Osuimme tikan kanssa samalle puulle

Linnusta ja hiukan terveystutkimuksestaMännyn oksa

Aamukävelyllä kuulen metsän ääniä. Tuuli huojuttelee oksia. Lehdet lentelevät. Tikka nakuttelee jossakin. Asetun nojaamaan selkäni männyn runkoon ja tunnen kehossani rytmikästä töminää. Käännyn toisin päin ja asetan korvani puuta vasten. Rungon sisältä kaikuu kipakka koputus! Kop, kop, kop.

Katsahdan ylös. Korkea petäjä on yli puoleen väliin runkoa alaston. Ylhäällä oksien välistä pilkottaa vikkelä linnunruumis ja sen vielä vikkelämpi pää. En ole aivan varma, onko se tikka, koska se on niin kaukana. Se nokkii oksaa, ei runkoa. Silti olemme tikan kanssa yhteydessä toisiimme puunrungon välityksellä. Koputus kuuluu ja tuntuu värinänä minussa.

Tunnen itsessäni pienen linnun hengen samaan aikaan kun koen olevani yhtä vakaa kuin jykevä vanha mänty. Me kaikki kolme jaamme saman maailmankaikkeuden. Elämme rauhassa, harmoniassa ja rakkaudessa.

Katsellessani lintua ja itseäni osana tätä mäntyä ja osana koko maailmaa mietin polariteetteja, vastakkainasetteluja. Mietin, miksi me ihmiset niin helposti luokittelemme vieraiksi, oudoiksi ja jopa vaarallisiksi asioita, joita emme tunne. Maahanmuuttajista saadaan helposti syntipukkeja, joiden avulla yritämme hallita omia pelkojamme ja omaa vajavuuttamme.

Terveysektorilla syntipukkeja ovat väärin syövät, paljon juovat, vähän liikkuvat ja muuten epäterveellisesti elävät. Heitä saattavat olla myös, mutta vaietusti ihmiset, jotka turvautuvat ongelmiensa hoitamisessa johonkin muuhun kuin virallisesti terveydenhuollossa hyväksi määriteltyyn hoitoon.

Tästä samasta syystä täydentävät hoidot niputetaan yhdeksi erittelemättömäksi klöntiksi, joka oikeaoppisuuden näkökulmasta leimautuu tehottamaksi, huuhaaksii ja kuitenkin samanaikaisesti myös vaaralliseksi.

Miten tällaiseen absurdiin tilanteeseen on tultu?

Voisin kuvitella, että vähän samasta syystä kuin maahanmuuttaja-asiassakin. Pelosta. Yksilöiden, ammattikuntien, tutkijoiden ja asiantuntijoiden uuden, vieraan ja erilaisen ajattelun pelosta. Se suodattuu median välityksellä kansalaisiinkin. Pelko puetaan potilaista huolehtimisen kaapuun, jonka suojasta sitten kauhistellaan ja päivitellään täydentävien hoitojen vaaroja. Todellisuudessa, ainakin kehomielihoitojen vaaroista on minimaalisen vähän tutkimusnäyttöä (Luontaistuotepuolta en tunne riittävästi sanoakseni siitä mitään).

CAM – Complementary and Alternative Medicine (Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot)

Totta on, että epävirallisessa hoitamisessa on paljon puutteita, on varmaan myös väärinkäytöksiä ja epäeettistä toimintaa, mutta yhtä totta on, että suuri osa ihmisistä saa siitä hyötyä. Käyttäjiä on Suomessa arviolta kolmannes kansalaisista. Luku vaihtelee sen mukaan, miten asiaa on kysytty. Wahlstömin ym. (2008) raportoiman Terveys 2000-tutkimusaineiston mukaan 35,4 % väestöstä (30 v ja yli n=5987) oli käyttänyt viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana jotakin täydentävää tai vaihtoehtoista hoitomuotoa. Näistä eniten oli hierontapalveluita käyttäneitä (23,6%).  Yrteistä, luonnon- tai homeopaattisista lääkkeistä kysyttiin tämänhetkistä käyttöä (13,7%). Tämä on tutkijaryhmän mukaan saattanut antaa todellista pienemmät kokonaiskäyttäjämäärät. (Wahlström ym. 2008)

Lindemanin (2011) mukaan CAM-hoitoja käytti 28,1 % kyselyyn osallistuneista  (n=1092, 15-56v). Lindemanin hoitolistasta löytyvät itämainen lääketiede, jooga, rentoutuminen tai meditaatio sairauksien hoidossa, homeopatia, energiahoidot (kehon energiakanavien tai meridiaaninen tukosten hoito, kuten Shiatsu), vitamiinien ja hivenaineiden mega-annokset hoitona, aromaterapia (kasveista eristettyjen eteeristen öljyjen käyttö), naturopatia, kuten kasviterapia tai kiviterapia, elämänvoimaan nojaava ja spirituaalinen energiahoito, kuten Reiki, hoidot, jotka perustuvat ihmiskehon neljään elementtiin (maa, vesi, ilma, tuli), kuten Ayurveda, spirituaalinen hoitaminen, kaukoparannus, Rudolf Steiderin antroposifiseen lääketieteeseen perustuva antroposofinen lääketiede. (Lindeman 2011)

En tiedä, miksi Lindemanin listalla ei ole akupunktiota, joka on yleisimmin käytetty täydentävä hoitomuoto Suomessa eikä refleksologiaa tai muita kosketushoitoja. Ne voivat tietysti artikkelissa kuulua energiahoitoihin, mutta tämä ei Lindemanin  tekstistä käy ilmi.

ECIM – European Congress for Integrative Medicine

Syyskuussa osallistuin ECIM kongressiin Kööpenhaminassa. Sain kuulla esityksiä eri maiden kehityksestä täydentävien hoitomuotojen integroimiseksi terveydenhuoltoon ja opin alan tutkimuksen suuntauksista.  USA:ssa tutkimus on aika vilkasta, pohjoismaissakin on julkaistu paljon tutkimusartikkeleita.

Suomessa akateemisen yhteisön tutkimusvaikeneminen melkein sattuu korviin. Onko täydentävien hoitojen tutkimus Suomessa tabu, josta ei ole suotavaa puhua ääneen?

Tilanne näyttäisi olevan muuttumassa. Tampereen yliopistossa järjestettävään täydentävien hoitojen tutkimusta käsittelevään, kaikille kiinnostuneille avoimeen seminaariin on ilmoittautunut yli 300 ihmistä. Se on suuri määrä CAM-tutkimuksesta kiinnostuneita maassa, jossa hoidot ovat terveydenhuollossa näkymättömiä, joita ei tutkita ja joita valtavirtamedia pitää huuhaana.

Seminaari on äskettäin vaihdettu suurempaan, yli 400 ihmistä vetävään saliin, joten liitän tähän alle linkin, jonka kautta maksuttomaan tilaisuuteen voi ilmoittautua. Siitä näkyy myös ohjelma.

Täydentävien hoitojen tutkimus -seminaarin 13.11.2015 ohjelma ja ilmoittautuminen.

Seuraava ECIM Global Summit pidetään Budapestissa 10.- 11.9. 2016.

Artikkelit

Wahlström, M., Sihvo, S., Haukkala, A., Kiviruusu, O., Pirkola, S. & Isometsä, E. (2008) Use of mental health services and complementary and alternative medicine in persons with common mental disorders. Acta Psychiat Scand, 118(1):73–80.

Lindeman, M. (2011) Biases in intuitive reasoning and belief in complementary and alternative medicine. Psychology and Health, 26(3):371–382.

6 thoughts on “Osuimme tikan kanssa samalle puulle

  1. Ja niiden yli 300 ilmoittautuneen lisäksi on paljon meitä, jotka haluaisimme osallistua Tampereen yliopiston seminaariin, mutta emme pääse paikalle 🙂

    Huvitti, kuin luin esim. tätä artikkelia, jossa vaihtoehtohoidojen sanotaan olevan miljoonabisnesta: http://yle.fi/uutiset/konkarilaakari_vaihtoehtohoidot_ovat_vaarallista_miljoonabisnesta/7146134
    Suurin osa vaihtoehtohoitoja tekevistä on yksinyrittäjiä ja naisia, ja kyllä ne miljoonat ovat ihan jossain muualla kuin heidän tilipussissaan! Miljoonat ja miljardit pyörivät todelisuudessa ns. virallisessa terveydenhuollossa (erityisesti yksityisellä puolella) ja lääketehtaissa, ja tuollainen suhtautuminen kuvaa vain sitä, että he ilmeisesti pelkäävät kuollakseen että joku muu saisi sentinkin heidän miljoonabisneksestään… En ole koskaan kuullut kenenkään ryhtyvän vaihtoehtohoitajaksi rahasta, mutta moni lääkäri myöntää avoimesti, että palkka on ollut yksi syy alalle hakeutumiseen. Että kyllä se ahneus ja rahastus on jossain ihan muualla kuin vaihtoehtohoidoissa…

    • Valontuike, kiitos ajatuksistasi. Joskus on kyse tietämättömyydestä. Väitetään uskomusten perusteella jotakin ihan muuta kuin tosiasiassa on. Se on harmi. Mutta onneksi on paljon ihmisiä, jotka etsivät tietoa siitä, mitä tosiasiassa täydentävien hoitojen sektorilla tapahtuu.

  2. Minun mielestäni ongelma on juuri pelko ja tietämättömyys. Ongelma on myös tieteenfilosofinen. Monet edelleen uskovat, ainoastaan empirisanalyyttinen tieteen perinne on ainoaa tiedettä ja kaikki muu on huuhaata. Tuntuu siltä, että moni tiedeihminenkin vielä luulee, että hyvä ja kokonaisvaltaisesti terve elämä on luettavissa tiedemiehen faktoja sisältävästä reseptikirjasta. Toki tällainenkin kirja voi olla hyödyllinen. Silti perimmiltään hyvä ja terve elämä on osattava itse omalla luovuudella rakentaa, peilaten tietty omaa elämää ja sen käyttäytymistapoja jatkuvasti tosiasioihin.

    Tajusin jokin viikko sitten, että keskeinen ongelma lienee se, että valtatieteessä ajatellaan, että ihmisen luovuus on eräs psykologian luokittelema älykkyystapa. Itse ajatteleen, että tiede on eräs luovuuden alalaji, joka ei voi yksin määritellä elämäämme. Asetan rakkauden (etiikan) ja luovuuden (mielikuvituksen ja oman tietoisuuden ohjauksen) tieteen yläpuolelle. Olemme siirtymässä autoritaarisesta kulttuurista itseohjautuvien ihmisten dialogin kulttuuriin, ja tässä murroksessa käydään myrskyjä. Luulen, että myrskyn eräs suuri aiheuttaja on rakkaus valtaan eikä rakkaus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

    • Kati, hyviä pointteja sinulla. Onkohan terveystieteissä päässyt käymään niin, että biolääketieteen ihmiskäsitys, joka toimii mainiosta RCT-maailmassa (kaksoissokkokoe-lääketieteessä), mutta huonommin potilaan/ihmisen arkielämässä ja kokemusmaailmassa, on kyselemättä omaksuttu itsestään selväksi tieteellisyyden tienviitaksi?

  3. Seppo, lämmin kiitos kommenteistasi. Noin minäkin pyrin ajattelemaan eli katsomaan asioita sieltä tikkaperspektiivistä positiivisella tavalla. Sieltä ei turhat polariteetit ole kirkkaan näkemisen esteenä. Joskus näen selvemmin, toisinaan hiukan sumenee. Toiset ihmiset aina auttavat näkemään tarkemmin. Kiitos.

  4. Minusta nykyaika on mielenkiintoista, koska nimenomaan löytyy paljon rikasta moninaisuutta vaihtoehtohoidot- ja maahanmuutto-näkemyksissä. Ja Suomen tilannekin on moniulotteisempi kuin koskaan.
    Toki mustavalkoistajiakin löytyy, eniten rasisti-huutelijoissa.

    Ajattelen niinkin, että jos jotkut eivät ole kovin keskittyneitä johonkin aiheeseen (siis mm. monipuolisesti lähteitä lukeneita), josta kiihkeästi näkemyksiään esittävät, heitä ei kannata ottaa niin vakavasti…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s