Tuki- ja liikuntaelinten (TULE) vaivat ovat mielenterveysongelmien ohella yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy. Lisäksi nämä kaksi kietoutuvat toisiinsa, sillä ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, joka mielensä ja kehonsa välityksellä kiinnittyy tiiviisti ympäristöönsä.
Kun ihminen on kipeä, vaikka lääketieteellisin mittarein sairautta ei ole, puhutaan toiminnallisista häiriöistä. Silloin ei ole selvää, onko kivun ja vaivan syy potilaan mielessä vai kehossa vai molemmissa – tai ehkä stressaavassa ympäristössä.
Tällaiselle kehomielen kärsimykselle tarvitaan uusia auttamisen apuvälineitä, uusia avauksia.
Kalevalainen jäsenkorjaus on yksi mahdollinen terveydenhuollon avaus. Tosin menetelmä ei ole uusi, vaan se perustuu hyväksi koettuun kansanperinteeseen. Ajan myötä se on kehittynyt ammatilliseksi täydentäväksi hoitomuodoksi. Kalevalainen jäsenkorjaus vaikutta parantavasti ennen kaikkea kehoon, mitä todistaa muun muassa yli kymmenen vuoden takainen tutkimusnäyttö.
Perinteinen jäsenkorjaus on osoitettu vertailevissa kliinisissä kokeissa (Hemmilä 2004, Zaproudina 2007) sekä potilaita haastattelemalla ja havainnoimalla (Hernesniemi 1998, Hänninen ym. 2004) toimivaksi hoitomuodoksi kroonisten niskakipujen lievittäjänä. Jo 1980-luvulla tehtyjen selvitysten mukaan jäsenkorjaajien ja lääkäreiden yhteistyön TULE-vaivojen hoidossa on arveltu tuovan taloudellisia säästöjä (Hernesniemi 1989 a,b). Kooste tutkimuksista on luettavissa tuoreesta kirjasta Perinnehoitojen verhottu tieto.(Vertanen ym. 2017).
Välillisesti jäsenkorjauksen voisi olettaa vaikuttavan myös mielen hyvinvointiin juuri siitä syystä, että jos kehon ongelmat korjataan, korjaantuminen heijastuu mieleenkin. Tätä kannattaisi tutkia. Jäsenkorjaus saattaa osoittautua terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä hyödylliseksi ja taloudellisesti merkittäväksi keinoksi. Terveydenhuollossa ihmistä ei enää ymmärretäkään vain kehoksi ja siitä erilliseksi mieleksi. Mieli vaikuttaa koko ajan kehoon ja vastaavasti keho mieleen. Jäsenkorjauksessa asiakas rentoutuu ehkä myös psykofyysisestii, kun hoitajan lempeä asiantuntijankosketus vaikuttavaa parasympaattisen eli ”rauhoittumishermoston” kautta ja esimerkiksi oksitosiinin erittymisen myötä. Oksitosiini on rentoutumisen ja ”hyvän mielen hormoni”.
Näin ollen on täysin ymmärrettävää, että Tieteen tiedotus ry:n vuonna 2016 tekemän Tiedebarometrin mukaan kaksi viidestä (40 %) kyselyyn osallistuneesta yhtyy näkemykseen, jonka mukaan “ns. kansanparantajat omaavat tietoja ja taitoja joita lääketieteellä ei ole”. Asian kiistää kolmannes (34 %).
Kansalaiset ovat ehkä kokeneet tällaiset kansanomaisiksi mielletyt hoitomuodot ihmisläheisiksi ja itselleen hyödyllisiksi. He eivät pidä niitä tieteenvastaisina. Sitä paitsi kansanparantaja on ihminen, mutta lääketiede on ala tai instituutio. Jos tieteellisen tarkkoja ollaan, niin tiedebarometri-tutkimuksessa kansanparantajiin vertailemisen kohteena tulisivat olla lääkärit (siis ihmiset) instituution sijaan.
Kuitenkin, itse asia, kansanparannuksen suuri arvostus, tuosta tiedebarometrista kyllä selviää, mutta kysymys antaa väärän kuvan lääkärin työstä. Lääkäri on ammattihoitaja/parantaja, ei tiedemies, paitsi jos hän toimii kaksoisroolissa eli tutkijana ja käytännön lääkärinä. Silloin puhutaan lääkäri-tutkijasta.
Tiedebarometrin ongelma kaiken kaikkiaan on, että siinä ei eritelty, mitä kansanparanuksella tarkoitetaan, joten ei ole myöskään tietoa, kuinka vastaajat kansanparannuksen ovat ymmärtäneet. Käsitteet nimittäin muuttuvat koko ajan ja saavat historian kuluessa erilaisia sisällöllisiä merkityksiä. Joku voi käsittää hieronnankin kansanparannukseksi, puhumattakaan kiropraktiikasta. Sitähän on aikoinaan kutsuttu nikamanniksautukseksi. Nykyisin se on korkeakoulutuksen vaativa ammatti. Hieroja kuten kiropraktikkokin ovat Valviran hyväksymiä ammattinimikkeitä.
Miksi kalevalainen jäsenkorjaaja ei ole Valviran listoilla?
Usein väitetään, että terveydenhuoltoon kyllä otetaan järjestelmän ulkopuoliset, esimerkiksi perinnehoidot heti, kun niistä on olemassa tutkimusnäyttöä. Tämä yleisesti esitetty toteamus jää outoon valoon kalevalaisen jäsenkorjauksen ja monien muidenkin täydentävien hoitomuotojen suhteen, joiden hyödyistä on pätevää tieteellistä näyttöä.
Näyttö tai sen puute eivät näytä olevan niitä todellisia syitä, jotka jarruttavat päteviksi osoitettujen hoitojen hyväksyttävyyttä virallisessa järjestelmässä. Jos olisivat, niin kalevalainen jäsenkorjaus olisi jo aikoja sitten hyväksytty viralliseksi hoidoksi.
Mutta tilanne tietysti muuttuu, ehkä piankin, koska kansalaiset alkavat vaatia nykyistä monipuolisempaa hoitoa. Lääkkeitä ja leikkauksia ei enää nähdä parhaina keinoina ongelmiin, joiden luonnonmukaisemmasta ja pehmeämmästä hoidosta on saatu hyviä kokemuksia. Ekotietoisuuden lisääntyminen tulee muuttamaan myös vallitsevaa terveysajattelua.
Painava syy muutokseen on kansainvälinen tutkimusnäyttö, joka tavoittaa pikku hiljaa Suomenkin. Tietämys toiminnallisten häiriöiden hoitotutkimuksista, perinneparannustutkimuksesta ja täydentävien hoitojen tutkimuksesta lisääntyy riippumatta siitä, että meillä ei ole yhtään kansanomaisten hoitomuotojen, fysiatrian tai täydentävien hoitomuotojen professuuria eikä yhtään CAM (Complementary and Alternative Medicine) -tutkimuskeskusta. Naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa ja lukuisissa muissa maissa niitä on. Suomeen on tosin äskettäin perustettu Yhdistävä Lääketiede ry, jonka tarkoitus on edistää monimuotoisen, tutkimusnäyttöön perustuvan ja nykyistä potilaskeskeisemmän hoidon asiaa Suomessa.
Lisäksi yhä useampi lääkäri, hoitaja, fysioterapeutti, psykoterapeutti ja muu terveydenhuollon ammattilainen alkaa ymmärtää ja itse kokea, että nykyiset, viralliset hoitomenetelmät tarvitsevat rinnalleen uudenlaisia metodeja.
Erilaiset kokemukselliset hoidot (mindfulness, keho- ja taideterapiat, hypnoterapia, kosketus- ja mobilisaatiohoidot jne.) kuuluvat jo monen terveysammattilaisen työkalupakkiin tai he suosittelevat niitä asiakkailleen. (Kokemuksellisistä hoidoista järjestetään koulutustapahtuma 20.1.2018. Lisätietoja täältä: http://www.iloajatoivoa.fi/ ja https://www.facebook.com/iloajatoivoa/ ja https://uudistuva.com/rohkeasti-rajalla/
Alla (viitteiden jälkeen) on Päiviö Vertasen ja Osmo Hännisen kirjoitus Kalevalainen jäsenkorjaus on perinnettä ja nykyaikaa. Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu Täyentävät terveysnäkemykset -blogissa https://liinanblogicomblog.wordpress.com/?s=Kalevalainen
Viitteet
TV-ohjelma, jossa kuvataan, mitä jäsenkorjaaja tekee.
http://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/player/vod?assetId=8059670
Hemmilä HM. 2005. Bone setting for prolonged neck pain: a randomized clinical trial. J Manipulative Physiol Ther 2005;28:508-15.
Hernesniemi A. 1989b. Kansanparantajan ja lääkärin yhteistyökokeilu. Suomen Lääkärilehti 1989;44: 800-802.
Hernesniemi A. 1989a. Jäsenkorjaajien käyttämät selkävaivojen hoitomenetelmät Pohjanmaalla. Duodecim 1989;105:758-763.
Hernesniemi A. 1992. Meneillään olevaa tutkimusta: jäsenkorjaaja tutkimassa ja hoitamassa potilasta. Sosiaalilääk Aikak 1992;29:181-187.
Hänninen O, Räsänen V, Zaproudina N, ym. 2004.Tuki- ja Liikuntaelinkipujen perinnehoito vanhan kirjallisuuden ja tämän päivän havaintojen valossa. Hippokrates Suomen lääketieteen historian seuran vuosikirja 2004;21:13-26.
Tiedebarometri 2016. Tiedebarometri 2016. http://www.tieteentiedotus.fi/files/Tiedebarometri_2016.pdf
Zaproudina N, Hänninen O, Airaksinen O. 2007. Effectiveness of traditional bone setting in chronic neck pain: Randomized clinical trial. J Manipulat Physiol Therap 2007;30:432-437.
Vertanen P, Hänninen O, Piippo S, ym. 2017. Perinnehoitojen verhottu tieto. Kalevalainen kansanparannus –säätiö; 2017. https://www.adlibris.com/fi/kirja/perinnehoitojen-verhottu-tieto-9789529390151
Kalevalainen jäsenkorjaus on perinnettä ja nykyaikaa
Kirjoittajat: Päiviö Vertanen ja Osmo Hänninen
Kalevalainen jäsenkorjaus tulisi ottaa osaksi terveydenhoitoa nykyisen terveydenhoidon rinnalle tuomaan säästöjä ja täydentämään terveyden- ja sairaanhoitoa.
Perinnehoitojen neuvottelukunta aloitti toimintansa 5.9.2015. Siihen kuulluu perinnehoitoja tutkineita tiedeyhteisön edustajia, alan asiantuntijoita ja kansanedustajia.
Perinnehoitojen neuvottelukunnan keskeiset tavoitteet ovat seuraavat:
- hyvät potilasturvalliset hoitokäytänteet tulee integroida terveydenhuollon kenttään
- kalevalaisen jäsenkorjauksen koulutusohjelma mukaan terveydenhoidon koulutusohjelmiin
- lääkäreiden koulutukseen on saatava lisää fysiologiaa ja yliopistoon fysiatrian oppituoli
- kalevalainen jäsenkorjausosaajien kohtelu yhteismitalliseksi terveydenhoidossa ja KELA-korvausten piiriin.
Perinnehoitojen neuvottelukunta korostaa myös kansantaloudelle koituvia taloudellisia hyötyjä:
– Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat kasvava ongelma paitsi yksityisille ihmisille, niin koko kansakunnalle. Niistä aiheutuvat vuosittain arviolta 3-4 miljardin euron kustannukset. Koska moni ihminen löytää avun kalevalaisen jäsenkorjauksen kautta, on sitä koskevaa tietoa lisättävä ja toimintamahdollisuuksia edistettävä. Hallitusohjelmassakin lukee, että terveyttä ja hyvinvointia edistetään sekä eriarvoisuutta vähennetään toimeenpanemalla terveyttä ja hyvinvointia edistävät hyvät käytänteet ja toimintamallit yhteistyössä järjestöjen kanssa.
Kalevalaisen jäsenkorjauksen osaaminen osaksi virallista terveydenhuoltoa
Tuki- ja liikuntaelinpotilaiden (TULE) hoidossa on parantamisen varaa, sillä tulosten perusteella lähes 40 % hoitoa tarvitsevista TULE -potilaista on hoidettu riittämättömästi, vaikka osa potilaista käyttää terveyspalveluita hyvin runsaasti.
Terveydenhoidoissa fysiatriaan liittyvän käytännön tiedon osaamiselle on ilmeinen tarve.
Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa hoidetaan kehon tukirakenteiden virheasennoista aiheutuvia kiputiloja ja aineenvaihduntahäiriöitä. Hoito tapahtuu käytännössä ja tieteellisesti hyväksi todetulla suomalaisella pehmytkudoskäsittelyllä.
Käsittely tehdään ilman voimaa kudoksia mobilisoiden. Hoitokäsittelyssä parannetaan kudosten liikkuvuutta, saatetaan nivelpinnat kohdalleen ja irrotetaan hermojen pinnetiloja, jolloin kudosten välissä olevat nesteet saadaan liikkumaan vapaasti. Kalevalainen jäsenkorjaus ei korjaa välttämättä leikkaushoitoa vaativaa ongelmaa, mutta sen avulla voidaan korjata montaa kiputilaa, joissa leikkaus ei välttämättä olekaan tarpeen.
Tarvitaan integrointia – yhteistyötä
Kansanlääkintäseura ry on dokumentoinut hoitoperinteestämme kehon ryhtivirheiden vaikutuksen toiminnallisiin liikeratoihin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin kalvorakenteissa, kudospaineissa, verenkierrossa ja hermotuksessa. Näiden dokumentointien, tieteellisten näyttöjen ja 3 –vuotisen käytäntöpainotteisen monimuotokoulutuksen kautta luodut hyvät potilasturvalliset hoitokäytänteet aina vauvasta vaariin tulee intergroida hallitusohjelman mukaisesti koko terveydenhoidon kenttään.
Tuki- ja liikuntaelinterveys on erittäin merkityksellistä ihmisten elämänlaadulle ja toimintakyvylle sekä yhteiskunnalle. Suomen TULE ry:n mukaan; ”Suomessa on arvioitu olevan n. 1,7 miljoonaa TULE -ongelmista kärsivää. Useat riskitekijät lisääntyvät hälyttävästi ja uhkana on niistä aiheutuvien sairauksien räjähtävä kasvu. Ne ovat vakava kansanterveydellinen ja -taloudellinen rasite, jonka vuosittaiset kustannukset Suomessa ovat arviolta 3-4 miljardia euroa.” Onkin kiire ymmärtää ja tunnustaa TULE –hoitoihin liittyvä tiedon rajallisuus ja ottaa käyttöön kaikki toimiviksi havaitut potilasturvalliset hyvät hoitokäytänteet.
Koulutusohjelma osaksi terveydenhoidon koulutusta
Hyvien koulutuskäytäntöjen perusteella Kalevalainen jäsenkorjaus tulee saattaa terveydenhoidon ammattilaisten täydennyskoulutusohjelmiin yhteistyössä Kansanlääkintäseura ry:n kanssa.
Kalevalaisen jäsenkorjauksen 3 –vuotinen käytäntöpainotteinen monimuotokoulutus tuottaa osaamisen, jossa voidaan palauttaa kehon eri osien symmetrinen liikeratojen toiminta ja vaikuttaa kudosneste- ja verenkierron sekä hermotoiminnan vapautumisen kautta kipuun ja elintoimintoihin aina sisäelimiä myöten. Aineenvaihdunnan ja hermotuksen vapautuminen puristustilasta näkyy toimintakyvyn ja elämänlaadun kohentumisena, mikä on osoitettu aina tieteellisiä tutkimuksia myöten.
Kalevalaiseen jäsenkorjauksen osaajiksi on koulutettu 420 julkisessa rekisterissä olevaa osaajaa, joista 227 on saanut jonkin terveydenhuollon aiemman koulutuksen, mikä kertoo heidän itsensä kokemasta koulutuksen vajauksesta. Koulutettujen osaajien verkosto kattaa koko Suomen, myös haja-asutusalueen (katso www.kansanlaakintaseura.fi). Osaajien on vähintäin kaksivuosíkausina osallistuttava täydennyskoulutukseen, joita mestarit ohjaavat.
Lääkärien koulutusta parannettava
Lääkärien peruskoulutus sisältää fysiatriaa vain 2–3 opintoviikkoa (5 opintopistettä). Kalevalainen jäsenkorjauskoulutuskokonaisuus on 101 opintopistettä. Fysiatrian professuurien puuttuminen maamme yliopistoista on johtanut siihen, että vain mitätön osa lääkäreistä on saanut koulutusta fysiatriassa, myös yleislääkäreistä, koska se on ollut vaatimattomasti esillä peruskoulutuksessa ja opettajina on harvoin ollut alan pätevät osaajat päinvastoin kuin muilla keskeisillä lääketieteen osa-alueille. Tiedon lisäämisen tarve näissä asioissa ilmenee myös Lääkäripäivien ohjelmissa, joissa fysiatria on hyvin suosittu elementti.
Koulutuksen puutteellisuudesta huolimatta lääkärit toimivat ”portinvartijoina” ja potilaat saavat Kela -korvauksen fysioterapiasta lääkärin kirjoittaman lähetteen perusteella. Lähete ei yleensä sisällä tiedon rajallisuudesta johtuen potilaan tilan kuvausta tai tarkkoja hoito-ohjeita, vain pitkiä hoidollisia sarjoja.
Virheasentojen vaikutuksiin liittyvä fysiologisen osaamisen puute on kasvattanut terveyden-hoitomenoja ja johtanut suorastaan vääriin diagnooseihin mitä ilmentävät; yli 10 %:n vahinkotilastot, TULE -leikkauksiin liittyvien vahinkojen korvausmenojen kasvu ja kipu- lääkkeiden kasvavat menot. Kipujen selittämättömyys on osaltaan johtanut myös psyykelääkkeiden kulutuksen kasvuun. Lääkekustannukset ovat nykyisin yli 3 miljardia euroa ja näistä yli 80 %, joudutaan ostamaan ulkomailta.
Kohtuuttoman suuri lääkekulutus näkyy myös ympäristö-kuormituksissa (http://www.syke.fi/fi-FI/Julkaisut/Ymparistolehti/2015/Laakkeemme_paatyvat_Itamereen(33650) Luettu 6.6.2016)
Terveydenhoito on keskittynyt hoitamaan potilasta anatomisesta lähtökohdasta, jolloin ongelmalähteenä on pelkästään kipua aiheuttava kohta. Käypähoito on luonnollisesti rakennettu samoista lähtökohdista, kuten niiden pohjalla olevat tieteelliset tutkimuksetkin. Tämä on tarjonnut pohjan myös yhä laajentuville medikalisaatiohoidoille, mihin suuntaan lääketieteellistä koulutusta on taloudellisten panostusten myötä kehitetty.
Yhtenä hyvänä esimerkkinä tietovajeesta on diagnosoidut jalkojen erimittaisuudet, joista käytännössä vain noin 5 %:a on todellisia. Loput aiheutuvat kehon ryhtivirheistä ja toimintahäiriöistä. Käypähoitosuositusten mukaisesti lasten jalkojen erimittaisuuksia hoidetaan korokkeilla, vaikka ongelma on lantiokorin virheasennossa. Laitettaessa koroke lyhyemmän jalan alle tuetaan virheasentoa ja pahennetaan skolioosia, mistä seuraa elinaikainen kipu- ja hoitokierre.
Yhteismitallisuutta hoitojen korvaamiseen
Kalevalainen jäsenkorjaus on osoittanut tehokkuutensa tieteellisin tutkimusten – tutkimusnäyttöä neljältä vuosikymmeneltä- ja käytännön hoitosuorittein – yli 200 000 hoitoa vuosittain. On kohtuutonta, että lainsäädäntö vaikeuttaa kyseisten hoitojen laajempaa käyttöönottamista;
- Hoitajat ovat ALV-maksuvelvollisia 24 %
- Hoitoihin ei saa KELA-korvausta
- Virallistaminen estää, ettei hoitoa hyväksytä sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, ja vakuutusyhtiöt eivät uskalla käyttää kyseistä hoitoa
- Hoito sotketaan puoskarikäsitteen alle, mikä halventaa hoitajia ja loukkaa arviolta noin miljoonan asiakkaan omakohtaisia kokemuksia.
Kuva: Kalevalaisen jäsenkorjaushoidon tehon arviointi asiakaskyselyn avulla. Eri hoitomuotojen tehon arviointi (asteikolla –1-+10) – yli 500 palautettua lomaketta. Kuopion yliopiston tutkimus 2003-2005 (Viite 1)
Kalevalainen jäsenkorjaushoito tapahtuu potilasturvallisesti täysin kehon ehdoilla ja ilman voiman käyttöä. Hoidossa voidaan palauttaa kehon eri osien symmetrinen liikeratojen toiminta ja vaikuttaa kudosneste- ja verenkierron sekä hermotoiminnan vapautumisen kautta kipuun ja elintoimintoihin aina sisäelimiä myöten. Aineenvaihdunnan ja hermotuksen vapautuminen puristustilasta näkyy toimintakyvyn ja elämänlaadun kohentumisena, mikä on osoitettu aina tieteellisiä tutkimuksia myöten.
Tavallisten kehon ryhtivirheiden havainnekuva ja mestariparantaja Olavi Mäkelän hoitokuvia. (Havainnekuva Minna Haataja ja kuvat Päiviö Vertanen)
Hoidolla on saatu hyviä tuloksia tuki- ja liikuntaelinperäisten ongelmien hoidossa. Ongelmien korjaus ei vaadi pitkiä hoitosarjoja, 1-3 hoitokertaa on useinmiten riittävä. Kudosneste-/ ravinnekierron avaamisella ennen tarvittavaa leikkaushoitoa, on voitu nopeuttaa leikkauksen jälkeistä kuntoutusta. Usein käy myös niin, että kun liikeradat on saatu palautettua ennalleen, on kipu hävinnyt eikä leikkausta ole tarvinnut suorittaa.
Näiden lisäksi on voitu dokumentoida mitä moninaisempien ongelmien hoidolliset vaikuttavuudet, jotka johtuvat kalvorakenteiden kiristymisen / jäätymisen aiheuttamista hermotuksellisista ja aineenvaihdunnallisista seikoista.
Kalevalainen jäsenkorjaushoito on määrämuotoisena EU-nimisuojattuna suomalaiseen perinteeseen tukeutuvana mobilisaatiohoitona ainutlaatuinen maailmassa.
Allekirjoittaneiden mukaan kivun hoito kalevalaisen jäsenkorjauksen menetelmin olisi tuottamassa kansantalouteen 3 miljardin euron säästöt sekä parantaisi työssä jaksamista ja kansalaisten elinvoimaisuutta. Laskelmat perustuvat tutkimuksessa (viite 1) osoitettuihin lääkemäärien vähenemiseen sekä työkuntoisuuden ja elinvoimaisuuden nousuun verrattuna nykyiseen kuntoutushoitoon. Tätä käsitystä tukevat myös mm. yli 400 hoitajan hoidolliset kokemukset ja Kansanlääkintäseura ry Mari Lukkarin päättötyö 6.4.2015; Kirurgiaa vai kalevalaista jäsenkorjausta. Päättötyössä osoitetaan kuinka 19 diagnosoitua eri niveliin kohdustuvaa leikkauspotilasta sai avun kipuihinsa kalevalaisesta jäsenkorjauksesta.
Kirjoittajat:
Perinnehoitojen neuvottelukunnan ja Kansanlääkintäseura ry:n puheenjohtaja Päiviö Vertanen
Professori (emeritus) Osmo Hänninen, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 550 6903
Viitteet:
- Jäsenkorjaajien työmenetelmien ja annetun hoidon tuloksellisuuden selvittäminen. Tutkimusraportti 4.5.2006 Nina Zaproudina, Kuopion yliopisto
- Kansanlääkintäseura ry päättötyö 6.4.2015, Mari Lukkari; Kirurgiaa vai kalevalaista jäsenkorjausta.