La Palma 1.
Kohta soi Cosmoksessa.
Nautin musiikillisesta iltapäivästä. Yhtye Flamenco entre Amigos soittaa La Palman pääkaupungin, Santa Cruzin pienessä kuppilassa espanjalaisten perinteistä kansanmusiikkia, flamencoa. Ja hiukan muutakin.
Kanarian saarten läntisellä La Palman saarella asuu noin 85 000 ihmistä. Pääkaupungissa Santa Cruzissa on 17 000 asukasta. Saari elää maataloudesta. Turismi eli kukoistuksensa aikaa kymmenisen vuotta sitten. Nyt vieraiden virta on ehtynyt. Osittain syy on Espanjan talouslama. Oman maan matkailijat eivät enää joukoittain lomaile saarella. Muutkin eurooppalaiset matkustavat mieluummin niille Kanarian saarille, joissa on näyttäviä hiekkarantoja ja nykyaikaisemmat turistipalvelut kuin täällä.
Patikointipolku mustanpuhuvalla muinaisen tulivuoren laavarinteellä. Nyt puut jo kasvavat.
La Palma tarjoaa hiekkarantojen sijaan tulivuoren rinteitä ja kraatereita, palmalaisia mäntymetsiä, Euroopassa poikkeuksellisen sademetsäalueen sekä tuhat kilometriä patikkareittejä.
Ja flamenco-musiikkia.
Uuden vuoden flamencokonsertin mainos baarin ovessa.
Kuppila on tupaten täynnä mukaan lukien pihaterassin kolmisenkymmentä istumapaikkaa plus epämääräinen joukko seisomasijoja.
Viisijäseninen bändi säestää naislaulajaa kahdella kitaralla, viululla, bassolla, koskettimilla sekä cajonilla (laatikkomainen rumpu/rytmisoitin).
Flamenco Entre Amigos Cosmoksessa, Santa Cruzissa (La Palma) uuden vuoden aattona.
Myös P nauttii musiikista, joka ei ole hänen sanojensa mukaan ”akateemista korkojen kopina-kopina -flamencoa, vaan elävää kansanmusiikkia”. Monia kappaleita kuulijat alkavat hoilata kovaan ääneen mukana. Tunnelma tihenee. Lagrimas negras (Mustat kyyneleet) saa koko yleisön laulamaan mukana.
Tanssija tiivistä flamencomusiikin tunnelmaa.
Sitten lavalle astuu miestanssija. Hän tulkitsee kehon liikkeillään flamencon sykkivät rytmit. Lopuksi yhtye vetää akustisesti muutaman biisin, joissa esiintyy myös vanhempi flamenconainen, joka ilmeisesti on johdattanut nuoremman esiintyjän flamencolauluun ja rytmeihin.
Mietin itsekseni, että olenko aikaisemmin ehkä käsittänyt flamencon vain taitoa vaativaksi espanjalaistaiteeksi. Sehän näyttää pubimusiikin harvinaiselta herkulta. Yleisö ei ainoastaan kuuntele, vaan elää ja musisoi mukana. Saattaa olla niinkin, että eteläisemmissä kulttuureissa tullaan esityksiin nopeammin ja innokkaammin mukaan kuin suomalaiskonserteissa.
Keikan päätteeksi ostan bändin cd-levyn. Elävä musiikki on tietysti aina eri asia kuin äänitetty. Live-esityksessä muusikoiden ja musiikin henki on konkreettisesti läsnä ja kommunikaatio yleisön ja soittajien välillä fyysisesti aistittavissa. Sitä cd ei pysty välittämään.
Tällaista ilmaiskonserttia kannattaa kuitenkin tukea ostamalla levy, vaikkei sitä koskaan kotona kuuntelisikaan.
* * *
Voi tosin olla, että en voikaan kuunnella levyä kotona, sillä paluumatkalla matkalaukku taisi jäädä Berliiniin! Tai sitten se on joutunut johonkin muualle kuin välilaskupaikkaan, sillä ei sitä ole kotiin ilmaantunut vieläkään, vaikka tänne se kolme päivää sitten luvattiin toimittaa. Odottelen.
* * *
Cosmoksen iltapäiväkonserttissa olimme uuden vuoden aattona iltapäivällä. Bussipysäkille kaupungin halki kävellessämme osuimme jonkinlaiseen kansajuhlaan. Vanhan kaupungin kahden pikku kadun risteykseen oli kokoontunut tiivis joukko pääasiassa nuoria ihmisiä kilistelemään maljoja ja riemuitsemaan vuosiluvun vaihtumista 2015:ksi.
Uuden vuoden kansankokous pikkukadulla Santa Cruzissa La Palman saarella.
Hetken katselimme ja vaihdoimme muutaman sanan juhlijoiden kanssa. Sitten hiippailimme pysäkille odottamaan bussia hotellille.
Seuraavana ohjelmassa on tututustuminen La Palman suurimpaan tulivuoren kraateriin Caldera Taburienteen. Siitä julkaisen jutun huomenna.