Voiko keho olla mieli? Voi, jos on uskomista japanilaiseen tutkijaan.
Edellisessä postauksessa totesin, että kuolemanrajakokemukseen voi kuulua tietoisuus kehosta irtaantumisesta. Siinä voi kokea itsensä leijailevamassa omien silmiensä edessä tai voi katsella maailmaa jostain kaukaa avaruudesta ja kokea syvää yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa. Viittasin kirjoituksessa myös japanilaisen professorin kehittämään keho-skeemaan, joka auttaa tällaisen ”mystisen” ilmiön ymmärtämistä.
Yleensä ihminen ajattelee, että hänellä on keho mieluummin kuin että hän on kehonsa. Rationaalinen mieli, järki, ikään kuin tarkastelee ulkopuolelta omia jalkoja, käsiä, vartaloa ja päätä.
Yasa Yuasan mallissa, joka perustuu ranskalaisen filosofin Maurice Merleau-Pontin esittämiin ideoihin ja muinaisen itämaisen filosofian ajatuksiin, keho nähdään korkeamman tiedon ”muotona”. Tämä mielenkiintoinen katsanto on haastava, koska olemme tottuneet ajattelemaan että keho on keho ja mieli on mieli ja että ne ovat erillisiä vaikka vaikuttavakin jotenkin toisiinsa.
Mutta että keho olisi mieli? Se on jotensakin vaikeasti hahmotettavissa.
Järki on jäävuoren huippu
Metaforisesti, vertauskuvallisesti ilmaisten, tietoisuus ja järki eli rationaalinen osa minua, on vain pieni osa sitä ihmisen muotoista todellisuutta (jäävuorta), josta suurin osa on vaistonvaraista, tiedostamatonta ja kelluu näkymättömissä (meren pinnan alapuolella). Tietoa on siis muuallakin kuin kirjoissa ja päässä. Sitä on järjen ulottumattomissa, ihmisen tunteissa ja tiedostamattomassa. Ja kehossa.
Ruumiista poistumisen kokemukset ja kuolemanrajakokemukset ovat tuon vedenalaisen jäävuoren ilmentymiä. Näin ne ymmärretään psyko-fyysisinä ilmiöinä.
Professori Yuasa nojaa mallissaan myös toiseen japanilaiseen, Hiroshi Ichikavaan, joka puhuu kehosta henkenä ja painottaa, että keho on ymmärrettävä jonkinlaisena perusrakenteena, joka sisältää ja sallii kehon ja hengen yhteyden ja tunteen tällaisesta yhteydestä.
Tähän liittyen on viritetty laajennetun kehon käsite (extended body). Ruumiintuntemukset eivät olekaan vain hermoverkkojen välittämää aivojen tuotetta, vaan ne ovat oikeasti kehossa ja jopa sen ulkopuolella. Puhutaan myös morfogeneettisistä kentistä. Aavesärky amputoidussa jalassa on esimerkki tällaisesta kehollis-mielellisestä kentästä.
Japanilainen keho-skeema
Elävä ruumiimme on eräänlainen energeettinen informaatiojärjestemä, joka alinomaa uudistuu ja uudistaa itseään. Yuasan keho-skeemassa keho koostuu monikerroksisista informaatiopiireistä, joita länsimainen ajattelu ei – ainakaan vielä – hyväksy. Kun informaatio liikkuu näissä ”piireissä”, informaation kuljettaja on ymmärrettävä energeettiseksi ilmiöksi. Yuasan mukaan on olemassa alajärjestelmiä, kuten sensoris-motorinen taso, joka toimii yhteydessä ulkoisen maailman kanssa aistien avulla, (2) omien kehonsisäisten tuntemusten järjestelmä, (3) tunteiden ja vaistojen informaatiopiiri ja (4) tiedostamaton kvasi-keho (unconsicious qvasi-body).
Tiedostamaton tässä tarkoittaa näkymätöntä, jota ei voi havaita tavallisessa arkitietoisuuden tilassa, vaan ainoastaan muuntuneissa tietoisuuden tiloissa, kuten ruumista poistumisen kokemuksessa tai syvässä meditatiivisessa olotilassa. Näkymärön kvasi-keho on siis energeettinen järjestelmä.
Kumpaa se mahtaa olla: kehoa vai mieltä? Sehän ei näytä olevan materiaalinen, vaan kvasi-materiaalinen eli vähän kuin henkeä. Ehkä. Joka tapauksessa se on mielenkiintoinen teoria.
Monet tietävät omasta kokemuksesta, että pystyäkseen löytämään syvän yhteyn itseensä, kehon on annettava puhua. Sen on sallittava kertoa meille omalla kielellään tärkeitä asioista meistä itsestämme.
On hyvä oppia kuuntelemaan tiedostamatonta osaamme juuri kehotuntemusten kautta ja avulla. Näin ajatellen kehomme saa aivan uudenlaisen roolin ja arvon elämässä, kun sitä pitäisi kuunnella sisältäkin päin, eikä vain treenata fyysisen kunnon tai estetiikan vuoksi.
Unia, ajatuksia, muistikuvia
Tämä ja edellinen (Neurokirurgi koomassa) kirjoitus saivat alkuna siitä, kun luin Iltalehden pikkuisen nettijutun aiheesta. Sen perusteella ostin Newsweekin, surffasin Amazonin kirjakaupassa ja tilasin Eben Alexanderin kirjan. Sitä odottelen postista. Yhtäkkiä muistin, että olin jo aikaisemmin lukenut aiheesta Ornella Corazzan kirjan, johon tämän jutun tiedot perustuvat.
Teema laajeni, kun huomasin Corazzan viittaavan psykoanalyytikko Carl Gustaf Jungiin, joka alkoi heti tuijottaa minua kirjahyllystä. Vetäisin paksun omaelämäkerran esiin ja löysin valloittavan kuvauksen Jungin kuolemanrajakokemuksesta sekä syvällisen kirjoituksen elämästä kuoleman jälkeen!
Tuli tunne jonkinlaisesta johdatuksesta eli siitä, että vaatimaton Iltalehden juttu johdatti minut Jungin, suuren mestarin kirjojen ääreen uudestaan. Näistä aiheista sukeutuu ehkä vielä lisää kirjoituksia. Aika näyttää.
Lähteitä
Corazza O 2008. Near-Daeth Experience. Exploring the Mind-Body Connections. TJ International. Pardstow, Cornwall
Jung C G 1992. Unia, ajatuksia, muistikuvia. WSOY. Juva.
Koomassa käynyt neurokirurgi Newsweek-lehdessä: Sain todisteita tuonpuoleisesta. Iltalehti Perjantai 12.10.2012 klo 05.14 . http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012101216193851_ul.shtml
My proof of Heaven. Newsweek 15 October 2012, 46-49.
©Liina Keskimäki