Savolainen punk-buddha, onnellinen mies

Pieksämäkeläisen koulukiusatun, alkoholistin ja narkkarin selviytymistarina: Katujen zen.

Henkistä kapinaa omien sisäisten rajoitusten murtamiseksi höystettynä positiivisella asenteella. Tätä on katujen zen.  Markus Uku Laitisen tarina auttaa varmasti monia elämässään eksyneitä selkeyteen ja mielenrauhaan.

Katujen zen (2013) on punk-henkinen ja rauhanomaisesti kapinallinen, arjen buddhalaisuutta pohdiskeleva kirja, joka ei onneksi  tarjoile henkisiä ihmepillereita tai spirituaalista pikaruokaa.

Laitinen kertoo,  miten änkyttävästä, pakkoliikkeisestä ja koulukiusatusta savolaispojasta, jonka koulun jälkeinen nuoruus kului viina- ja huumehöyryissä, kehkeytyi onnellinen kolmekymppinen perheenisä.  Nuoren miehen selviytymistarinassa on buddhalainen perusvire, vaikka kirjoittaja ei katso olevansa enää buddhalainen. Hän on kuitenkin omaksunut zen-elämänviisautta.

Zen tarkoittaa asennetta, suhtautumista, olemista. Zen on yksi buddhalaisuuden lukuisista suuntauksista.

Katujen zen on asennetta, jolla voi muuttaa tulevaisuutta. Se on pyrkimystä ottaa oma elämä haltuun. Se syntyy jokaisen ihmisen inhimillisessä elämässä, ilojen ja surujen, onnistumisten ja epäonnistumisten keskellä. Laitisen tulkinta kannustaa ja on kaunis.

Osuvasti hän kritisoi sellaista henkistä kirjallisuutta, josta voi päätellä, että oikeanlainen ”minuus” ei saa rakentua epätäydellisyydestä. “Täydellisyys” on pelkkää satua, Laitinen toteaa. Kaikki ihmiset ovat puutteellisia, myös henkiset opettajat.

Laitis-buddha

Eräs teini-ikäinen kysyi kerran kirjailijalta ”Oot sä buddha?”, johon  hän vastasi: ”Öö, en. Oon ihminen.” Tyttö tarkoitti, että ”ootsä buddhalainen”.

Siddharta Gautama jota nimitetään nykyään Buddhaksi, hereillä olevaksi, on noin vuonna 500 eKr elänyt ajattelija ja opettaja, buddhalaisuuden kantaisä. Laitinen pitää Buddhaa ihmisenä, joka oli eksynyt oman mielensä harhoihin, yritti epätoivoisesti tavoitella otetta elämästä. Ensin tuli vauras, mutta tylsä hengailu ja sitten toinen ääripää eli kärsivän askeetin ankeus. Lopulta, valaistuttuaan, hän tajusi, että ihmisen kuuluu elää tavallista elämää, jossa tärkeintä on  osoittaa myötätuntoa kaikkia luotuja kohtaan, myös itseään kohtaan. Niin Siddhartasta tuli Buddha.

Isolla alkukirjaimella kirjoitettu Buddha on henkilö, mutta pienellä se tarkoittaa ”harhojensa unesta herännyttä”.  Laitinen vertaa Buddhaa punkrokkariin ja reggaeprofeettaan. Hän oli henkisen kapinan sanansaattaja omana aikanaan.  Kirjassa kerrotaan muistakin muinaisista buddhalaisista ”kapinallisista”.

Laitinen on buddha pienellä kirjoitettuna. Hänen polullaan on tärkeää kyseenalaistaa oman mielen harhat  kuten myös muiden hänelle syöttämät  jutut.

”Älä usko kenenkään opetuksia vain siksi, että hän sanoo niin. Koettele itse opetuksia. Zen on toiminnan tietä, ei muinaisten viisauksien toistelua. Älä takerru mihinkään tai kehenkään niin syvästi, että unohdat itsesi ja oman elämäsi”, Laitinen lataa.

Tekopyhyyden ja palvonnan sijasta pitää katsoa todellisuuteen.

Totuuden kohtaaminen  saattaa kuulostaa helpolta, mutta vaatii paljon rohkeutta. Siinähän on nähtävä myös itsensä ja oma elämänsä totuudellisessa valossa. Tätä prosessia Katujen zen kuvaa kiehtovasti punk- ja reggaetermejäkin käyttäen.

Seinään tuijotusta

Mutta mitä zen on muuta kuin asennetta? Se on toimintaa tavallisessa arjessa.  Se on myös mielen ja ajattelun harjoitusta. Zen-buddhalaisessa mietiskelyssä istutaan (voi myös maata, jos ei jaksa tai pysty istumaan) hiljaa, pidetään tai ainakin pyritään pitämään pää tyhjänä ajattelusta ja pohdinnasta, mielellään katse suunnattuna tasaväriseen, vaikkapa harmaaseen seinään ja ollaan tekemättä yhtään mitään.

Möllötetään vaan paikallaan ja annetaan ajan kulua. Aluksi ehkä kymmenen minuuttia kerrallaan päivittäin ja sitten hiukan pitempiä jaksoja.

”Istua” pitää säännöllisesti,  jotta se tasoittaa ja avartaa mieltä. Sen lisäksi jokapäiväisessä elämässä noudatetaan zenin periaatteita, kuten myötätuntoa ja ”oikeaa toimintaa”. Kirjasta selviää, mitä se on. Erittäin hyvää tekstissä on se, että zen-budhhalaisuudesta puhutaan nykyajan kielellä ja nykymaailman hengessä.

Markus Uku Laitinen suhtautuu buddhalaisuuteen kuten pitääkin: asiallisesti, asiantuntevasti ja lämpimästi. Hän ei ihannoi eikä hymistele, vaikka onkin saanut zen-buddhalaisuudelta paljon. Hän tajuaa, että siinä, kuten kaikissa  uskonnollisissa liikkeissä ja lahkoissa on ongelmia, jos niiden johdossa on ongelmallisia ihmisiä.

Hän pitää myös Ihmisten puolesta -blogia, joka  syntyi runsas vuosi sitten tarpeesta saada buddhalaisuuden sisällä tapahtuvia epäkohtia keskusteltavaksi. Vilkaisin ja huomasin, että siellä mm. kritisoidaan helsinkiläistä buddhalaisyhteisöä kapeakatseisuudesta ja  siitä, että ihmisen arjen elämässä olevista tärkeistä asioista kuten tunteista, seksuaalisuudesta ja läheisistä ihmissuhteista ei yhteisössä juuri puhuta.

Se on ikävää, sillä nämä asiat ovat kuitenkin olennaisen tärkeitä ihmisen käytännön elämässä. Laitinen niistä puhuu. Hyvin ja tuoreella tavalla.

Kirja Laitinen Markus Uku 2013. Katujen ZEN. Like Kustannus. Otavan Kirjapaino. Keuruu

Blogi Ihmisten puolesta.

Uskontojen uhrien tuki sivut.

Kuvat Maija Pyykkönen.