Minuun on jäänyt pala pohjoista noituutta ja shamaanihenkeä, sitä ikiaikaista kansanviisautta, joka on nykymaailman menossa päässyt melkein unohtumaan. Kuvassa olevan rummun olen tehnyt itse. Matkamuistomyymälöissä sen sijaan myydään pieniä, söpöjä Lapin noitarumpuja. Ne muistuttavat saamelaisten muinaiskulttuurista, ajasta ennen kirkon pakkokäännytystoimia. Alkuperäistä lappalaista shamanistista ajatusmaailmaa ryhdyttiin voimakeinoin nujertamaan keskiajalla. Myöhemmin Lars Levi Laestadius, joka toimi 1800-luvun puolivälissää pappina…
Kategoria: Luonto
Aamuruno- ja aurinko
Linnuilla tuntuu olevan kovin paljon sanottavaa tänä aamuna. Titityy. Tsitsi. Wiuwiu. On korkeaa siritystä ja hieman matalampaa visertelyä. Järveltä kantautuu tööttäilyä, pluritusta ja vaakuntaa (siellä on mm. kaksi joutsenta). Metsä ja järvi soivat. Seison pikkuisen mökin pihamaalla avarassa lintukonsertissa. Kauan sitten istuttamani narsissi nyökyttelee keltaista päätään, kun lausun sille Kai Niemisen runon: ”olen aina vähän…
Kalmistossa alkaa vihertää
Suunnilleen 1500 vuotta sitten vainajia haudattiin Lempäälän-Vesilahden seudulla kalmistoihin. Silloin ei ollut hautausmaita, joissa suorakulmaiset hautakivet seisovat riveissä geometrisesti ja hyvässä järjestyksessä. Muinoin kivet kasattiin röykkiöiksi, joilla merkittiin ja rajattiin vainajien asuinsija. Päiväänniemi on yksi Suomen vanhimmista kalmistoista, jossa on tehty arkeologisia koekaivauksia. Tutkimuksia siellä ei ole vielä aloitettu. Kalmistossa lepää noin vuosina 300-1000 jKr…
Mielessä valo
Tity-tity-tity-tity, nopeatempoinen viserrys herättelee talviunesta, horroksesta jossa olen saanut levätä yli pimeimmän ajan. Alkava kevät nostaa tunteita. Sisällä kihelmöi ja kiertää kutkuttavasti, kun luonto ilmoittelee erilaisin merkein heräämisestään. Koivujen rungoista ymmärrän puiden olevan jo valveilla. Kosketan karhean samettista pintaa. Kädessä tuntuu lämpöä. Mahla, elämän neste virtaa siellä jo. Tämä runko ei todellakaan enää nuku, se sykkii…
Toivomusliinoja pyhiin puihin
Pyhä puu ja risti Tahdon pyhät puut takaisin, ja niihin toivomusliinat! Tämän hoksasin ihmetellessäni Pyynikin narutettuja puita (edellinen postaus) muutama päivä sitten. Ennen vanhaan suomalaisilla oli erityisiä pitämyspuita, jotka toimivat yhteytenä henkimaailmaan. Puun juurelle mentiin yksin tai joukolla osoittamaan kunnioitusta luonnolle ja sen hengille ja hakemaan suojelusta, tukea ja vahvistusta. Monilla Siperian alkuperäiskansoilla, myös suomensukuisilla,…
Minua narutettiin metsässä
Puhuttiin äskettäin ystäväni M:n kanssa puiden hienoudesta ja niiden parantavasta vaikutuksesta. Käyskentelemme kumpikin omilla paikkakunnillamme usein lähimetsiköissä hoitamassa itseämme. Samalla siinä tulee hoidetuksi luontosuhdettakin. Metsä on kuin puoliso. Se antaa paljon, kun sitä rakastaa. Se kaipaa kunnioitusta, läsnäoloa ja läheisyyttä. Se antaa aikaa, kun sille antaa aikaa. Puiden halaaminen vahvistaa ja runkoihin voi nojata. Metsän hengessä heijastuvat kulkijan omat fiilikset. Tänään…
Räntähiutaleesta muisto vain jää
Jokunen räntähiutale kostuttaa männyn rungon, jonka punaruskeaa sävyä täydentää vihertävä naavatuppo kaarnan pinnassa. Puupoikaset värjöttelevät suurten latvusten suojassa. Ne tietävät, että edessä on ehkä satojakin vuosia, jollei ihmisen metsäkone liiku täälläpäin. Kaukaa kuuluu liikenteen humina. Se ei räntähiutaletta haittaa. Mänty vetää sitä puoleensa niin, että autojen ääni jää taustalle luonnon tuottamien jumalallisten aistimusten keskellä. Vierastan vähälumista…
Lumioksa kaikkeudessa
Kaikki siinä on kohdallaan. Vihreä pilkahtaa sulavan lumen alta. Valoa, iloa, onnea. Mitään ei puutu. Neulasille siunaantuu joka päivä eri ilme. Veikeä, vakava, seesteinen. Ihmetteleväkin. Viha ja apeuskaan eivät ole vierailta näille metsän pikku piikeille. Lumen keskellä oksa, osana maailman puuta, hengittelee kiitollisena omaa voimaansa. Samaa, jota myös me hengitämme. Sekin lepää elämän energiassa, ikuisessa mysteerissä, pyhyydessä opettajanaan kaikkeuden mahtavin…
Maalainen ja metsäläinen
Picadilly Circuksen yhdistää Oxford Streetiin Regent Street. Korkeiden vanhojen talojen katveessa lontoolaisessa sateessa tajuan, että en olekaan sitä mitä edellisessä jutussani väitin, city-metsäläinen. Sievistelin todellisuutta. Ei minusta saa city-ihmistä. Olen syntynyt pienessä kylässä Savon sydämessä ja asun Tampereella, joka on maailman mittakaavassa pikku kaupunki. Sosiologi Antti Eskola tutki 1960-luvulla maalaisia ja kaupunkilaisia ja löysi näissä…
Tumma metsä väreilee
Lumihilettä lehdillä. Lähdin iltakävelylle kylätietä pitkin. Poikkesin metsäpolulle ja nousin ylämäkeä kuusten ja mäntyjen keskelle. Hämärtyi. Vähitellen pimeni. Silmä tottui tummuuteen. Hämyssä puiden rungot, oksisto sekä lumen peittämät isommat mättäät ja kivet hahmottuivat epätarkkoina. Niiden välistä puskee syvä tuntematon, pimeys ja kauas imevä mustuus. Pysähdyn. Pelko häivähtää pimeässä. Tunnen jännittävää väreilyä tummassa ilmassa. Ounastelen, että silmin…