Hämähäkin seitti peittää kukan.
Todellista, sanoo se, joka on kokenut jotakin erityistä ja supernormaalia. Huuhaata, sanoo skeptikko.
Tuoreessa kirjassaan Supernormal kiistelty, mutta arvostettu amerikkalainen tutkija Dean Radin pohtii supernormaaliutta eli luonnon ilmiöitä, joita ei vielä ymmärretä ja jotka ovat enemmän kuin normaaleja, mutta eivät luonnollisen maailman tuolla puolen eli pyhiä tai jumalallisia. Kirja käsittelee suomeksi ilmaistuna yliluonnollisia, paranormaaleija kokemuksista ja kykyjä.
Radin käyttää myös termiä psychic, jonka hän määrittelee yliluonnollisiksi kyvyiksi, kuten selvänäkö ja –kuulo, telepatia, aavistaminen ja psykokinetiikka. Psychic voisi olla suomeksi ylipsyykkinen.
Psykologian alalta tohtoriksi väitellyt tiedemies, jolla on myös sähköinsinöörin koulutus, väittää lukuisiin tutkimuksiin nojaten, että telepatia, selvänäköisyys ja monet muut yliluonnolliset kyvyt ovat todellisia. Valtavirtatiede ja skeptikot kiistävät tämän jyrkästi.
Radin kertoo, että häntä oli koulussa ja yliopistossa opetettu, että tarinat yliaistillisista kokemuksista (ESP= extrasensory perception) tai mielen vaikutuksesta aineeseen ovat parhaimmillaan maagista ajattelua ja pahimmillaan mielisairautta. AT & T Bell Laboratoriossa työskennellessään hän koki, että vaikka tutkijayhteisössä kysymykset henkisyydestä tai yliluonnollisesta sivuutettiin turhana hölynpölynä, moni oli kuitenkin hiljaa, omassa mielessään kiinnostunut näistä asioista. Niistä ei keskusteltu julkisesti, koska se ei ollut suotavaa.
Paranormaalista kiinnostuneita pidetään edelleen järki-ihmisten piirissä hurahtaneina, tyhminä, omituisina ja jopa mielenvikaisina. Yliaistilliset tai mystiset kokemukset ovat valtavirtatieteen mukaan vain aivojen tuottama aistiharha, mekaaninen häiriö, jolla ei ole yhteyttä todelliseen maailmaan. Tieteen keinoin ollaan ehkä kiinnostuneita selvittämään, mikä poikkeavuus, outous tai vika on sellaisten ihmisten ajattelussa, joilla tällaisia kokemuksia on ja jotka uskovat yliluonnollisiin ilmiöihin.
Tieteeseen luottavan järkevän ihmisen ei oleteta uskovan mihinkään muuhun kuin siihen, mikä voidaan tieteellisin menetelmin todentaa. Karkeasti ottaen maailmassa on tämän ajattelutavan mukaan totta vain se, mitä voidaan tutkia ja mitata. Kaikki sellaiset ihmistä, luontoa ja maailmankaikkeutta koskevat kysymykset, jotka ovat jääneet vaille vastausta, pystytään tulevaisuudessa tieteen keinoin ratkaisemaan. Kunhan tutkitaan tarpeeksi, syöpään löytyy parantava lääke, avaruuden mustat aukot käsitetään ja ihmismielen salat paljastetaan. Uskonnot ovat turhia, jopa haitallisia. Kun ihminen kehittyy, hän pystyy järjellään päättelemään maailmanmenoa niin, että toimii rationaalisesti ja eettisesti oikein. Mystiikkaa ja myyttejä ei tarvita, koska ne ovat harhaa. Tarvitaan faktoja, tosiasioita ja lisää tiedettä. Näin materialistis-mekanistinen maailmankuvan ajatus etenee.
Kuulostaa järkevältä. Minäkin kannatan tieteellistä tutkimusta. Mutta ongelma syntyy siitä, että vallitsevan tiedeparadigman ennakko-oletukset ovat vinoja. Vakuuttuneisuus aineellisen maailman ylivertaisuudesta, kuten ihmistutkimuksessa uskomus siitä, että aivot tuottavat mielen ja tietoisuuden, edustaa materialistis-mekanistista maailmankuvaa. Siitä on tullut dogmi eli opinkappale. Missään ei tietenkään ole todistettu, että dogmi olisi oikeampi kuin joku muu. Se nyt vain on nykyään vallitseva.
Ja sille on hyviä syitä. Tieteellis-teknologinen kehitys on nimittäin ollut huimaa viimeksi kuluneiden parin sadan vuoden aikana. Se on vapauttanut ihmiskuntaa oudoista uskomuksista (esim. keskiajalla ei saanut tehdä kirurgisia toimenpiteitä, koska kirkko kielsi kajoamasta ihmiskehoon). Se on kehittänyt hienoja lääketieteellisiä keinoja parantaa sairauksia. Se on luonut arvokkaita keksintöjä helpottamaan ihmisen arkielämää. Ongelma on siinä, että materialistis-mekanistisen tieteen oletetaan olevan riittävä selittämään KAIKKI ihmisestä ja maailmankaikkeudesta.
Vastavirtatutkija
Radin edustaa vastavirtatutkimusta. Hän on sitä mieltä, että uuden fysiikan teoriat (kuten kvanttifysiikka), tuoreimmat neurotieteiden tutkimukset aivojen, kehon muiden osien ja mielentilojen välisistä yhteyksistä sekä muinaisten intialaisten joogasutrien viisaudet kertovat samoista ilmiöistä. Sellaisista, joissa mieli, ajattelu ja tietoisuus vaikuttavat kehoon ja voivat esimerkiksi muuttaa ihmiselimistön toimintaa.
Mielenkiintoisesti Radin nostaa esiin ihmisen perusolemuksen hitaan, hyvin hitaan muuttumisen. Jo 2500 vuotta sitten joogit suullisena perinteenä säilyneissä sutrissa esittivät ihmisestä sellaista, jota uusin tiede alkaa pikku hiljaa hahmottaa. Mielen ja kehon, hengen ja aineen jako erillisiksi asioiksi ei olekaan niin itsestään selvä asia kuin Descartesin (1596-1650) jälkeen on oletettu. Tämän osoittavat juuri kvanttifysiikan ja tuoreimman neuropsykiatrian löydökset.
Maailmankuvassamme voi tapahtua vielä yhtä suuria muutoksia kuin kopernikaanisen vallankumouksen aikoihin, kun maa muuttui pannukakusta palloksi. Tietoisuus saattaa hyvinkin majailla myös aivojen ulkopuolella. Tänään tällaista olettamusta pidetään hassuna kuvitteluna juuri siksi, että ei ole tieteellisiä metodeja mitata asiaa. Ja koska ei ole, niin ilmiötäkään ei ikään kuin ole olemassa.
Mutta ihmiset kaikkialla maailmassa uskovat muuhunkin kuin todistettuihin faktoihin. He uskovat ihmeisiin, ufoihin ja telepatiaan. USA:ssa vuonna 2009 tehdyn väestökyselyn mukaan 76 % amerikkalaisista kertoi uskovansa ihmeisiin. Toisen kyselyn mukaan 57 % ilmoitti uskovansa yhteen tai useampaan yliluonnolliseen (psychic) ilmiöön. (Radin 2013, xix).
Entä Suomessa?
Suomessa on tehty kolmen vuoden välein väestökysely tieteeseen suhtautumisesta. Tiedebarometri 2010 raportin tulokset perustuvat noin tuhannen satunnaisotannalla valitun 18-70 –vuotiaan henkilön antamiin kirjallisiin vastauksiin. Väite “telepatia on todellinen ilmiö, vaikka sitä ei ole voitu tieteen keinoin todentaa” jakoi kansalaiset kolmeen lähes yhtä suureen osaan. Vajaa kolmannes (30 %) hyväksyy, kolmannes (34 %) epäröi ja runsas kolmannes kieltää (36 %). Ufoihin kertoi uskovansa 16 % vastanneista.
Suhtautumista tieteeseen selvitettiin kahden väittämän avulla. Joka neljännen (24%) mielestä ”uskosta tieteeseen on tullut nykyajan uskonto, joka ohjaa ihmisten arvomaailmaa väärään suuntaan”. Argumentin kiistäviä oli enemmän (39%). Toinen väittämä oli ”tieteeseen perustuva maailmankuva ja uskonto eivät ole ristiriidassa keskenään”. Argumentin kiistäviä oli lähes puolet (43%). Noin joka neljännen (26%) mielestä ristiriitaa ei ole.
Tuloksista voi päätellä, että tiedettä arvostetaan, mutta sitä myös kritisoidaan. Suuri osa kansalaisista näyttää hyväksyvän tieteellisen ja yliluonnollisen (uskonto) rauhanomaisen rinnakkaiselon. Lähes kolmannes kansalaisista pitää telepaattisia kykyjä mahdollisina. Näitä ihmisiä on enemmän kuin tupakoitsijoita Suomessa. Tupakointia, sen vaaroja ja lopettamiskeinoja tutkitaan paljon. Telepatiatutkijoita ei taida olla ollenkaan.
Kiinnostava avaus on Suomen Akatemian Marja-Liisa Honkasalon tutkijaryhmälle tutkimukseen Mieli ja toinen (Mind and the Other) keväällä myöntämä merkittävä apuraha. Honkasalo (Turun yliopisto) ryhmineen selvittää ihmismielen vuorovaikutusta tuonpuoleiseksi tulkittujen toimijoiden kanssa. ”Ihmiset, joilla on yliluonnolliseksi määriteltyjä taipumuksia, tulkitaan helposti mieleltään sairaiksi ja heidät stigmatisoidaan. Aineistonamme ovat kulttuuriset käsitykset sekä rituaaliset tai arkipäivän kokemukset tuonpuoleisista sekä symbolisiksi tulkittuina että tosiksi koettuina. Monitieteinen hanke perustuu humanistisen ja lääketieteen yhteistyöhön. Tuloksillamme on merkittävyyttä mielen tutkimiselle erityisesti mielen ja ruumiin välisten suhteiden kannalta”, toteaa Honkasalo.( http://users.utu.fi/lmlhon/)
Lähteet
Radin D 2013. Supernormal. Science, Yoga, and the Evidence for Extraordinary Psychic Abilities. New York.
Marja-Liisa Honkasalon sivut. http://users.utu.fi/lmlhon/
Tiedebarometri 2010. Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen. Tieteen tiedotus ry. Raportin pdf-versio 14.10.2010 / Pentti Kiljunen. Yhdyskuntatutkimus Oy.
Hämähäkki kudontahommissa.