Makujen maailma on värikkäämpi kuin luulemmekaan. Jani Kaaro tosin väittää juuri päinvastaista Hyvä Terveys –lehden numerossa 4/2012. Hänestä makujen maailma on harmaampi kuin kuvittelemme. Kuinka Jani ja minä voimme nähdä saman asian näin eri tavalla? Kysymys on näkökulmasta, siitä nähdäänkö puolillaan oleva lasi puoliksi tyhjänä vai puoliksi täytenä.
Jani perustelee päätelmäänsä kokeella, jossa ihmisille annettiin viinimaistiaisia samalla kun heidän aivojaan magneettikuvattiin. Kun koehenkilöille kerrottiin viinin olevan erityisen hienoa, heidän aivojensa mielihyväkeskus aktivoitui, mutta siinä ei tapahtunut mitään, kun juoman kerrottiin olevan tavallista pöytäviiniä. Viini oli molemmilla kerroilla samaa. Toisessa Kaaron manitsemassa tutkimukessa viinin koettu maku oli yhteydessä siihen, miten maistamisen yhteydessä soitettu musiikki tulkittiin. Jos se koettiin raskaaksi, viinikin maistui raskaalta, jos taas keveäksi, niin viinikin tuntui kevyeltä, vaikka tarjolla oli ihan samaa nestettä.
Janin päätelmä pohjautuu näkemykseen, että makujen maailmaa luonnehtii ja määrittää tutkittava asia eli viini, joka on materiaalinen asia. Vaikka ihmisten makukokemukset muuttuivat ympäristön ja olosuhteiden muuttuessa, niin hän tulkitsi makujen maailman harmaaksi, koska viinihän oli sitä samaa kaikissa koetilanteissa. Sitä vanhaa viiniä ”uusissa leileissä” (uusissa juomisympäristöissä).
Minusta Janin päätelmä harmaudesta on vino. ”Uudet leilithän” muuttivat viininkin uudeksi juojien kokemusmaailmassa. Eikö makukokemus ole juuri se olennaisin asia, kun puhutaan hyvästä ruuasta, viinistä tai musiikista. Kokemuksellisuuden vuoksi vanha sanonta kehottaakin olemaan kiistelemättä makuasioista.
Nuo viininmaistamiskokeet osoittivat juuri sen, että ihminen on kokeva, aistiva ja tulkitseva olento. Sama asia voidaan nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa hyvin eri tavoin riippuen siitä millaisessa ympäristössä ja millä tavoin asia tuodaan luo, koettavaksi. Kokeet osoittivat, kuinka monipuolinen, laaja ja värikäs ihmisen makujen maailma voi olla. Ajatella, että ihminen voi maistaa niin eri tavoin, vaikka juoma on samaa! Jos vielä kyytipoikana on hyvä seura, niin maku edelleen paranee. Ihminen kun on myös sosiaalinen maistaja.
Viiniesimerkissä on jotakin samaa kuin placebo (lume) -vaikutuksessa. Sairas kokee tervehtyvänsä ja monesti tervehtyykin, vaikka syö ”lääkettä” jossa ei ole mitään lääkinnällistä ainetta. Kun uskoo ja ajattelee että aine auttaa, niin se saattaa auttaakin. Placeboon viittasin jo kirjoituksissa ”Tietoisuuden valo ja ihmeparannus” (10.3.) ja ”Masennus – mielen tulehdus?” (3.4.). Tähän kiinnostavaan aiheeseen, joka liittyy meidän kaikkien elämään, ei ainoastaan lääketieteelliseen tutkimukseen, palaan vielä uudestaan tuonnempana.
Lähde
Kaaro Jani (2012) Tunnelma muuttaa maun. Hyvä Terveys 4/2012.