Siperia on edelleen sisälläni. Kolmen viikon seikkailut vaalenevat hiljalleen, mutta eivät haalistu. Reissun ydin pysyy. Se, että katselukulma muuttaa näkemystä. Siperia ei ole yksi, vaan monta. Pihlajan marjoja. Nyt pää on täynnä syksyä, kun luonto vaihtaa väriään.Tästä, kellastuvan haavan ja punertavan pihlajan edestä mennä viipotti eilen kettu. Se jäi hetkeksi tiukasti tuijottamaan…
Kategoria: Luonto
Tunnelmia Sajanin vuoristosta
10. päivä. Matkalla Tuvaan läntisen Sajanin yli. Illalla kurkkulaulukonsertti. Aamulla auton nokka suunnataan etelään kohti Tuvaa. Ihailen jälleen kyliä, peltoaukeita ja siperialaismetsiä. Välillä pysähdymme hengittämään lähestyvien vuorien tunnelmaa. Pistäydymme pusikossa. Lounasta tarjoavat puutarhagrillistään Galina ja Volodja, jotka pitävät majataloa Tanzebein kylässsä. Sitten tulemme upeaan Sajanin vuoristoon. Illalla odottaa kurkkulaulukonsertti jurttakylässä. Kostea tie ja sumuista läntisen Sajanin vuoristoa. Maisemiin ei väsy…
Kukkuramäessä luonnonhenkiä
Sade on lakannut. Illan viileys lepää pilvitaivaan alla. Katselen isosta kivestä nousevaa pihlajaa. Se on kasvanut siinä, pellon keskellä, niin kauan kuin muistan. Säröt kivessä ovat venyneet onkaloiksi puun levittää juuriaan ja vahvaa runkoa. Luonto on kekseliäs. Suuntan metsikköön, Kukkuramäen ylänteelle tervehtimään luonnonhenkiä. Ne asustavat puissa, pensaissa, mättäissä, ruohossa ja kivissä. Onko tuolla ylhäällä Pääsiäissaarilta Urjalan perukoille tipahtanut…