Rummun paluu pohjoiseen kotiimme

Paukun rumpu

Minuun on jäänyt pala pohjoista noituutta ja shamaanihenkeä, sitä ikiaikaista kansanviisautta, joka on nykymaailman menossa päässyt melkein unohtumaan.

Kuvassa olevan rummun olen tehnyt itse. Matkamuistomyymälöissä sen sijaan myydään pieniä, söpöjä Lapin noitarumpuja. Ne muistuttavat saamelaisten muinaiskulttuurista, ajasta ennen kirkon pakkokäännytystoimia.

Alkuperäistä lappalaista shamanistista ajatusmaailmaa ryhdyttiin voimakeinoin nujertamaan keskiajalla. Lars Levi Laestadius, joka toimi 1800-luvun puolivälissää pappina Lapissa, laati ranskalaisen tutkimusryhmän jäsenenä Lappalaisten mytologian katkelmia –tutkimuksen. Siinä hän kuvaa muinaista saamelaista kansanuskoa ja sen käsitystä jumaluudesta, luonnosta, uhreista, parantamisesta ja ennustamisesta.  Shamanismi-sanaa Laestadius ei kirjassaan käytä, vaan puhuu noituudesta ja noidista. (Laestadiuksesta olen kirjoittanut aikaisemminkin tässä blogissa)

Laestadius arveli, että rumpujen katoamisen myötä myös luontouskonto, jossa kunnioitettiin ja palvottiin taivasta, tähtiä, maata, vettä, puita, eläimiä, kiviä ja luonnon paikkoja, olisi vaipunut unholaan. ”Viimeisiä pakanoita” hänen mukaansa oli ”vielä parikymmentä vuotta sitten” eli siis 1820-luvulla, mutta ei enää 1840-luvulla. Vihdoin ”oikeauskoinen” kristillisyys valtasi Suomen.

Kuten historian kulku kertoo, rummut hävitettiin ja julistettiin synniksi ja kirkko alkoi vainota noitia, noaideja, shamaaneja ja piti heitä rikollisina. Tänään heidän muistonsa kököttää matkailijoiden ostettavana turistikeskuksissa.

Rummun pärinä voimistuu pohjoisessa

Nyt rumpu on uudelleen palannut. Shamaanirummut pärisevät entistä voimakkaammin ja shamanistinen luontokäsitys saa kannattajia Suomessa, myös uskovaisten keskuudessa. Esimerkiksi teologi Pauliina Kainulainen puhuu kirjassaan Metsän teologia (2013) lämpimästi luontouskonnoista. Hänelle metsän ”tieto” on syntytietoa, joka ilmentää kokonaisvaltaista maailmankatsomusta. Sen tarkoitus on korvata mekanistinen todellisuuskäsitys, jossa materialle on annettu ensisijainen asema. Kainulainen myöntää, että ajatus kuulostaa ehkä suureelliselta, mutta se on hänen mielestään välttämätöntä, jotta näkisimme maailman toisin  – menneestä viisautta kysyen, mutta tässä päivässä tukevasti seisten.

Toisin näkeminen valaisee elämää uudella tavalla. Se tervehdyttää ja eheyttää meitä.

Shamanismi kunnioittaa alkuperäistä luontoa ja sen henkiä sekä ihmisen sisäisen todellisuuden arvoa. Se on psykologis-filosofinen maailmankatsanto, jossa on spirituaalinen, transsendenttinen ulottuvuus. Julkisesti asiaa harrastavia on vielä vähän, mutta kiinnostuneita ja yksityisiä kokeilijoita on runsaasti. Suomen Shamaaniseura ry täyttää tänä vuonna 20 vuotta.

Historian saatossa shamanismi on muuttanut muotoaan. Se ei enää nykyisin ole niin shmaanikeskeistä kuin muinoin, jolloin shamaani oli yhdyshenkilö arkisen maailman ja ”toisen” maailman välillä, josta hän haki tietoa auttaakseen yhteisöään. Hän oli yhteisönsä henkinen tukipilari, ennustaja, parantaja ja neuvonantaja.

Nyt elämme demokratisoitunutta kansalaisshamanismin aikaa. Jokainen voi tehdä shamaanimatkoja ja muuntuneessa tietoisuuden tilassa olla yhteydessä toisenlaiseen todellisuuteen. Sieltä hän voi shamaanimatkalla vastaanottaa sisäistä, ”alkuperäistä” tietoa itsestään ja maailmasta. Joku tulkitsee tiedon lähteeksi alitajunnan, toinen jumalallisen pyhyyden, kolmas kosmisen tietoisuuden ja neljäs ehkä jungilaisittain kollektiivisen tiedostamattoman.

Ei ole väliä, mikä nimi tuolle sisäisen tiedon lähteelle annetaan. Pääasia on shamaanimatkustajan kokemus ja se, että  shamaanimatka toimii käytännössä.  Siis että se oikeasti auttaa ihmistä hänen omalla, yksilöllisellä elämänpolullaan.

Shamaanimatkalle mennään yleensä rummutuksen saattelemana. Voi toki matkustaa muutoinkin, mutta rummun ääni ja rytmi auttavat keskittymisessä ja  kehotietoisuuden ylläpitämisessä.

Vuosituhansien kokemus on osoittanut, että rumpu on hyvä kulkuväline, kun lähdetään shamaanimatkalle. Se on tehnyt uudelleen paluun niiden joukossa, joita luonnonläheinen spirituaalisuus vetää puoleensa.

Puun tyvi

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s