La Palma 2
Vuosi vaihtui vuorilla vaeltaen. La Palma, pieni Kanarian saarten läntinen saari lämmittää mukavasti ennen Suomen tiukkoja pakkasia. Caldera de Taburienten, kraaterikattilan, reunaman korkeimmalla huipulla tuulee niin, että lippalakki on karata päästä. Ja näkymät huikaisevat. Ne kuumentavat tunteita.
Ajamme ylös ja alas mutkittelevaa tietä kohti muinaisen tulivuoren kraaterin reunaa 2,5 kilometrin korkeuteen.
Kuljettaja Cregorio Gutierrez Castro ajaa Roque de Los Muchachos –näköalapaikalle, noin 2,5 kilometrin korkeuteen. Kurvailemme kiemuraista tietä ylös-alas ja päädymme pilvien yläpuolelle.
Vatsanpohjassa vihloo jännitys, kun lähden P:n kanssa laskeutumaan näköalapaikalta kapeaa, kivikkoista ja rinteessä mutkittelevaa polkua laakson suuntaan. Välillä kapuamme jyrkkää rinnettä ylös ja sitten taas taiteilemme mutkaista, paikoin vaikeakulkuista, louhikkoista rinnepolkua alaspäin. Nyt ei saa horjahdella.
On asteltava varovasti.
Kaukana edessä siintävät muinaisen, purkautuneen tulivuoren kraaterin reunahuiput ja alhaalla vuosituhansia sitten alas romahtaneessa vuoren sydämessä kasvaa nyt sankkaa metsää.
La Palman saari muodostui miljoonia vuosia sitten merenalaisista tulivuoren purkauksista. Suurimman purkauksen kraaterialueen, halkaisijaltaan 8 kilometriä, korkeimmat reunat ulottuvat yli kaksi kilometriä meren pinnan yläpuolelle. ”Kattilan” pohjalla virtaa puro mereen.
Seutu oli viimeinen turvapaikka La Palman alkuperäisasukkaille 1400-luvulla, jolloin espanjalaiset valloittajat saapuivat saarelle. Muinaiset kalliokaiverrukset jäivät muistoksi menneistä asukeista.
Pilvet alkavat virrata harjanteiden yli kraaterikattilan pohjaa kohti. Ne seilaavat ja tanssivat rinteillä. Tuuli soutaa niitä hissukseen eri suuntiin. Pilven hattarat näyttävät hyvin eläviltä. Ne sopeutuvat erinomaisesti ympäristöönsä ja ovat elintärkeitä kasvustolle.
Pitkäneulaisia etelän mäntyjä kasvaa “kattilan” rinteillä.
Täällä sataa harvoin, mutta silti pitkäneulaiset männyt ja muu kasvillisuus viihtyvät. Pilvistä nimittäin tiivistyy ympäristöön pisarakosteutta, vaikka ne näin korkealla eivät muutukaan varsinaiseksi sateeksi. Puhutaan horisontaalisesta eli vaakasateesta.
Laavarinteiden vieressä metsäiset alueet seurailevat miljoonien vuosien historian muuttumista nykyisyyden kautta tulevaisuudeksi. Kukaan ei tiedä, mitä täällä tapahtuu miljoonan tai tuhannen tai vaikkapa vain sadan vuoden kuluttua.
Ihmeellistä. Tunnen itseni pienen pieneksi hiukkaseksi maailmankaikkeudessa. Samalla, ilman pienintäkään vähättelyä, voin kuvailla tunnelmaani suureksi ja mahtavaksi. Olen osa tätä kauneutta. Kuulun luontoon, vaikka olenkin tottunut lättänäisempiin suomalaismaisemiin.
Jalat jo painavat kolmen tunnin kapuamisesta ja laskeutumisesta kivisillä rinteillä. Hyvät vaelluskengät onneksi pitävät huolen siitä, että nilkat eivät nyrjähdä. Ja P avustaa auliisti kiperimmissä paikoissa ojentamalla kätensä tueksi. Maasto sopii kyllä paremmin minua nuoremmille ja parempikuntoisille. Mutta hyvin tämä kuitenkin sujuu.
Gregorio ja fyysikko odottelevat vuorelta laskeutujia.
Kohtaamispaikalla taksi odottaa. Gregorio seisoskelee parkkipaikalla fyysikko-professorin kanssa. CERNissä työskentelevä espanjalainen fyysikkonainen matkusti tänne samalla kyydillä puoliksi työ- ja puoliksi huvikeikalle.
Pilvien yllä observatoriokokonaisuuden yksi tarkkailupiste.
Hän oli tutustumassa kraaterikattilan yhdellä korkealla sivustalla sijaitsevaan, Euroopan suurimpaan tähtitieteelliseen observatorioon. CERN on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus. Fyysikkoa kiinnostavat maailmankaikkeuden suuret ja pienet ilmiöt.
Italialaisten vuonna 1985 rakentamassa observatoriossa sijaitsee yksi maailman kolmesta merkittävimmästä kaukoputkesta. Koska taivas on täällä hyvin usein selkeä, paikka sopii mainiosti yötähtitaivaan tutkimiseen herkillä kaukoputkilla. Pilvien yläpuolella tutkimuskeskus on suojassa harvoilta sateiltakin. La Palmassa tehdään havaintoja universumimme kaukaisista galakseista.
Lotus Pyranthus.
Paluumatkalla Santa Cruzin kaupunkiin Gregorio esittelee paikallisia kasvierikoisuuksia. Talvella kukkia on vähän, mutta hän löytää tien vierestä muutaman kukkivan Lotus pyranthusin, jota kasvaa vain La Palman saarella.
Autossa käytän tilaisuutta hyväkseni ja kysyn CERN-fyysikolta säieteoriasta (josta mainitsin kirjoituksessani uuden vuoden alla). Hän naurahtaa ja sanoo ”Niin, sehän on vain kaunis teoria. Jos se pystyttäisiin todentamaan, se antaisi yhtenäisen selityksen maailmankaikkeudelle sen pienimmästä yksiköstä kaikkein suurimpaan. Mutta säieteorian todistaminen nykyfysiikan mittauksin on äärimmäisen vaikeaa, koska ei pystytä käyttämään sellaisia voimia, joita mittauksiin tarvittaisiin.”
Säieteoria taitaa siis olla yhtä epävarma kuin teoria siitä, että Jumala on luonut maailman.
Olipa maailma syntynyt miten tahansa, tämä on mielenkiintoinen paikka täynnä ihastuttavaa luontoa ja viehättäviä ihmisiä, kuten Gregorio ja fyysikko.
Huomenna suuntana on sademetsä.