Yliluonnollinen eli yliaistillinen kirkastaa arkea ja täydentää tavanomaista elämää. Se on kokemista, joka ylittää totutut, arkisen kokemisen tilat, ja se tuntuu luissa ja ytimissä.
Tiedeuskovaisessa näkökannassa yliluonnollinen määrittyy oudoksi, ei-toivottavaksi ja poikkeavaksi, johon uskovat vain sinisilmäiset, lapsenmieliset ja tietämättömät. Aikuinen, hyvän koulutuksen hankkinut ihminen ei muka voi hurahtaa uskomaan keijuihin tai kuolemanjälkeiseen elämään, henkiparannukseen tai enkeleihin. Miten siis on mahdollista, että tällaisia sinisilmähörhöjä on paljon kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kaikissa koulutusryhmissä?
Kysymys nousi mieleeni kun huomasin viime tiistain (7.8 2012) Hesarin tiedesivun pikku jutun.
Kirjoituksen arvoperusta nojaa rationaalisuuden ensisijaisuuteen intuitiivisuuteen nähden. Rationaalisuus ymmärretään siinä aikuismaiseksi, kehittyneeksi ja intuitiivisuus lapselliseksi, kehittymättömäksi. Tämä on liian kapea näkemys ihmisestä ja hänen kokemistavoistaan. Ihminen kun ei ole noin kaksijakoinen ja musta-valkoinen, sillä meissä kaikissa on lapsi ja aikuinen, intuitiivinen ja rationaalinen rinnakkain.
Mikä oikeastaan on luonnollista? Mikä yliluonnollista? Inhimillisen kokemusmaailman näkökulmasta luonnollisen ja yliluonnollisen raja ei ole tiukka ja selkeä, vaan väljä ja tulkinnanvarainen.
Onko Jumala yliluonnollinen?
Jumala ei ole rationaalisen järjen tai tieteen tavoitettavissa, joten kaikki maailman uskonnot, joissa on jumala/jumalia ovat uskomista yliluonnolliseen. Maapallon noin 7 miljardista ihmisestä suurin osa kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Niissä uskotaan jumalaan, jumaliin tai jumalankaltaisiin ilmiöihin. Uskontokunnissa on toki myös kulttuurin paineen vuoksi mukana olevia, ns. tapauskovaisia, joille uskominen ei ole ollenkaan merkityksellistä. Mutta silti maailmassa on miljardeja aikuisia, jotka uskovat yliluonnolliseen. Ja paljon on niitä, jotka aprikoivat että mistähän oikein on kyse, kun pelkkä järkielämä ei tunnu riittävältä oman elämänkulun sulostuttajaksi.
Uskominen yliluonnolliseen on siis paljon monimuotoisempi, syvällisempi ja laajempi ilmiö kuin Hesarin pikku juttu antaa ymmärtää. Kirjoitus kuvaa hyvin sitä länsimaissa vallitsevaa uskonomaista ajatusrakennelmaa, että rationaalinen on ikään kuin parempi, jo lähtökohdiltaan kypsempi kuin intuitiivinen. Ajatusrakennelma on kyllä hyvin vino ja vajavainen. Intuitiivinen on nimittäin kaikille tärkeää, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rationaalinenkin ei olisi tärkeää. Kyllä nämä voivat ihan hyvin olla voimassa yhtä aikaa. Ihminenhän on joka tapauksessa kumpaakin, ja vieläpä samanaikaisesti. Siinä juuri on ihmisen mysteerin ydin eli se, että emme koskaan kykene (eikä tarvitsekaan kyetä) selittämään ihmistä.
Kaikki uskovat johonkin ja jollakin tavalla. Yliluonnollisen vierastajat, kuten vapaa-ajattelijat ja uusateistit ovat yleensä sitä mieltä, että kaikki ihmiselle tärkeät asiat voidaan ymmärtää ja selittää rationaalisesti, kunhan vain löydetään tarvittavat tutkimusvälineet (minäkin olen aikanaan ajatellut näin). Jos välineitä ei ole olemassa, niin esimerkiksi jumalan/jumalien olemassa oloa koskeva kysymys määritellään epäkiinnostavaksi ja epärelevantiksi. Tai sitten todetaan, että jumalaa ei ole, koska asiaa ei pystytä osoittamaan tieteellisesti. Logiikka on pätevä, mutta vain tilanteessa, jossa inhimillinen luova mieli jätetään pois laskuista tai että se määritellään vain materiaalisen elämän seuraukseksi.
Sisäinen maailma, joka kattaa erilaiset psyykkiset ja henkiset ulottuvuudet, kuten luovan mielen, arvot, asenteet, taiteelliset ja hengelliset kokemukset, on kuitenkin erottamaton osa ihmisen kokonaisuutta. Se liittyy läheisesti myös fyysiseen kehoon. Mieli ja keho ovat yhtä, ne vaikuttavat toinen toisiinsa, mutta vaikutus ei ole suoralinjainen ja mekanistinen, vaan mutkikas ja hienovarainen. Sisäinen maailma käsittää myös tuon jutussa mainitun intuitiivisen ajattelun, joka on osa ihmisluontoa ja tärkeä osa inhimillistä kokemusmaailmaa. Intuitio kertoo paljon asioita joita järki ei tunnista. Pitää vain osata kuunnella sen ääntä.
Näkymätön energia tuntuu – kummallistako?
Kun puhutaan ihmisestä välittyvistä hyvistä ja huonoista energioista, nykyrationaalisuutta ihannoivassa ja priorisoivassa ajattelussa kysymys on uskomisesta yliluonnolliseen, huuhaahan tai hölynpölyyn. Mutta jos näkökulmaa vaihdetaan kokemukselliseen suuntaan, energiat saavatkin aivan uuden merkityksen. Kuten emeritusprofessori Johannes Lehtonen on todennut (kirjoitus Ihmeelliset energiat ) tunne-energia on psykologista ja samalla jotenkin myös aineellista.
Monet energianäkökulmaan perustuvat hoitomuodot (esim. reiki ja monet muut energiahoidot) ovat pohjimmiltaan spirituaalisia ja ymmärtävät energian psyko-fyysiseksi ilmiöksi, ei materian yhdeksi muodoksi. Ne pitävät henkeä (ihmisen kokemuksellisena ilmiönä) ensisijaisena tai ainakin äärimmäisen tärkeänä, ja ainetta toissijaisena. Muinaisista idän filosofioista vaikutteita saaneissa suuntauksissa ajatellaankin, että henkisen kasvun ja elämän paremman tajuamisen kautta voidaan helpottaa ja auttaa fyysistä kehoa sen vaeltaessa aineellisessa maailmassa. Mitään yliuonnollista tässä näkemyksessä ei ole.
Tällaiset parantamismenetelmät ovat siis enemmän henkisiä kuin fyysisiä, mutta niiden uskotaan vaikuttavan henkisen kautta myös fyysiseen. Ne siis hyödyntävät tunne-energiaa ja hengellisyyden eheyttävää voimaa. Itsensä tunteminen, hiljentyminen, meditaatio, eheyttävät rituaalit ja läheinen suhde luontoon nähdään tärkeinä terveyden tukipilareina ja edistäjinä. Nämähän eivät missään muodossa ole ristiriidassa valitsevan lääketieteellisen ajattelun kanssa, mutta tuovat kyllä terveysajatteluun lisää syvyysulottuvuutta. Sitä, mitä ei voi materialistisen maailmankuvan perustein mitata. Vaikka sitä nimitettäisiin yliluonnolliseksi, se on kuitenkin luonnollinen osa ihmistä. Ihmis-ihmettä. Uskon siihen, koska uskon ihmiseen.
Kuolemanjälkeisestä tilastamme emme voi tietää mitään. Kaikki mitä siitä puhutaan, perustuu uskoon. Myös väite, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Miksi emme siis kirkastaisi ja keventäisi tätä nykyistä elämäämme kaikin sellaisin keinoin, jotka eivät loukkaa, vaan kunnioittavat kanssaihmisiä. Vaikkapa mielikuviemme keijujen ja enkeleiden avulla. Jos joku kokee, että ne tai muut henget auttavat häntä eheytymään, parantumaan tai täydentymään ihmisenä, niin hyvä. Se ei todellakaan loukkaa ketään. Maailmaan mahtuu monta mieltä.
Suvaitsevaisuus ja myötätunto auttavat purkamaan turhaa järjen ja uskon välille rakennettua kaksijakoisuutta. Ihminen on ihana sekoitus rationaalisuutta ja irrationaalisuutta!
Katsohan alla olevaa kuvaa. Mitä siinä näet? Pitkänokkaisen olion? Maahisen? Kannonkäkkyrän? Jotakin muuta?
Tulkintasi on oikea!
Mukavaa päivää luonnollisesti ja yliluonnnollisesti.
©Liina Keskimäki