jälkeen. Kurssin markkinointiaineistoksi luokiteltu somepostaus poistettiin. Lopputulema on, että näin pienestä ja yksinkertaisesta asiasta Maria Nordinin verkkokurssin ympärillä nousi kova älämölö. Äänekkäimpiä mölisijöitä olivat populistiskeptikot.
Tutustuin syksyllä 2019 itse verkkokurssin sisältöön, enkä havainnut sitä vaaralliseksi. Ihmettelin suuresti toimittajien lähdekritiikin puutetta, kun he pitkin viime talvea julistivat valitsemiaan auktoriteetteja siteeraten ns. tieteellistä “totuutta” ja vaarallisuusvihjauksiaan kansalle. Kevään 2020 koittaessa ääni kellossa tosin muuttui. HUS suhtautui kurssiin positiivisesti. Tiedeyhteisökin alkoi kiinnostua. Ks. Maria Nordin vapautumassa ”pannasta” – merkki paradigman muutoksesta.
Vuoden takainen kohu osoitti, että Eroon oireista -menetelmässä täytyy olla jotakin hyvin arvokasta, sellaista jota aikaisemmin ei oikein ole osattu pitää tärkeänä.
Miksi verkkokurssia vastustettiin?
Mutta miksi erityisesti muutama lääkäri populistiskeptikkojoukon tukemana niin kiivaasti vastusti Maria Nordin kurssia ja löysi siitä ”mahdollisia vaaroja joillekin mahdollisille ihmisille joissakin mahdollisissa tilanteissa” (joita media paisutellen ja yleistäen levitteli kansalle)? Näin synnytettiin mielikuva Maria Nordinista rahanahneena noitana, joka (“tuo paha”) tulisi tuomita. Tämä on hyvin erikoista, sillä verkkokurssi ei, kuten ei kirjakaan, ole eikä se väitä olevansa lääketieteellinen eikä väitä parantavansa ketään sairauksista. Se ei tarjoa pähkinöitä allergiselle lapselle!
Eräät kovaäänisimmät jopa vaativat verkkokurssin (johon kirja perustuu) kieltämistä vaarallisena. Tähän Maria Nordin itse vastaa tuoreessa blogijutussaan: “Tukesin selvityskin tehtailtiin ilmiantokampanjalla, jossa kurssiin täysin perehtymättömät kantelivat sisällöstä ja kertoivat huolestaan. Kukaan menetelmää harjoittanut ei ole tehnyt ilmoituksia tai kokenut vaaraa menetelmän takia.” Toive vuoteen 2021.
Viranomaisen turvalliseksi arvioiman kurssin haukkuminen vaaralliseksi ja sensurointivaatimus sen oletetun vaarallisuuden vuoksi johtunevat muista kuin kurssin (tai marraskuussa julkaistun kirjan) muotoon tai sisältöön liittyvistä tekijöistä.
Saattaa olla, että kieltovaatimuksen esittäjä on joutunut median sumutuksen kohteeksi. Voi olla, että hän ei ole itse tutustunut kurssiaineistoon (tai kirjaan) ja siksi vaati kieltoa vain huhupuheiden perusteella. Toinen mahdollinen syy voi olla se, että asianomainen ei hyväksy ihmiskäsitystä, jossa mielen ajatellaan voivan vaikuttaa kehollisiin ja psyykkisiin toimintoihin. Juuri tästä Maria Nordinin menetelmässä nimenomaan on kyse. Jälkimmäiseen syyhyn eli ihmiskäsityksen ”uutuuteen” voi liittyä pelkoa siitä, että oma ihmiskäsitys ja maailmankuva saattaisivatkin ehkä olla vanhentuneita ja todellisuutta vastaamattomia. Pelko herättää monesti puolustautumisen tarpeen, ja joskus puolustautuminen ilmenee myös hyökkäyksenä.
Uusi herättää vastustusta
Tulee mieleen, että maailmankuvan eroavaisuudet voisivat olla kielto- ja sensuurimentaliteetin taustalla. Lääkäreiden ammattikunta on koulutettu pääasiassa biolääketieteelliseen ajatteluun ja toimintaan. Ammattikunta on hyvin vaikutusvaltainen yhteiskunnassa. Vaikutusvalta ulottuu paljon laajemmalle kuin lääketieteellisiin kysymyksiin.
Eroon oireista -verkkokurssia pidettiin ehkä ei-toivottavana siksi, että Maria Nordin oli ehtinyt kehittää metodinsa ennen lääkäriyhteisöä ja ennen kuin suomalainen tiedeyhteisö ehti edes kiinnostua aiheesta. Se saattaa harmittaa. Tai sitten uudenlaista maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä ei haluta omaksua, vaan halutaan pysyä tutussa biolääketieteen parannusparadigmassa.
Onko mieli sitä, mitä aivot tekevät, vai tekevätkö aivot sen, mitä mieli käskee? (Tuntematon ajattelija)
Harmistusta saattaa aiheuttaa myös kirjan kirjoittajan koulutus. Hän on arkkitehti. Ajatellaan ehkä, että ei arkkitehti voi coachata, valmentaa ja opastaa terveysasioissa. Kuitenkaan terveyttä ja hoitamista ei ole monopolisoitu yhteiskunnassamme millekään ammattiryhmälle. Vaikeaa se olisikin, koska suurimman osan vaivoistaan ihmiset hoitavat omatoimisesti ja lähipiirissään, ilman ammattiapua.
Kurssista etsittiin puutteita ja vikoja, vaikka se ei väittänyt eikä kirjakaan väitä parantavansa sairauksia lääketieteellisten hoitojen tapaan. Kirjan ja kurssin suhtautuminen oireisiin ei nimittäin perustu biolääketieteen parannusparadigmaan, jossa lähtöajatus (yksinkertaistetusti esitettynä) on, että yhtä diagnosoitua sairautta hoidetaan yhdellä tai useammalla spesifillä, biolääketieteen metodein tutkitulla hoitomenetelmällä. Jos tutkimustuloksia ei ole, niin voidaan hoitaa kokeellisin menetelmin (joissakin tapauksissa).
Vakavien sairauksien lääketieteellisiä, kuten kirurgisia menetelmiä ja lääkehoitoja ei ole järkevää verrata kehomieli-menetelmiin, joiden tavoitteena on kokonaisvaltainen kehoon ja mieleen samanaikaisesti vaikuttaminen pyrkimyksenä esimerkiksi tasapainottaminen, stressin vähentäminen tai neuroplastinen muokkaus, joihin Maria Nordinin kehittämä metodi juuri pyrkii.
On selkeä kategoriavirhe rinnastaa keskenään asioita tai ilmiöitä, jotka eivät tosiasiallisesti ole rinnastettavissa toisiinsa. Kategoriavirhe ei kuitenkaan ole, kuten eivät monet muutkaan asiat elämässämme, ” joko tai”- kysymyksiä, vaan kehomieli-hoitojen ja biolääketieteellisten hoitojen välillä on liukumaa. On olemassa enemmän tai vähemmän kehomielen kokonaisuuteen vaikuttavia auttamisen tapoja ja enemmän tai vähemmän biolääketieteellisen kehon toimintaan ja teoriaan niveltyviä hoitotapoja.
Syytä vastakkainasetteluun lääkärikunnan tarjoamien palvelujen ja kehomieli-metodien, kuten Eroon oireista-metodin välillä ei ole. Kummallakin on paikkansa.
Teorian ja käytännön ongelmia
Eroon oireista kirjan puute on mielestäni se, että menetelmän teoreettinen ja tutkimustausta on esitelty hatarasti. Joissakin kohdissa on annettu lähdeviitteet, toisissa ei. Tämä on ymmärrettävää, sillä kyseessä ei ole tiedekirja, jossa lähdeviitteet on oltava kohdallaan. Kuitenkin, koska menetelmästä on ristiriitaisia käsityksiä, kirjoittajan olisi ollut syytä paneutua huolellisemmin lähdeviitteiden käyttöön. Lähdeviitteiden käyttö on sekavaa.
Lisäksi mielestäni muutamassa kohdassa kirjoittaja ampuu yli ja oikoo mutkat suoriksi kirjoittamalla esimerkiksi solujen pelon tilasta. Minun on vaikea niellä myöskään väitettä (joka nojaa biologi Bruce Liptonin ajatuksiin):
Rakkaus saa solun hakeutumaan mahdollisuuksien äärelle, avautumaan, lisääntymään, kommunikoimaan, kasvamaan ja paranemaan. Kun solu tulkitsee uhkaa, se on puolustautumisen tilassa. Silloin sitä ohjaa pelko, elämää suojeleva voima. Pelko saa solun sulkeutumaan, vetäytymään, puolustautumaan, suojautumaan. (Nordin 2020, 94)
Periaatteessa ymmärrän kyllä, että jos maailma/kaikkeus tulkitaan esimerkiksi laaja-alaisen ajattelijan, Ken Wilberin, hahmotelmien mukaisesti holografisena ilmiönä, jossa sekä valtavan suuret että äärimmäisen pienet yksiköt noudattavat maailmankaikkeuden samaa rakennetta ja logiikkaa, niin voidaan toki ajatella solunkin jollakin tavalla rakastavan. Rakkauden ja myötätunnon ilmenemistä kehollisesti voidaan tutkia, Turun yliopistossa näin on tehtykin. Ks. Kokemusmaailman kartta ja kuva alla.
KUVA: Lauri Nummenmaan tutkimusprojektin kuvasta otettu fragmentti.
Sen sijaan en tiedä, että rakkauden vaikutusta solutasolla olisi jossain tutkittu. Jos joku tietää, niin olisitko ystävällinen ja vinkkaisit lähteen.
Solupuhe kirjassa on nähdäkseni enemmänkin filosofista pohdintaa, joka on tuotu hyvin esiin ja vaikuttaa järkevältä. Konkreettisessa todellisuudessa “solun rakkauden” määrää, laatua ja vaikutuksia ainakaan nykytutkimuksen metodeilla taitaa kuitenkin olla mahdotonta mitata ja selvittää.
Eiköhän Eroon oireista -menetelmän hyödyllisyyden osoittamiseksi riittäisi suuren käyttäjämäärän kokemusvaikutusten tieteellinen tutkimus eli sen selvittäminen, mitä muutoksia osallistujissa tapahtuu kurssin kuluessa. Totta kai biologisiakin muutosmittareita lähtötilanteesta kurssin päättymistilanteeseen voidaan käyttää ja voidaan verrata kurssin tuloksia joidenkin muiden valmennusten tai hoitojen tuottamiin tuloksiin. Tällaiset tutkimushankkeet ovat kylläkin aika kalliita. Mistä löytyisi Suomessa näin laajaan hankkeeseen varat?
Oma apu ja itsehoito
Oma apu ja itsehoito nousevat Eroon oireista -kirjan ydinteemoiksi. Kirjoittaja tarjoaa lukijalle kehomielellisen metodin vahvistamaan itsetuntemusta ja -luottamusta, myönteistä asennoitumista, rakkaudellisuutta ja kiitollisuuden voimaa. Näiden ehdotetaan vaikuttavan monien oireiden lievenemiseen tai häviämiseen.
Maria Nordinin metodi nojaa hänen omiin paranemiskokemuksiinsa sekä tutkimustietoon. Kirjan menetelmää on siis aikaisemmin opetettu verkkokurssilla. Kirjoitin tästä lokakuussa 2019 Terveydenhuolto tarvitsee kipeästi marianordineita.
Terveyden edistämisen yksi tärkeimmistä periaatteista yksilötasolla on se, että ihminen ottaa vastuuta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Tämän vahvistamiseksi kouluissa opetetaan terveystietoa. Terveyskasvatus ja terveyden edistäminen ovat yliopistollisia oppiaineita. Viranomaiset antavat ravitsemus- ja liikuntasuosituksia ja monipuolista terveystietoa pyritään levittämään mm. median välityksellä kansalaisille.
Maria Nordinin teos pyrkii, kuten samanniminen verkkokurssikin, maksimoimaan positiivisten kokemusten voiman (olivat ne plasebovaikutusta tai jotakin vielä määrittämätöntä) sekä mielikuvien ja kehorituaalien yhteisvaikutukset oireiden lievityksessä – puuttumatta lääketieteelliseen hoitoon. Kirjassa kannustetaan moneen kertaan ottamaan aina tarvittaessa yhteyttä lääkäriin, joka tietysti onkin diagnosoitujen sairauksien ehdottomasti paras asiantuntija.
Teoksessa mainitaan useaan otteeseen, että metodi ei ole lääketieteellinen ja se ei korvaa terveydenhuollon palveluja eikä suosittele lääketieteellisen hoidon sivuuttamista. Siinä, kuten ei verkkokurssissakaan, ole mitään lukijalle/osallistujalle vaarallista, kun tämä noudattaa annettuja ohjeita.
Päinvastoin, kirja kuten kurssikin saattavat auttaa monia ihmisiä sellaisissa ongelmissa ja oireissa, joihin he eivät ole muualta saaneet apua. Kurssi ja kirja edustavat uudenlaista terveyden edistämistä. Sata vuotta sitten terveysneuvonnastakin kiisteltiin, oikein käräjillä. Ks. Maalin ja Maria terveyttä edistämässä – ja syytettyinä. Onneksi ei enää vuonna 2021.
Entäpä oman harjoitteluni jatko? Aion mennä huomennakin metsään.
Se on sitä ehdollistamista positiiviseen ajatteluun. Monet on ehdollistuneet epäluuloisuuteen jo varhain elämässään, siitä eroon pääseminen vaatii sitkeää työtä. Vanhat ajatusmallit on korvattava uusilla. Tyhjiö on aina täytettävä. Propagandassa käytetään toistamista, se on tunnettu ilmiö.
Miri, niin, ehdollistuminen tai ehkä ennemminkin rutinoituminen myönteisyyteen tuottaa varmasti vähemmän haitallista stressiä kuin negatiiviset rutiinit.
Kiitos. Kuten kirjassa kerron, tässä yhteydessä Rakkaudella en tarkoita ”rakkautta”. Tässä yhteydessä tarkoitan rakkaudella elämää ohjaava voimaa.
Tämä näkökanta puolestaan kumpuaa siitä että näen että tosiolevainen on tietoisuus. Tietoisuudesta kumpuaa materia, kemia ja biologia. Eli Rakkaus on tietoisuuden osa, joka ylläpitää ja edistää elämää. Ja ”pelko” tietoisuuden osa joka suojelee elämää.
Kannattaa lukea tri. Blomqvistin Hypertodellisuus. Siinä on tämä todellisuuskäsitys hyvin avattu.
Maria, kiitos kommentista. Kahden erilaisen fyysikon, Johanna Blomqvistin ja Kari Enqvistin kirjat ovat juuri luettavana.
Tietääkseni kiitollisuusharjoituksia tehdään erilaisten kurssien ja itsehoidon yhteydessä. En pysty nyt tarkentamaan missä mutta sellaisia on näkynyt. Muistaakseni jotkut kehottavat kirjoittamaan päivittäin kiitollisuudenaiheet vihkoon. Kunpa ihmiset tekisivät niin ja huomaisivat, että itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat eivät välttämättä ole sitä, ja että niistäkin voi olla kiitollinen. Erityisesti korona-aikaan on ilmennyt paljon tyytymättömyyttä siihen, miten asioita on hoidettu ja miten elämä on rajoittunut aikaisemmasta. Myös ns hyvinvointiskenessä on kylvetty negatiivisuutta, josta ainakin osa on sellaista, mitä itse sanon hyväosaisten kitinäksi. Tuntuu ikäänkuin ajateltavan, että yhteiskunta olisi jokin erillinen rakenne, jolle kansalaiset voivat vain esittää omia vaatimuksiaan ja kritiikkiään, mutta heidän ei tarvitse toimia, koska yhteiskunnan kuuluu hoitaa asiat kuntoon. Mieluummin ajattelen, että me kaikki olemme yhteiskunta, jossa ihan tavallisilla ihmisillä on paljon toimintamahdollisuuksia päättäjiin vaikuttamisesta vapaaehtoistyöhön. Kun kirjoitin tästä aiheesta erään terveysvaikuttajan fb-ryhmässä, minut suljettiin ryhmästä ulos. Yritin saada tätä vaikuttajaa luomaan toiveikasta ja kiitollistakin ilmapiiriä, ottamaan aktiivisen otteen ja keksimään hyviä toimintatapoja sen kitinän ja arvostelun sijaan, mutta en saanut ainuttakaan vastausta.
Seija, hyväosaisten kitinän tunnistan, myös itsessäni toisinaan. Kiitollisuusharjoutuksia on tosiaan monenlaisia eikä Maria Nordinin metodi ole ainoa.
Mari Nordin selostaa itse oman teoriansa tausta-ajattelua tässä blogisjutussaan: https://marianordin.blog/2021/01/11/puolustusjarjestelman-virhetulkinnat-sairauksien-takana/
Valitettavaa valetieto ja propagandaa taas kerran. Nordin teki kurssin ja sen oheismateriaaliin muutoksia, joiden perusteella, erittäin korkean kynnyksen takana oleva Tukesin puuttuminen voitiin jättää kiellon sijaan uhkasakkoon https://yle.fi/uutiset/3-11059397
Tukes ei ole julistanut kurssia turvalliseksi toisin kuin Pauliina Arva väittää. Tukesilla ei olisi siihen edes toimivaltaa. Tällä hetkellä, ainakaan nykyisillä tiedoilla, kuluttajaturvallisuuslain kynnys puuttua lähtökohtaiseen vapaaseen elinkeinonharjoittamiseen ei täyty. Tukesin puuttuminen kurssiin ml. oheismateriaali oli harvinaista. Siihen oletettavasti oli selvät ja painavat perusteet.
Ei edes tieteeseen perustuvalle kurssille voi hakea Tukesin “turvallisuustodistusta”. Se vain ei ole mahdollista.
Ismo, ole hyvä ja pysy faktoissa, kiitos. Kirjoitin jutussani näin: “Väite nojasi oletuksiin, ei todelliseen kurssimateriaaliin. Jos todellista vaaraa olisi havaittu, Tukes tutkintansa päätteeksi olisi tietysti kieltänyt kurssin tai vaatinut siihen muutoksia. Uhkauksen suuruudella (100 000 euroa) rakennettiin julkisuudessa kollektiivista mielikuvaa, että kyseessä täytyy olla vaarallinen puoskarikurssi.
Tosiasiassa Tukes totesi kurssin turvalliseksi, eikä siihen tehty mitään muutoksia Tukesin arvioinnin jälkeen. Kurssin markkinointiaineistoksi luokiteltu somepostaus poistettiin. Lopputulema on, että näin pienestä ja yksinkertaisesta asiasta Maria Nordinin verkkokurssin ympärillä nousi kova älämölö. Äänekkäimpiä mölisijöitä olivat populistiskeptikot.”
Olen itse tutustunut ko. kurssimateriaaliin. Oletko sinä? Mitä tarkoitat OLETETTAVASTI selvillä ja painavilla perusteilla? Kenen oletuksiin viittaat? Miten oletettu voi olla selvä ja painava?
Muutan heti käsitykseni Eroon oireista -kurssista ja kirjasta, jos perustelet käsitykseni muutoksen tarpeen järjellisesti. Olen myös tutustunut Tukesin virallisiin asiakirjoihin.
En salli, että aiheettomasti syytät kirjoitustani valetiedon levittämiseksi. Pidän väitettäsi perättömänä ja syytöstäsi henkilökohtaisesti erittäin loukkaavana. “Taas kerran” -kommentillasi vihjaat, että muuallakin olisin muka levittänyt valetietoa, jota en koskaan enkä missään ole tehnyt. Ymmärtänet, että näin en salli sinun toimivan.
Ilmoitan sinulle tässä, että poistan julkaisusi vuorokauden kuluttua, jos et pätevällä, uskottavalla ja kohteliaalla tavalla perustele väitteitäsi, jotka ovat mielestäni virheellisiä ja törkeitä. Asiallinen ja faktoihin nojaava keskustelu tässä blogissa on tervetullutta, mutta ei epäkohtelias ja loukkaava asiattomuus. Erimieltä voi olla, mutta mielipiteet on perusteltava. Pelkkää sivusta huutelua en salli.
Siksi pyydän sinua ystävällisesti tarkentamaan, miten perustelet, että yllä sanomani (sitaattini) on valetietoa ja propagandaa. Muistutan, että viitaukset mediajuttuihin eivät ole pätevä perustelu näin vakavissa syytöksissä.
Esimerkiksi tämä on selvää valetietoa: “Tosiasiassa Tukes totesi kurssin turvalliseksi, eikä siihen tehty mitään muutoksia Tukesin arvioinnin jälkeen.” Tukes ei todennut kurssia turvalliseksi, vaan lähtökohtainen hömppäkin on elinkeinovapauden perusteella sallittua, jos se ei ole riittävän selvästi vaarallista. Tarkennan siis sen verran, että koko kirjoituksesi ei ollut minunkaan mielestä väärin, mutta tuo on selvästi perätön väite. Lisäksi kurssin ja sen markkinoinnin erottaminen on selvästi virheellistä.
Sen sijaan nykylainsäädäntö ei mahdollista (eikä ehkä pidäkään) puuttumista selvästi hömpään (minusta ja monen muun mielestä puuttumista). Riittää kun kurssissa tai sen markkinoinnissa ei esitetä potentiaalisesti vaarallisia väitteitä. On sentään olemassa tärkeämpiäkin asioita kuten mm. sanan- ja elinkeinonvapaus.
Kiitos vastauksestasi ja tarkennuksesta. Minusta näyttää siltä, että nojaat mielipiteesi johonkin auktoriteettiin ja että et ole itse tutustunut Maria Nordinin kurssin sisältöön etkä Tukesin asiakirjoihin. Kurssin ympärillä käyty some- ja mediapöhinä ei ole pätevä tietolähde sille, että väität minun levittävän valetietoa.
Korjaan alla virheelliseen väitteeseesi (joka on valetietoa), että Tukes ei todennut kurssia turvalliseksi.
Sanot: ”Esimerkiksi tämä on selvää valetietoa” ja viittaat minun sanomaan: ”Tosiasiassa Tukes totesi kurssin turvalliseksi, eikä siihen tehty mitään muutoksia Tukesin arvioinnin jälkeen.”. Sitten väität edelleen, että ”Tukes ei todennut kurssia turvalliseksi, vaan lähtökohtainen hömppäkin on elinkeinovapauden perusteella sallittua, jos se ei ole riittävän selvästi vaarallista.” Väität siis että Tukes ei todennut kurssia turvalliseksi (lauseesi 1.osa) ja sitten lauseesi 2.osassa annat oman tulkintasi syistä eli mielestäsi kyse on ”lähtökohtaisesta hömpästä”, joka ”ei ole riittävän selvästi vaarallista” ja siksi on ”elinkeinovapauden perusteella sallittua”.
Tukesin päätöksessä 4.11.2019 koskien palvelun Eroon oireista (Free to Heal) turvallisuutta todetaan: ”Kuulemisen perusteella tehtyjen toimenpiteiden johdosta Tukes katsoo, että lainsäädännön minimivaatimukset täyttyvät.”
Kuluttajaturvallisuuslain 22.7.2011/920 10 §:ssä ”Vaarallinen ja turvallinen kulutustavara ja kuluttajapalvelu” määritellään, mikä on terveydelle vaarallista ja todetaan: ”Kulutustavaraa tai kuluttajapalvelua, joka ei ole 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallinen, pidetään TURVALLISENA” (versaali minun) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110920
Toisin sanoen Eroon oireista (Free to Heal) -verkkokurssi ei ole Kuluttajaturvallisuuslain 22.7.2011/920 10 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallinen, joten sitä pidetään TURVALLISENA. Väittämäni ei siis ole valetietoa, vaan totta.
Toivoisin asiallista ja faktapohjaista keskustelua. Sanan- ja elinkeinonavapaus ovat perusoikeuksia. Turvallisuus on erittäin tärkeä asia.
”Kuulemisen perusteella tehtyjen toimenpiteiden johdosta Tukes katsoo, että lainsäädännön minimivaatimukset täyttyvät.”
Tämä on olennaista. Toimenpiteiden (huom. monikko) jälkeen siihen ei voida nykylainsäädännön perusteella puuttua, sillä se täyttää lainsäädännön MINIMIVAATIMUKSET. Toki Tukesin ylitarkastaja totesi asiasta haasteltaessa, että olisi hyvä, jos Tukesin toimivaltaa lisättäisiin.
Jos puutteet ei olisi olleet vakavia 1) TUKES ei olisi puuttunut ja 2) asettanut 100 000 euron uhkasakkoa.
Tukes ei myönnä hyville eikä huonoille kursseille mitään turvallisuussertifikaatteja.
Ei kukaan Tukesilta sertifikaatteja hae, tietenkään.Sehän on tuoteturvallisuusvirasto! Sellaisena, tuotteiden turvallisuutta valvovana viranonaisena ja sen omien sääntöjen mukaan Eroon oireista -kurssi on todettu turvalliseksi. Tämä on fakta.
Muu on populistista spekulaatiota, johon en osallistu.
Esimerkiksi tästä löytyy faktapohjaista tietoa, jossa on referoitu Tukesin päätöstä eikä vääristelty sitä: https://blogit.ts.fi/terveys-tiede/oman-itsen-loytaminen-ylen-perjantai-ohjelmassa. Viittaan siis ainoastaan siihen osaan, jossa on viitattu suoraan Tukesin päätökseen.
Huomaatko, että väite “yhden sitaatin poistamisesta” on perätön.
Ismo, ei löydy linkkaamastasi liitteestä faktapohjaista tietoa, vaan mielipiteitä. Sitä paitsi Turun Sanomien blogisti on tässä asiassa jäävi. Hänellä on oma lehmä ojassa. Kuten aikaisemmin totesin, media (mukaan lukien blogit) ei ole pätevä perustelu väitteelle, että Eroon oireista -kurssi olisi tai olisi joskus ollut tai voisi olla osallistujille vaarallinen. Blogeissa esitettään käsityksiä ja raportoidaan (toivottavasti) faktatietoa. Minä olen kertonut Tukesin päätöksestä.
Huomaatko, että kirjoittamani “Tosiasiassa Tukes totesi kurssin turvalliseksi, eikä siihen tehty mitään muutoksia Tukesin arvioinnin jälkeen. Kurssin markkinointiaineistoksi luokiteltu somepostaus poistettiin.” ei ole, kuten väität perätön, vaan totta.
Se mitä kurssimateriaalissa tai myyntimateriaalissa on konkreettisesti, tosiasiallisesti muutettu, ei millään tavalla selviä/aukene Turun Sanomien blogistin mielipidekirjoituksesta. Maria Nordinilla on tästä asiasta aivan eri mielipide kuin Turun Sanomien blogistilla. On siis KAKSI eriävää mielipidettä tästä asiasta. Kumpikin mielipiteen esittäjä on omasta mielestään oikeassa.
Lopputulema kuitenkin on, että Tukes on päätöksessään todennut kurssin turvalliseksi. En lähde keskustelemaan siitä, mitä kurssissa on tai ei ole muutettu, miksi ja milloin ennen Tukesin julkaisemaa päätöstä (kurssin turvallisuudesta) pelkästään mediatekstien perusteella. Tukesin asiakirjojen mukaan kurssi todettiin turvalliseksi kuulemisen jälkeen. Muistutan, että sinä olet julkisesti syyttänyt minua asiattomasti valetiedon levittämisestä, jota pidän erittäin vakavana loukkauksena. Ryhdyn toimenpiteisiin, jos jatkat tällaisia syytöksiä.
Antamasi linkin kaksi viimeistä kommenttia kuvaavat hyvin sitä, että kyseessä on selkeästi näkökulmaero (maailmankuvan, ihmiskuvan, paradigman tai teoreettisen katsannon ero TS-blogistin ja Maria Nordinin välillä). Näkökulmaeroista voidaan keskustella vain, jos kukin keskustelija vastaa asiallisiin kysymyksiin asiallisesti.
Näkökulmaeroja osoittaa havainnollisesti noissa kahdessa viimeisessä TS-blogistin kommenttiketjun kommentissa se, että kun blogistilta kysytään asiallisia ja asiaan tiiviisti liittyviä kysymyksiä, hän ei vastaa niihin millään tavalla, vaan viittaa yleisesti aiempiin omiin kirjoituksiinsa (!!) ja siirtää keskustelun toisaalle. Tämä juuri heijastaa maailmankuvaeroja ja poteroitumista. Keskustelua ei voi syntyä tuolla tavoin.
Totean vielä, että lopputulema on, että Tukes on päätöksessään todennut Eroon oireista -kurssin turvalliseksi viime syksynä.