Terveydenhuolto tarvitsee kipeästi marianordineita

Maria Nordin tuli vastaan metsässä. Kun pimeä aika koitti, metsäkävelykin muuttui.

Menen metsään. Hidastun ja rauhoitun. Sammutan taskulampun ja mäntyyn nojaten tuijotan viisasta kuusta, jonka oksat piirtyvät hämyisinä tummaa taustaa vasten. Ajattelematta mitään hengitän tihkuista, mutta raikasta lokakuun ilmaa.  Mutta kuvia ja mielteitä virtaa silti päässäni.

Maria Nordin astelee mielikuvassani minua vastaan. En ole häntä koskaan tavannut, mutta mediakohusta tunnen tämän 36-vuotiaan arkkitehdin ja perheenäidin. Herää kysymys: Miksi valtava kohu?

Kotiin palattuani päätän ottaa  selvää.

Maria Nordin  käynnisti keväällä 2019 netissä valmennuskurssin ”Eroon oireista”.

Kurssi nostatti äskettäin mediassa kohun. Joku oli jopa tehnyt siitä tutkintapyynnön uumoillen kurssin olevan huijausta ja jopa vaarallinen.

Ymmärtääkseni, mistä on kyse, luin Suomen Kuvalehdessä 4.10.2019 julkaistun neljän aukeaman jutun, joka ironiseen sävyyn kyseenalaistaa kurssin teoreettisen taustan ja ennen kaikkea valmentajan pätevyyden. Kiitä tai kärsi.< Jutusta jäi tympeä maku.

Luin Iltalehden sensaatiohenkisen, 7.10.2019 julkaistun jutun, jonka otsikko pelottelee: ”Maria Nordin lupaa hengenvaarallisen allergian voivan parantua ajattelun voimalla – Lääkäri: ”Absurdia, virheellistä ja vaarallista”.

Luin Mediuutisissa 11.10.2019 julkaistun kirjoituksen Marianordinit osuvat kohtaan, johon me lääkärit emme osu.

Luin Maria Nordinin  15.10.2019 julkaistun vastauksen Iltalehden hänestä kirjottamaan juttuun (tästä linkistä pääsee myös Iltalehden alkuperäiseen 7.10. 2019 juttuun).  Maria Nordinin vastine Iltalehden juttuun

Hämmentävää.

Mietin, onkohan nyt kärpäsestä tehty härkänen. Väittääkö valmentaja tosiaan hengenvaarallisen taudin parantuvan ajattelun voimalla?

Ei auta muu kuin mennä itse kurssille ja tutustua aineistoon.

Katsoin kaikki kurssin videot. Niistä opin, että Maria Nordin kärsi lapsuudessaan ja vielä aikuisenakin useista oireista ja vaivoista, jotka hän onnistui pitkään itsensä kanssa työskennellen voittamaan kehittämällään valmennusmenetelmällä. Siksi hän päätti panna hyvän kiertämään.

Väitteet, että kurssi antaisi katteettomia lupauksia eivät pidä paikkaansa. Kurssi ei lupaa parannusta sairauksista eikä varmaa oireiden häviämistä. Se tarjoaa apua niille, jotka haluavat auttaa itseään.  Se tähdentää, että kurssi vaatii onnistuakseen osallistujan omaa panosta ja työskentelyä ja painottaa, että lääkärin hoitoa ei saa sivuuttaa. Harjoituksia on tehtävä säännöllisesti jotta ne auttaisivat.

Neuroplastisuudesta, johon Maria Nordin kurssillaan viittaa,  on runsaasti tutkimustietoa. Se osoittaa esimerkiksi pitkäaikaisen meditaation hyödyllisiä vaikutuksia harjoittajansa elämässä. Meditaatio eli tietynlainen mielen harjoitus synnyttää myös fysiologisia muutoksia aivojen tiloissa. Stressi- ja rauhoittumisreaktioita voi myös kuvata neuroplastisuuden käsitteistön avulla. Ihmisen hermosto voi oppia reagoimaan automaatin tavoin ja tuottaa näin ihmiselle erilaisia oireita.

Neuroplastisuuden ilmiöön liittyvät myös plasebo- ja nosebovaikutukset, (parantavat ja pahentavat vaikutukset) joissa erilaiset kokemukset, odotukset, mielikuvat jne. (myönteiset tai kielteiset) heijastuvat terveyden ja paranemisen kokemuksellisissa ja fysiologisissa mittauksissa. Plaseboa ilmiönä on tutkittu paljon ja paljon enemmän kuin noseboa, mutta kumpikin on tärkeä.

Kaiken kaikkiaan kokemuksellisuus osana paranemisprosessia on Maria Nordinin valmennuksen  ydinasia. Valmennus  painottaa positiivisen kokemuksen voimaa ja sen kehomielellistä vaikutusta oireiden vähenemisessä. (Myös negatiivisten kokemusten synnyttäminen tai rakentaminen (nosebo) vaikuttavat ihmiseen, mutta kielteisesti ja sitä ”Eroon oireista” -kurssi pyrkii välttämään).

Kokemuksellisuuden merkitys parantamisessa ja paranemisessa on valtavirtaterveystieteiden ja valtavirtalääketieteen näkökulmasta sen verran uusi asia, että se saattaa synnyttää pelkoa (”Eikö pelkkä biologinen mittaaminen ja arviointi riitäkään määrittämään sairautta/paranemista?”) ja  herättää hämmennystä (”Pitäisikö ihmisten kokemukset, joita on biolääketieteessä  totuttu pitämään kohtalaisen epäluotettavina plaseboon liittyvinä asioina,  oikeasti ottaa huomioon parannustyön tuloksellisuutta arvioitaessa ja hoitamisen tieteellisessä tutkimuksessa”?)

Pelko ja hämmennyt johtavat puolustukseen ja ylilyönteihin. Näin tulkitsen ”Eroon oireista” -kurssista syntyneen mediakohun.

Maria Nordinin kurssi on sellaista terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, joka edellyttää ihmisen (kurssille osallistujan) omaa  aktiivisuutta. Se on siis kärsivän ihmisen auttamista auttamaan itseään. Ei tuoda pöytään valmista kalaa, vaan annetaan onki, jolla onkia ahven, kuha tai hauki.

Kaikille tällainen metodi ei sovi. Eikä se kaikille auta, vaikka toimisi kuinka aktiivisesti ja tekisi annetut harjoitukset. Mikään auttamismenetelmä ei ole absoluuttisen ”varma”. Terveydessä, sairaudessa ja oireissa on paljon tuntematonta ja selittämätöntä.

Marianordinit terveydenhuoltoon!

Terveydenhuollossa jopa kahdella kolmasosalla oireiden on arvioitu jäävän selittämättömiksi. Arviot toiminnallisista oireista ja oireyhtymistä vaihtelevat väestössä 4–30 prosentin ja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilailla 10–50 prosentin välillä. Toiminnallisten häiriöiden aiheuttama kuorma on huomatta sekä yksilölle hyvinvoinnin heikkenemisenä, toiminta- ja työkyvyn alentumisena että terveydenhuoltojärjestelmälle palveluiden runsaana käyttönä. (Selinheimo ym 2019)

Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää panostamista ehkäisevään terveydenhuoltoon ja tehokkaaseen oireiden lievitykseen.

”Eroon oireista” -kurssi pyrkii juuri maksimoimaan positiivisen kokemusvaikutuksen (oli se sitten plasebovaikutusta tai jotakin vielä määrittämätöntä) oireiden lievityksessä  puuttumatta lääketieteelliseen hoitoon. Samalla kurssi kannustaa ihmistä ottamaan aina tarvittaessa yhteyttä lääkäriin, joka onkin diagnosoitujen sairauksien ehdottomasti paras asiantuntija.

Tällainen toiminta on hyvää terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Sitä pitäisi harjoittaa nykyistä huomattavasti laajemmin, myös yhteiskunnan tuella. Hyvä olisi ulottaa se terveydenhuoltoonkin auttamaan hankalista oireista kärsiviä. Samalla saattaisivat hoitokustannukset pienentyä, lääkkeiden käyttö vähentyä ja potilastyytyväisyys kasvaa. Onneksi asiaa on viimein ryhdytty vakavasti tutkimaankin (Jyväskylän yliopistossa).

Olisiko yhteiskunnassamme syytä ryhtyä keskustelemaan kokemusvaikutuksista laajemminkin? Pitäisikö lääkäreiden lisäksi muillakin ammattiryhmillä olla laillinen ja moraalinen oikeus ja velvollisuus(?) vahvistaa positiivista kokemusvaikutusta? Onko arkkitehdillä laillinen oikeus jakaa kanssaihmisilleen tukea harjoituksiin, jotka vahvistavat kärsivän asiakkaan myötätuntoa, kiitollisuutta  ja rakkaudellista suhtautumista omaa itseään kohtaan? Onko hänellä lupa vahvistaa asennetta, suhtautumista ja kokemusta, jotka tuottavat myönteistä, parantavaa kokemusvaikutusta?

Kysymyksiini vastaa osittain Mediuutisten kommentti, jossa oivaltavasti todetaan, että ”TÄSSÄ KOHDASSA kuvaan astuvat marianordinit”. (Ei kannata välittää siitä, että sanavalinta  ”marianordinit” on mahdollisesti tarkoitettu vähätteleväksi suhteessa lääketieteen ammattilaisiin. Ilman kätkettyä ironaa Mediuutiset olisi kirjoittanut: Tässä kohtaa kuvaan astuvat sellaiset auttajat kuin Maria Nordin)

Lainaan suoraan (kursiivi) Mediuutisten juttua:

Stressikoneiston pitkittynyt yliaktiivisuus ja reaktioherkkyys ovat monesti taustalla toiminnallisissa häiriöissä, joissa potilas kärsii selvistä oireista, vaikkei perusteellisissa tutkimuksissa löydy lääketieteellistä syytä, sanoo Työterveyslaitoksen ylilääkäri Markku Sainio.

– Stressimekanismien fysiologiset vasteet voivat olla yllättävän voimakkaita ja täysin pysäyttäviä. Ne voivat viedä potilaan pyörä­tuoliin tai aiheuttaa tajuttomuus­kohtauksia. Toiminnalliset häiriöt ovat vakavimmillaan yhtä vaikeita kuin vaikeat sairaudet.

Sainion mukaan oireiden taustalla ovat oirekierteen synnyttämät automatisoituneet reaktiot ja niitä tukeva narratiivi. Oireet merkitsevät uhkaa, ja keho ja aivot reagoivat sen mukaisesti.

Potilaan tulkinta siirtyy kehoon nosebo-mekanismien kautta. Sainion näkemykset perustuvat lukuisiin tutkimuksiin, esimerkiksi Manfred Schedlowskin katsaukseen (2015), johon on koottu noin sadan tutkimuksen tulokset.

Toiminnallisten häiriöiden hoidossa on Sainion mukaan ratkaisevaa saada potilaan oirekierre ja automatisoituneet reaktiot väistymään. Mutta miten?

Tässä kohdassa kuvaan astuvat marianordinit.

– Myönteisen ajattelun keinoja tarjoillessaan he osuvat juuri siihen kohtaan, mihin me lääkärit emme osu, Sainio sanoo.

Jotta potilaan stressikoneisto rauhoittuisi, tulkinta oireista ja palautumismahdollisuudesta tulisi saada toiveikkaaksi.

– Potilaan stressikoneisto ei rauhoitu, kun lääkäri määrää jatkuvasti uusia tutkimuksia epäillessään, että sieltä sittenkin löytyy jokin sairaus.

Kun tutkimuksissa ei löydy sairautta, saatetaan sanoa, että kyseessä ei ole sairaus, mutta palaa, jos oireet voimistuvat. Oireilevalle tämä merkitsee, että sinua ei vaivaa mikään.

Kun oireet eivät saa selitystä, on riski, että toiminnalliset oireistot voimistuvat. Tällaiset selvittelykierteet saattavat jatkua vuosikymmeniä.

– Kansainvälisten suositusten mukaan lääkäreiden pitää puheissa ja toimissa yrittää koko ajan minimoida nosebo-vaikutus ja maksimoida plasebo-vaikutus.

Ulkomailla on julkaistu ohjeita siitä, miten se tapahtuu.”

Ehkäpä Maria Nordinin omia kokemuksia ja hänen kurssilleen osallituvien palautteita voidaan hyödyntää ohjeiden laatimiseksi lääkäreille Suomessakin. Koska terveydenhuoltojärjestelmä reagoi joskus hitaanlaisesti, niin ulkopuolelta tulevaa oppia ja kokemuksia kannattaa ottaa kiitollisena vastaan. Kun on riittävästi avoimuutta, niin uudet, hyvät, systeemin ulkopuolella toimiviksi osoittautuvat käytännöt voidaan joustavasti integroida terveydenhuollon käytäntöihin.

Tulkitsen ”Eroon oireista” -kurssin myös kansalaisaktiivisuudeksi. Maria Nordin ei ole jäänyt uhriksi vuosikausia kärsimiensä oireiden ja lääkekuormien kanssa, vaan ryhtynyt auttamaan itseään. Ja sen jälkeen myös muita. Kurssin voi nähdä myös edustavan  tervettä skeptisyyttä terveydenhuoltojärjestelmän kuviteltua kaikkivoipaisuutta kohtaan ja tervettä kritiikkiä vallitsevan ”yksi näyttöön perustuva hoito yhteen spesifiin sairauteen” -hoitoajattelua kohtaan. ”Eroon oireista” -kurssi on uudenlaista ajattelua ja toimintaa.

Tai uudenlaista Suomessa. Muualla sitä on jo. Lääkäri Robin Youngson aloitti runsaat  15 vuotta sitten terveysaktivistina puolustamaan rakkaudellista ja sydämellistä parantamista. Omat kollegat kyllä aluksi arvostelivat ankarasti, mutta myöhemmin herui ymmärrystä ja tukea.

Maria Nordin keskustelee Robin Youngsonin kanssa

Robin Youngson talk Perfectly broken and ready to Heal

Viitteet

Selinheimo, S., Vuokko, A. & Juvonen-Posti, P.: Toiminnallisten häiriöiden kuntoutus. Kuntoutusta kehittämässä 7/2019. Kela.

Esimerkkejä tuoreimmista plasebo- ja nosebotutkimuksista: 

Altayar, O., Noureddin, N., Thanda Han, M. A., Murad, M. H., & Noureddin, M. (2019).
Fibrosis Changes in the Placebo Arm of NASH Clinical Trials. Clin Gastroenterol Hepatol, 17(11), 2387. doi:10.1016/j.cgh.2019.05.016
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/31543242

Amanzio, M., & Palermo, S. (2019).
Pain Anticipation and Nocebo-Related Responses: A Descriptive Mini-Review of Functional Neuroimaging Studies in Normal Subjects and Precious Hints on Pain Processing in the Context of Neurodegenerative Disorders. Front Pharmacol, 10, 969. doi:10.3389/fphar.2019.00969
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/31551779

Bernstein, M. H., Magill, M., Weiss, A. P., Kaptchuk, T. J., Blease, C., Kirsch, I., Rich, J. D., Becker, S. J., Mach, S., Beaudoin, F. L. (2019).
Are Conditioned Open Placebos Feasible as an Adjunctive Treatment to Opioids? Results from a Single-Group Dose-Extender Pilot Study with Acute Pain Patients. Psychother Psychosom, 1-3. doi:10.1159/000503038
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/31563914

Blease, C. R. (2019).
The role of placebos in family medicine: Implications of evidence and ethics for general practitioners. Aust J Gen Pract, 48(10), 700-705. doi:10.31128/AJGP-05-19-4939
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/31569323

Cai, L., & He, L. (2019).
Placebo effects and the molecular biological components involved. Gen Psychiatr, 32(5), e100089. doi:10.1136/gpsych-2019-100089
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/31552390

Colloca, L. (2019).
How do placebo effects and patient-clinician relationships influence behaviors and clinical outcomes? Pain Rep, 4(3), e758. doi:10.1097/PR9.0000000000000758
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/31583366

Ekblom, O. (2019).
Placebo “exercise drink” study provides a welcome wake-up call about the importance of rigorous research. Acta Paediatr. doi:10.1111/apa.15009
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/31577038

Artikkelikuvassa Maria Nordin (julkaistu hänen luvallaan).