Vuodesta 2014 tulee kaikella tavoin hyvä vuosi. Nautimme arjesta, itsestämme ja toisista ihmisistä. Autamme, kun joku on pulassa. Osaamme myös ottaa apua vastaan, kun itse sitä tarvitsemme. Asiat järjestyvät parhain päin. Terveys vahvistuu ja mieli virkistyy. Tulee uusia, hienoja haasteita, joita otamme kiitollisina vastaan. Luonto, taide ja monipuoliset elämykset rikastuttavat maailmaamme. Olemme avoimia elämälle. Mikäpäs tällaista vuotta onkaan…
Kategoria: Luonto
Ortodoksinen käännytystyö Siperiassa
Nykyajan siperialainen ortodoksipappi kirkossaan. Muinoin, monta sataa vuotta sitten sitten samojedit, kaukaista suomensukuista kieltä puhuva alkuperäiskansa Siperiassa uskoi luonnonhenkiin ja palvoi pyhiä paikkoja, kuten puita tai erityisiä kiviä. Vuosista sitten he olivat jo virallisesti ortodokseja. Käännytystyö oli nimittäin jatkunut jo pari vuosistaa. Epävirallisesti he tosin luottivat edelleen muinaiseen shamanistiseen maailmankuvaansa. Tunnettuja Siperian…
Luomutiede luontoäidin pyhässä syleilyssä
Luonnollinen, satumainen, pyhä... Hiukan jatkoa eiliseen Tiedebarometri 2013 postaukseen. Pelkkään rationaalis-materialistiseen tieteeseen maailmansa perustava ärsyyntyy, kun puhutaan äitimaasta ja sen hoivasta tai luonnonmukaisuudesta. Luonnontiede-fundamentalisti näkee luonnon julmana ja ankarana taistelukenttänä, jossa ihminen selviytyy vain kilpailemalla - kaikkien kanssa ja kaikkea vastaan. Mutta ihminenhän on itse osa luontoa. Selviytyäkseen hän tarvitsee muita…
Sivistynyt puu
Epämääräinen autius, johon heräsin varhain, haihtuu metsässä lokakuun viimeisen päivän nousuun. Puut eivät hämärässä oikein tiedä, asettuako jo talveen vai jatkaa vielä syksyä. Neulaspuut seisovat vakaina ja lehtipuut, suurimmaksi osaksi jo ilman lehtiä, havisevat mutta melkein äänettömästi. Havina enemmänkin tuntuu kuin kuuluu. Viileys levittäytyy kasvoille. Saappaat uppoavat sammaleeseen. Sinne imeytyy sisäinen autiuskin. Se muuttuu avaruudeksi.…
Naavatuppo sulatti pahan mielen
Mitä hiljemmin huudat, sen paremmin tulet kuulluksi. Punalehti. Kävelen mäkeä alas kylätietä. Pysähdyn, astun askeleen pientareelle ja otan kuvan syksyisen pensaan pienestä, punaisesta lehdestä. Yksinkertainen, mutta kiinnostava pikkuinen punalehti. Lähestyn risteystä. Ohitan pian kesämökin pihatien. Pariskunta seisoskelee autonsa vieressä. Mies huutaa kiihtyneenä. ”Omistatko koko alueen?” - En. Miten niin? (Pelästyn) - Kuvailet toisten tontteja!…
Pitääkö meidän tietää, miksi luonto on kaunis?
Syksyistä, mutta edelleen värikästä. Vuosimiljardien aikana maapallon vuoristoja, järviä, metsiä, soita ja autiomaita on vuoroin hävinnyt ja syntynyt. Niityn kukat nousevat joka kevät ja joka syksy ne kuihtuvat pilkistääkseen taas esiin ensi vuonna. Ei yksikään luonnossa kasvava olio ole identtinen, täysin samanlainen toisen kanssa. Kukin erilainen yksilö on paras mahdollinen. Ihminenkin.…
Kyläkoulu metsän keskellä
Koululaiset aloittelevat syksyistä opintietään. Pientä Onkemäen kyläkoulua Vesilahden kunnassa Tampereen kupeessa uhkaa lakkauttaminen. Harmi, sillä pieni on kaunista. Oman kylän koulussa tuntuu turvalliselta. Kotiin pääse kävellen tai pyöräillen. Luonto on lähellä. Metsikköön voi mennä vaikka välitunnilla. Onkemäen koulu. Liekö aika kullanut muistot. Lapsuuteni savolaisesta kyläkoulusta mieleeni on tallentunut enimmäkseen mukavia tunnelmia. Ennen kyläkoulut tosin olivat melkoisesti isompia. Maalla asuttiin huomattavasti nykyistä enemmän…
Heinätaide terapoi
Maamies pellollaan. Ihminen ympäristötaideteoksessa. Istahdan lehmätuolille heinäseipään kupeeseen Kolilla. Sijaitsen ympäristötaideteoksessa. Olen Laitumella. Lehmätuoli. Tuolilla istuessa tulee takauma. Nousee muistikuva pikku tytöstä ison haravan kanssa pellon pientareella. Siitä on hyvin kauan. Silti tunnelma on aito. Aikuiset seivästävät heinää. Seison ojan pientareella. Pistelevien sänkien hakatessa nilkkoja vetelen kädet rakoilla…
Miljardit vuodet majailevat Kolilla
Akka-Kolilta kurkistan Pieliselle. Kolin tärkein tapahtuma sattui kaksi miljardia vuotta sitten. Mannerlaatat törmäsivät silloin toisiinsa ja muodostivat nämä kalliot. Toiseksi tärkein tapahtui 10 000 vuotta sitten, kun edellisessä rytäkässä syntyneet kalliot hioutuivat nykyisiin muotoihinsa. Silloin, jääkauden päättyessä sulamisvedet viimeistelivät Kolin luonto -taideteoksen. Lepään jääkauden siloittamalla Akka-Kolin kalliopöydällä ja mietin ihmisen roolia maailmankaikkeudessa. Silmät ihastuksesta ymmyrkäisinä tuijottelen Pielisjärvelle. Kuvittelen edessäni jääkauden…
Patvinsuolla tuoksuu suloisen kirpeältä
Patvinsuon kansallispistossa. Edessäni siintää suon avaruus. Mahtavaa. Täällä voi hengittää vapaasti. Ravitsevaa tunneilmaa virtaa myös sydämeen. Se avautuu. Yhtäkkiä mieleen pulpahtaa kitkerä muisto menneestä, ensimmäinen vierailuni Pohjois-Pohjanmaan hillasuolla. Alle kouluikäisenä kipponen kädessä ja otsa täynnä hyttysenpuremia taaperran perässä, kun aikuiset mennä lompsivat hillaämpäriensä kanssa pehmeillä mättäillä. Sammaleeseen kätkeytynyt piikkioksa tekee reiän kuluneeseen punaiseen kumppariin. Sukat kastuvat.…