Tag Archive | paranormaali

Totuus taivaasta

Käväisin kirjakaupassa ja ostin romaanin. Katselin muitakin kirjoja. Uutuushyllyssä silmiini osui Eben Alexanderin Totuus taivaasta. Siinä on valkoinen kansi, jonka oikeassa yläkulmassa lentelee sini-musta perhonen. Kirjan nimi on painettu harmaalla.

Katseeni pysähtyi kanteen. Ihmettelin, miten kirja on vasta nyt esittelyssä, kun jo viime vuonna kommentoin sitä blogissa.  Tuntui jotenkin oudolta, mutta jätin asian mielestäni.

Vasta kotona hoksasin. Kaupan kirja on suomenkielinen. Olin lukenut teoksen Proof of Heaven ja se on painettu kullankeltaisin kirjaimin kanteen.  Englanninkielinen alkuperäisteksti amerikkalaisen neurokirurgin kuolemanrajakokemuksista julkaistiin vuosi sitten.

Eben Alexanderin kirjaa esittelevä juttu Enemmän kuin osiensa summa.

Kirja

Eben Alexander. Totuus taivaasta. WSOY 2013.

Totuus taivaasta

Lentävät lautaset ja terveysuskomukset

Kuusen oksa

Ihmiset uskovat terveytensä kohentuvan täydentävien hoitojen avulla huolimatta virallisen terveydenhuollon nuivasta suhtautumisesta, kaksoissokkokokeisiin vannovan  tieteen varoitteluista ja skeptikkojen räyskytyksestä. Usko tälläisiin ei-lääketieteellisiin hoitoihin selitty belgialaistutkimuksen mukaan parhaiten uskomisella paranormaaleihin ilmiöihin. (Van den Bulck & Custers 2009)

Tutkimuksessa ihmisille esitettiin hyväksyttäväksi tai hylättäväksi väittämiä, jotka oli USA:ssa kehitetty mittamaan asennoitumista täydentäviin hoitoihin (ks. kirjoitus Epäselvästi paranormaalia).

Tulosten mukaan 79 % vastaajista hyväksyi väittämän Potilaan odotukset, uskomukset ja arvot pitäisi integroida hoitoprosessiin. Väittämän Keholla on kyky hoitaa itse itseään ja terveydenhuollon tehtävä on avustaa tässä prosessissa hyväksyi 66 %  ja Energia ja elämänvoima ylläpitävät kehon ja mielen terveyttä  58 % vastaajista.

Muut väittämät olivat (prosentit kuvaavat hyväksyneiden osuutta):

–        57 %  Potilaan oireet pitäisi ymmärtää koko kehoon vaikuttaviksi yleisen epätasapaino ja toimintahäiriön ilmentymiksi

–        54 %  Useimmat täydentävät hoidot stimuloivat kehon luonnollisia terapeuttisia voimia

–        52 %  Täydentävät hoidot sisältävät ideoita ja metodeja, joista perinteinen lääketiede voisi hyötyä

–        50 %  Terveys ja sairaus ovat heijastumia positiivisten, elämää kannattavien ja negatiivisten, tuhoavien voimien välisestä tasapainosta

–        47 %  Sellaisiin hoitoihin, joita ei ole testattu tieteellisesti hyväksytyllä tavalla, ei pitäisi rohkaista

–        32 %  Täydentävien hoitojen vaikutukset ovat tavallisesti plasebovaikutuksen tulosta

–        10 %  Täydentävät hoidot ovat uhka kansanterveydelle

Paranormaaleihin ilmiöihin uskomista mitattiin amerikkalaisten viestintätutkijoiden kehittämällä asteikolla, jossa olivat mukana mm. uskominen yliasitillisiin havaintoihin (ESP extrasensory perception), ylipsyykkisiin (psychic) kykyihin, lentäviin lautasiin ym.  (Sparks & Miller 2001). Mittarissa oli mukana myös väittämä ”Uskon, että joillakin ihmisillä on kyky hoitaa toisia ihmisiä pelkän kosketuksen avulla”, mikä seilittää ainakin osittain vahvan yhteyden, sillä suuri osa täydentävistä hoidoistahan on juuri kosketuhoitoja.

Ikä, sukupuoli, koulutus tai luottamus tieteeseen eivät selittäneet, miksi joku uskoo niihin ja toinen ei.

Mitä tuloksista voi päätellä?

Tutkijat päättelivät, että koska monet lääkärit puhuvat potilaille täydentävistä hoidoista, jotkut potilaat saattavat käyttää näitä hoitoja tajuamatta kuinka suuri haaste ne ovat perinteisen lääketieteen tieteelliselle maailmankuvalle. (Because many conventional physicians, either in family practice or in the hospital setting, talk to patients about complements of and alternatives to conventional treatments, some patients may use CAM without realizing the extent to which CAM challenges the scientific world view of conventional medicine). (Van den Bulck & Custers 2009).

Jäin miettimään, mitähän tällä oikein tarkoitetaan. Eikö lääkäreiden siis pitäisi puhua ollenkaan täydentävistä hoidoista potilaiden kanssa? Vai pitäisikö heidän varoittaa potilasta,  jos tämä käyttää jotakin joka ei ole ”conventional medicinen” mukaista? Vai mitä tarkoittaaa ”some patients may use … without realizing…?” Vai tarkoitentaanko tässä sitä, että he käyttävät täydentäviä hoitoja (CAM), KOSKA tajuavat sen tarjoamat haasteet konventionaalisille hoidoille?

Jos päätelmä viittaa  tieteelliseen tutkimukseen, niin on syytä muistaa, että hyvin suurta osaa ihmisen hoitamisen tavoista ei ole tutkittu. Tutkimattomatkin hoidot voivat olla hyviä.  Niistä on käytännön kokemusta. Edellisen kirjoituksen omatekoista pihkasalvaakaan ei ole tutkittu, mutta Jarmo Mäkistä se auttaa. Tarjolla olisi tieteellisesti tehokkaaksi todettu, apteekissa myytävä voidekin, mutta Mäkinen katsoo parhaimmaksi turvautua omatekoiseen. Hänellä on siihen kansalaisoikeus.

Minusta belgialaisten ehkä tärkein tulos oli (he tosin itse eivät sitä näin tulkitse), että valtaosa  (79 %) vastanneista katsoi, että potilaan odotukset, uskomukset ja arvot pitäisi integroida hoitoprosessiin. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että terveydenhuoltojärjestelmän pitäisi ottaa asiakkaiden näkemyksiä ja kokemuksia täydentävistä hoidoista enemmän huomioon.  Potilastahan on tarkoitus hoitaa eikä konventionaalisen medisiinan tieteellistä maailmankuvaa.

Toinenkin  päätelmä hiukan ihmetyttää. Tutkijat suosittelevat, että lääkärien pitäisi olla tietoisia siitä, että  sairauden oireiden ymmärtäminen kehon epätasapainon merkeiksi (57 % vastanneista) ja  uskominen energian ja elämänvoimien tärkeyteen terveyden ylläpitämisessä  (58 % vastanneista) eivät ole ennakoitavissa sukupuolen tai koulutuksen mukaan, vaan sen mukaan uskovatko potilaat myös yliaistillisiin havaintoihin, astrologiaan, aaveisiin tai jopa lentäviin lautasiin!

Tutkijat näyttävät siis vihjaavan, että  vastaajien ymmärryksessä voisi olla jotakin vikaa. Jäin kaipaamaan perusteita. Mitä kummallista on siinä, että ihminen pitää sairauden oireita merkkinä kehon epätasapainosta?  Millä tavalla se  muka vaikeuttaa lääkärin työtä?

Tutkimus ei myöskään osoittanut, että jos ymmärtää sairauden oireet merkkinä kehon epätasapainosta, niin uskoo lentäviin lautasiin (tätä yksittäistä asiaahan ei edes tutkittu, se kuului isoon kysymyspatteristoon).

Ja jos joku uskoo astrologiaan, lentäviin lautasiin, Jumalaan tai luonnonhenkiin, sen ei mitenkään pitäisi olla esteenä lääkärin tarjoamalle avulle. Yleensä ei tietääkseni olekaan.  Sitä paitsi potilas voi uskoa yhtä aikaa sekä lääkäriin, täydentäviin hoitoihin ja lentäviin lautasiin.

Tuloksista voi mielestäni päätellä, että konventionaalisen medisiinan ja asiakkaiden  terveys- ja sairauskäsitysten välillä saattaaa olla  valtava ero. Terveydenhuollossa ei riitä että hoitohenkilökunta on pelkästään tietoinen asiakkaan maailmankuvasta. Asiakasta on myös yritettävä ymmärtää. Ja häntä on kunnioitettava.

Jos lääkäreiden terveyskäsitys perustuu oletukseen että ”ihminen on kone, jonka osasia korjataan ainoastaan tutkituilla lääkkeillä tai  kirurgisesti”, niin lääkärikoulutuksessa pitäisi pyrkiä laajentamaan terveyskäsitystä, jotta kommunikointi potilaan kanssa onnistuu. Ei konemallista tarvitse luopua, mutta voihan sitä  laajentaa holistisempaan suuntaan.  Silloin  voi ottaa rinnalle toisenlaisenkin tavan katsoa ihmistä ja hänen vaivojaan.

Konemalli on arvokas ja hyödyllinen,  kun murtunutta sääriluuta tai muuta selkeää sairautta tai vammaa hoidetaan.  Tai kun kehitetään biolääketieteen uutuuksia.

Kuitenkin suuri osa ongelmista, joihin ihmiset hakevat lääkäriltä apua, on epämääräisiä, epäspesifisiä ja epäselviä, jopa asiakkaalle itselleen. Lääkärikään ei aina pysty niitä määrittämään, saatikka tarjoamaan tehokasta hoitoa. Tällaisia ”jokapaikasta kipeitä” MUPS-potilaita (medically unexplained physical symptoms=lääketietellisesti selittämättömät fyysiset oireet) on eräiden arvioiden mukaan 10-24 % perusterveydenhuollon asiakkaista ja väestöstä (Hoedeman et al 2009). Näissä tapauksissa konemalli on puutteellinen.

Tarvitaan laajempaa näkemystä ihmisestä ja hänen sairauksistaan.  Joskus täydentävistä hoidoista voi olla apua epämääräisissä vaivoissa. Siitäkin huolimatta, että  useimpia niistä ei ole tutkittu.

Artikkelit

Van den Bulck J, Custers C 2009. Belief in complementary and alternative medicine is related to age and paranormal beliefs in adults. European Journal of Public Health 20 (2): 227-230.

Glenn G. Sparks  GS, Miller W 2001. Investigating the Relationship Between Exposure to Television Programs that Depict Paranormal Phenomena and Beliefs in the Paranormal. Communication Monographs, 68 (1):98-113.

Hoedeman R, Krol B, Blankenstein N, Koopmans PC, Groothoff JW 2009.  Severe MUPS in a sick-listed population: a cross-sectional study on prevalence, recognition, psychiatric co-morbidity and impairment. BMC Public Health 2009, 9:440doi:10.1186/1471-2458-9-440

Puu rannalla

Epäselvästi paranormaalia

Vene järven rannassa

Mitä mieltä olet väittämästä ”Uskon, että joillakin ihmisillä on kyky hoitaa toisia ihmisiä pelkän kosketuksen avulla”? Paranormaaleja uskomuksia on tutkittu kysymyspatteristolla, johon väittämä kuuluu. Yli kymmenen vuotta sitten amerikkalaistutkimuksessa noin joka neljäs vastaaja uskoi tältä osin paranormaaliuteen. (Sparks & Miller 2001).

Minäkin uskon, omaan kokemuukseeni sekä tutkimustietoon nojaten. Jokainen tietää, että kun lapsi loukkaa polvensa ja äiti puhaltaa ja silittää, kipu häviää. Kun olen sairas tai uupunut ja rakkaimpani koskettaa minua, tulen hoidetuksi. Kosketuksen voima on myös todettu lukuisissa tutkimuksissa (esim. Uvnäs Moberg 2007). Suomessakin on tehty ainakin yksi väitöskirja kosketuksen voimasta (Svennevig 2003).

Entä mitä mieltä olet väittämästä ”Keholla on kyky hoitaa itse itseään ja terveydenhuollon tehtävä on avustaa tässä prosessissa”?

Väittämä on osa kysymysvalikoimaa, jota on käytetty mittaamaan väestön suhtautumista täydentäviin hoitoihin. Jos vastaat myönteisesti, se kuvaa uskomistasi täydentäviin hoitoihin. Kyselylomakkeessa The Complementary and Alternative Medicine Health Belief Questionnaire (CHBQ) on yhdeksän muutakin kysymystä (niistä kirjoitan myöhemmin). Amerikkalaisia terveysalan opiskelijoita (lääkärit, hoitajat, psykologit jne) koskeva tutkimus osoitti, että opiskelijoiden asenteet täydentäviin hoitoihin olivat hyvin myönteisiä ja enemmistö (74 %) raportoi käyttäneensä ainakin yhtä ja puolet (54 %) vähintään kahta hoitomuotoa. Meditaatio (40 %), hieronta (43 %) ja spirituaalisuus (35 %) mainittiin useimmin. (Lie & Boker 2004)

Belgialaistutkimuksessa 66 % satunnaisesti valituista vastaajista Flanderin alueelle oli samaa mieltä väittämästä (Van den Bulck & Custers 2009).

Munuaiskirurgi uskoo myös…

Katsoin eilen illalla televisiosta kiinnostavan dokumentin Minä, ihminen, jossa kuvattiin uusimpia lääketieteen keksintöjä ihmiskehon korjaamiseksi. Tekokäsi liikkuu käsivarren tyngän lihasten avulla. Keinoiho toimii kasvualustana ja hajoaa kun uusi iho on kasvanut. Robottileikkauksilla voidaan poistaa syöpäkasvainta munuaisesta tuhoamatta koko elintä. Nämä ovat upeita lääketieteen saavutuksia, jotka tulevaisuudessa auttavat lukuisia ihmisiä.

Munuaiskirurgi kertoi, että uudella robottitekniikalla syöpäinen osa munuaisesta poistetaan ja terve osa vastaa sitten lopusta paranemisesta. Haastattelun päätteeksi hän ihastelikin ihmiskehon viisautta: ”Keholla on ihmeellinen kyky parantaa itse itseään.” Uskooko hänkin siis täydentäviin hoitoihin?

Aina ei onneksi tarvita kirurgiaa kehon omien parantavien voiminen vahvistamiseksi. Joskus jopa kosketus riittää. Tämä voi tuntua epäselvästi paranormaalilta, mutta se on kyllä tutkimuksin todistettu.

Lähteet

Sparks  GS, Miller W 2001. Investigating the Relationship Between Exposure to Television Programs that Depict Paranormal Phenomena and Beliefs in the Paranormal. Communication Monographs, 68 (1):98-113.

Lie D, Boker J 2004. Development and validation of the CAM Health Belief Questionnaire (CHBQ) and CAM use and attitudes amongst medical students. BMC Medical Education 2004, 4:2 doi:10.1186/1472-6920-4-2

Van den Bulck, Custers C 2009. Belief in cmplementary and alternative medicine is related to age and paranormal beliefs in adults. European Journal of Public Health 20 (2): 227-230.

Svennevig H.(2003). Hyvän olon hoidot. Kosketukseen perustuvien hoitojen käyttö hyvinvoinnin ja itseymmärryksen lisäämisen välineenä. Akateeminen väitöskirja. Acta Univesitatis Tamperensis 949. Tampereen yliopisto. Tampere.

Uvnäs Moberg K. (2007). Rauhoittava kosketus. Oksitosiinin parantava vaikutus kehossa. Edita Prima Oy. Helsinki.

Yle Prisman dokumentti Minä, ihminen.

Lilahtava kukka

Yliluonnollinen, supernormaali – totta vai tarua?

Hämähäkin seitti peittää kukan.

Hämähäkin seitti peittää kukan.

Todellista, sanoo se, joka on kokenut jotakin erityistä ja supernormaalia. Huuhaata, sanoo skeptikko.

Tuoreessa kirjassaan Supernormal kiistelty, mutta arvostettu amerikkalainen tutkija Dean Radin pohtii supernormaaliutta eli luonnon ilmiöitä, joita ei vielä ymmärretä ja jotka ovat enemmän kuin normaaleja, mutta eivät luonnollisen maailman tuolla puolen eli pyhiä tai jumalallisia. Kirja käsittelee suomeksi ilmaistuna yliluonnollisia, paranormaaleija kokemuksista ja kykyjä.

Radin käyttää myös termiä psychic, jonka hän määrittelee yliluonnollisiksi kyvyiksi, kuten selvänäkö ja –kuulo, telepatia, aavistaminen ja psykokinetiikka. Psychic voisi olla suomeksi ylipsyykkinen.

Psykologian alalta tohtoriksi väitellyt tiedemies, jolla on myös sähköinsinöörin koulutus, väittää lukuisiin tutkimuksiin nojaten, että telepatia, selvänäköisyys ja monet muut yliluonnolliset kyvyt ovat todellisia. Valtavirtatiede ja skeptikot kiistävät tämän jyrkästi.

Radin kertoo, että häntä oli koulussa ja yliopistossa opetettu, että tarinat yliaistillisista kokemuksista (ESP= extrasensory perception) tai mielen vaikutuksesta aineeseen ovat parhaimmillaan maagista ajattelua ja pahimmillaan mielisairautta. AT & T Bell Laboratoriossa työskennellessään hän koki, että vaikka tutkijayhteisössä kysymykset henkisyydestä tai yliluonnollisesta sivuutettiin turhana hölynpölynä, moni oli kuitenkin hiljaa, omassa mielessään kiinnostunut näistä asioista. Niistä ei keskusteltu julkisesti, koska se ei ollut suotavaa.

Paranormaalista kiinnostuneita pidetään edelleen järki-ihmisten piirissä hurahtaneina, tyhminä, omituisina ja jopa mielenvikaisina. Yliaistilliset tai mystiset kokemukset ovat valtavirtatieteen mukaan vain aivojen tuottama aistiharha, mekaaninen häiriö, jolla ei ole yhteyttä todelliseen maailmaan.  Tieteen keinoin ollaan ehkä kiinnostuneita selvittämään, mikä poikkeavuus, outous tai vika on sellaisten ihmisten ajattelussa, joilla tällaisia kokemuksia on ja jotka uskovat yliluonnollisiin ilmiöihin.

Tieteeseen luottavan järkevän ihmisen ei oleteta uskovan mihinkään muuhun kuin siihen, mikä voidaan tieteellisin menetelmin todentaa. Karkeasti ottaen maailmassa on tämän ajattelutavan mukaan totta vain se, mitä voidaan tutkia ja mitata. Kaikki sellaiset ihmistä, luontoa ja maailmankaikkeutta koskevat kysymykset, jotka ovat jääneet vaille vastausta, pystytään tulevaisuudessa tieteen keinoin ratkaisemaan. Kunhan tutkitaan tarpeeksi, syöpään löytyy parantava lääke, avaruuden mustat aukot käsitetään ja ihmismielen salat paljastetaan. Uskonnot ovat turhia, jopa haitallisia. Kun ihminen kehittyy, hän pystyy järjellään päättelemään maailmanmenoa niin, että toimii rationaalisesti ja eettisesti oikein. Mystiikkaa ja myyttejä ei tarvita, koska ne ovat harhaa. Tarvitaan faktoja, tosiasioita ja lisää tiedettä. Näin materialistis-mekanistinen maailmankuvan ajatus etenee.

Kuulostaa järkevältä. Minäkin kannatan tieteellistä tutkimusta. Mutta ongelma syntyy siitä, että vallitsevan tiedeparadigman ennakko-oletukset ovat vinoja. Vakuuttuneisuus aineellisen maailman ylivertaisuudesta, kuten ihmistutkimuksessa uskomus siitä, että aivot tuottavat mielen ja tietoisuuden, edustaa materialistis-mekanistista maailmankuvaa. Siitä on tullut dogmi eli opinkappale. Missään ei tietenkään ole todistettu, että dogmi olisi oikeampi kuin joku muu. Se nyt vain on nykyään vallitseva.

Ja sille on hyviä syitä. Tieteellis-teknologinen kehitys on nimittäin ollut huimaa viimeksi kuluneiden parin sadan vuoden aikana. Se on vapauttanut ihmiskuntaa oudoista uskomuksista (esim. keskiajalla ei saanut tehdä kirurgisia toimenpiteitä, koska kirkko kielsi kajoamasta ihmiskehoon). Se on kehittänyt hienoja lääketieteellisiä keinoja parantaa sairauksia. Se on luonut arvokkaita keksintöjä helpottamaan ihmisen arkielämää. Ongelma on siinä, että materialistis-mekanistisen tieteen oletetaan olevan riittävä selittämään KAIKKI ihmisestä ja maailmankaikkeudesta.

Vastavirtatutkija

Radin edustaa vastavirtatutkimusta. Hän on sitä mieltä, että uuden fysiikan teoriat (kuten kvanttifysiikka), tuoreimmat neurotieteiden tutkimukset aivojen, kehon muiden osien ja mielentilojen välisistä yhteyksistä sekä muinaisten intialaisten joogasutrien viisaudet kertovat samoista ilmiöistä. Sellaisista, joissa mieli, ajattelu ja tietoisuus vaikuttavat kehoon ja voivat esimerkiksi muuttaa ihmiselimistön toimintaa.

Mielenkiintoisesti Radin nostaa esiin ihmisen perusolemuksen hitaan, hyvin hitaan muuttumisen. Jo 2500 vuotta sitten joogit suullisena perinteenä säilyneissä sutrissa esittivät ihmisestä sellaista, jota uusin tiede alkaa pikku hiljaa hahmottaa. Mielen ja kehon, hengen ja aineen jako erillisiksi asioiksi ei olekaan niin itsestään selvä asia kuin Descartesin (1596-1650) jälkeen on oletettu. Tämän osoittavat juuri kvanttifysiikan ja tuoreimman neuropsykiatrian löydökset.

Maailmankuvassamme voi tapahtua vielä yhtä suuria muutoksia kuin kopernikaanisen vallankumouksen aikoihin, kun maa muuttui pannukakusta palloksi. Tietoisuus saattaa hyvinkin majailla myös aivojen ulkopuolella. Tänään tällaista olettamusta pidetään hassuna kuvitteluna juuri siksi, että ei ole tieteellisiä metodeja mitata asiaa. Ja koska ei ole, niin ilmiötäkään ei ikään kuin ole olemassa.

Mutta ihmiset kaikkialla maailmassa uskovat muuhunkin kuin todistettuihin faktoihin. He uskovat ihmeisiin, ufoihin ja telepatiaan. USA:ssa vuonna 2009 tehdyn väestökyselyn mukaan 76 % amerikkalaisista kertoi uskovansa ihmeisiin. Toisen kyselyn mukaan 57 % ilmoitti uskovansa yhteen tai useampaan yliluonnolliseen (psychic) ilmiöön. (Radin 2013, xix).

Entä Suomessa?  

Suomessa on tehty kolmen vuoden välein väestökysely tieteeseen suhtautumisesta. Tiedebarometri 2010 raportin tulokset perustuvat noin tuhannen satunnaisotannalla valitun 18-70 –vuotiaan henkilön antamiin kirjallisiin vastauksiin. Väite ”telepatia on todellinen ilmiö, vaikka sitä ei ole voitu tieteen keinoin todentaa” jakoi kansalaiset kolmeen lähes yhtä suureen osaan. Vajaa kolmannes (30 %) hyväksyy, kolmannes (34 %) epäröi ja runsas kolmannes kieltää (36 %).  Ufoihin kertoi uskovansa 16 % vastanneista.

Suhtautumista tieteeseen selvitettiin kahden väittämän avulla. Joka neljännen (24%) mielestä ”uskosta tieteeseen on tullut nykyajan uskonto, joka ohjaa ihmisten arvomaailmaa väärään suuntaan”. Argumentin kiistäviä oli enemmän (39%).  Toinen väittämä oli ”tieteeseen perustuva maailmankuva ja uskonto eivät ole ristiriidassa keskenään”. Argumentin kiistäviä oli lähes puolet (43%). Noin joka neljännen (26%) mielestä ristiriitaa ei ole.

Tuloksista voi päätellä, että tiedettä arvostetaan, mutta sitä myös kritisoidaan. Suuri osa kansalaisista näyttää hyväksyvän tieteellisen ja yliluonnollisen (uskonto) rauhanomaisen rinnakkaiselon. Lähes kolmannes kansalaisista pitää telepaattisia kykyjä mahdollisina. Näitä ihmisiä on enemmän kuin tupakoitsijoita Suomessa. Tupakointia, sen vaaroja ja lopettamiskeinoja tutkitaan paljon. Telepatiatutkijoita ei taida olla ollenkaan.

Kiinnostava avaus on Suomen Akatemian Marja-Liisa Honkasalon tutkijaryhmälle tutkimukseen Mieli ja toinen (Mind and the Other) keväällä myöntämä merkittävä apuraha. Honkasalo (Turun yliopisto) ryhmineen selvittää ihmismielen vuorovaikutusta tuonpuoleiseksi tulkittujen toimijoiden kanssa. ”Ihmiset, joilla on yliluonnolliseksi määriteltyjä taipumuksia, tulkitaan helposti mieleltään sairaiksi ja heidät stigmatisoidaan. Aineistonamme ovat kulttuuriset käsitykset sekä rituaaliset tai arkipäivän kokemukset tuonpuoleisista sekä symbolisiksi tulkittuina että tosiksi koettuina. Monitieteinen hanke perustuu humanistisen ja lääketieteen yhteistyöhön. Tuloksillamme on merkittävyyttä mielen tutkimiselle erityisesti mielen ja ruumiin välisten suhteiden kannalta”, toteaa Honkasalo.( http://users.utu.fi/lmlhon/)

Lähteet

Radin D 2013. Supernormal.  Science, Yoga, and the Evidence for Extraordinary Psychic Abilities. New York.

Marja-Liisa Honkasalon sivut. http://users.utu.fi/lmlhon/

Tiedebarometri 2010. Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen. Tieteen tiedotus ry. Raportin pdf-versio 14.10.2010 / Pentti Kiljunen. Yhdyskuntatutkimus Oy.

Hämähäkki kudontahommissa.

Hämähäkki kudontahommissa.

Enemmän kuin osiensa summa

Lumipallerot jäälautalla.

Lumipallerot jäälautalla.

Ihminen on enemmän kuin osiensa summa. Enemmän kuin vain fyysinen kehonsa, jalat, kädet, sydän ja aivot.

Mikä lohduttava tieto! Se vapautta meidät ruumiin vankilasta.  Vapaa tahto ja tietoisena eläminen ohjaavat elämän avarille vesille, korkeisiin kokemuksiin.

Tästä vakuutuin luettuani kaksi kirjaa.

Melkein yhdeltä istumalta luin neurokirurgin ja tutkijan Eben Alexanderin kirjan Proof of Heaven ja entisen taikurin ja nykyisen psykologian professorin Richard Wisemanin Yliluonnollinen ilmiö.

Kumpikin käsittelee yliluonnollista, mutta eri näkökulmasta.

Eben osoittaa, että toisenlaiset todellisuudet, kuten tietoisuus taivaasta, pyyteettömästä, rakkaudesta ja ylimaallisesta autuudesta ovat totta, kun taas Richard todistaa nykytieteen kokeisiin nojaten, että mitään yliluonnollista ei ole olemassa. Molemmilla on hyvät perustelut.

Eben, satoja aivoleikkauksia tehnyt tiedemies omaksui opiskeluaikanaan lääketieteessä vallitsevan käsityksen, että aivojen ulkopuolella ei voi olla tietoisuutta. Sitten hän muuttui. Nojaten kokemukseensa  tuonpuoleisesta todellisuudesta silloin, kun hän vietti viikon kuoleman rajalla, sairaalasängyssä tajuttomana, hän päätyi toisenlaiseen näkemykseen: Ihminen osana maailmankaikkeutta on paljon, hyvin paljon enemmän kuin vain biologinen kone, eikä tietoisuus sijaitse ainoastaan ihmisaivoissa. Kokemukselleen hän sai tukea lääketieteellisistä faktoista.

Huijausten paljastaja

Richard  taas ymmärsi jo nuorena taikurina, että ihmisiä voidaan manipuloida harhauttamalla heidän aistejaan ja ohjaamalla heidän huomiokykynsä muualle. Tähän pohjautuvat taikatemput. Hän kiinnostui jo varhain  asiasta niin paljon, että päätti sittemmin omistaa elämänsä huijaamisen ja hattutemppujen paljastamiseen ja sen  todistamiseen, että yliluonnollinen on mahdotonta.

Richardin mielestä kaikki kokemukset ovat vain aivokemiaa. Näin ollen kuolemanrajakokemus ei ole paranormaalia eikä todista sielun olemassa oloa, vaan se on aivojen ”häiriötila”.

Richard vannoo tieteen ”sokeisiin” menetelmiin hyvän tutkimuksen elinehtona. Koska kontrolloiduissa sokkoistetuissa kokeissa ei ole pystytty osoittamaan esim. kaukoyhteyden tuntemista kahden ihmisen välillä tai ruumiistapoistumisen kokemusta, niin tieteellisesti on todettu, että niitä ei oikeasti ole olemassa. Ne ovat vain mielen harhaista tuotetta.  Tämän mukaan Ebenin kokemus ”taivaasta” oli vain aivojen tuottama aistiharha, mekaaninen häiriö.

Aivot narikassa

Eben väittää, että näin ei voi olla. Hänen aivonsahan eivät toimineet ollenkaan hänen maatessaan koomassa hengityskoneeseen kytkettynä. Ilman hengityskonetta mies olisi kuollut hyvin pian.  Raju, aikuisilla äärimmäisen harvinainen E. coli meningitis (aivotulehdus) on tauti, johon yleensä kuollaan. Kollegat ja amerikkalaisen huippusairaalan mittalaitteet todistivat, että miehellä ei ollut häiriöitä aivoissa, sillä mittalaitteiden mukaan siellä ei tapahtunut mitään.

Lääkärit jo ehdottelivat hengityskoneen irrottamista. Mutta tapahtui ihme. Yhtäkkiä  seitsemäntenä koomapäivänä Eben avasi silmänsä. Siitä alkoi pikku hiljaa toipuminen jälleen työkykyiseksi aivokirurgiksi. Tällaista ei ole sattunut koskaan aikaisemmin tämän sairauden historiassa.

Siksi kirurgi päätti kertoa paranemisestaan ja kokemastaan ihmeellisestä matkasta toiseen maailmaan. Tässä transsendessin tilassa hän kuuli kehollaan ja ymmärsi aisteillaan,  koki mittaamatonta ja kaunista ykseyden tunnetta ja vaelteli vehreissä valomaisemissa.

Samantyyppisistä kuolemanrajakokemuksista ovat kertonet tuhannet ihmiset maailmassa, mutta niitä on pidetty merkityksettöminä aivojen häiriöinä. Monesti kokemus on muuttanut radikaalisti asennoitumista elämään.

Aivokirurgi kyllä ymmärsi, että tiedemaailman kollegojen saattoi olla vaikeaa hyväksyä hänen tarinansa ”tieteellisenä” tosiasiana. Silti hän halusi käyttää kirurgin ja tutkijan auktoriteettiasemaansa tuodakseen keskusteluun tieteessä ja terveydenhuollossa vaietun asian.

Kirjassaan hän kuvailee värikkäästi luoja-jumaluuden, pyyteettömän rakkauden, minuuden häviämisen ja  maailmankaikkeuteen sulautumisen kokemuksistaan kooman aikana. Lisäksi hän perustelee lääketieteellisillä tosiasioilla, että tietoisuutta voi olla aivojen ulkopuolella.

Kosketuksen saaminen tällaiseen maailmaan muutti materialistisen tiedemiehen maailmankuvan. Nyt siihen sisältyvät hengellisyys ja usko siihen, että ihmisen vapaa tahto ja tietoisesti eläminen muovaavat todellisuuttamme. Hän on vakuuttunut, että aistiemme tuolla puolen on yhtä todellinen maailma kuin tämäkin.

Richard puolestaan luottaa näkyvään ja mitattavaan. Hän selittää, että ihmiset havaitsevat henkiolentoja ja aaveita, koska he eivät halua pitää tiettyjä tapahtumia tarkoituksettomina. He kehittelevät toimijuutta ja tarkoitusta sattumanvaraisiinkin asioihin. Tämä perustuu siihen, että meillä on elovuution myötä syntynyt tarve ymmärtää kanssaihmisten käyttäytymistä pienien eleiden ja vihjeiden perusteella.

Ihminen kehittelee merkityksiä ikään kuin tyhjästä perustellakseen asioita. Näin jumaluuden kokeminen sekä aaveiden ja menninkäisten näkeminen eivät johtuisi myöskään taikauskoisesta ajattelusta. ”Ne ovat vain se hinta, jonka maksamme siitä, että ainutlaatuiset aivomme ymmärtävät vaivatta muiden ihmisten käytöstä. Siinä mielessä aaveet kuuluvat jokapäiväiseen elämäämme.” 

Kaartuva oksa lumen peitossa.

Kaartuva oksa lumen peitossa.

Kumman valitset?

Nykytiede uskoo Richardia. Mutta minusta Eben voitti tämän kirjaraadin. Alla tiedot teoksista, niin voit itse valita suosikkisi.

Tietoisuus on joka tapauksessa tieteelle edelleen arvoitus. Jos uskoo tai kuten Eben kokemuksestaan ”tietää”, että tietoisuus voi olla muuallakin kuin fyysisen kehon raameissa, se monipuolistaa materialistista käsitystä ihmisestä, luonnosta ja maailmankaikkeudesta. Tietoisuus voi olla kaikkialla.

Tuntuu virkistävältä ajatella, että kissoissa, koirissa, puissa, merissä, tuulissa ja auringossa on henkeä ja tietoisuutta. Tätä tuntemusta on hieman vaikea perustella. En osaa sanoa,  miksi on luontevaa hahmottaa maailmaa tällä tavalla. Näin vain on.  Tieteellisesti tätä on hyvin vaikea, ehkä  mahdoton,  selittää ja perustella, koska tiedekielessä on tiukat rajoituksensa sen suhteen, mikä on varteenotettava fakta, tosiasia.

Onneksi ei tarvitsekaan.  Elämä ei ole tiedettä.

Kirjat

Eben Alexander 2012. Proof of Heaven. A Neurosurgeon´s Journey into Aferlife. Simon & Shuster. New York

Richard Wiseman 2012. Yliluonnollinen ilmiö. Totuus on jossain sisällämme. Otava. Keuruu. Alkuteos Paranormality Macmilan 2011.

Ebenin kansi on vaalea ja Richardin tumma.

Ebenin kirjan kansi on vaalea ja Richardin tumma.

©Liina Keskimäki

Kehosta irtaantumisen tunne japanilaisittain

Voiko keho olla mieli?  Voi,  jos on uskomista japanilaiseen tutkijaan.

Edellisessä postauksessa totesin, että  kuolemanrajakokemukseen voi kuulua tietoisuus kehosta irtaantumisesta. Siinä voi kokea itsensä leijailevamassa omien silmiensä edessä tai voi katsella maailmaa jostain kaukaa avaruudesta ja kokea syvää yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa. Viittasin kirjoituksessa myös japanilaisen professorin kehittämään keho-skeemaan,  joka auttaa tällaisen ”mystisen” ilmiön ymmärtämistä.

Yleensä ihminen ajattelee, että hänellä on keho mieluummin kuin että hän on kehonsa. Rationaalinen mieli, järki,  ikään kuin tarkastelee ulkopuolelta omia jalkoja, käsiä, vartaloa ja päätä.

Yasa Yuasan mallissa, joka perustuu ranskalaisen filosofin Maurice Merleau-Pontin esittämiin ideoihin ja muinaisen itämaisen filosofian ajatuksiin, keho nähdään korkeamman tiedon ”muotona”. Tämä mielenkiintoinen katsanto on haastava, koska olemme tottuneet ajattelemaan että keho on keho ja mieli on mieli ja että ne ovat erillisiä vaikka vaikuttavakin jotenkin toisiinsa.

Mutta että keho olisi mieli? Se on jotensakin vaikeasti hahmotettavissa.

Järki on jäävuoren huippu

Metaforisesti, vertauskuvallisesti ilmaisten, tietoisuus ja järki eli  rationaalinen osa minua,  on vain pieni osa sitä ihmisen muotoista todellisuutta (jäävuorta), josta suurin osa on vaistonvaraista, tiedostamatonta ja  kelluu näkymättömissä (meren pinnan alapuolella). Tietoa on siis muuallakin kuin kirjoissa ja päässä. Sitä on järjen ulottumattomissa, ihmisen tunteissa ja tiedostamattomassa. Ja kehossa.

Ruumiista poistumisen kokemukset ja kuolemanrajakokemukset ovat tuon vedenalaisen jäävuoren ilmentymiä. Näin ne ymmärretään psyko-fyysisinä ilmiöinä.

Professori Yuasa nojaa mallissaan myös toiseen japanilaiseen, Hiroshi Ichikavaan, joka puhuu kehosta henkenä ja painottaa,  että keho on ymmärrettävä jonkinlaisena perusrakenteena, joka sisältää ja sallii kehon ja hengen yhteyden ja tunteen tällaisesta yhteydestä.

Tähän liittyen on viritetty laajennetun kehon käsite (extended body). Ruumiintuntemukset eivät olekaan vain hermoverkkojen välittämää aivojen tuotetta, vaan ne ovat oikeasti kehossa ja jopa sen ulkopuolella. Puhutaan myös morfogeneettisistä kentistä. Aavesärky amputoidussa jalassa on esimerkki tällaisesta kehollis-mielellisestä kentästä.

Japanilainen keho-skeema

Elävä ruumiimme on eräänlainen energeettinen informaatiojärjestemä, joka alinomaa uudistuu ja uudistaa itseään. Yuasan keho-skeemassa keho koostuu monikerroksisista informaatiopiireistä, joita länsimainen ajattelu ei – ainakaan vielä – hyväksy. Kun informaatio liikkuu näissä ”piireissä”, informaation kuljettaja on ymmärrettävä energeettiseksi ilmiöksi. Yuasan mukaan on olemassa alajärjestelmiä, kuten  sensoris-motorinen taso, joka toimii yhteydessä ulkoisen maailman kanssa aistien avulla, (2) omien kehonsisäisten tuntemusten järjestelmä, (3) tunteiden ja vaistojen informaatiopiiri ja (4) tiedostamaton kvasi-keho (unconsicious qvasi-body).

Tiedostamaton tässä tarkoittaa näkymätöntä, jota ei voi havaita tavallisessa arkitietoisuuden tilassa, vaan ainoastaan muuntuneissa tietoisuuden tiloissa, kuten ruumista poistumisen kokemuksessa tai syvässä meditatiivisessa olotilassa. Näkymärön kvasi-keho on siis energeettinen järjestelmä.

Kumpaa se mahtaa olla: kehoa vai mieltä?  Sehän ei näytä olevan materiaalinen, vaan kvasi-materiaalinen eli vähän kuin henkeä. Ehkä. Joka tapauksessa se on mielenkiintoinen teoria.

Monet tietävät omasta kokemuksesta, että pystyäkseen löytämään syvän yhteyn itseensä, kehon on annettava puhua. Sen on sallittava kertoa meille omalla kielellään tärkeitä asioista meistä itsestämme.

On hyvä oppia kuuntelemaan tiedostamatonta osaamme juuri kehotuntemusten kautta ja avulla. Näin ajatellen kehomme saa aivan uudenlaisen roolin ja arvon elämässä, kun sitä pitäisi kuunnella sisältäkin päin, eikä vain treenata fyysisen kunnon tai estetiikan vuoksi.

Unia, ajatuksia, muistikuvia

Tämä ja edellinen (Neurokirurgi koomassa) kirjoitus saivat alkuna siitä, kun luin Iltalehden pikkuisen nettijutun aiheesta. Sen perusteella ostin Newsweekin, surffasin Amazonin kirjakaupassa ja tilasin Eben Alexanderin kirjan.  Sitä odottelen postista. Yhtäkkiä muistin, että olin jo aikaisemmin lukenut aiheesta Ornella Corazzan kirjan, johon tämän jutun tiedot perustuvat.

Teema laajeni, kun huomasin Corazzan viittaavan psykoanalyytikko Carl Gustaf Jungiin, joka alkoi heti tuijottaa minua kirjahyllystä. Vetäisin paksun omaelämäkerran esiin ja löysin valloittavan kuvauksen Jungin kuolemanrajakokemuksesta sekä syvällisen kirjoituksen elämästä kuoleman jälkeen!

Tuli tunne jonkinlaisesta johdatuksesta eli siitä, että vaatimaton Iltalehden juttu johdatti minut Jungin, suuren mestarin kirjojen ääreen uudestaan.  Näistä aiheista sukeutuu ehkä vielä lisää kirjoituksia. Aika näyttää.

Lähteitä

Corazza O 2008. Near-Daeth Experience. Exploring the Mind-Body Connections. TJ International. Pardstow, Cornwall

Jung C G 1992. Unia, ajatuksia, muistikuvia. WSOY. Juva.

Koomassa käynyt neurokirurgi Newsweek-lehdessä: Sain todisteita tuonpuoleisesta. Iltalehti Perjantai 12.10.2012 klo 05.14 . http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012101216193851_ul.shtml

My proof of Heaven. Newsweek 15 October 2012, 46-49.

©Liina Keskimäki

Neurokirurgi koomassa

Aaltoilevat talot.

Mullistava kuolemanrajakokemus

Neljä vuotta sitten neurokirurgi makasi koomassa oman sairaalansa letkuissa. Kollegat arvioivat hänen mahdollisuutensa erittäin pieniksi selvitä hengissä vakavasta bakteeritulehduksesta aivoissa. Mutta kirurgi tervehtyi ja kirjoitti kirjan.

Koomassa hän tunsi leijailevansa toisessa ja ihanassa todellisuudessa kauneuden ja ihmeellisten ilmiöiden maailmassa, vaikka hänen aivonsa eivät lääketieteellisten mittausten mukaan toimineet ollenkaan. Herättyään viikon kuluttua hän muisti mitä oli kokenut. Se mullisti neurokirurgin ja tutkijan maailmankuvan. Tieteellinen vakaumus siitä, että tietoisuus asuu aivoissa sai väistyä.

– Uudenlainen, kehittyneempi käsitys mielestä ja kehosta on tarpeen, sillä yksinkertainen materialistinen malli on riittämätön selittämään monimutkaisia tietoisuuden ilmiöitä, toteaa  Eben Alexander. Tilasin hänen vastikään julkaistun kirjansa Proof of Heaven: A Neurosurgeon’s Journey into the Afterlife. Kerron siitä, kunhan kirja kolahtaa postiluukustani, toivon mukaan muutaman viikon kuluttua.

Kysymys kuoleman jälkeisestä elämästä taitaa nousta monen mieleen jossain maallisen vaelluksen vaiheessa. Yksi, kuten esim. Björn Wahlroos (Syntymäpäivähaastattelu Helsingin Sanomat 10.10.2012) uskoo, että ”elämä on biologinen prosessi, joka alkaa ja päättyy”. Selkeän materialistisen näkemyksen mukaan ei ole mitään sen jälkeen kun olet kuollut.

Toinen tarjoaa mahdollisuudeksi uudestisyntymää joko ihmiseksi, eläimeksi, puuksi tai joksikin muuksi. Kolmas ajattelee, että kuoleman jälkeen tulee taivaallinen paratiisi tai helvetillinen kadotus. Neljäs häilyy uskon ja epäuskon välimaastossa. Viides päättää olla ajattelematta koko asiaa, koska siihen ei voi saada järjellistä selitystä.

Kuoleman jälkeinen elämä jää uskon asiaksi. Nykytiede ei pysty vastaamaan kysymykseen ”Onko kuoleman jälkeistä elämää?”, koska ei ole kokeellisia menetelmiä tutkia asiaa.

Kuolemanrajakokemuksista sen sijaan saadaan tietoa ihmisiltä, jotka ovat palanneet ”kuolleista” takaisin elämään.

Melko yleinen kokemus

Tutkija Ornella Corazza Lontoon yliopistosta on koonnut tietoja kuolemanrajatutkimuksista, joista kiinnostavimmat tiivistän tähän.

Yksittäisten ihmisten kokemuksia on kuvattu jo 1900-luvun alkupuolella, mutta tutkimus vilkastui vasta 1970-luvulla. Gallup-tutkimuksen mukaan vuonna 1982 kahdeksalla miljoonalla amerikkalaisella (5 % aikuisväestöstä) oli ollut kuolemanrajakokemus. Yhteistä ihmisten kokemuksille olivat:

  • jonkinlaisessa tunnelissa eteneminen
  • vaikeus kuvata sanoin erikoisia, mystisiä tuntemuksia
  • ruumiista irtaantumisen kokemus
  • rauhan, ilon, rakkauden ja hyvän olon tunne
  • valon ja loisteen näkeminen, musiikin, äänien ja hahmojen, esim. ihmisten tai enkeleiden kokeminen.

Useissa 1980-luvulla tehdyissä tutkimuksissa Corazzan (2008) mukaan kävi ilmi, että  tällaisen tilan olo kokenut 40-50 prosenttia tutkituista, jotka olivat olleet henkeä uhkaavassa vakavassa tilanteessa. Myös huomattava väsymys, tiettyjen aivojen osien sähköinen ärsytys, pitkä eristyksissä oleminen, aistiärsykkeiden äärimmäinen niukkuus, eräät huumeet ja lääkeaineet tai joskus uni voivat tuoda tällaisia tuntemuksia. Ne eivät ole sidoksissa ikään, sukupuoleen, koulutukseen tai uskonnolliseen vakaumukseen. Periaatteessa kuka tahansa voi saada sen.

Kellä tahansa voi myös olla mystisiä, paranormaaleja ja uskonnollisia kokemuksia. Tätä todistaa Lontoossa 2000-luvun alussa tehty haastattelututkimus. Trafalgar Squarella kulkijoilta kyseltiin mm. ”Onko sinulla koskaan ollut kokemus, jota voisi luonnehtia pyhäksi, uskonnolliseksi, spirituaaliseksi, ekstaattiseksi, paranormaaliksi tai mystiseksi?” Tutkijat hämmästyivät, kun 65 prosenttia haastatelluista kertoi heillä olleen tällainen kokemus.

Ihminen on paljon muutakin kuin järkiperäinen olento. Hän on myös mysteeri. Ihminen on sisäisesti rikas luontokappale, joka saa mystisistä kokemuksista ja tuntemuksista elämäänsä täyteyttä, runsautta ja vivahteikkuutta.

Mysteerin selityksiä

Kuolemanrajakokemukselle on etsitty biologisia, psykologisia ja transsendenttisia selityksiä. Tavallinen biologinen selitys on se, että jokin ulkoinen tekijä kuten aivovamma tai hapen puute aiheuttaa fysiologisia tai kemiallisia muutoksin aivoissa. Tämän selityksen mukaan tietoisuus on aivokemiaa ja –fysiologiaa ja seurausta aivojen tilasta.

Näkemystä on kritisoitu inhimillisen kokemuksen vähättelystä. Lisäksi on olemassa tutkimusnäyttöä myös siitä, että tietoisuuden tilat, esim. meditatiivinen tila,  vaikuttavat aivojen toimintaan. Toisin sanoen ei ole varmuutta siitä, että vain aivot tuottaisivat tietoisuuden.

Psykologisesti kuolemanrajakokemus selitetään puolustusmekanismiksi koettua kuoleman uhkaa vastaan, jolloin mieli siirtyy mukavampaan todellisuuteen pelottavan asian edessä. Tätä selitystä eivät kuitenkaan kannata kuoleman rajalla käyneet.

Sen sijaan transsendenttisen näkemyksen jakavat monet, joilla on ollut kuolemanrajakokemus. Sen mukaan sielu poistuu ruumiista ja siksi käy mahdolliseksi nähdä oma kehonsa ulkopuolelta esim. vaikean leikkauksen tai sydämen pysähdyksen aikana. Tätä näkemystä on arvosteltu sillä perusteella, että henkiin jäävän kokemukset voidaan selittää mielikuvituksen, unen, arvauksien ja aikaisemman tilannetta koskevan tiedon ja muistojen summana. Muistot voivat valehdella.

Ymmärrys mielestä ja kehosta lisääntyy

Meitä on filosofi René Descartesin (1596-1650) ajoista lähtien opetettu, että ihminen muodostuu kahdesta osasta: materiaalisesta kehosta ja ei-materiaalisesta mielestä.

Tällainen kaksijakoisuus ohjaa länsimaista nykyajatteluamme, vaikka arkikokemuksemme kyllä osoittaa, että mieli ja keho ovat tiiviisti toisiinsa sulautuvia ihmisen puolia.  Corazza ja Alexander peräänkuuluttavat uudenlaista näkemystä ja uusia ihmistä koskevia teorioita myös tieteen piiriin.

Vertauskuvallisesti ilmaisten dualistinen eli kaksijakoinen keho-mieli –käsitys vastaa veden ja rantahiekan välistä yhteyttä. Hiekka pysyy erillisenä, vaikka se on järven pohjassa tai liikkuu laineiden mukana. Arkikokemuksemme kertoo, että keho-mieli viittaa enemmänkin vesi-suola –suhteeseen. Suola ei näy vedessä, kun se liukenee siihen, mutta sen olemassaolon voi tuntea maistamalla.

Corazza tarjoaa tiukan dualismin kieltävää ihmiskuvaa vaihtoehdoksi nykyiselle materialistis-biologiselle ihmiskuvalle. Tähän liittyen on kehitetty laajennetun kehon käsite (extended body), mikä tarkoittaa sitä, että kehoa koskevat tuntemukset eivät ole vain pään sisällä, vaan kehossa ja jopa sen ulkopuolella. Puhutaan myös morfogeneettisistä kentistä

Japanilaisprofessori  Yasuo Yuasan keho-skeema yhdistää nykyajattelua ja muinaista itämaista käsitystä ihmisestä. Hänen mukaansa elävä ruumiimme on eräänlainen energeettinen informaatiojärjestemä, joka alinomaa uudistuu ja uudistaa itseään.  Informaation liikkuminen ihmiskehon eri osissa on energeettinen ilmiö. Tämä tekee ymmärrettäväksi myös kuolemanrajakokemukset, koska siinä näitä kokemuksia tuottaa laajennettu ihmiskeho.

Lähteitä

Corazza O 2008 Near-Daeth Experience. Exploring the Mind-Body Connections. TJ International. Pardstow, Cornwall

My proof of Heaven. Newsweek 15 October 2012, 46-49.

©Liina Keskimäki