Täydentävien hoitomuotojen (CAM) hyödyistä on tutkimusnäyttöä

pyynikin-talvimetsaTäydentävien ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen (CAM) hyödyistä on olemassa julkaistua tieteellistä tutkimusta. Se osoittaa, että monista hoidoista on hyödyllisiä vaikutuksista niiden käyttäjille.

Edellinen kirjoitukseni Pseudoskeptikot ja näennäistiede on herättänyt monenlaisia, myös asiallisia ja hyviä kommentteja. Kiitos niistä Pauli, Eero, Juhani, Matti ja Virtanen. Kommenteissa on noussut esiin erityisesti neljä teemaa:

1)    näytön puute CAM (Complementary and Alternative Medicine) -hoitojen hyödyistä.

2)    plasebo ja sen käyttö tutkimuksessa ja hoidossa

3)    RCT (randomized controlled trial) tutkimusmenetelmänä, meta-analyysit ja yleensä tiede

4)    skeptikkoliike ja sen suhde tieteeseen, pseudotieteeseen ja CAM-hoitoihin.

Koska eri kommentoijat ovat vaihtelevasti ottaneet esille näihin teemoihin liittyviä asioita, vastaan kuhunkin teemakokonaisuuteen erillisellä blogikirjoituksella. Aloitan ensimmäisestä.

Käytän jatkossa lyhyyden vuoksi termiä CAM. Kerron CAMin hyötyjen/vaikutusten tieteellisestä tutkimuksesta esimerkkejä ja siitä, mitä tutkimusten perusteellä voidaan sanoa näytöstä. Kirjoitus on vastaus skeptikoille (kuten edellisen kirjoitukseni kommentaattorit Lauri ja Juhani), joiden mukaan näyttöä ei muka ole. Juhani kirjoittaa minuun, Keski-Pohjanmaan kansanopistoon ja huuhapalkintoon viitaten: ”Kun syytät Skepsis ry:tä pseudoskeptisyydestä, et ota lainkaan huomioon sitä että palkinnon saajan tarjoamat hoidot on jo todettu hyödyttömiksi aikoja sitten muiden toimesta.” Hän muisuttaa myös, että ”se että jostakin asiasta on olemassa tutkimuksia, ei tarkoita että se olisi mitenkään pätevä. Aidot skeptikot ovat tarkastelleet vaihtoehtohoitoihin liittyvät molemmat puolet ja todenneet ettei hoitoja tukevaa todistusaineistoa ole. Tällöin ihan aito skeptikkokin saa sanoa sen ääneen.”

Osoitan tässä kirjoituksessa, että CAM-hoitojen hyödyllisyyttä tukevaa tutkimusnäyttöä on. Toinen kysymys on sitten se, millainen ja minkä tieteenalan tutkimusnäyttö katsotaan kenenkin mielestä päteväksi. Tähän palaan yllä esittämäni teemalistan kohtia 2 ja 3 käsitellessäni (tulevissa kirjoituksissa).

Tämä kirjoitus ei ole tieteellinen katsaus kaikkeen CAM-tutkimukseen, eikä mitenkään voikaan olla aihepiirin laajuuden vuoksi. Kirjoitus ei myöskään ole CAM-hoitojen puolustus. Se, mitä puolustan, on avoin tiede ja asiallinen, tutkimuksiin nojaava keskustelu hoitomuodoista, joita Suomessa käyttää noin kolmannes väestöstä. (Wahlström 2009, Lindemann 2011). Taloustutkimuksen (2008) selvityksen mukaan akupunktiota, kiropraktiikkaa ja refleksologiaa ilmoittaa käyttäneensä joskus elämänsä aikana kutakin reilut 20 prosenttia väestöstä.

CAM-hoidot ovat laaja joukko hyvin erilaisia hoitamisen ja terveyden edistämisen muotoja, jotka sijoittuvat yleensä  virallisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle. Niitä käytetään yleensä tavanomaisten (virallisten) terveyspalvelujen täydennyksenä ja lisänä. Eri maissa on erilainen lainsäädäntö virallisuuden ja epävirallisuuden osalta. Sen perusteella, kuinka kansalaiset näitä hoitomuotoja Suomessa käyttävät, osuvin termi on juuri täydentävät hoidot.

cam-kolmijako

cam-termeja-2

Puhutaan myös luontaishoidoista, joilla viitataan luonnonmukaisuuteen. Pieni piiri suomalaisia täydentävien hoitojen vastustajia puhuu uskomushoidoista. ”Uskomusääkintä-sanalla on voimakkaasti negatiivinen sävy. Sille on vaikea nähdä muuta käyttöä kuin vallitsevan terveydenhoitojärjestelmän ulkopuolisten hoitojen väheksyminen. Sellainen kuitenkin tukahduttaa mielekkään keskustelun ja hidastaa eräiden lääketieteen ulkopuolisten hoitojen tehokkuuden arviointia. (ks. tarkemmin Hemilä 2016) Louhiala ja Hemilä (2014) osoittavat, että CAM ja näyttöön perustuva lääketiede (evidence based medicine) eivät ”luonnostaan”, automaattisesti ole toistensa vastakohtia.

CAM-hoitoja käytetään erityisesti erilaisten kroonisten tai hankalasti virallisessa järjestelmässä autettavien vaivojen ja oireiden lievittämiseen (mm. selkävaivat, masennus, univaikeudet, päänsärky, migreeni, vatsa ja suolistovaivat, stressioireet), sairauksien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. (Danell 2015)

Mitä on tieteellinen  CAM-tutkimus?  

Se on tieteellisyyden kriteerit täyttävillä tutkimuksilla osoitettu näyttö jonkun CAM hoidon tai hoitokokonaisuuden hyödyllisyydestä käyttäjälle/asiakkaalle/potilaalle. Se ei tarkoita ainoastaan sellaista  näyttöä, joka on tuotettu biolääketieteen tutkimusmenetelmin. RCT:tä käsittelen myöhemmin. ”Tutkimusnäyttö” ei ole synonyymi RCT:lle tai meta-analyysille.  Näyttöä on monenlaista ja monitasoista. CAM-tutkimus on monitieteistä,  biolääketieteen viitekehys on yksi tulokulma tutkimukseen, mutta ei ainoa. CAM-hoitoja koskevien tiedekiistojen ydin (onko näyttöä vai ei) saattaakin olla juuri tässä. Kiistan kanssa voidaan elää välttämällä lukkiutumista kunkin tieteenalan omiin  ”tutkimuspoteroihin”, ja lisäämällä asiallista keskustelua ja monitieteistä yhteistyötä.

CAM-tutkimusta on vähän verrattuna lääketutkimuksiin tai yleensäkään lääketieteelliseen tutkimukseen. Sitä kuitenkin on ja se on koko ajan lisääntymässä.  CAM-tutkimus on vilkastunut kansainvälisesti niin alan erikoislehdissä kuin lääke- ja muissa tieteellisissä tutkimusjulkaisuissa  (Brodin Danell & Danell 2009). Esimerkiksi Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine -lehti julkaisi vuonna 2013 kaikkiaan yli 1000 tieteellistä artikkelia.[i] Tutkimus on myös monimuotoistunut. Lääketieteellisen viitekehyksen lisäksi tutkimusta tehdään mm. sosiologian, hoitotieteen, psykologian, antropologian, kansanperinteen ja taloustieteen aloilla.

Monissa maissa on perustettu erillisiä CAM-tutkimuskeskuksia. Niitä on mm. USAssa, Ruotsissa,  Norjassa ja Tanskassa. Suomen sosiaali- terveysministeriön työryhmä ehdotti vuonna 2009 CAM-hoitojen tutkimuksen lisäämistä Suomessa ja tutkimuksen tietopankin perustamista.[ii]  Myös WHO suosittelee jäsenmaitaan tutkimaan CAM-hoitojen käyttöä, niiden vaikutuksia ja turvallisuutta.  Maailman terveysjärjestön mukaan CAM-tutkimuskeskuksia on yli 70 eri maassa.[iii] CAM-hoitoja myös opetetaan monien maiden yliopistoissa. Hoitomuotoja käytetään tukihoitoina yli puolessa Norjan sairaaloista. (Jakobsen ym 2015)

Milten näyttöä CAM-hoitojen hyödyistä saadaan?

Hoitamisen ja terveyden edistämisen vaikutusten tutkiminen jaetaan tavallisesti kahteen päätyyppiin:  1) teho/vaikuttavuus (efficacy) = vaikutus keinotekoisesti luodussa kliinisessä tilanteessa – vastaa kysymykseen, voiko hoitomuoto toimia jonkin valitun teorian mukaisesti ja 2) toimivuus/vaikuttavuus (effectiveness) = vaikutus tavanomaisessa käytännössä – vastaa kysymykseen, mitä tapahtuu reaalielämässä

Tehoa arvioidaan lääketieteessä usein juuri RCT-menetelmää soveltaen käyttäen erilaisia mittareita.  Terveyden edistämisessä interventioiden tehoa voidaan arvioida  esimerkiksi käyttäen mittarina rahaa eli laskemalla kustannuksia tai  arvioimalla, voiko jotakin interventiota ylipäänsä toteuttaa käytännössä. (esim. feasibility study). Toimivuutta arvioidaan tutkimalla käytännön elämässä potilaiden tai ihmisryhmien saamia hyötyjä tutkitusta hoidosta/ interventiosta.

Niitä voidaan arvioida mittaamalla  kemiallisia ja fysiologisia muutoksia, jolloin ei oteta huomioon ihmisen kokemusta sekä  mittaamalla koettua oireiden lievenemistä, kuntoutumista, olon kohentumista ja muita tutkittavien tilojen muutoksia tai kuvaamalla esimerkiksi jotakin hoidon tai terveyden edistämisen prosessia  Menetelmäkirjo on runsas RCT:stä kvalitatiivisiin tutkimuksiin.

Näyttö voidaan siis saada muun muassa RCT-menetelmän avulla, tekemällä systemaattisia katsauksia ja meta-analyysejä, muilla ei-satunnaistetuilla kliinisillä tutkimuksilla, kvantitatiivisilla väestötutkimuksilla ja kvalitatiivisilla tutkimuksilla.

Mitä evidenssiä täydentävien hoitojen hyödyistä  on?

Tutkimusnäytön kokonaisuus voidaan jaotella seuraaviin tutkimuksen luonteen mukaan jaoteltuihin ryhmiin. Kuvioon olen tiivistänyt, millaista näyttöä tutkimusjulkaisuissa esiintyy.

cam-tutkimukset

Kuvio vastaa todellisuutta (näitä asioita on luettavissa tutkimusjulkaisuista), mutta se ei ole kattava siksi, että aihepiiri on hyvin laaja ja tutkimuksia on julkaistu erittäin paljon. Tässä on tarkoitus antaa esimerkkejä tutkimuksista. Niillä osoitan, että CAM-hoitojen hyödyistä on olemassa julkaistua tieteellistä näyttöä. Näitä hoitomuotoja ei siis ole ”todettu hyödyttömiksi aikoja sitten”, kuten Pauli väittää.

Tieteellinen näyttö CAMin hyödyistä on verrattomasti vähäisempää kuin lääketieteeseen nojaavien hoitomuotojen näyttö. Edzar Ernstin, yhden aktiivisimman täydentävien hoitojen kriitikon selvitysten mukaan hänen analysoimasta 678 täydentävästä hoitomuodosta 7,4 prosenttia perustui RCT-tutkimusnäyttöön.[iv]

Vertailun vuoksi esitän, mitä BMJ:n tutkijaryhmä on selvittänyt virallisen terveydenhuollon käytössä olevien hoitomuotojen näytöstä. Vain 11 prosentilla tutkituista 3000 hoitomuodosta oli vankka näyttö toimivuudesta, 24 prosentilla oli todennäköisesti hyödyllisiä vaikutuksia; 7 prosentilla hoidoista haitan ja hyödyn suhde oli epävarma ja 5 prosenttia analysoiduista hoidoista todennäköisesti eivät ole hyödyllisiä. Tehottomiksi tai haitallisiksi todettiin 3 prosenttia hoitomuodoista. Teholtaan tuntemattomien hoitojen joukossa on paljon sellaisia, joita on vaikea sovittaa RCT:n muottiin.  Selvityksen luvut eivät kerro, kuinka paljon analysoituja hoitoja terveydenhuollossa käytetään, vaan ainoastaan sen, kuinka monen yksittäisistä hoitomuodoista voidaan todeta näyttöön perustuviksi.[v]

Esimerkkejä  CAM-hoitoja koskevista tutkimuksista

Keskityn tässä kehomielihoitojen  ryhmään. Suurimman osan alla olevista esimerkeistä olen raportoinut runsas vuosi sitten julkaistussa kirjassani, josta  löytyvät viitteiden täydelliset julkaisutiedot, katso lähdeluettelo.

Useimpien kehomieli-hoitojen fysiologisia vaikutusmekanismeja ei tunneta. Hoidettavat kokevat kyllä myönteisiä vaikutuksia ja terveydentilansa paranemista, mutta ei tiedetä miten, millä mekanismilla vaikutukset syntyvät. Tätä lääkärinkin työssä esiintyvää ilmiötä (että ei tunneta aina käytettävien hoitojen vaikutusmekanismia) käsittelee kiinnostavasti edellisen kirjoitukseni kommentissa Matti. Myös esim. SSRI-lääkkeiksi kutsuttujen masennuslääkkeiden fysiologinen vaikutusmekanismi on epäselvä. [vi]

Muutamista CAM-hoidoista on olemassa Cochrane-katsauksissa osoitettua näyttöä. Akupunktiosta on tehty kymmeniä katsauksia, joissa on selvitetty sen vaikutuksista eri sairauksiin ja vaivoihin. Akupunktion on todettu auttavan plaseboa enemmän sekä akuutin migreenikohtauksen hoidossa että migreenin ehkäisyssä. Se on vähintään yhtä tehokas tai mahdollisesti tehokkaampi kuin ennalta ehkäisevä lääkehoito, ja sillä on vähemmän haittavaikutuksia. Myös jännityspäänsärkyyn, fibromyalgiakipuihin ja jäykkyyteen sekä kuukautis- ja synnytyskipuihin akupunktiosta on tutkimusnäyttöä.[vii] Myös akupainannan vaikutuksia kivun lievitykseen on tutkittu. Viittätoista satunnaistettua  kliinistä koetta koskevan katsauksen laatijat päättelivät akupainannan sopivan hyvin muun kivun hoidon tueksi. [viii]

Hypnoosi saattaa Cochranen mukaan auttaa synnytyskivuissa ja kiropraktikon hoito alaselän kivuissa. [ix]  Joogaa on tutkittu paljon ja sen vaikutuksista on julkaistu runsaasti tieteellisiä artikkeleita. On tehty useita systemaattisia katsauksia. Alkoholista, huumeista ja tupakasta vieroittumisessa siitä on ollut jonkin verran hyötyä, mutta tutkimusnäyttö ei vielä ole riittävä. Myös verenpaineen hoidossa joogasta on saatu rohkaiseva kokemuksia. Astmapotilaille sitä voi suositella lisänä ja vaihtoehtona hengitysharjoituksille. Myös kipujen lievitykseen ja aivoinfarktin jälkeiseen kuntoutukseen joogasta on ollut apua.[x]   Meta-analyysi 16:sta joogaa koskevasta satunnaistetusta kontrolloidusta kliinisestä kokeesta, joissa selvitettiin minkä tahansa joogamuodon vaikutuksia psykiatrisiin häiriöihin (masennus, ahdistus, skitsofrenia, muisti, huomio, tiedon käsittely) osoitti, että siitä on hyötyä masennuksen, skitsofrenian hoidon (lääkkeiden tukena), lasten ADHD:n ja unihäiriöiden hoidossa.  Katsauksen laatijat suosittelevat tehtäväksi joogan pitkäaikaisvaikutuksia selvittäviä sekä biomarkkereita ja neurokuvantamista soveltavia tutkimuksia, jotta nykyinen näyttö hyödyistä voitaisiin vielä varmentaa.[xi]

Monet joogaa, meditaatiota ja hengitystekniikoita koskevat tutkimukset ovat osoittaneet niiden positiiviset vaikutukset stressi- ja muiden oireiden lievittäjänä ja toimintakyvyn parantajana esim. rintasyöpäpotilailla. Samoin ohjattujen mielikuvaharjoitusten on todettu olevan hyödyllisiä masennuksen ja ahdistuksen hoidossa. Tutkijat suosittelevatkin joogaa stressin ja ahdistuksen hoitoon täydentäväksi menetelmäksi. Hyödyistä on kiistatonta näyttöä, vaikka satunnaistetuin kontrolloiduin kokein ei ole osoitettu suoraa tilastollista yhteyttä joogakäytäntöjen ja stressi- ja ahdistusoireiden vähenemisen välillä.  [xii]  [xiii]

Parantavan, terapeuttisen kosketuksen myönteisistä vaikutuksista on raportoitu tutkimuksissa [xiv] Sillä on myös fysiologisia vaikutuksia, terapeuttisen kosketuksen on todettu alentavan kortisolitasoa ja lisäävän tappajasolujen määrää.[xv]

Satunnaistetussa kontrolloidussa kokeessa vertailtiin terapeuttisen kosketuksen ja ystävällisten vierailujen vaikutusta laitoksissa tai yhteisöasunnossa asuvien vanhusten polvinivelrikosta aiheutuneeseen kipuun ja toimintarajoituksiin. Hoito toi merkittäviä parannuksia yhdeksään kahdestatoista erilaisesta tulosmuuttujasta, kun taas mitään merkittävää parannusta näissä ei tapahtunut vierailuryhmässä. Masentuneisuuden sekä nivelkipujen väheneminen ja nivelten toimintakyvyn paraneminen viittaavat siihen, että hoito on käyttökelpoinen lisähoito helpottamaan vanhusten nivelvaivoja.[xvi]  Toisessa kokeessa tutkittiin terveitä aikuisia ennen ja jälkeen hoidon, jossa hoitaja kosketti kevyesti henkilön jalkoja, käsivarsia ja käsiä. Vertailuryhmässä hoitaja ei tehnyt mitään, vaan oli lukevinaan kirjaa potilaan maatessa hoitopöydällä. Kosketushoito hidasti sydämen sykettä ja laski verenpainetta ja vähensi koehenkilöiden itse arvioitua stressiä ja lisäsi rentoutuneisuutta ja rauhoittuneisuutta.[xvii]

Katsauksessa Reikin, terapeuttisen kosketuksen ja hoitavan kosketuksen vaikutuksia syöpäpotilaiden hoidossa tutkijat ottivat analyysinsa mukaan muitakin tutkimuksia kuin satunnaistettuja kontrolloituja kokeita, koska halusivat arvioida hoidon tuloksia myös potilaiden omien kokemusten ja tuntemusten näkökulmasta. Katsauksessa oli mukana sekä koeasetelmin että haastatteluin tehtyjä tutkimuksia. Tulosten mukaan stressihormonitasot pienentyivät, verenpaine laski, syke rauhoittui, tappajasolujen määrä lisääntyi ja hoidettavat kokivat hyvinvointinsa lisääntyneen. On mahdollista, että reikissä ja kosketushoidoissa hoidettava laskeutuu syvään rentoutumisen tilaan, joka vahvistaa ihmistä henkisesti ja virittää kehon omia biologisia parantamismekanismeja toimintaan.[xviii]

Erilaisia meditaatiotekniikoita, joista Suomessa nykyään suosituin lienee joogan ohella ”mindfulness based stress reduction” -menetelmä eli tietoisen läsnäolon meditaatio, käytetään työkaluna rentoutumiseen. Niillä hiljennetään ja rauhoitetaan liian kovilla kierroksilla kulkeva keho ja vaelteleva mieli. Meditatiivinen tila on pohjimmiltaan fysiologinen tila, jolla pyritään psyykkiseen tasapainoon ja emotionaaliseen vakauteen. Kiinnostus meditaation käyttöön terapeuttisena välineenä kasvaa koko ajan ja sen vaikutusmekanismeja tutkitaan nykyisin paljon.

Tutkimusten mukaan stressi lievittyy, mieli tyyntyy ja kiputilat helpottuvat. Menetelmä toimii riippumatta osallistujien uskonnollisesta suuntautuneisuudesta.[xix]  Meditaatio vaikuttaa ihmiseen siis myös fysiologisesti. Se nostaa monoamiinitasoa, lisää parasympaattista aktiivisuutta, vähentää oksidatiivista stressiä, parantaa endogeenisten antioksidanttien määrää ja antioksidantti-entsyymien aktiivisuutta. Tutkimusten rajoituksia ovat olleet niiden pieni otoskoko. [xx]

Aromaterapian on todettu lievittävän masennusta, vähentävän stressiä ja ahdistusta ja sillä on havaittu olevan myönteisiä fysiologisia vaikutuksia väsymykseen, verenpaineeseen, pulssiin ja uneen. Terapialla todettiin lievä myönteinen vaikutus uneen. Katsauksen mukaan se oli pienempi kuin sen vaikutus ahdistuksen, masennuksen ja stressin lievittäjänä, mutta suurempi kuin kivun lievitysvaikutus. Aromaterapia vaikutti vähemmän kuin musiikkiterapia, mutta enemmän kuin liikunta.[xxi]

Reiki-hoidon käytön hyödyistä potilaille syöpähoitojen yhteydessä on tutkimusnäyttöä. Rintasyöpäpotilaiden hoitokokemukset voivat olla hyvin raskaita ja ne vaikuttavat yleiseen hyvinvointiin. Eräässä pilottitutkimuksessa tarkasteltiin Reiki-hoidon ja toisen ihmisen läsnäolon vaikutuksia sytostaattihoitoja saavien rintasyöpäpotilaiden elämänlaatuun, mielialaan ja oireisiin. Sekä Reiki että toisen ihmisen läsnäolo paransivat potilaiden mielestä heidän mielialaansa ja elämänlaatuaan verrattuna tavanomaiseen hoitoon. Reiki osoittautui potilaiden hyväksymäksi hoitomuodoksi, jolla ei ole mitään haittavaikutuksia, mutta joka auttaa parantamaan hyvinvointia. Toisaalta kiinnostavaa on, että ennakko-oletusten vastaisesti ryhmä, joka sai läsnä olevan ihmisen ”hoitoa” raportoi enemmän myönteisiä vaikutuksia kuin Reiki-ryhmä. Toisessa pienessä pilottitutkimuksessa saatiin tulokseksi, että reiki voi auttaa sairaanhoitajia työstressin purkamisessa.[xxii]

Kehomieli-hoidot näyttävät tutkimusten mukaan auttavan erilaisissa ahdistustiloissa. Esimerkiksi raskauden aikaisen ahdistuksen vähentämiseen niistä voi olla apua.[xxiii]

Syöpäpotilaat käyttävät olotilansa kohentamiseen enenevässä määrin täydentäviä hoitoja, esimerkiksi erilaisia energiahoitoja. Niissä he kokevat rentoutuvansa, rauhoittuvansa ja tyyntyvänsä. Näin ne lievittävät ahdistusta, parantavat unen laatua ja lievittävät kipuja.[xxiv]

Tanskassa tutkittiin energiahoitojen vaikutusta perä- ja paksusuolisyöpäpotilaiden elämän laatuun, masennusoireisiin, mielialaan ja unen laatuun kokeellisessa kenttätutkimuksessa. 247 potilasta satunnaistettiin hoito- ja vertailuryhmään ja lisäksi mukana oli ryhmä, joka sai itse valita hoitajansa sekä tämän vertailuryhmä. Hoidoilla oli yhteyttä tutkittuihin hyvinvointitekijöihin ainoastaan niiden potilaiden kohdalla, joilla oli positiivinen asenne CAM-hoitoja kohtaan ja jotka pitivät elämänlaatua ja hyvää mielialaa tärkeinä hoidon tuloksina ja jotka uskoivat spirituaaliseen voimaan hoidoissa. Nämä ihmiset toivoivat ja odottivat hoidoista jotakin hyvää – ja saivat odottamaansa.[xxv] Tämä tutkimus osoittaa hoitoon kohdistuvien odotusten suuren merkityksen.

Refleksologisen hoidon vaikutuksista ohitusleikkausta seuraavan ahdistuksen lievittämisessä tutkittiin 80 potilaalle tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa kokeessa. Ahdistus lievittyi merkittävästi refleksologihoitoa saaneessa ryhmässä, mikä viittaa siihen että se voisi olla käyttökelpoinen lääkkeetön hoitomuoto leikkauksen jälkeisen ahdistuksen vähentämisessä.[xxvi]

Tutkittu lähinnä yksittäisiä hoitoja

Näyttö CAMin hyödyistä näyttäisi tämän yleisluontoisen tarkastelun pohjalta koostuvan suurelta osin yksittäisten hoitomuotojen tutkimuksesta.  Tilanteista, joissa hoitoja käytetään integratiivisesti eli terveydenhuollon tarjoaman tavanomaisen hoidon osana esimerkiksi sairaaloissa ja perusterveydenhuollossa, on vielä hyvin vähän.  Lääketieteen kliinisen kokeen standardimalli ei sellaisenaan sovellu hoitokokonaisuuksien tutkimiseen. Metodologiaa on tältä osin kehitettävä.

Tässä kirjoituksessa esitetyt perustelut ja lähdeviitteet osoittavat, että väite CAM-hoitojen tutkitusta hyödyttömyydestä on perusteeton.

Kiinalaisesta lääketieteestä, jota en ole kirjoituksessa käsitellyt (luukuun ottamatta akupunktiota, joka on osa kiinalaista lääketiedettä), julkaistaan kymmeniä tieteellisiä lehtiä. Tässä esimerkiksi Tampereen yliopiston kirjaston valikoimassa olevat kahdeksan lehteä: The American journal of Chinese medicine, (1979) Peer-Reviewed), Chinese Herbal Medicines Peer-Reviewed, Chinese Journal of Integrative Medicine Peer-Reviewed, Chinese Journal of Natural Medicines, Chinese medicine Peer-Reviewed, Global Journal of Integrated Chinese Medicine and Western Medicine, World Journal of Traditional Chinese Medicine Peer-Reviewed, World Science and Technology – Modernization of Traditional Chinese Medicine and Materia Medica.

Homeopatiasta kirjaston sähköisessä luettelossa on kaksi lehteä: Homeopathy Peer-Reviewed ja International Journal of Advanced Ayurveda, Yoga, Unani, Siddha and Homeopathy

LÄHDELUETTELO

Danell J-A. From disappointment to holistic ideals: a qualitative study on motives and experiences of using complementary and alternative medicine in Sweden. Journal of Public Health Research 2015; 4:538

Brodin Danell J-A, Danell R. Publication activity in complementary and alternative medicine. Scientometrics 2009; 80(2):539-551

Hemilä H. Uskomuslääkintä on harhaanjohtava termi. Duodecim 2016;132:1389-90

Jacobsen R, Fønnebø VM, Foss N, Kristoffersen AE Use of complementary and alternative medicine within Norwegian hospitals. BMC Complementary and Alternative Medicine (2015) 15:275

Lindeman M Biases in intuitive reasoning and belief in complementary and alternative medicine. Psychology and Health, 26(3):371–382.

Louhiala, P. & Hemilä, H. (2014) Can CAM treatments be evidence-based? Focus on Alternative and Complementary Therapies, 19(2)84–89.

Taloustutkimus. 2008. Kuluttajien näkemykset/kokemukset eri sairauksien parantamiskeinoista. Suomen Apteekkariliitto, Lääketietokeskus Oy ja Suomen Lääkäriliitto. Maaliskuu 2008.

Wahlström, M., Sihvo, S., Haukkala, A., Kiviruusu, O., Pirkola, S. & Isometsä, E. 2008. Use of mental health services and complementary and alternative medicine in persons with common mental disorders. Acta Psychiat Scand, 118(1):73–80.

VIITTEET

Täydet viitetiedot kirjassa Aarva P. Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books. 2015 http://www.adlibris.com/fi/kirja/parantavat-energiat-9789522604491

[i] Louhiala P, Hemilä H 2014

[ii] Sosiaali- ja terveysministeriö. Vaihtoehtohoitojen sääntelyn tarve. Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportti. 2009:17. Helsinki.

[iii] WHO. WHO traditional medicine strategy: 2014–2023. 2013. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/92455/1/9789241506090_eng.pdf (luettu 25.4.2016)

[iv] Ernst 2011.

[v] BMJ 2014.

[vi] (Davies 2013. Ks. myös Götzche 2014).

[vii] Cochrane 2015.

[viii] Chen & Wang 2014.

[ix] Cochrane 2015.

[x] Posadzki ym. 2014 a, b;  Cramer ym 2014; Pozadski 2011; Garret ym. 2011; Sherman ym. 2011.

[xi] Balasubramaniam ym. 2013.

[xii] Henneghan & Harrison 2015.

[xiii]  Hewett 2011; Smith ym. 2011; Javnbakht ym. 2009; Sharma & Heider 2013; Li & Goldsmith 2012.

[xiv] Svennevig 2003.

[xv] Coacley & Duffy 2010.

[xvi] Lu ym. 2013.

[xvii] Shaltout ym. 2012.

[xviii] Coacley ja Barron 2012.

[xix] Kabat-Zinn 2013; Greeson 2015; Guy ym. 2015.

[xx] Kasala ym. 2014.

[xxi] Hwang & Shin 2015.

[xxii] Orsak ym. 2015; Cuneo ym. 2011.

[xxiii] Cochrane 2015.

[xxiv] Coacley & Barron 2012.

[xxv] Pedersen ym. 2014.

[xxvi] Bagheri-Nesami ym. 2014.

15 thoughts on “Täydentävien hoitomuotojen (CAM) hyödyistä on tutkimusnäyttöä

  1. Päivitysilmoitus: Lumi läikähtää lämpimästi, kun ajattelen tieteen objektiivisuutta | LIINANBLOGI

  2. ”Kun ihminen uskoo, että vain minun tapani nähdä maailma tieteellisesti on objektiivisen oikea, on se oikeastaan suloista, mutta naiivia. Se on osa nuoren ihmisen ehdotonta ajattelutapaa. Tieteessä se voi merkitä esimerkiksi, että kuvittelen voivani kontrolloida tällä matematiikkaan ja fysiikkaan nojaavalla eksaktilta tiedolla mailmaa. Se ei huomioi, että kaikki tieto on vajaavaista ja sen takana on aina hypoteettinen tieteenfilosofinen teoria. Kukaan ihminen ei voi saavuttaa jumalallista oikeaa näkökulmaa, vaan kaikki tietämisen tavat ovat puutteellisia ja keskeneräistä. Täydellisimmän kuvan, epätäydellisinä terveydenhuollon ammattilaisina saamme, kun monitieteellisellä yhteistyöllä yhdistämme yhdessä, keskinäisen arvostuksen ilmapiirissä, tietoa kokonaisvaltaiseksi viisaudeksi.”

    Näin upeasti Kati kirjoittaa blogissaan ”Anna ja hänen ystävänsä” kommentoidessaan kirjoitustani. Katilla on viisaita ajatuksia Menneisyys sykki meissä toisena sydämenä -tekstissään. https://katisar.wordpress.com/2016/12/17/menneisyys-sykkii-meissa-toisena-sydamena-pohdintoja-terveydenhoidon-nakemyksellisista-ristiriidoista/.

    Kiitos kommentista, Kati.

    • Käynnissä on tärkeä keskustelu ns. CAM-hoitojen (”vaihtoehtoiset ja täydentävät hoidot”) asemasta. Vaihtoehtoväki kaipaa CAM-hoitojen saatavuuden parantamista, jopa integroimista julkiseen terveydenhuoltoon, monitieteellisyyden ja potilaan tarpeista lähtevän hoitotyön nimissä. Perustelut ovatkin hyvät, mutta ehdotetut keinot ovat erittäin ongelmallisia.

      Ristiriita lääketieteen ammattilaisten ja CAM-hoitojen puolestapuhujien välillä näyttää johtuvan oleellisesti siitä, että suurin osa jälkimmäisistä lähestyy terveystiedettä henkisyyden ja psykologian suunnasta, ei lääketieteen. Ymmärrettävää sikäli, että suurimmalla osalla, Pauliina mukaan lukien, ei ole minkäänlaista lääketieteellistä kompetenssia hoitovaikutusten tutkimiseksi. Erittäin kirjava joukko tituleeraa itseään ”terveydenhuollon tai terveystieteen ammattilaisiksi”. Suurella osalla ns. hoitotieteen osaajista ei tunnu olevan edes hyvän perustason tietoja ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, luonnontieteistä puhumattakaan. Näin ei pitäisi olla.

      Näissä Pauliinan listaamissa tutkimuksissa, joiden hän väittää puoltavan CAM-hoitojen tehokkuutta, sekoittuvat iloisesti lääketieteellinen ja psykologinen hoitovaikutus (placebo-vaikutus). Ne ovatkin yhtä aikaa läsnä jokaisessa hoidossa. Se on aivan selvää, ja tästä ollaan lääketieteessä hyvin tietoisia. Molemmat ovat tärkeitä, ja vaikuttavat hoitotulokseen. Mutta niitä ei voi niputtaa yhteen, ja tutkia kokonaisuutena, kuten Pauliina tuntuu pyrkivän tekemään. Tämä lähestymistapa on virheellinen, koska silloin emme saa selville, mikä itse asiassa aiheutti hoitovasteen. Kyse on siis pseudotieteellisestä lähestymistavasta (mikä on ironista, koska Pauliina aloitti hyökkäämällä skeptikoita vastaan syyttämällä heitä pseudotieteellisyydestä).

      Postmodernistinen lähestymistapa hoitovaikutuksia arvioitaessa saattaa kuulostaa intuitiivisesti loogiselta ja ”holistiselta”, mutta lähempi tarkastelu osoittaa sen heikkoudet. Jotta saisimme luotettavaa tietoa jonkin tietyn terapian tehosta, meidän pitää pyrkiä eliminoimaan mahdollisimman paljon tulokseen vaikuttavia muita tekijöitä. Toisin sanoen muuttujien määrä pitäisi minimoida. Pauliinan peräänkuuluttama postmoderni tutkimustapa kuitenkin tekee tutkimusasetelmasta aivan liian monimutkaisen, mikä on omiaan vain hämmentämään tilannetta entisestään. Kukaan ei enää tiedä, mikä vaikutti mihinkin, eikä todellista, potilaita ja hoitotiedettä hyödyttävää tietoa saada.

      Esimerkiksi Pauliinan väite (suora lainaus) ”Reiki-hoidon käytön hyödyistä potilaille syöpähoitojen yhteydessä on tutkimusnäyttöä” on juuri tällainen. Mitä merkitystä tällaisella ”tutkimusnäytöllä” oikein on? Eihän ole mitään todisteita siitä, että juuri reiki auttoi potilaita jaksamaan, eikä esim. reiki-hoitajien potilaille antama huomio ja hoiva. Tuollainen pseudotutkimus ja siitä tehty johtopäätös kumisevat tyhjyyttään. Reiki-hoidon esittäminen syöpähoitoja ”täydentävänä” hoitona ei ole perusteltua.

      Tällaiset ”tutkimukset koetuista hyödyistä” ovat yhtä tyhjän kanssa, jollei niitä tehdä kunnolla. Hoitotieteissä pitäisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ei sekoitettaisi lääketieteellisiä, vaikkapa sitten ”reduktionistisia” tutkimuksia, joilla pyritään arvioimaan erilaisten hoitojen tehoa luonnontieteelle tyypillisin tutkimusmenetelmin, ja subjektiivista asioiden kokemista. Molemmat ovat tärkeitä, ja ansaitsevat laadukasta tutkimusta, mutta erillään toisistaan, selvyyden vuoksi. On moraalisesti väärin rinnastaa ne ja antaa ymmärtää, että niillä olisi samankaltaista todistusarvoa.

      Pauliina kritisoi uskomushoito-termiä. Minusta taas olisi kaikkien kannalta reilua, että lakattaisiin puhumasta vaihtoehtoisista ja täydentävistä hoidoista. Ei homeopatia ole vaihtoehto diabeteksen lääketieteelliselle hoidolle, eikä reiki-hoito ole mikään syöpähoitoja tukeva hoito. Uskomushoito on minusta oikein hyvä termi, tai jos se koetaan loukkaavaksi, puhutaan sitten vaikka niistä kehomielihoidoista. Kunhan ei sekoiteta niitä sellaisiin terapioihin, joiden tehosta on tieteellisesti validia näyttöä. Ellei jonkin hoidon tehoa ole spesifisesti todettu, tulisi se selvästi tuoda ilmi. Jos nyt uskomushoidoksi luokitellulla terapialla osoitetaan selvä hoitovaikutus, se lakkaa olemasta uskomushoito.

      Terveelliset elämäntavat (oikeanlainen ravinto, vitamiinit, liikunta), kosketushoidot ja rentoutushoidot eivät ole lääketieteellistä hoitoa, vaan ihmisten fyysistä ja/tai psyykkistä terveyttä edistäviä ja ylläpitäviä, normaaliin elämään kuuluvia tekijöitä. On sekä hölmöä että epärehellistä kutsua niitä ”hoidoiksi”.

      Epämääräiset väitteet tuntemattomista parantavista energioista ovat vain ilmaan heitettyjä sanoja, vaikka merkitystä. Esimerkiksi fysiikassa on ollut ja on yhä sellaisia hiukkasia ja energioita, joita ei nykytietämyksellä pystytä selittämään. Niihin ei kuitenkaan liitetä mystiikkaa, vaan niiden olemassaolo on tieteellisesti perusteltua: laskelmat tuottavat säännönmukaisen virheen, joka toistuttuaan riittävän usein riittää muodostamaan tieteellisen hypoteesin. Pauliinan ehdottama mystinen energia ”y” ei yllä lähellekään tällaista. Vai onko sinulla Pauliina esittää spesifistä todistusaineistoa jonkin hoitavan energian olemassaolosta? Vaikka epäsuoraa sellaista? Laskelmia?

      Pidän erittäin tärkeänä, että potilaiden kohtaaminen terveydenhuollossa olisi kiireettömämpää ja läsnäolevampaa. Ihmiset ovat psykofyysisiä olentoja, ja potilailla on erilaisia tarpeita, joita pitäisi pystyä tunnistamaan paremmin, jotta hoito onnistuisi kokonaisuudessaan paremmin. Tätä ei kuitenkaan saadaan toteutumaan integroimalla hengellisyyttä ja epämääräisiä uskomushoitoja osaksi lääketieteellistä hoitoa. Psykologia riittää hyvin. Uskomushoitoja käyttäköön jokainen oikeustoimikelpoinen henkilö niin halutessaan, mutta niiden esittäminen lääketieteellistä hoitoa täydentävinä pseudotieteellisin perustein ei ole hyväksyttävää.

    • Kiitos, Anna, kommentista. Hiukan hämmästyn, että otat kovin voimakkaasti kantaa toisten tutkijoiden osaamiseen. Siihen sinulla varmaan on syynsä.
      Tieteellinen ajattelutapa problematisoi ja systematisoi. Eri tieteenaloilla on erilaiset teoriat ja metodit tähän prosessiin. Ajatteletko niin, että VAIN biolääketiede ja sen ajattelutavan omaksuneet tutkijat osaavat ja saavat tutkia hoitamista?

      Ristiriitaa biolääketieteen ja muiden tieteenalojen välillä ei tarvitse olla, ei sitä myöskään tarvita käytännön elämän tasolla terveydenhuollossa lääkäreiden, sairaanhoitajien, hoitajien, terapeuttien ja terveydenhuollon ulkopuolella toimivien muunlaisten terveysnäkemysten (CAM, esim. kiinalainen lääketiede, mindfulness, jooga jne.) edustajien välillä. Voidaan hyvin elää sekä-että -asennoitumisen kanssa. Miksi pitäisi edustaa joko-tai -ajattelua?

      Monesti syyt tiukkaan biolääketieteellisen tutkimuksen yliarvostamiseen tutkijayhteisössä (en väitä että juuri sinä edustaisit tätä linjaa), löytyvät pelosta ja epävarmuudesta. Polariteettien rakentaminen (jyrkkä ero oikean ja väärän, hyvän ja pahan, meidän ja teidän välillä) voi olla yritystä hallita epävarmuutta (omasta paikasta maailmassa sekä hallitsemattomasta maailmasta ylipäänsä). Tämä ei tietenkään koske vain tiedettä, vaan elämää ylipäänsä. Kati Sarvelan kirjoitti tästä koskettavasti juuri terveydenhuollon osalta. https://katisar.wordpress.com/2016/12/17/menneisyys-sykkii-meissa-toisena-sydamena-pohdintoja-terveydenhoidon-nakemyksellisista-ristiriidoista/

      Monesti keskustelussa menee iloisesti sekaisin lääketiede ja terveydenhuollon käytäntö. Lääketiede on tiedettä, lääkärin ja muiden terveysalan ammattilaisten työ taas käytäntöä (joka nojaa sekä lääke- että muihin tieteisiin, mutta myös traditioon/kokemukseen). Muusikko tekee musiikkia, musiikkitiede tutkii sitä, insinööri suunnittelee rakenteita, rakennusinsinööritutkija tutkii niitä.
      Minusta tuntuu, että CAM-ala herättää samantyyppistä (mutta ei samanlaista) reagointia kuin eutanasia-asia. Sitä vastustetaan ja puolustetaan. Todellisuudessa voitaisiin ajatella, että ihmiset osaavat itse olla vastuullisia valinnoissa, eikä ensisijaisesti tarvitse pelätä Natsi-Saksan tapaista tappotoimintaa. Samaa koskee CAMia. En ymmärrä, miksi monilla on ensimmäisenä ajatuksena huijaus, mutta ei se että ihmiset (tutkitusti) voivat sada todellista apua ongelmiinsa, apua jota terveydenhuoltojärjestelmä ei voi, saa tai pysty antamaan. Huijaus ei kai ole yksin CAMin asia, kuten uutisotsikoista on nähtykin. Ei myöskään tiedetä, kuinka paljon huijaamista esiintyy, kuka huijaa ja ketä. Tämäkin on vakava tutkimuksen aihe. Ei voi oikein sanoa asiasta mitään, kun ei ole yhtäkään tutkimusta asiasta.

      Eutanasiasta lääkäri Harri Seppälä otti äskettäin julkisesti kantaa. Lehtikirjoituksessa todetaan: “Harri ymmärtää kyllä ja hyväksyykin, että on ihmisiä, jotka vastustavat eutanasiaa. Mutta hänellä on toive näille ihmisille: älkää kieltäkö sitä muilta.” http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005010252.html

      CAM-asiassakin tarvitaan laajempi yhteiskunnallinen keskustelu. Kuolema osana ihmisen elämismaailmaa ei ole lääketieteellinen. Onko CAM?
      Mainitset kommentissasi plasebon ja sen sekoittumisen hoitovaikutukseen. Kirjoitan tästä erillisen blogitestin.
      En pidä ”lonkalta heitetyistä tulkinnoista” koskien ajatteluani. Arvostan kyllä asiallista keskustelua. Korjaan väärän käsityksesi (mistähän lienet sen napannut?) siitä, kuinka lähestyn tutkimusta. Postmodernismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Jos haluat tietää tarkemmin, mitä ajattelen, voit kysyä minulta suoraan, siis tehdä suoria kysymyksiä. Se on selkeämpää kuin tuollaiset omatekemäsi toisen ihmisen ajattelua koskevat päätelmät, joita et mitenkään perustele.

      En oikein hahmota, mitä tarkoittaa sillä, että on moraalisesti väärin rinnastaa eri tutkimustuloksia? Kuka niitä rinnastaa ja missä?
      Terminologiasta: Uskomushoito-termistä ja sen omituisuudesta (muualla maailmassahan sitä ei käytetä) olen kirjoittanut blogiini jo aikaisemmin. Hakusanalla ”uskomushoito” löytyy. Termien käyttäminen on aina sopimusasia. Olen taipuvainen ajattelemaan kuten sinä, että ”kehomielihoidot” voisi olla hyvä termi yleisempäänkin käyttöön kattamaan sellaisia hoitomuotoja, jotka eivät ole puhtaasti biolääketieteellisiä. Kaiken hoitamisen ei tarvitse nojautua biologiseen malliin.

      Tutkimukselle on suuri tarve, jotta ymmärrettäisiin paremmin, miksi ihmiset turvautuvat terveydenhuollon ulkopuolisiin CAM-hoitoihin niinkin yleisesti (noin kolmannes väestöstä) kuin turvautuvat. Nyt on vain arveluja, mutta ei faktaa. Mikähän organisaatio rahoittaisi tutkimusta? Minulla on hyvä tutkijaryhmäkin sitä tekemään. Se auttaisi terveydenhuoltojärjestelmäämme itsereflektoinissa ja sitä myötä tukisi palvelujen kehittämistä sellaisiksi, että ne vastaavat ihmisten tarpeita nykyistä paremmin.

      Henkisyyden (spirituaalisuuden) paikka ihmisten elämässä on aika suuri, mutta siitä jostain syystä ei näytä olevan soveliasta puhua terveyden yhteydessä, vaikka se mitä ilmeisemmin vaikuttaa myös silla saralla. Tämäkin herättää monissa voimakkaita tunteita puolesta ja vastan. Ei minustakaan sitä pidä liikaa painottaa, eikä tietenkään sotkea biolääketieteeseen (eikä sitä voikaan sotkea, koska sillähän ei ole edes tilaa tällaiselle käsitteelle). Mutta todellisuutta se joka tapauksessa on.

    • Vielä, vastauksena kysymykseesi: ”Pauliinan ehdottama mystinen energia ”y” ei yllä lähellekään tällaista. Vai onko sinulla Pauliina esittää spesifistä todistusaineistoa jonkin hoitavan energian olemassaolosta? Vaikka epäsuoraa sellaista? Laskelmia?”

      Energia on kiinnostava sana. Fysiikka ja sen laskelmat eivät sanaa omista. Energia voidaan ymmärtää fysiikan terminä, mutta myös psyko-fyysis-sosiaalis-sprituaalisena voimaantumisena (empowerment). Tätä on tutkittu psykologiassa ja terveyden edistämisen tutkimuksessa (mm. Antonovskin teorioiden mukaan). Biolääketieteellisiä laskelmia tästä ei edes – käsittääkseni – voi tehdä. Joten kysymyksesikin on mahdoton.

      En ole ehdottanut mitään mystistä energia Y:tä. Se on oma villi tulkintasi. Kun puhun CAM-voimasta, en puhu mistään mystiikasta, vaan ilmiöstä, joka voi olla puhdasta plaseboa tai sitten ei. Joka tapauksessa siinä on jotakin, jota emme vielä tunne, se on tutkimukselle avoin kysymys. Olen kirjoittanut Pauli Ohukaisen yhteen kommenttiin vastauksen, jossa nimenomaan esitän KYSYMYKSEN (jonka sinä nyt jostain syystä käännät kysymykseksi minulle, miksi?). Viittasin prof Paul Dieppeen http://medcraveonline.com/IJCAM/IJCAM-04-00114.php

      Näin kirjoitin:
      ”Mutta entäpä jos siellä CAM-puolella onkin joku psykofyysisen läsnäolon ja siihen yhdistetyn hoitorituaalin synerginen, erityinen parantava CAM-voima Y? Kysyn vaan, en väitä mitään.
      Lainaan professori Paul Dieppeä: ”We think that both biomedical and CAM practitioners need to learn how to maximise the placebo effect, as well as gaining an understanding of those behaviours that might help induce a healing response, through attention to issues such as presence, a caring approach and focussed attention with good intention, alongside using whatever specific interventions they can that will not cause harm. Therefore, we propose:
      p + x + y (where p = placebo effects, x = specific treatment effects, and y = a metaphysical, healing factor). (Dieppe 2016) http://medcraveonline.com/IJCAM/IJCAM-04-00114.php”

      Toivottavasti tämä antoi vastauksen kysymykseesi. Jos ei, niin kysy lisää, ja mielellään selkeitä asiakysymyksiä. Kukaan ei, en myöskään minä, pidä siitä, että joku tekee toisen ihmisen ajattelusta ja toiminnasta vain oletuksiin ja uskomuksiin perustuvia toteamuksia ja väittämiä.

      Asiallinen keskustelu on aina paikallaan. Kiitos sinulle keskustelemisesta. Jatketaan edelleen. Aiheitahan on paljon, kuten se, kuinka tehdään kunnolla ihmisen kokemuksia koskevaa tutkimusta. Eri tieteenaloilla on tästäkin omanlaisensa näkökulma, joita kaikkia voidaan soveltaa myös terveystieteellisessä, esim. hoitamisen tutkimuksessa.

  3. Itse asiassa kaksi tarkentavaa kysymystä vielä… 🙂

    1) Voisitko antaa esimerkin sellaisesta täydentävästä hoidosta, joka mielestäsi EI hyödytä potilasta?
    2) Miten tuossa penäämässäsi laajennetussa tieteen paradigmassa falsifioidaan joku väittämä? Jos esimerkiksi väitän että oma psykofyysinen kokonaisuuteni on itse asiassa sitä että maallista tomumajaani ohjaa pääni sisällä näkymätön jyrsijä. Vähän niin kuin elokuvassa Rottatouille. Mennessäni reikiterapeutille, hän antaa suoraan näkymätöntä energiaa kyseiselle rotalle ja tämä välittyy terveyttä edistäväksi vaikutukseksi. Miten osoitetaan, että tämä EI ole totta?

    Luen kiinnostuneena vastauksesi mutta tältä erää jätän siirrän huomioni oman blogini puolelle 🙂

    • 1) Jotta ymmärtäisin, mitä kysymykselläsi tarkoitat, voisitko antaa esimerkin jostakin virallisen järjestelmän vastaavasta hoidosta, siis sellaisesta, joka EI hyödytä potilasta.

      2) Paradigma ei ole penäämiskysymys, eikä se voi olla laajennettu tai supistettu, se tarkoittaa tutkimustoiminnan taustalla vaikuttavia perusoletuksia (ontologisia) olevaisesta, maailmasta ja terveystieteiden kohdalla myös ihmisestä, kuten tiedätkin. Nämä perusoletukset määrittävät rajoja sille, mitä pidetään hyvänä ja pätevänä tieteenä ja käytäntönä ja mitä katsotaan tarpeellisimmaksi tutkia. Määrittäminen tapahtuu julkilausumattomasti, koska hallitseva paradigma kuvaa juuri niitä asioita, joita kunakin hetkenä pidetään ITSESTÄÄN SELVINÄ. Niiden totuudellisuutta ei arvioida. Tämä itsestäänselvyys asetetaan kyseenalaiseksi vain silloin kun on murroksen aika eli uudenlainen ajattelu/maailmankuva on kehkeytymässä.

      Minkä tahansa väittämän verifiointi ja falsifiointi käsittääkseni missä tahansa kulttuurissa nojautuu perusteluihin. Perustelut määräytyvät tietysti sen mukaan, mitä väitetään ja millaisista lähtöoletuksista käsin väitteet ja perustelut esitetään. Ensin on tuotava esiin lähtöoletukset (ks. paradigma), sitten väittämä ja sen jälkeen perustelut. Näin siis yksinkertaistettuna.

      Teoreettisen psykofyysisen kokonaisuutesi hoitamiseksi ehdottaisin:
      a) mene psykiatrille, voit joutua/päästä laitoshoitoon
      b) lopeta päihteiden käyttö
      c) ajattele konkreettisemmin
      d) ala rakastamaan sisäistä rottaasi

      Tästäpä tuli mieleeni Viktor Tshernomyrdin, neuvostopoliitikko ja Venäjän nykyvaltion alkuvuosien pääministeri. Televisiotoimittaja kysyy häneltä vuoden loppupuolella:
      ”Herran pääministeri, mitä te siellä hallituksessa oikein olette tehneet, kun budjetti pettää, valtion kassa on marraskuussa tyhjä!?”

      Tshernomyrdin vastaa: ”Me hallituksessa teimme parhaamme, niin tänäkin vuonna. – Mutta tässä kävi niin kuin aina ennenkin.”

  4. Sanot: ”Reduktionistinen materialismi on siinä mielessä helppo ja yksinkertainen taustaoletus maailmasta, että se on selkä ja johdonmukainen aina siihen saakka kun ei kysytä, millä mekanismilla tietoisuus kumpuaa materiasta ja miten mieli voi vaikuttaa kehoon.”

    Olet jo monta kertaa pyrkinyt lokeroimaan muut kommentoijat materialistiseen reduktionismiin, jotta sinun ei tarvitsisi niitä muuten perustella. Todellisuudessa tämä kritiikki menee kokonaan ohi. Ei kukaan kommentoijista ole erityisesti tätä linjaa korostanut vaan ainaostaan sinä. Luultavasti leimaamistarkoituksessa ettei sanahelinäsi taakse niin helposti näkisi? Erilaistaen väitteiden taakse on syytä olla tutkittua tietoa, etenkin jos väittäjä esiintyy (ja toimii) tutkijana. Sitähän tässä on penätty. Ei todellakaan riitä, että kun joku kokee saaneensa jostain hoidosta apua, se riittääisi osoittamaan hoidon tehon.

    Väität taas ties monennenko kerran, että hoidoista, kuten homeopatiasta olisi myönteistä tutkimusnäyttöä. Sinulle on tarjottu jo monta kertaa painavaa tietoa siitä, että tutkimusnäyttöä ei ole. Toki löytyy asiaan kuin asiaan yksittäisiä myönteisiäkin tuloksia mutta riippumatta viitekehyksestä, pitäisi olla selvää, että yksittäinen tulos, olipa sen laatu mitä hyvänsä ei riitä asian osoittamiseen vaan vasta riittävä määrä samansuuntaisia on vakuuttavaa. En tiedä, käytetäänkö siellä ei-reduktionistisessa maailmassa termiä ”kirsikanpoiminta” mutta sitä tuollaiset väitteet ovat. On ilmastonmuutoksenkin osalta tuloksia, jotka eivät tue muutosta mutta ei sen perusteella herää merkittävää epäilystä sillä ylivoimainen tutkimusmassa osoittaa sen olevan totta.

    Muita omituisuuksia kirjoituksessa ovat: 1) Puhut CAM-hoidoista kuin ne olivat jokin kokonaisuus. Eihän niillä ole mitään todellista yhteyttä keskenään. On aivan absurdia edes keskustella onko CAM-hoidoille myönteistä tutkimusnäyttöä. Joillekin voi ollakin, toisille ei. Ei se toisen näyttö siirry toisen todisteeksi. 2) Perustelet tutkimisen tarvetta sillä, että on osoitusta CAM-hoitojen tehosta. Eihän tätä perustelua tarvita vaan mitä tahansa saa ja pitää tutkia ja kyseenalaistaa. Päätös siitä, onko hoidoilla tehoa, tehdää sitten tutkimusnäytön perusteella.

    Sanot: ”Mutta entäpä jos siellä CAM-puolella onkin joku psykofyysisen läsnäolon ja siihen yhdistetyn hoitorituaalin synerginen, erityinen parantava CAM-voima Y? Kysyn vaan, en väitä mitään.”

    Ja sitten taas tällainen kryptinen lause. Sanot jonkin väitteen ja sitten seuraavassa lauseessa sanot että et väitä niin. Sama ollut myös aikaisemmin tuon homeopatian kanssa: Sanot, että siitä on tutkimustukea olemassa mutta et kuitenkaan väitä että on ja että et puolusta sitä. Olet monta kertaa vastoin tutkittua tietoa väittänyt homeopatiasta tehosta olevan tutkimusnäyttöä ja yhtä monta kertaa kertonut että et väitä niin. Onkohan tämä sitä ei-reduktionistista materialistismia? 😉

    • Kiitos kirpeästä kommentistasi. Juhani hyvä, mitä tarkoitat, että minun ei tarvitsisi perustella? Voisitko yksilöidä, mistä asiasta haluat perusteluja. Olen pahoillani, jos joku on loukkaantunut siitä, että sanon ääneen vallitsevan tiedekäsityksen vallitsevan taustafilosofian. En tiennyt sen olevan jotenkin arka paikka. Minusta tutkimuksen taustakäsityksistä pitäisi voida keskustella ihan asiallisesti. Jos kukaan muu ei sitä ole nostanut esille, niin ei kai siitä voi päätellä, että on asiatonta jos minä niin teen, jos näen sen liittyvän aiheeseen. Kaikesta voi keskustella ja mielellään asiallisesti. Muutoin ollaan dogmaattisesti jonkin tietyn näkemyksen käsitekehikossa, jossa kehikko määrittelee, mistä ja miten saa puhua. Terveystieteet edustavat monitieteistä tutkimusta ja siellä on erilaisia viitekehyksiä.

      Tuntuu aika asiattomalta ja hiukan loukkaavaltakin kuulla sinun, tutkijan suusta, väite minun yrittävän peitellä jotakin ja piiloutuvan: ” Luultavasti leimaamistarkoituksessa ettei sanahelinäsi taakse niin helposti näkisi?”, sanot. En ymmärrä tätä ollenkaan, koska en todellakaan peittele yhtään mitään.

      Penäät tutkimustietoa. Millaista tutkimustietoa kaipaat? Tässä kirjoituksessahan, jonka alle olet kommenttisi kirjoittanut, olen listannut tutkimuksia. Annan esimerkkejä osoittaakseni vääräksi sen väitteen, että CAM-tutkimusta ei ole ja että siitä ei ole kertynyt näyttöä eräiden hoitojen hyödyistä. Ei tämä ole tieteellinen raportti, joten en voi kovin pitkästi selostaa tutkimuksia. Niistä voi lukea netistä sekä kirjastani, jos niin haluaa. Ei tämä myöskään ole suositus jonkin hoitomuodon käyttöön ottamiseksi, jolloin todellakin pitää perustella asiaa yksityiskohtaisesti. Tämä on pyrkimys paikata Skepsiksen piirissä vallitsevaa tiedon puutetta CAM-tutkimuksesta.

      Sinä edellytät, että pitäisi olla paljon samansuuntaisia tuloksia tuottaneita tutkimuksia. Aivan niin. Olen samaa mieltä, mutta tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus kattaa koko CAM-tutkimusta, enkä sitä tutkimuksen laajuuden vuoksi mitenkään yksin pystyisi edes tekemään. CAM- alallakin kyllä on tutkimuksia, joiden tulokset osoittavat samansuuntaisesti hyötyjä tai hyödyttömyyttä. Kirjoituksessani mainitsin esimerkinomaisesti muutamia Cochrane-katsauksia.

      Mutta tässä paljousvaatimuksessa on pulmaakin. Nimittäin, jos ajatellaan, että hoitamisen tutkimuksesta (lääketieteellisestä, hoitotietellisestä tai CAM tutkimuksesta) voisi puhua julkisuudessa ja kertoa tuloksia vasta sitten, kun on runsaasti tutkimuksia meta-analyysiä varten, silloin mistään uudesta tai vähän tutkitusta hoitotavasta tai -kokonaisuudesta tuotetulla tutkimuksella ei olisi mitään merkitystä eikä siitä siis kannattaisi lainkaan puhua. Ei vaikuta avoimen tutkimuksen periaatteelta. Karkeimmillaan paljousvaatimus voisi johtaa siihen, että vain lääketutkimuksia voisi pitää relevantteina, koska sitä on todella paljon, sillä rahoittajia on riittävästi.

      CAM-tutkimusta tehdään rahoituksen vähäisyyden vuoksi hyvin vähän (esim Suomen julkinen tiederahoitus eikä liike-elämä sitä rahoita). Niinpä tutkimustietoa kertyy hitaasti ja niukasti. Kansainvälisesti tilanne on kylläkin muuttunut ja tutkimus vilkastuu koko ajan, myös naapurimaissamme Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Minusta päätelmiä pitää voida tehdä vähäisenkin tutkimuksen perusteella, mikäli kyseessä on ilmiö, josta yleensäkin on vain niukasti tutkimusta, kuten tässä tapauksessa. Ei voida edellyttää laajoja meta-analyysejä sille, että tutkimustuloksista ylipäänsä saa kertoa.

      Kuten totesin, seuraavissa kirjoituksessani pohdin tutkimuksen metodisia kysymyksiä, RCTtä ja muita tutkimusmenetelmiä.

      Sitten tuo väittämäsi ”Ei todellakaan riitä että joku kokee saavansa jostakin hoidosta apua, riittäisi todisteeksi tehosta”. Ei tietenkään yksittäistapauksissa. Mutta tutkimuksissakin potilaan (ja tutkijan) kokemus on aina läsnä (paitsi kun tutkitaan biokemiallisesti) kun arvioidaan, onko potilas saanut apua esimerkiksi masennuslääkkeestä. Hyödyn määräähän tutkitaan esim. kliinisesti arvioimalla ja/tai kysymällä jonkin mittariston mukaan oireiden lievittymisestä ja voinnista, siis kysymällä kokemuksia.

      Toivoisin, että koko homeapatiakeskustelu nyt päättyisi. Ensiksikin, olen esittänyt linkkitiedot yhdestä tuoreesta meta-analyysistä, joka osoíttaa, että tutkimustulosten perusteella ei voida tehdä vakuuttavaa päätelmää siitä, onko homeopatia plasebotason ylittävää vai ei. Tämä päätelmä ja sille esitetyt perustelut poikkeavat muutaman muun meta-analyysin päätelmistä, mikä on tutkimuksellisesti huomionarvoinen asia.Poikkeavana päätelmänä katsoin, että se ansaitsee tulla tuoduksi esiin avoimen tieteen nimissä. Mitään muuta en muistaakseni ole homeopatiasta sanonut. Toiseksi, en ole siitä edes kiinnostunut, se ei ole minun aihepiiriäni, koska sen käyttö on niin vähäistä Suomessa. Kansanterveystieteilijänä olen kiinnostunut tutkimaan sellaisten hoitomuotojen hyötyjä ja haittoja, joita kansalaiset laajasti käyttävät. Ihmettelen, miksi homeapatia on tässä keskustelussa ylipäänsä niin paljon esillä, vaikka sitä käytetään häviävän vähäisesti verrattuna muihin CAM-hoitoihin Suomessa.

      Vastaan kirjoituksen omituisuuksiksi nimittämiisi asioihin (minusta muuten vaikuttaa tässä kohtaa, että et ole lukenut kirjoitustani ”Täydentävien hoitojen (CAM) hyödyistä on tutkimusnäyttöä”):
      1) Enhän minä hyvänen aika puhu enkä ole puhunut CAMsta yhtenä hoitamisen kokonaisuutena! Em. kirjoituksessa esim. ryhmittelen CAMn kolmeen laajempaan ryhmään, eivätkä nekään sisällä homogeenísia hoitoja. Olikohan se niin epäselvästi kuvattu, että et ymmärtänyt. Toteat, että joillekin CAM-hoidoille on näyttöä, toisille ei. Juuri niinhän kirjoituksessani sanonkin, että joillekin CAM-hoidoille on näyttöä. Niistä joille ei ole näyttöä, en tässä puhu koska sitä ei tarvitse Skepsikselle perustella. Joku muu on sen heille kertonut, mutta ei ole sitten kertonut, että näyttöä myös on. Se, että näyttöä on, kaipaa siis perusteluja (tutkimuksista kertomista), koska Skepsis väittää toisin. Kirjoitus on vastaus Skepsikselle, ei kattava analyysi, kuten olen jo itse kirjoituksessakin todennut.

      Pariinkin otteeseen kirjoituksessa totean, että tekstini ei ole kattava tieteellinen katsaus, vaan VASTAUS SKEPSIKSEN VÄITTEESEEN, että CAM hoidot on osoitettu hyödyttömiksi ja että näyttöä muka ei ole. Osoitan kirjoituksessani, että sitä on. Myös plasebokontrolloitua tutkimuksia on, jopa meta-analyyseja joistakin hoidoista, esim. akupunktiosta. Toivottavasti tämä asia on nyt selvä.

      2) Todellakin, kuten sanot, kaikkea onneksi saa ja pitääkin tutkia. Perusteluni liittyy pragmaattisesti siihen, tutkimus myös tarvitsee rahoitusta, nimen omaan Suomessa. Lisäksi CAM-tutkimus olisi hyvä tehdä yhteistyössä käytännön terveydenhuollon sekä lääketieteellisen ja hoitotieteellisen tutkimuksen kanssa, koska monitieteinen ote CAM-tutkimuksessa on nähdäkseni toimivinta (ja kansainvälinen yhteistyö on tarpeen). Näen CAM-tutkimuksen positiivisesti uutta ja avarampaa näkemystä tuovaksi terveystutkimuksen monitieteiseen kenttään.

      Viimeinen kappale tekstissäsi jääköön kommentoimatta. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

    • Viimeinen kommenttini homeopatiasta: Miksi valitsit yhden meta-analyysin, joka tukee sinun väitteitäsi, etkä niitä neljää mainitsemaani systemaattista katsausta, jotka eivät väitettäsi tue ja jotka kyllä ovat sisältäneet myös tuon kirsikanpoiminnalla valitsemasi julkaisun?

      Eikö mielestäsi koko CAM ole terminä aivan älytön sillä eihän se kerro mitään itse aiheista vaan on nippu sekalaisia asioita? Mikä niitä yhdistää? Se, että ne eivät ole saaneet hyväksyntää, koska niistä puuttuu näyttö. Nimittäin sinä päivänä, kun jonkin näistä hoidoista teho tulee osoitetuksi, niistä tulee osa normaalia lääketiedettä. Tämä tapahtuu vain tutkimusten kautta, ei muuttamalla tieteellistä viitekehystä ja höpisemällä materialismista.

      Olen samaa mieltä, että ei voi sanoa etteikö yhtään CAM-hoitoa olisi tutkittu. Eihän Skepsis niin väittänytkään vaan piti Huuhaa-palkinnon arvoisena kurssitusta, jossa on mukana selvästi uskomushoitoja, jotka eivät perustu mihinkään muuhun kuin mielikuvitukseen ja vakaaseen uskoon.

      Mutta voi kuitenkin todeta, että sellaista tutkimusta, joiden perusteella voisi väittää hoitojen olevan vaikuttavia, ei juurikaan ole (siis jos vähänkin kriittistä näkökulmaa asiaan ottaa eikä harrasta kirsikanpoimintaa). Osa listaamistasi hoidosta on TUTKITUSTI TEHOTTOMIA. Joistakin hoidosta on heikkoa näyttöä vaikutuksista mutta ei sen perusteella voi muita hoitoja tähän niputtaa.

      Ja toivon, että et edelleen väitä, että väitteeni pohjalla olisi jokin teknokraattis-luonnontieteellinen suppea materialistinen näkemys. Kyllä tieteen perussäännöt ovat samat olipa viitekehys ja näkökulma mikä hyvänsä. Kyllä hoidolla voi olla subjektiivisia vaikutuksia ja ne ovat ihan merkittäviä mutta kyllä ne tulee voida tutkimuksilla osoittaa. Hypoteeseja ja uskomuksia voi kuinka paljon hyvänsä asettaa mutta ne jäävät vain sille tasolle ilman asiallista tutkimusnäyttöä.

      Useimpien vs CAM-hoitojen taustalla on aivan villejä ja vilkkaan mielikuvituksen tuottamia teorioita taikka sitten muinaishistorian virheellisten käsitysten jäänteitä. Moni niistä hoidoista perustuu todella virheellisiksi TODISTETTUIHIN uskomuksiin. Toki on selvää, ettemme pysty tutkimaan enkeleitä eikä meille tuiki tuntemattomia väitettyjä energiavirtoja. Tällöin minusta on kysymys enemmän uskonnosta eikä siihen tiede kykene vastaamaan. Uskonnonvapaus toki sallii uskomisen mihin vain.

    • Juhani, tässä vastaus 15.12 klo 22.15 lähettämääsi kommenttiin. Kysymykseesi liittämästäni meta-analyysilinkistä vastasin blogikirjoituksessani. https://liinanblogi.com/2016/12/18/tapaus-homeopatia/

      Sanot:”Eikö mielestäsi koko CAM ole terminä aivan älytön sillä eihän se kerro mitään itse aiheista vaan on nippu sekalaisia asioita?” USAn National Center for Complementary and Integrative Health -yksikkö onkin alkanut käyttää toista termiä: täydentävät ja integroivat terveysnäkemykset. Minusta itse termillä ei ole suurta merkitystä, vaan sillä, että ihmiset saavat hyvää lääkkeetöntä hoitoa tavanomaisten terveydenhuollon palvelujen lisäksi. Vaihtoehto-termi onkin harhaanjohtava, koska ihmiset tutkimusten mukaan useimmiten eivät käytä näitä hoidon ja terveyden edistämisen muotoja vaihtoehtoisesti, vaan lisänä, täydennyksenä. Näitä hoitomuotoja yhdistää oikeastaan vain se, että ne eivät ole osa virallista terveyssysteemiä. Eri maissa eri hoidot ovat virallisia. Virallistaminen ei mene niin, että ensin tutkitaan ja sitten virallistetaan. Ei se ole mennyt sillä tavalla nykyisin virallisissa järjestelmissä käytössä olevien hoitojenkaan osalta.

      Skepsis ei perusteluissaan mainitse yhtään mitään spesifiä tutkimuksesta, vaan lakonisesti antaa ymmärtää, että palkitut hoitomuodot ovat pseudotiedettä. Tämä on vääristelevää informaatiota.

      ”Mutta voi kuitenkin todeta, että sellaista tutkimusta, joiden perusteella voisi väittää hoitojen olevan vaikuttavia, ei juurikaan ole (siis jos vähänkin kriittistä näkökulmaa asiaan ottaa eikä harrasta kirsikanpoimintaa).” Kysynkin, oletko tehnyt analyysin kaikista tutkimuksista? Onko se julkaistu jossain? En voi ymmärtää, kuinka olet tullut tällaiseen päätelmään ottaen huomioon julkaistujen tutkimusten määrän ja mm. Conchrane katsaukset. Olen jo useamman vuoden seurannut alan tutkimusta, enkä voi sinun tapaasi sanoa noin voimakasta kantaa asiaan. Mutta sen voin sanoa, että hoitojen kokemusvaikutuksista on olemassa ehkä satoja tutkimuksia, joissa osoitetaan positiivisia vaikutuksia. Tarkkaa lukua en pysty sanomaan, koska en ole niitä laskenut. Omissa arkistoissanikin on jo ainakin 300 erilaista tutkimusta (RCT, syst.rev, kvalitatiivisia, väestötutkimuksia jne.)

      Totta on, että CAM-tutkimusta tehdään vain murto-osa lääketutkimusten määrästä, ja osa tutkimuksista nojaa muunlaiseen metodologiaan kuin RCT. Tieteen periaatteet ja pelisäännöt ovat tietenkin samat kaikessa tutkimuksessa, mutta teoriat ja metodit kyllä vaihtelevat. Moni CAM-hoito nojaa toisenlaiseen taustateoriaan maailmasta ja ihmisestä (psykofyysinen katsanto) kuin minkä moderni länsimainen lääketiede on omaksunut (luonnontieteellis-biologinen), joten hoito- ja terveyden edistämisen toiminta, hoitosuhde ja hoitoprosessi voivat olla erilaisia. Siksi myös tutkimusmetodit voivat poiketa lääketieteen standardimallista, RCT:stä. Hoidon/terveyden edistämisen tulokset/hyödyt on tieteellisesti kuvattava tai selitettävä hoitomuodon itsensä logiikan mukaisesti. Ei aina lääketieteen logiikan mukaisesti. Ymmärrän, että tämä on uusi ja vieras tapa valtavirtalääketieteilijöille, mutta integratiivisen, monimetodisen tutkimuksen aika on joka tapauksessa tulossa. Kansainvälisesti se vilkastuu koko ajan.

      Nykyajan käsityksetkin muuttuvat aikanaan muinaishistorian virheellisiksi käsityksiksi. Kullakin aikakaudella on tietysti aina oma näkemys. Nyt elämme naturalistisen luonnontieteen kulta-aikaa.

      Pikainen vilkaisu yliopiston sähköisessä järjestelmässä olevista CAM-alan lehdistä tuotti yli 20 alan julkaisua. Alla lista. Lisäksi tutkimuksia julkaistaan mm. lääketieteen, psykologian ja sosiologian lehdissä vuosi vuodelta enenevässä määrin. Kirjastoalan tutkijat ovat tätä selvittäneet. CAM-alan tutkimusjulkaisuja:
      BMC complementary and alternative medicine
      Evidence-based complementary and alternative medicine
      The journal of alternative and complementary medicine (New York, N.Y.)
      Journal of evidence-based complementary & alternative medicine
      Complementary Medicine Journal of Faculty of Nursing and Midwifery
      Complementary therapies in medicine
      Journal of traditional and complementary medicine
      Alternative Medicine review
      Alternative medicine studies
      Advances in integrative medicine
      Chinese journal of integrative medicine
      European journal of integrative medicine
      Integrative medicine (Encinitas, Calif.)
      Integrative medicine insights
      Integrative medicine : integrating conventional and alternative medicine
      Journal of ayurveda and integrative medicine
      Journal of experimental and integrative medicine
      American Journal of Chinese Medicine
      Chinese journal of integrative medicine
      Chinese medicine
      Global journal of integrated Chinese medicine and Western medicine
      World Journal of Traditional Chinese Medicine

  5. Mainio selvennys! Alan pikkuhiljaa ymmärtää, mistä nämä erimielisyytemme kumpuavat.

    Näit paljon vaivaa perusteellaksesi kantasi (kiitos siitä) mutta oman näkemykseni mukaan koko kirjoitus kulminoituu siihen että potilaan ihmisläheinen huomiointi, kosketus ja rentoutuminen parantavat hänen subjektiivista kokemustaan sairaudesta tai sen oireista. Yleensä paranemisen kohteena on vieläpä epäspesifit oireet, kuten mieliala, ahdistus ja stressi.

    Tässähän ei ole lääketieteelle mitään uutta.

    Missään mainitsemassasi näytössä ei osoiteta että se olisi varsinaisesti reiki, vyöhyketerapia tai energiahoito, mikä toimisi.

    Punnitaanpa vaihtoehtoja yhdessä esimerkissä:

    Vaihtoehto 1: Energiahoito toimii, koska on olemassa luonnontieteelle tuntemattomia energioita, joita tietyt ihmiset pystyvät hallitsemaan ja vaikuttamaan niiden avulla toisen elävän olennon sairautta aiheuttaviin biologisiin prosesseihin.

    Vaihtoehto 2: Energiahoitajalla käyvä ihminen kokee hyötyvänsä, sillä joku kuuntelee ja huomioi häntä.

    Soveltamalla Occamin partaveistä, vaihtoehto 2 on monin verroin selitysvoimaisempi koska sen taustalla on vähemmän perusteettomia olettamuksia. Sinulle vaihtoehdot ovat ehkäpä lähes yhtä todennäköisiä (korjaa, jos olen väärässä) ja tämän vuoksi olet mm. allekirjoittanut postmaterialistisen tieteen manifestin. Mielestäsi vaihtoehto 1 pitää ottaa vakavasti ja pohtia, voisiko tuollaisia tieteelle tuntemattomia voimia olla olemassa. Ehkäpä siksi myös peräänkuulutat lisää CAM-tutkimusta Suomeen?

    Kriittinen ajattelija (= skeptikko) ottaa vaihtoehdossa 1 huomioon myös tutkimusasetelmien puutteet ja monet muut selitykset havainnolle. On loogista tulla siihen johtopäätökseen, että vaihtoehto 2 on todennäköisempi selitys. Tämän myöntäminen ääneen ei ole sitä pseudoskeptisyyttä, mistä esimerkiksi Skepsis ry:tä syytät. Se on itse asiassa varsin avomielistä suhtautumista todistusaineistoon – otetaan huomioon myös ne vaihtoehdot että ”yliluonnollinen” selitys ei pidä paikkaansa.

    Paatuneinkaan skeptikko ei kiellä, etteikö kosketus, läheisyys ja toisen huomioonottaminen olisi ihmiselle äärimmäisen tärkeää. Ne eivät kuitenkaan ole mitään CAM-hoitojen yksityisomaisuutta. Spesifien hoitojen tutkimisen sijaan järkevintä olisi varmasti pohtia, miten tutkittuja hoitoja voidaan *täydentää* mahdollisimman ihmisläheisellä potilaan kohtaamisella.

    • Pauli, juuri niin. Erimielisyydet johtuvat usein juuri maailmakuvan eroista, jotka ohjaavat ihmiskäsitystä ja vaikuttavat myös käsitykseen ihmisen hoitamisesta ja elämästä ylipäänsä. Kertaan vielä tässä perusjutut, joista keskustelimme äsken sinun blogissasi. Reduktionistinen materialismi on siinä mielessä helppo ja yksinkertainen taustaoletus maailmasta, että se on selkä ja johdonmukainen aina siihen saakka kun ei kysytä, millä mekanismilla tietoisuus kumpuaa materiasta ja miten mieli voi vaikuttaa kehoon. Panspykistisessä näkemyksessä, joka minusta vaikuttaa loogisemmalta on myös omat pulmansa, ei sekään pysty tuota mekanismia selittämään. Se ei käytännön terveystiedeperspektiivistä mielestäni tarvitsekaan selittää, koska kumpikin: biologia ja tietoisuus nähdään ”alkuperäisiksi”, yhtä tärkeiksi. Kumpaakaan ei johdeta toisesta.

      Postmaterialistisen tieteen julistuksen allekirjoitin juuri siitä syystä, että katson että puhdas materialismi, joka paradigmaattisesti hallitsee modernia länsimaista tiedettä kaipaa laajennusta ja monipuolistumista. Yksi esimerkki tästä on juuri CAM-tutkimus. Avarakatseisesti nähtynä sillä olisi mahdollisuuksia ehkä tuottaa tietoa, joka auttaa terveyden ja sairaanhoidon kehitystä ja ladun parantamista.

      Nykyisin moderni biolääketiede on varsin voimaton vaikeasti diagnosoitavien, moniongelmaisten, epämääräisten ja kroonisten vaivojen hoidossa. Ne ovat juuri mainitsemiasi epäspesifejä oireita, joihin ihmiset apua CAMista tutkimusten mukaan hakevatkin. Ongelma on erityisesti perusterveydenhuollossa merkittävä, joidenkin arvioiden mukaan jopa 20-30 pros näistä terveydenhuollon potilaista kuuluisi tähän mainitsemaani joukkoon. Tiedät prosenttiosuuden paremmin kuin minä. Lienevätkö samoja kuin CAM-käyttäjät? Ei ole tutkittu.

      En ole sanonut, että tämä olisi terveydenhuollossa toimiville, saatikka lääketieteelliselle tutkimukselle uutta.

      Kysymys on mielestäni siitä, että reaalisesti ottaen on olemassa tämä ongelma, joka koskettaa konkreettisia ihmisiä heidän hakiessaan apua vaivoihinsa. Kun ratkaisua lähdetään tutkimuksella hakemaan, biolääketiede ei ratkaisuksi riitä. Noiden oireiden ja vaivojen syyt eivät taida olla biologisia, eivät myöskään parannuskeinot. Näin arvelen ja onhan sitä tutkittukin jonkin verran. No, oireita voi tietysti helpottaa lääkkeillä, mutta on olemassa lääkkeettömiäkin (ja siis sivuvaikutuksettomia) keinoja (kuten elämäntavat ja CAM).

      Kyllä tutkimuksissa on osoitettu, että nimen omaan CAM-hoitojen käyttö (esim. reiki, vyöhyterapia, akupunktio ym.) on auttanut ihmisiä. Plasebokontrolloitujakin tutkimuksia on (vähän), jolloin tosiaan herää kysymys siitä, että mikä se vaikuttava CAM-tekijä plasebon lisäksi mahdollisesti olisi. Biolääketieteessähän erotetaan nämä kaksi ja ajatellaan, että spesifin vaikutuksen x lisäksi on olemassa useimmiten myös plasebo p. Nyt jos ajatellaan, että CAM-hoidossa on vain tuota p:tä (esimerkissäsi vaihtoehto 2:n kuuntelu ja huomio), niin ei tule selitetyksi, miksi joidenkin hoitojen vaikutus tutkitusti ylittää plasebon (voisi nimittä p2:ksi). Onko siellä ehkä joku tekijä y, jos ei biolääketieteen spesifiä x:ää ole?

      Punnitaan vaan yhdessä teoreettista esimerkkiäsi energiahoidosta (samaa mallia voitaisiin tosin käyttää myös punnittaessa niitä nykymasennuslääkkeitä, joiden teho on todettu olevan plasebon luokkaa; niitä on kuten tiedät) Matti Rahnasto viittasi tähän (mutta ei masennuslääkkeiden vaan muiden) osalta kommentissaan.

      On ihan OK valita vaihtoehto 2 ja sen perusteella, että se vaikuttaa occamilaisittain paremmalta. Mutta tutkijana lähtisin kyllä etsimään kolmattakin vaihtoehtoa.

      Lisäksi mielestäni tehdään loogisesti virhepäätelmä, jos päätellään kuten ehdotat, että teoreettisesti occamilaisittain todennäköisempänä valitaan vaihtoehto 2 ja siitä sitten johdetaan, että CAM-hoidot on todettu tutkimuksin hyödyttömiksi (pelkkä kuuntelu auttaa). Johtopäätös ei ole looginen, sillä a) tutkimuksia joissa osoitetaan plasebon ylittävä vaikutus (teoreettisessa esimerkissäsi tämä tarkoittaisi sitä, että joku kuuntelee tehokkaammin kuin plasebokuuntelija) on olemassa ja b) jos lähtökohtaisesti teoriaan (eli oletukseen, että luonnontieteelle, eli tässä tapauksessa nykybiolääketieteelle, tuntemattomia voimia ei voi olla olemassa, nimitetään sitä sitten energiaksi, mielen voimaksi tai psykofyysiseksi synergiaksi) nojaten ilman empiiristä todentamista päätellään, että se on juuri kuuntelu joka vaikuttaa eikä spesifi asia ja sitten itse nimetään se plaseboksi, josta taas johdetaan, että esimerkin energiahoidon hyödyistä ei ole tutkimusnäyttöä, niin päätelmä on luonnollisesti perusteeton ja epälooginen.

      Silloin on näet tehty teoreettisten oletusten perustalle päätelmä tehottomuudesta. Sille rakennettu huuhaapalkinnon perustelu on tutkimuseettisesti ja muutenkin eettisesti arveluttava ottaen vielä huomioon, että suuri osa ihmisistä nimen omaan kokee saavansa CAM-hoidoista apua (teoreettisessa esimerkissäsi energiahoidosta, josta onkin tutkimusnäyttöä – vähän). Pyydän kuitenkin anteeksi, että olen pahoittanut monen skeptikon mielen. Skeptisyys on joka tapauksessa minusta hyvä asia. En vain voi hyväksyä esitettyjä perusteluja huuhaapalkinnolle tänä vuonna.

      Hoitamisessa ihmisen/potilaan kannalta ei ole kovin suurta merkitystä, mihin teoriaan hoidon tuottama voinnin paraneminen perustuu. Tällaista pragmaattista lähestymistapaa kaipaisin terveydenhuollon kehittämistutkimukseen. Eli sitä että laajennetaan biolääketieteen mallia. Tämähän ei ole keneltäkään pois, mutta voisi ehkä auttaa potilaita.

      Kommenttisi viimeisestä kappaleesta olen tismalleen samaa mieltä kanssasi, paitsi viimeistä lausetta en ihan ymmärrä. Tarkoitatko, että erillisiä CAM-hoitoja ei kannata tutkia, vaan pitää tutkia virallisesti nykyisin hyväksytyn hoidon latua ja kehittää potilaan kohtaamista?

      Mutta entäpä jos siellä CAM-puolella onkin joku psykofyysisen läsnäolon ja siihen yhdistetyn hoitorituaalin synerginen, erityinen parantava CAM-voima Y? Kysyn vaan, en väitä mitään.

      Lainaan professori Paul Dieppeä: ”We think that both biomedical and CAM practitioners need to learn how to maximise the placebo effect, as well as gaining an understanding of those behaviours that might help induce a healing response, through attention to issues such as presence, a caring approach and focussed attention with good intention, alongside using whatever specific interventions they can that will not cause harm. Therefore, we propose:
      p + x + y (where p = placebo effects, x = specific treatment effects, and y = a metaphysical, healing factor). (Dieppe 2016) http://medcraveonline.com/IJCAM/IJCAM-04-00114.php

      Lähde sinäkin tutkimaan tätä. Tulisi hauska tiimi: Paul, Pauli ja Pauliina!!

    • Hahaa, olisipa kyllä kolmen kovan Peen tiimi! 😀 Toistaiseksi tutkimushaaveeni ovat kyllä toisaalla, kiitos vain 🙂

      Keskustelu alkaa nyt polkea paikallaan, joten kommentoin vielä tämän ja sitten jään odottelemaan, josko tulevissa kirjoituksissasi olisi edistymisen mahdollisuutta.

      Syyt paikallaan polkemiseen ovat nähdäkseni seuraavat kaksi asiaa:

      1) Elefantti huoneessa on se, että minua (ja selvästi myös prof Knuutia) kiinnostaisi kovasti keskustella nimenomaan spesifejä hoitoja koskevasta tutkimusnäytön kokonaisuudesta. Sinulle taas näyttää riittävän, että tutkimuksia on tehty ja osa niistä on jopa positiivisia. Ottamatta mitään kantaa tutkimusten laatuun (aineistot, menetelmät, tilastollinen käsittely jne) ja kokonaisnäytön massaan, toteat että ”CAM:n hyödyistä on näyttöä” ja luettelet valitsemiasi esimerkkejä. Monille meistä, jotka ovat terveyttä koskevasta tieteestä kiinnostuneita, tämä ei yksinkertaisesti riitä.

      2) Kun päästään vähän syvemmälle tasolle, paljastuu että argumentointisi perustuu täysin erilaiseen paradigmaan, jossa tehdään mielestäni tarpeettomia olettamuksia. Tämä lause kuvaa paljon: ”Noiden oireiden ja vaivojen syyt eivät taida olla biologisia, eivät myöskään parannuskeinot”. Oma näkemykseni on, että oireiden ja vaivojen syyt voivat vallan hyvin olla biologisia – kaikkea emme vain välttämättä vielä tiedä. Mielestäni ratkaisu hakea selityksiä jostain kokonaan toisesta paradigmasta on tarpeeton. Penäät avarakatseisuutta mutta mielestäni juuri toiseen paradigmaan pakeneminen on avarakatseisuuden vastakohta. Pitäisi pystyä myös avarakatseisesti tarkastelemaan, voisiko vallitsevasta sittenkin löytyä ratkaisu kunhan tietoa kertyy enemmän. Toisessa paradigmassa pätevät sellaiset säännöt, jotka ovat ainakin minulle luonnontieteilijänä täysin vieraat.

      Vielä kysymyksesi: ”Tarkoitatko, että erillisiä CAM-hoitoja ei kannata tutkia, vaan pitää tutkia virallisesti nykyisin hyväksytyn hoidon latua ja kehittää potilaan kohtaamista?”

      …vastaus: Tutkimuksen tarve riippuu täysin tapauksesta. Olen itsekin kiinnostunut esimerkiksi joogasta ja meditoinnista. Seuraan paljon niitä koskevaa tutkimusta (esim neurotiede). En kuitenkaan näe noita edes ”täydentävinä hoitoina”, vaan rentoutumisen ja mielenhallinnan keinoina. Niille ei missään nimessä saa esittää mitään sellaisia väitteitä, joille ei löydy hyvää todistusaineistoa tueksi (esim. spesifit vaikutukset sairauksiin). En myöskään näe niissä mitään mitä ei voisi selittää puhtaasti metodologisen naturalismin keinoin vallitsevassa luonnontieteellisessä paradigmassa. Sen sijaan sellaiset järjestelmät, kuten reiki, vyöhyketerapia ja energiahoidot ovat täysin epäuskottavia kaikkien luonnontieteen lakien mukaan ja niitä koskeva kliininen näyttö laadultaan ala-arvoista ettei niihin tarvitse enää tuhlata euroakaan. On selvää, että niistä saatava hyöty seuraa pelkästään kuuntelemisesta ja huomiosta, joka tässä tapauksessa myös placeboksi voidaan nimittää. Juuri tällaisen vaikutuksen hyödyntäminen voisi olla panostamisen arvoinen tavoite.

    • Paikallaan polkemisesta ja sen syistä:
      1. On totta, että eroja on siinä, että sinä ja pro Knuuti näette terveystutkimuksen yksittäisten sairauksien ja niitä hoitavien yksittäisten hoitomuotojen kannalta ja siten, että niitä koskeva tutkimuskin olisi oltava selkeästi annos-vaste -ajatteluun soveltuvaa. Minulle tämä ei terveystutkimuksessa riitä, vaan mukaan on otettava luonnontieteellistä ajattelua laajempi katsanto: luonnontieteellinen + käyttäytymistieteellinen + humanistinen + yhteiskuntatieteellinen tutkimus. Myös laadullisilla tutkimuksilla voidaan osoittaa jonkin intervention hyötyjä ja haittoja. Olen luetellut esimerkkejä tutkimuksista juuri sen vuoksi, että haluan tuoda esiin, että väite ”täydentavat hoitomuodot on todettu tutkimuksin tehottomiksi” on perusteeton ja siten myös Skepsiksen tämänvuotisen huuhapalkinnon perustelut eivät ole päteviä. Blogikirjoitukset eivät ole tieteellisiä tutkimuksia. Se että olen luetellut yksittäisiä tutkimuksia, ei ole osoitus siitä, mikä minulle riittää tieteellisyydeksi. Mutta se on osoitus siitä, että CAM-tutkimusta on olemassa ja myös näyttöä hyödyistä, mukaan lukien myös plasebokontrolloitujen tutkimusten tuloksia.

      Elefantti ei siis ole se, että sinä ja prof Knuuti olette kiinnostuneita meta-analyyseistä (jos oikein ymmärrän, viittaat juuri tähän) ja minä muka poimisin vain positiivisia tutkimuksellisia lillukanvarsia. Kysymys on siitä, että täydentävien hoitojen kenttä on laaja ja monivivahteinen eikä sillä ole pitkää omaa tutkimustraditiota, joten samankaltaista biolääketieteen ”koherenttia” luonnontieteellistä tutkimusohjelmaakaan ei voi olla. CAM sijoittuu joiltakin osin lähemmäksi lääketiedettä, toisilta osin taas psykoterapiaa (joka sekin leimattiin vielä 50-luvulla huuhaaksi). CAM on myös joiltakin osin terveyden edistämistä ja joissakin hoitomuodoissa kiinteä osa hoitamista on elintapoihin vaikuttaminen. Näin ollen spesifejä hoitoja koskevan tutkimusnäytön kokonaisuuskin on oltava toisenlainen kuin vain nykyisenkaltaiset meta-analyysit. On kyllä olemassa muutamia poikkitieteellisiä tutkimuksia, mutta niiden aika on vasta.

      2. Paradigmakysymykseen vastaan alla sekä toisen kommenttiisi antamassa vastauksessani. Toteat: ”Oma näkemykseni on, että oireiden ja vaivojen syyt voivat vallan hyvin olla biologisia – kaikkea emme vain välttämättä vielä tiedä.” Kyllä ne voivat olla biologisia, mutta monesti ja aika useinkin ne ovat psykologisia ja sosiaalisia siten, että ensin on syy (esimerkiksi pitkään jatkunut stressitila, jonka syy on ajattelussa, toiminnassa tai olosuhteissa) ja vasta sitten tulee biologinen oire ja sen jälkeen varsinaisesti diagnosoitavissa oleva ICD-luokitukseen soveltuva sairaus. Kaikkea tästäkään emme välttämättä vielä tiedä. Tällaisten sairauksien ehkäisy edellyttää muihin kuin luonnontieteellisiin syihin puuttumista ja hoidossakin näiden syiden ymmärtämine on tarpeen, jotta ei tarvitse pitäytyä (karkeasti ja yksinkertaistetusti tässä nyt esittämääni) ajatukseen ”syö vain yksi lääke yhteen spesifiin sairauteen”. Tässä ei tarvita taaskaan paradigmaporkkanaa enkä tosiaankaan pakene yhtään mihinkään. Katson asioita sellaisina kuin ne ilmenevät todellisessa elämässä.

      Sanot ”Pitäisi pystyä myös avarakatseisesti tarkastelemaan, voisiko vallitsevasta sittenkin löytyä ratkaisu kunhan tietoa kertyy enemmän. Toisessa paradigmassa pätevät sellaiset säännöt, jotka ovat ainakin minulle luonnontieteilijänä täysin vieraat.” Niin pitäisikin. Ja se tarkoittaa vallitsevan systeemin kehittämistä ja uudistamista ja uuden tiedon tuottamista tutkimuksin, myös uudenlaisin, itse järjestelmää ja sen toimintaa ja vaikutuksia analysoivin tutkimuksin.

      En ole missään sanonut, että näin ei pitäisi tehdä, vaikka siihen suuntaan vihjaat. Minusta yhtä hyvin ja samanaikaisesti kannattaa etsiä uusia keinoja ja ratkaisuja myös muualta kuin virallisesta nykyjärjestelmästä. Sehän on juuri tieteen tehtävä. Ei sen pidä linnoittautua yhteen taloon. Miksi pitäisi tieten tahtoen rajoittaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan alue vallitsevaan systeemin? Jos sinulle muu kuin luonnontieteellinen ajattelu on vierasta, siitä ei voi tehdä päätelmää, että muunlainen ajattelu olisi epäpätevää. Jos maailma nähdään biologiana niin se ON biologiaa. Jos se nähdään psykofyysisenä niin se ON psykofyysinen. Tätä on paradigma eli tiivistetysti paradigma määrittää, millaisena maailman ymmärrämme. Länsimaisessa tieteessä on meneillään tässä suhteessa murros.

      Kiitos kysymykseeni vastaamisesta. Sinä et varmaankaan nuoren ikäsi vuoksi pidä joogaa ja mindfulnessia täydentävinä hoitoina, kuten eivät muutkaan nuoremman polven lääkärit. Niihin ne USAn NIH kuitenkin sijoittaa. Minusta on oikeastaan samantekevää mihin ne ryhmitellään. Pääasia on, että ihmiset saavat apua ja tukea terveytensä hoitamiseen. Joogaa pidettiin vielä kymmenen vuotta sitten Suomen terveydenhuollossa täysin turhana, mindfulnes kuului samaan kategoriaan. Pari lääkäriä kirjoittivat kirjatkin CAM-hoitoja vastaan ja toinen niistä totesi joogan olevan ”pahan valtakunnan ilmentymä”. Kirjoitin aiheesta vajaa kolme vuotta sitten blogissani https://liinanblogi.com/2014/02/18/meditaatiota-tutkitaan-kouluissa-hyva-folkhalsan/

      Eivät ne terveydenhuollossa järin yleisesti käytettyjä terveyden edistämisen ja erilaisten vaivojen hoitomuotoja ole edelleenkään.

      Mutta tässä nyt toteutuu jollakin tavalla se yleinen hokema, että ”lääketiede ottaa ilomielin vastaan kaikki hoidot kunhan ne on tieteellisesti tutkittu”. Tosin lääketiede ei niitä ota käyttöön vaan terveydenhuolto. Lääketiedehän tutkii, se on tiede. Musiikkitiede tutkii musiikkia, ei se sävellä, soita tai laula. Keskustelussa menee usein sekaisin lääketiede ja terveydenhuolto, vähän samaan tapaan kuin ennen sekoittuivat valtio ja kirkko. Nyt lääketiedeyhteisö Duodecim-lehden välityksellä on ilmaissut jo myönteisen kantansa mindfulnessiin.

      Alun alkaen se ei ollut lääketiede, joka lähti aktiivisesti joogan ja mindfulnessin hyötyjä tutkimaan. Tutkimus lähti psykologian alalta. Miksi näiden hyötyjä sinun mielestäsi pitäisi perustella vain spesifien sairauksien parantajana/ehkäisijänä? Nehän nimenomaan hoitavat koko ihmistä (kehoa ja mieltä, rentoutus ja mielen hallinta, kuten sanot) ja edistävät laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti terveyttä ja siten ehkäisevät monia sairauksia samanaikaisesti. Vaikutusmekannismi ei ole VAIN biologinen.

      Sanot: ”En myöskään näe niissä mitään (siis joogassa ja mindfulnessissa) mitä ei voisi selittää puhtaasti metodologisen naturalismin keinoin vallitsevassa luonnontieteellisessä paradigmassa.” Siis mikä on sinusta mindfulnessin vaikutusmekanismi? Jos se on mielen tyyntyminen, niin miten mielen tyyntyminen voidaan selittää naturalistisesti? Mikä on fysiologinen mekanismi? Jos se on kehon rentoutuminen, niin joogassa ja mindfulnessissahan se (rentoutuminen) ei tule luonnontieteellisesti tai itsestään, vaan mielen (tahdon ja ajattelun kautta). Menee kauas naturalismista.

      Minustakin tutkimuksen tarve riippuu täysin tapauksesta. Jos vastustat, kuten kirjoitat sellaisten järjestelmien, kuten reiki, vyöhyketerapia ja energiahoidot, jotka ovat ”täysin epäuskottavia kaikkien luonnontieteen lakien mukaan ja niitä koskeva kliininen näyttö laadultaan ala-arvoista ettei niihin tarvitse enää tuhlata euroakaan”. Minäkään en ymmärrä näiden vaikutusmekanismia, mutta en halua ottaa samaa kantaa kuin kymmenen vuotta sitten lääkärit ja tutkijatkin Suomessa ottivat joogaan ja mindfulnessiin. Saattaa nimittäin osoittautua, että hyödyt ovat näissä samansuuntaisia, kunhan ne kunnolla selvitetään. Nyt ei ole selvitetty.

      Joka tapauksessa rohkenen olla hiukan eri mieltä tutkimuksen tarpeesta. Varmaankin olet oikeassa siinä, että niiden lääketieteellinen tutkimus on vielä ala-arvoista, koska sitä ylipäätään on erittäin vähän, eikä se voi lisääntyäkään, jos ennakkoasenne on se, että kun vaikutusmekanismi ei ole biolääketieteellinen ja/tai sitä ei tunneta, niin sitten ei kannata tutkiakaan hyötyjä eikä rahoittaa tutkimusta. Tutkimushan ei synny ihan itsestään, pelkästään tutkijan valinnoista ja tahdosta, juuri euroja siihen tarvitaan. Olen sen ihan itsekin karvaasti kokenut. Meta-analyyseja on hankala tehdä, jos ei tutkimusta ole, eikä sitä kerrytetä. Muna-kana -syndrooma. Tiedeyhteisössä hallitseva paradigma ”valitsee” mitä tutkitaan.

      Minusta metodologisesta monismista olisi siirryttävä metodologiseen pluralismiin. CAMista on olemassa jo jonkinverran poikkitieteellistä tutkimusta. CAM on CAM juuri siksi että se ei ole puhtaasti biolääketieteeseen nojaavaa ja monet hoitomuodot suuntautuvat käsittääkseni enemmän oireiden lievittämiseen ja niitä käytetään (kuten CAMia yleensä, useimmiten) tavanomaisen virallisen hoidon tukena tai terveyden edistämiseksi. Tästä on erittäin vankkaa tutkimusnäyttöä. Reaalielämän eli sen mitä käytännössä tapahtuu eli miten ihmiset toimivat ja miten valitsevat hoitomuotoja ja miksi, tulisi näkyä myös tutkimuksessa, sen teorioissa ja metodeissakin. Muuten käy metaforisesti niin, että piimää tutkitaan maitona, maidon näkökulmasta, ja saadaan tulokseksi että piimä on huonoa maitoa (tietysti muualla kuin Suomessa, jossa piimää juodaan).

      Sanot, että ”on selvää, että niistä saatava hyöty seuraa pelkästään kuuntelemisesta ja huomiosta, joka tässä tapauksessa myös placeboksi voidaan nimittää. Juuri tällaisen vaikutuksen hyödyntäminen voisi olla panostamisen arvoinen tavoite”. Näin voi olla (paitsi että plaseboa ylittävää vaikutusta on osoitettu joissakin tutkimuksissa), ja lisäksi tulevat rituaalin ja kosketuksen vaikutukset Tästä sanomastasi voisi päätellä, että voisit hyväksyä reikistä, vyöhyketerapiasta ja energiahoidoista saatavan opin siitä, miten plaseboa voisi mahdollisesti hyödyntää terveydenhuollossa (siis riippumatta siitä, että mekanismia (siis tässä tapauksessa näiden plasebomuotojen) ei tunneta. Tulkitsenko oikein?

      Plaseboa erillisenä ”hoitona” tai hoidon ”osana” ei ole tietääkseni tutkittu. Se on todella vaikuttava tekijä kaikessa hoitamisessa. Kaiken kaikkiaan se on erittäin mielenkiintoinen aihe, teoreettisesti myös terveyden edistämisen kannalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s