Ei kumpikaan. Nyt on Listopad, lehtientippumiskuukausi.
Siirrän kelloa aamulla tunnilla johonkin suuntaan. Auringolle jää enemmän aikaa nousta. Lähiruoka-aamiaisen jälkeen on hyvä hetki lähteä nauttimaan lähiluonnosta. Kadulle astuttuani imaisen kirpeää elämänhenkeä keuhkoihini. Se alkaa heti vaikuttaa. Iho herää, silmät avautuvat ja sisällä jauhavat biologiset prosessit.
Kultaista ja valkoista.
Pilvien lomasta välillä puikahtava aurinko lämmittää sielua. Puistossa kameran linssi osuu kultaiseen puuhun valkoisen vieressaä ja lumella lepääviin kirkkaanvärisiin, kellastuneisiin vaahteran lehtiin. Onko nyt sysky vain talvi?
Huurteiset puut viittaavat vahvasti talveen. Lunta on vähän, mutta Pekka Poudan mukaan se sulaa pois. Pian palataan taas talven alkutekijöihin. Syksyä puolustaisi se tosiseikka, että värikkäät lehdet peittävät lumisen nurmikon ja keltaista näkyy vielä puissakin.
Valkolatvukset lokakuussa.
Määrittelyn vaikeus taitaa olla ongelma vain ihmiselle jolla on taipumusta luokitella ja ryhmitellä asioita. Luonto ei määrittele. Se elää ja hengittää. Otan oppia puista ja lehdistä ja siirryn toiseen moodiin.
Jäätyneen lehden varjo.
Tuijotan antaumuksella jäätyneen lehden varjoa niin, että pakkanen alkaa nipistää nenänpäätä. Lehden pinnalla loistaa tähtiä.
Jäätähtiä lehden pinnalla-
Niitä samoja, jotka valaisevat yötaivasta. Maailmankaikkeus velloo hämäläisellä vaahteranlehdellä ja avaruudessa samanaikaisesti. Kaikkiallisesti. Mieleni tuottaa tulkinnan itsestään. Itsestänikin.
Siinähän on vuoden 1971 Euroviisujen voittajakappa Un banc, un arbre, une rue eli Penkki, puu ja puistotie, jonka esitti monacolainen laulaja Séverine. Kappale on levytetty voiton jälkeen myös suomeksi.
Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika, luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen.
Listopad on lehtien tippumisen kuukausi
Marraskuuhun mennessä puut ovat varmaankin paljaita ja harmaa maa odottaa lunta. Mutta vielä eletään lehtientippumiskuukautta. Se on havainnollisesti listopad (list=lehti ja pad=putoaminen) joissakin slaavilaisissa kielissä – ainakin puolaksi, tshekiksi ja ukrainaksi, mutta näissä kielissä se tarkoittaa marraskuuta. Ymmärrän hyvin, sillä etelämmässä tämä aika tulee myöhemmin.
Listopad kuulostaisi kevyemmältä kuin lokakuu tai october. Voin kyllä omissa oloissani ihan hyvin käyttää listopadia sekä lokakuusta että marraskuusta. Sehän ei vähennä minkään kuukauden arvoa.
Aamun valon mysteeri täydentyneenä huurteisilla puilla ja jäähilelehdillä tuottaa arkkityyppisen kokemuksen vuoden kierrosta, päivän kierrosta ja tähtihetkien vaihtumisesta. Välähdyksen samanlaisesta elämän mysteeristä, joka on esimerkiksi kosmisen munan myytissä (http://liinanblogi.com/2012/04/06/kosmisen-munan-myytti/).
Tavallisesta puistokäytävästä tulee ihme, kun näkee sen ihmeellisenä ja kirkkaasti ilman järkevyyttä ja luokittelua. Ihminen, rationaalisuuden ja irrationaalisuuden sekoitus tarvitsee kokonaiseksi kasvamisekseen luonnon mytologiaa, vaikkapa puiston penkin näkökulmasta. Myyttissävyiset elämykset auttavat meitä yhdistämään arvoituksellisen, käsittämättömän maailman järjelliseen olotilaamme. Pelkkänä järkiolentona vaeltaminen on typerää.
Iltapäivällä huurteisuus puista on haihtunut. Myyttisyys muuttuu. Astun arkitodellisuuteen, päivän askareihin, äänestyspaikalle ja sienikeiton ääreen. Hyvä päivä kaiken kaikkiaan.
Penkki, puu ja puistotie
Carolan esitys: http://www.youtube.com/watch?v=R0ERzkjWP_o
Séverinen esitys: http://www.youtube.com/watch?v=O4Q8D1JAwqY&feature=channel&list=UL
©Liina Keskimäki