Terveisiä Tulenkantajilta

Puolilta päivin alkaa työvuoroni.  Oikeastaan pitäisi sanoa, että huvivuoro, koska nautin tästä niin paljon. Tehtäväni on myydä runokirjoja, aforismeja, esseekokoelmia, erikoislaatuisia matkakirjoja, romaaneja, kirjallisuuslehtiä ja muuta superhyvää luettavaa.  Istun tiskin takana pienessä  Tulenkantajien kirjakaupassa http://tulenkantajat.wordpress.com/.

Avaan kassan ja  tietokoneella olevan myyntipäiväkirjan. Kierrän kaupan joka kolkan ja luon silmäyksen uusiin kirjoihin. Niitä on ilmaantunut hyvin paljon sen jälkeen kun viimeksi olin täällä vapaaehtoishommissa.

Nytkin postista tuodaan kirjapaketti ja lähetti kantaa  sisään  kulttuurilehtiä.  Asiakkaita käy harvakseltaan, joten kaikkien kanssa ehtii vaihtaa muutaman sanan.  Täällä on kirjaseuraa silloinkin kun olen yksin. Hyllyistä huokuu sympaattinen fiilis, kaupan ilmapiiri rauhoittaa ja jotenkin erikoisella tavalla jalostaa arkiminääni. Tunnen olevani hyvässä seurassa sekä kirjojen että asiakkaiden kanssa.

Kirjakaupan yhteydessä toimii myös taidegalleria Koppelo, jossa juuri nyt on Piippa Mutikaisen näyttely Naiseuden tila ja muita voimia 28.10.2012 saakka.  Katselen hetken naiseutta.

Sisään tulvahtaa nuori runoilija Juha Rautio.  Pari vuotta sitten tykästyin hänen ensimmäiseen runokokoelmaansa Olen matkinut kaikkia lintuja ja viime vuonna ilmestynyt  Häkki vetoaa  runonrakastaja-puoleeni ”täsmällisesti harhailevalla puheellaan” kuten takakannen esittelyteksti kertoo.

Japanilaista ja suomalaista runoutta.

Juha juttelee asiakkaiden kanssa – niin mistäpä muusta kuin kirjoista.  Hän silmäilee esseehyllyä ja  löytää sieltä teoksen, jonka on jo hankkinut , mutta joka on hävinnyt  kummallisesti  jonnekin. Kirjatkin näköjään voivat noin vain hävitä samoin kuin sukat. Parittomia sukkia löytyy varmaan joka kodista. Ilmeisesti  sukansyöjien ohella on olemassa myös  näkymättömiä kirjansyöjiä.

Juha Rautio ja Hasso Krullin Luomisen hurma.

Se kadonnut kirja on virolaisen Hasso Krullin  äskettäin julkaistu Luomisen hurma ja tekstuuri. Kun runoilija suuntaa  kaupungille  kuuntelemaan liikennevalojen sirkutusta, syöksyn uteliaisuuttani esseehyllylle tutkimaan Krullin  kirjaa. Kiinnostava!!  Se käsittelee virolaista  suullista kirjallisuutta, mm. vanhan laulun kosmista muotoa. Ostan sen 16 eurolla. Tässä Häkistä yksi runo:

En enää kuule tuttua huminaa

En enää kuule tuttua huminaa, liikennevalojen sirkutusta

kuljen selkä edellä menosuuntaan, kadut

muuttuvat, ovat muuttuneet

en pysty enää liikkumaan, en osaa puhua

 

nuo kerran tutut kasvot kulkevat mitään näkemättä ohitseni

valomainoksena seison kadunkulmassa

kun katson jalkojeni välistä

näen esihistoriallisen hiekkaraanan.

Juhan blogi http://istulaulu.wordpress.com/author/istulaulu/.

Puhelin soi. Tampereen Työväenteatterin rekvisiitta-asioista vastaava henkilö soittaa ja kyselee Eeva-Liisa Mannerin punaisesta kirjoituskoneesta. Kauppa lainasi viime keväänä konetta teatterille, joka esitti Mannerin elämästä kertovaa näytelmää.

Rekvisiitta-ihminen kysyy: ”Mahtoikohan siinä olla mukana kotelo silloin, kun palautimme koneen?”  En osaa vastata kysymykseen, mutta tiedustelen, miksi asia kiinnostaa.  No siksi, että palautettuaan Mannerin koneen kirjakauppaan teatteri oli lainannut näyttelyynsä konttorikoneliikkeestä täsmälleen samanlaisen punaisen Olivetti Valentinen kuin alkuperäinen Mannerin omistama oli.  Nyt rekvisiittaosasto huomasi, että lainakoneesta puuttui kantokotelo.  Olisikohan kotelo joutunut vahingossa tänne kauppaan?

Jo toinen häviämistapaus tänään.

Tutkin kaikki kaupan laatikot ja kolot, mutta en löydä. Keskustelemme ystävällisen kotelonmetsästäjän kanssa tavarapaljousmaailmasta ja yritämme järkeillä, missä kadonnut esine voisi olla.  Ei siihen selvyyttä tule. Hyvässä hengessä lopetan puhelun ja toivotan onnea etsinnöissä.

Helsinkiläinen Linda on tullut turistimatkalle Tampereelle. Lenin-museosta Hämeenpuistoa pääkirjasto Metson suuntaan kulkiessaan hän huomaa kirjapuodin ja astuu sisään.

Linda ostaa matkakirjan.

Kerron, mistä löytyvät runot, esseet, uutuudet, matkakirjat, divarikirjat  ja muut  myytävät. Hän vaeltaa tyytyväisen oloisena hyllyjen välissä ja lopulta valitsee matkakirjan.  Hetken juteltuamme toivotamme toisillemme hyvää päivän jatkoa ja Linda totea, että olipas miellyttvä kirjakauppa. Olen samaa mieltä.

Kaupassa on kirjoja myös lapsille.

Niin, ja on täällä myrkkyosastokin.

Ennen sulkemisaikaa luen vielä yhden runon Nanao Sakakin kirjan takakannesta:

Suljen kaupan puoli kuudelta ja leppoisin mielin kävelen kosteassa maanantai-illassa kotiin.

Kirjoja

Nanao Sakaki,  Syödään tähtiä! Valitut runot.  Savukeidas. AS Pakett Tallinna 2011.

Juha Rautio, Häkki. SanaSato. Juvenes Print. Tampere 2011.

Hasso Krull, Luomisen hurma ja tekstuuri. Essee vanhankansan kosmologiasta. Palladium Kirjat 2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s