Neurokirurgi koomassa

Aaltoilevat talot.

Mullistava kuolemanrajakokemus

Neljä vuotta sitten neurokirurgi makasi koomassa oman sairaalansa letkuissa. Kollegat arvioivat hänen mahdollisuutensa erittäin pieniksi selvitä hengissä vakavasta bakteeritulehduksesta aivoissa. Mutta kirurgi tervehtyi ja kirjoitti kirjan.

Koomassa hän tunsi leijailevansa toisessa ja ihanassa todellisuudessa kauneuden ja ihmeellisten ilmiöiden maailmassa, vaikka hänen aivonsa eivät lääketieteellisten mittausten mukaan toimineet ollenkaan. Herättyään viikon kuluttua hän muisti mitä oli kokenut. Se mullisti neurokirurgin ja tutkijan maailmankuvan. Tieteellinen vakaumus siitä, että tietoisuus asuu aivoissa sai väistyä.

– Uudenlainen, kehittyneempi käsitys mielestä ja kehosta on tarpeen, sillä yksinkertainen materialistinen malli on riittämätön selittämään monimutkaisia tietoisuuden ilmiöitä, toteaa  Eben Alexander. Tilasin hänen vastikään julkaistun kirjansa Proof of Heaven: A Neurosurgeon’s Journey into the Afterlife. Kerron siitä, kunhan kirja kolahtaa postiluukustani, toivon mukaan muutaman viikon kuluttua.

Kysymys kuoleman jälkeisestä elämästä taitaa nousta monen mieleen jossain maallisen vaelluksen vaiheessa. Yksi, kuten esim. Björn Wahlroos (Syntymäpäivähaastattelu Helsingin Sanomat 10.10.2012) uskoo, että ”elämä on biologinen prosessi, joka alkaa ja päättyy”. Selkeän materialistisen näkemyksen mukaan ei ole mitään sen jälkeen kun olet kuollut.

Toinen tarjoaa mahdollisuudeksi uudestisyntymää joko ihmiseksi, eläimeksi, puuksi tai joksikin muuksi. Kolmas ajattelee, että kuoleman jälkeen tulee taivaallinen paratiisi tai helvetillinen kadotus. Neljäs häilyy uskon ja epäuskon välimaastossa. Viides päättää olla ajattelematta koko asiaa, koska siihen ei voi saada järjellistä selitystä.

Kuoleman jälkeinen elämä jää uskon asiaksi. Nykytiede ei pysty vastaamaan kysymykseen ”Onko kuoleman jälkeistä elämää?”, koska ei ole kokeellisia menetelmiä tutkia asiaa.

Kuolemanrajakokemuksista sen sijaan saadaan tietoa ihmisiltä, jotka ovat palanneet ”kuolleista” takaisin elämään.

Melko yleinen kokemus

Tutkija Ornella Corazza Lontoon yliopistosta on koonnut tietoja kuolemanrajatutkimuksista, joista kiinnostavimmat tiivistän tähän.

Yksittäisten ihmisten kokemuksia on kuvattu jo 1900-luvun alkupuolella, mutta tutkimus vilkastui vasta 1970-luvulla. Gallup-tutkimuksen mukaan vuonna 1982 kahdeksalla miljoonalla amerikkalaisella (5 % aikuisväestöstä) oli ollut kuolemanrajakokemus. Yhteistä ihmisten kokemuksille olivat:

  • jonkinlaisessa tunnelissa eteneminen
  • vaikeus kuvata sanoin erikoisia, mystisiä tuntemuksia
  • ruumiista irtaantumisen kokemus
  • rauhan, ilon, rakkauden ja hyvän olon tunne
  • valon ja loisteen näkeminen, musiikin, äänien ja hahmojen, esim. ihmisten tai enkeleiden kokeminen.

Useissa 1980-luvulla tehdyissä tutkimuksissa Corazzan (2008) mukaan kävi ilmi, että  tällaisen tilan olo kokenut 40-50 prosenttia tutkituista, jotka olivat olleet henkeä uhkaavassa vakavassa tilanteessa. Myös huomattava väsymys, tiettyjen aivojen osien sähköinen ärsytys, pitkä eristyksissä oleminen, aistiärsykkeiden äärimmäinen niukkuus, eräät huumeet ja lääkeaineet tai joskus uni voivat tuoda tällaisia tuntemuksia. Ne eivät ole sidoksissa ikään, sukupuoleen, koulutukseen tai uskonnolliseen vakaumukseen. Periaatteessa kuka tahansa voi saada sen.

Kellä tahansa voi myös olla mystisiä, paranormaaleja ja uskonnollisia kokemuksia. Tätä todistaa Lontoossa 2000-luvun alussa tehty haastattelututkimus. Trafalgar Squarella kulkijoilta kyseltiin mm. ”Onko sinulla koskaan ollut kokemus, jota voisi luonnehtia pyhäksi, uskonnolliseksi, spirituaaliseksi, ekstaattiseksi, paranormaaliksi tai mystiseksi?” Tutkijat hämmästyivät, kun 65 prosenttia haastatelluista kertoi heillä olleen tällainen kokemus.

Ihminen on paljon muutakin kuin järkiperäinen olento. Hän on myös mysteeri. Ihminen on sisäisesti rikas luontokappale, joka saa mystisistä kokemuksista ja tuntemuksista elämäänsä täyteyttä, runsautta ja vivahteikkuutta.

Mysteerin selityksiä

Kuolemanrajakokemukselle on etsitty biologisia, psykologisia ja transsendenttisia selityksiä. Tavallinen biologinen selitys on se, että jokin ulkoinen tekijä kuten aivovamma tai hapen puute aiheuttaa fysiologisia tai kemiallisia muutoksin aivoissa. Tämän selityksen mukaan tietoisuus on aivokemiaa ja –fysiologiaa ja seurausta aivojen tilasta.

Näkemystä on kritisoitu inhimillisen kokemuksen vähättelystä. Lisäksi on olemassa tutkimusnäyttöä myös siitä, että tietoisuuden tilat, esim. meditatiivinen tila,  vaikuttavat aivojen toimintaan. Toisin sanoen ei ole varmuutta siitä, että vain aivot tuottaisivat tietoisuuden.

Psykologisesti kuolemanrajakokemus selitetään puolustusmekanismiksi koettua kuoleman uhkaa vastaan, jolloin mieli siirtyy mukavampaan todellisuuteen pelottavan asian edessä. Tätä selitystä eivät kuitenkaan kannata kuoleman rajalla käyneet.

Sen sijaan transsendenttisen näkemyksen jakavat monet, joilla on ollut kuolemanrajakokemus. Sen mukaan sielu poistuu ruumiista ja siksi käy mahdolliseksi nähdä oma kehonsa ulkopuolelta esim. vaikean leikkauksen tai sydämen pysähdyksen aikana. Tätä näkemystä on arvosteltu sillä perusteella, että henkiin jäävän kokemukset voidaan selittää mielikuvituksen, unen, arvauksien ja aikaisemman tilannetta koskevan tiedon ja muistojen summana. Muistot voivat valehdella.

Ymmärrys mielestä ja kehosta lisääntyy

Meitä on filosofi René Descartesin (1596-1650) ajoista lähtien opetettu, että ihminen muodostuu kahdesta osasta: materiaalisesta kehosta ja ei-materiaalisesta mielestä.

Tällainen kaksijakoisuus ohjaa länsimaista nykyajatteluamme, vaikka arkikokemuksemme kyllä osoittaa, että mieli ja keho ovat tiiviisti toisiinsa sulautuvia ihmisen puolia.  Corazza ja Alexander peräänkuuluttavat uudenlaista näkemystä ja uusia ihmistä koskevia teorioita myös tieteen piiriin.

Vertauskuvallisesti ilmaisten dualistinen eli kaksijakoinen keho-mieli –käsitys vastaa veden ja rantahiekan välistä yhteyttä. Hiekka pysyy erillisenä, vaikka se on järven pohjassa tai liikkuu laineiden mukana. Arkikokemuksemme kertoo, että keho-mieli viittaa enemmänkin vesi-suola –suhteeseen. Suola ei näy vedessä, kun se liukenee siihen, mutta sen olemassaolon voi tuntea maistamalla.

Corazza tarjoaa tiukan dualismin kieltävää ihmiskuvaa vaihtoehdoksi nykyiselle materialistis-biologiselle ihmiskuvalle. Tähän liittyen on kehitetty laajennetun kehon käsite (extended body), mikä tarkoittaa sitä, että kehoa koskevat tuntemukset eivät ole vain pään sisällä, vaan kehossa ja jopa sen ulkopuolella. Puhutaan myös morfogeneettisistä kentistä

Japanilaisprofessori  Yasuo Yuasan keho-skeema yhdistää nykyajattelua ja muinaista itämaista käsitystä ihmisestä. Hänen mukaansa elävä ruumiimme on eräänlainen energeettinen informaatiojärjestemä, joka alinomaa uudistuu ja uudistaa itseään.  Informaation liikkuminen ihmiskehon eri osissa on energeettinen ilmiö. Tämä tekee ymmärrettäväksi myös kuolemanrajakokemukset, koska siinä näitä kokemuksia tuottaa laajennettu ihmiskeho.

Lähteitä

Corazza O 2008 Near-Daeth Experience. Exploring the Mind-Body Connections. TJ International. Pardstow, Cornwall

My proof of Heaven. Newsweek 15 October 2012, 46-49.

©Liina Keskimäki

One thought on “Neurokirurgi koomassa

  1. Päivitysilmoitus: Taivas on täällä maan päällä | LIINANBLOGI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s