Kosmisen munan myytti

Kosminen muna on kaikkeuden alku, pyhyyden lähde, iäinen kirkkaus ja ykseyden valo! Pääsiäismunat ovat ikiaikaisia symboleita maailman luomisesta, uuden syntymisestä ja kaiken alkuperästä.

Ukrainalainen muna

Kristityistä erityisesti ortodoksit pitävät munamyyttiä tärkeänä. Pääsiäismunat ovat ylösnousemuksen, ruumiin ja sielun uuden yhdistymisen symboli.

Monissa maapallon kulttuureissa tunnetaan myytti, jonka mukaan maailma on syntynyt munasta. Kun edetään tarpeeksi kauas historiassa, niin munamyytti paljastuu yhteiseksi taustaksi lähes kaikille uskoinnoille tai uskonnonomaisille maailmankatsomuksille. Kosminen muna eli alkumuna symboloi ensimmäistä alkuperää muinaisintialaisessa mytologiassa (noin 2500 vuotta sitten) ja se on välittynyt moniin muihinkin ajatussuuntauksiin, kuten kristinuskoon.

Muinaisintialaisen maailmankuvan mukaan kosminen muna tai kultainen alkio sisälsi kaikki välttämättömät elementit. Se symboloi sitä, että kaikki syntyy eli kaikki luominen avautuu tilassa, joka tulee ensimmäisestä alkuperästä eli siitä, mikä on jo siemenenä ensimmäisessä Ykseydessä. Se, josta kaikki luontokappaleet, muodot, nimet ja koko universumin moninaisuus on syntynyt, on pyhä ja absoluuttinen keskus.

Ibis-linnun ja sotkan munat

Kiinalaisen myytin mukaan jumala istui alkumeressä ajelehtivan munan päällä, ja maailmankaikkeuden elementit syntyivät tästä munasta. Muinaisegyptiläinen pyramiditeksti kertoo kuinka Ibis-lintu teki alkumereen pesän ja muni munan.

Suomessa tämä myytti esiintyy Kalevalassa. Sotka-lintu munii kuusi kultaista ja yhden rautamunan runossa, jossa kuvataan maailman ja Väinämöisen syntyä. Veden emon, ilman immen merestä nostamalle polvelle lasketut munat rikkoutuivat, ja niistä syntyi maa ja taivas, kuu ja tähdet:

Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan

Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:

munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,

munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;

yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan

yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;

mi munassa kirjavaista, te tähdiksi taivahalle

mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.

Ytimestä ulos sinkoutuminen

Intialaisen mytologian mukaan kaikki syntyy, kaikki luominen lähtee ensimmäisestä alkuperästä. Nykytieteen käsittein kysymys voisi olla alkuräjähdyksestä. Näin ihmiselle olemassa olevaksi tuleminen on tulemista singotuksi alkulähteestä, keskuksesta, moninaisuuden maailmaan.

Ihmisen syntyminen ja kehittyminen omaksi itsekseen edellytti siis etääntymistä alkuperästä, ensimmäisestä Ykseydestä. Se on siirtymistä syiden ja seurausten eli toiminnan maailmaan. Tästä ”ulos sinkoutumisesta” seuraa kuitenkin ihmisen yhteyden katkeaminen ja hajoamisen ahdistus siitä, että ei ole enää kiinni elämänlangassa.  Myyttisesti ajatellen puutteen, pahan ja kuoleman ahdistus kertovat juuri yhteyden katkeamisesta alkuperään. Ihminen jää erillisyydessä epävarmuuden ja pelon valtaan.

Myös Raamatun mainitsema paratiisi, jonne Adam luotiin maan tomusta, sijaitsi sekin kosmoksen ytimessä, keskuksessa, joskaan sitä ei nimitetty munaksi. ”Keskus” on pyhän erityisaluetta. Sen vuoksi kaikki absoluuttisen todellisuuden symbolit sijaitsevat keskuksessa. Syntiinlankeemuskertomus ilmentää juuri hajaannusta keskuksesta, paratiisillisesta autuuden tilasta. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat symboleita, joilla pyritään eheyttämään perisynnistä juontuvaa hajaannusta ja syntisyyttä.

Riittien avulla ja kaikella mitä siihen kuuluu: symbolit, eleet, sanat, tila ja aika, ihminen pyrkii ” palautumaan” keskukseen, eheytymään ja pääsemään Ykseyteen. Muinaisintialaisessa joogafilosofiassa hengityksen/hengen välityksellä voidaan kutoa uudelleen yhteys ihmisen, maan ja taivaan ja kaikkien luontokappaleiden välille.  Hengityksen tarpeesta tulee hengityksen taidetta.  Riitit yhdistävät myös ajan eri hetkiä, yötä ja päivää, eri vuodenaikoja, syntymää ja kuolemaa.

Kaikki uskonnot turvautuvat rituaaleihin, kuten jumalanpalvelukseen, ristisaattoon tai rukoushetkeen moskeijassa pyrkiessään pyhyyden, ykseyden ja eheyden kokemukseen.

Myytit elävät yhä

Myytit eivät kuulu vain menneeseen. Ne elävät tänäkin päivänä. Myyttinen ajattelu on tosin joutunut modernissa yhteiskunnassa väistymään rationaalisen, järkeen nojaavan maailmankuvan tieltä. Mytologinen ajattelu on kuitenkin ihmisluonnolle ominaista. Ei se ole mihinkään hävinnyt tieteen, tehokkuuden ja järjen aikakaudella. Uskonnot kukoistavat ja uusia modernien myyttien muotoja syntyy myös median välityksellä. Elvis Presley, Prinsessa Diana ja Dalai Lama ovat myyttisiä hahmoja, joiden avulla tulkitaan ihmisyyden arvoja hyvin laajasti.

Myytti ja mystiikka ymmärretään arkikielessä harhaksi, valheeksi tai epätotuudeksi. ”Tuohan on täyttä mystiikka” on kohteliaampi muoto kommentille ”Älä hörhöile”.  Myytti ei anna tosiasiallista tietoa asioista, ja tässä mielessä se on järkiuskovaiselle hankala ja vastustettava asia; sehän ei mahdu tiukan rationaaliseen maailmankuvaan.

Myytin merkitys on kuitenkin siinä, että se auttaa meitä elämään ristiriitaisessa maailmassa, tarjoaa tulkintatapoja ja merkityksiä.  Myytti toimii usein rituaalisella ja eettisellä tasolla. Näin toimii myös kosminen muna kertoessaan maailman synnystä ja ihmisen paikasta siinä.

Myytit käsittelevät sellaisia elämässä tärkeitä asioita, joille ei ole tutkimuksin tuotettua evidenssiä, todistusvoimaa. Ne käsitelevät tuntematonta, kuten munamyyttikin osoittaa. Ne auttavat, kannattelevat ja valaisevat elämäämme tulkitsemalla arkielämän tuolla puolen olevaa todellisuutta. Se maailma on yhtä ”oikea” kuin materiaalinen maailma, vaikka ei ole fyysisin silmin näkyvä.  Sitä on katseltava sielun silmin.

Luomukananmunia

Miksi viime vuoden sketsihahmo munamies sai niin suuren suosion? Ehkäpä juuri siksi, että ihmiset tunnistivat siinä perusmyytin.

Lähteitä

Arvonen, Pekka ja Kallonen Tuoman (toim.) (2010) 12 ikkunaa ortodoksisuuteen Suomessa. Karisto. Hämeenlinna.

Armstrong, Karen (2005) Myyttien lyhyt historia. Otava. Keuruu.

Eliade, Mircea (1993) Ikuisen paluun myytti. Kosmos ja historia. Karisto. Helsinki.

Lönnrot, Elias (2009) Kalevala. Gummerus. Jyväskylä

Mytologian sanakirja (2005) WSOY. Juva.

Siguier-Sauné, Gisèle (2011) Conscience du Souffle, Présence à soi, Présence au monde. Esitelmät Suomen joogaopistossa 27.6.-2.7.2011.  Esitelmät ”Tietoisuus ilmavirrasta, läsnäolo itsessä, läsnäolo maailmassa I-III” julkaistu Suomen Joogalehdessä 3 ja 4/2011 ja 1/2012.

©Liina Keskimäki

2 thoughts on “Kosmisen munan myytti

  1. Päivitysilmoitus: Kalevala, pyhä kirja | liinanblogi

  2. Päivitysilmoitus: Onko nyt syksy vai talvi? | Liina Keskimäki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s