Universumi on yksinkertainen, mutta hivenen sekava. Näin kuvaa fyysikko Kari Enqvist maailmankaikkeutta tuoreessa Tiede-lehden numerossa. Isaac Newtonin mekaniikka on yleisessä mielipiteessä muuttunut virheellisesti fysikaalisten teorioiden ikoniksi. Tällä Enqvist ilmeisesti viittaa siihen, että kansa tulkitsee fysikaalis-mekanistista maailmankuvaa yksipuolisesti.
Hän sanoo, että fysiikka kuvailee monimutkaisia luonnonilmiöitä ja mainitsee modernit säieteoreetikot. He yrittävät yhdistää kvanttifysiikkaa ja Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa Kaiken teoriaksi. Siinä käsitellään erilaisia maailmankaikkeuden ulottuvuuksia ja puhutaan ajan ja avaruuden kvantittumisesta. Karkeasti tulkiten kvanttiteoria tarkoittaa sitä, että havaitsija tai mittalaite vaikuttavat jollakin tavalla fysikaalisen maailman mittaustulokseen silloin, kun mitattava objekti on äärimmäisen pieni eli atomia pienempi. Mikromaailmassa nimittäin kaikki liikkuu. (Kvanttiteoriasta saa hyvän käsityksen Tarja Kallio-Tammisen kirjasta Kvanttinen todellisuus. Blogissani on tiivistelmä hänen ajattelustaan. Kirjoitukset löytyvät hakusanalla kvantti.)
Enqvist toteaa, että erilaisten ulottuvuuksien hahmottaminen maailmassa fysikaalisiksi todellisuuksiksi (kuten säieteoriassa) on toistaiseksi vain teoreettista ja jos ajattelu osoittautuu todeksi, maailmankaikkeuden olemuksen ja aineen pienimpien osasten selitykset lähtisivät yhdestä alkulähteestä.
Mielenkiintoista tässä on se, että jo muinaiset idän filosofiat ovat puhuneet absoluutista tai maailmankaikkeuden alkulähteestä. Näin siis kaikki olevainen maailmassa on yhtä ja aina suhteessa toisiinsa. Näin muinainen näkemys maailmasta ulottuu moderniin fysiikkaan saakka. Eivät muinainen ja nykyinen näkemys samoja ole, sillä ymmärrys maailmankaikkeuden yksityiskohdista on vuosituhansien aikana lisääntynyt valtavasti. Mutta niiden ytimessä on jotakin yhteistä.
Ihminenkin on yhtä kaikkeuden kanssa. Joogafilosofiassa esimerkiksi katsotaan, että ihmisen ”onnettomuus” ja ”yksinäisyys” juontuu perimmältään siitä, että hän on repäisty irti alkulähteestä. Hän on siis hajaantunut pois ytimestä/än. Itäisestä perinteestä kumpuavan energia-ajattelun mukaan ihminen sairastuu, kun hänen energiatasapainonsa on horjunut. Tämä voi liittyä muun muassa vuorovaikutuksen ongelmiin muiden ihmisten kanssa. Energia tässä katsannossa ymmärretään fysiikkaa laajemmin kattamaan myös mielentiloja, tunteita ja suhteita.
Tiedettä popularisoivassa artikkelissaan Enqvist toteaa, että perimmäinen luonnonlaki on juuri energian säilyminen johon liittyy olennaisesti vuorovaikutus. Koulukirjoissa hänen mukaansa puhutaan voimista, joiden sanotaan muuttavan kappaleen liiketilaa. Mutta kuitenkin liiketilan muutosta ja voimaa ei voi mitata toisistaan riippumatta. Tässä tuleekin mukaan vuorovaikutuksen ilmiö.
Hän kirjoittaa, että ”kappaleiden, puiden ja planeettojen on jollakin tavoin tunnistettava toisensa. Ja ne tekevät se vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.” Kaikki suuretkin esineet kostuvat atomeista ja alkeishiukkasista, jotka siis ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
Jäin miettimään kirjoituksen kahta viimeistä kappaletta, jossa sanotaan näin:
”Tarkkuus, jolla suurehko atomaarinen koje ympäristönsä näkee ja kokee, riippuu sen arkkitehtuurista: millä tavoin se on rakennettu tai biologisten prosessien kautta kehittynyt, ja miten se käytännössä toimii. Toisin sanoen, miten se on vuorovaikutuksessa ulkopuolisen todellisuuden kanssa”
Tässä voisi mielestäni olla kyseessä esimerkiksi ihminen (eli suurehto atomaarinen koje) ja hänen vuorovaikutuksensa. Tämä tarkoittaa käytännössä toimintaa, kommunikaatiota, ajattelua, tunteita ja kokemuksia, joita elämä tarjoaa.
Jutun viimeisessä kappaleessa Enqvist viittaakin ihmiseen: ”On vääjäämätöntä, että tuo kokemus on sumea ja karkeistettu ja siksi mittaamattomien etäisyyksien päässä atomien ja alkeishiukkasten maailmasta. Ja jos kyseinen atomaarinen systeemi kykenisi ihmisen lailla mietiskelemään tuntemuksiaan, se voisi helposti ajautua virhepäätelmään, ettei sen kokemusmaailmalla ole mitään tekemistä atomien kanssa.
Mitähän tämä tarkoittaa? Kirjoituksessa mainitaan sana ”kokemus” vain tuossa loppukappaleessa eikä määritellä, mitä sillä tarkoitetaan. Ilmeisesti se viittaa maailmankaikkeuden kappaleiden väliseen vuorovaikutukseen.
Ihmisessä kokemus kuitenkin kuuluu mielen piiriin. Se on yksilöllinen mielentila, joka voi syntyä vuorovaikutuksesta, mutta myös itse luoda sitä. Kokemus on tietoisuutta. Tietoisuus taas on teknis-fysikaaliselle enqvistiläiselle maailmankuvalle ongelmallinen. Tietoisuutta kun ei voi palauttaa aineeseen, sitä ei voi pilkkoa aivokemiaksi, soluiksi ja atomeiksi. Se ei ole fysikaalista todellisuutta.
Käännän nyt Enqvistin kirjoituksen loppulauseen selkeäsanaiseksi eli vaihdan kieltoilmaukset myöntäviksi:
Ja jos kyseinen atomaarinen systeemi kykenisi ihmisen lailla mietiskelemään tuntemuksiaan, se voisi helposti ajautua oikeaan päätelmään, että sen kokemusmaailmalla on paljon tekemistä atomien kanssa.
Tarkoittaako tämä nyt sitä, että Enqvistin mielestä ihmisen kokemus voi vaikuttaa fysikaalisiin tosiasioihin?
Jos näin on, niin hänen monista kirjoistaan tunnettu aineelliseen evoluutioon perustuva maailmankuvansa on kääntynyt päälaelleen. Materialistinen maailmanselitys näet pitää mieltä, tietoisuutta ja tunteita vain fysikaalis-biologisen todellisuuden tuotteina, eräänlaisena sivuvierteenä, joilla ei ole ”itsenäistä olemusta”.
Onko oikeaoppisesta tutkijasta nyt tullut kerettiläinen? Vai enkö ymmärrä Enqvistin tekstin merkitystä?
Ehkä kysymys on juuri siitä, että maailmankaikkeus on perimmältään yksinkertainen, mutta sumea. Järkeenkäyvä, mutta uskon asia. Tosiasiallinen, mutta sadunomainen. Tieteen avulla selitettävä, mutta myyttinen.
Fysiikka/fysikalistinen maailmanselitys ei selitä sitä tyhjentäväst. Tarvitaan muutakin. Ehkä alkulähde onkin jotakin hengen tapaista, absoluuttia, ydintä.
Materialistista maailmankuvaa kritisoiva katsanto ymmärtää mielen ja sen osana tunteet ja kokemukset luonnonjärjestyksen keskeiseksi osaksi eikä vain fysikaalisen todellisuuden sivutuotteeksi. Ehkä maailmankaikkeuden selitystä kannattaisi etsiä tältä suunnalta. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa filosofi Thomas Nagel, jonka ansiokas kirja Mind & Cosmos (2012) on nyt käännetty suomeksikin Mieli ja Kosmos (2014).
Lähteet
Enqvist, Kari. Simppeli mutta sumea universumi. Tiede 12/2014.
Nagel, Thomas, 2012. Mind & Cosmos. Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature is Almost Certainly False. Oxford University Press. New York.
Nagel, Thomas, 2014 Mieli ja Kosmos. Miksi materialists-darwinistinen luontokästys on lähes varmasti epätosi. Basam Books. Tallinna.
Kallio-Tamminen, Tarja (2006) Kvanttilainen todellisuus. Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muovaajina. Yliopistopaino. Helsinki.