Kun pyrstö nousee, nokka tarttuu

…ja kun nokka nousee, pyrstö tarttuu. Tällä tavoin harakka räpiköi tervassa.

Tämä lintu asuu La Palman saarella.

Tämä lintu asuu La Palman saarella.

Terveydenhuoltohenkilöstön työ voi joskus tuntua tervassa räpiköivän harakan auttamiselta. Saattaa käydä niin,  että jos potilas ei syö lääkettä, oireet  edelleen vaivaavat, mutta jos syö, tulee lääkkeestä aiheutuvia sivuvaikutuksia.

Kuinka monelle statiineilla kolesterolitasoaan alentavalle on lääkärin vastaanotolla kerrottu, että lääkkeistä voi olla haittoja? Ja jos on kerrottu, millä tavoin siitä on tiedotettu?

On muodikasta väittää, että terveydenhuoltohenkilöstömme toiminta nojaa tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Statiineista on tutkimusnäyttöä hyödyistä, mutta myös haitoista.

Tutkimusten perusteella ja tilastotieteeseen nojaten statiinien syömisestä on tilastollisesti tarkastelleen useammin haittaa kuin hyötyä, kun hyöty arvioidaan sydän- ja verenkierto-ongelmista johtuvan kuoleman välttämisenä ja haitat ikävinä sivuvaikutuksina. Näin väittää aivotutkija Daniel Levitin. ”On olemassa tilasto, josta sinun pitäisi kysyä – josta useimmat lääkärit eivät halua puhua ja lääkeyhtiöt vielä vähemmän, Levitin sanoo TedTalk-puheessaan. Tämä tilastoluku on hänen mukaansa NNT-luku eli potilasmäärä, joka on hoidettava, jotta yksi hyötyisi.”  Statiineita ja NNT-lukua käsittelevä juttu on julkaistu Uudessa Suomessa 2.11.2015 .

15 kertaa todennäköisemmin lääkkeestä on sinulle haittaa kuin hyötyä, Levitin sanoo” lehtijutussa statiineista.

Kansalaisille on kuitenkin muodostunut mielikuva, että kohonnutta kolesterolia on hyvä hoitaa statiineilla tai muilla lääkkeillä ruokavalion ohella.

Harva masentunut asettaa kyseenalaiseksi masennuslääkereseptin, vaikka itse ei oikein haluaisikaan pillereillä hoitaa mieltään. Ehkä mieluummin ottaisi jotakin ihmisläheisempää, kuten yksikö- tai ryhmäpsykoterapiaa tai jotakin hyväksi koettua kehomieli (BodyMind)-hoitoa, mutta syö silti lääkkeitä, kun lääkäri kerran määrää.

Suomessa äskettäin vierailleen Harvardin yliopiston professorin, Irving Kirschin mukaan on lähes sama, määrätäänkö masennukseen lääkettä vai lumelääkettä. Lääkkeillä tosin on enemmän haittavaikutuksia kuin plasebolla. Iltalehti kirjoitti aiheesta 4.11.2015 ”Lähes sama syökö plaseboa vai masennuslääkkeitä”.

Asia on kyllä tiedetty tutkimusten perusteella jo kauan. Tutkimustieto ei vain ole siirtynyt käytäntöön eli lääkärin työhön. Tästä blogistakin löytyy hakusanalla ”Kirsch” tai ”masennus” useita artikkeleita aiheesta.

Lääkäripäivillä tammikuussa 2016 lääkäreille tarjotaan koulutusta otsikolla Faktakatsaus humpuukista. Tämä on tärkeää koulutusta. Mutta en aivan ymmärrä, mitä ajetaan takaa, kun lyhytkurssin esittelyssä kerrotaan, että ”Kurssille osallistuvat saavat faktatietoa ja neuvoja siihen, kuinka kohdata potilas, joka ei omaa tieteen lukutaitoa sekä auttaa ymmärtämään, miten mielikuvat vaikuttavat potilaan käsityksiin hoitojen tarpeellisuudesta.”

Mahtaakohan kurssi kertoa, miten potilaalle informoidaan NNT (Number Needed to Treat) -luvusta ennen kuin hän saa käteensä statiinireseptin. Tai onko tarkoitus neuvoa, miten kerrotaan potilaalle, että lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa tutkimusten mukaan masennuslääkkeen teho ei juuri ylitä lumevaikutusta ja että lääkkeistä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia. Juuri tästä professori Kirsch tuli puhumaan Suomeen.

Entä saako koulutettava lääkäri humpuukikurssilla faktatietoa siitä, kuinka mielikuvat ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat koko ajan siihen, miten usein lääkärit määräävät ja potilaat syövät statiineja ja masennuslääkkeitä. Näitähän käytetään paljon myös lievästi kohonneen kolesterolin ja lievien masennustilojen ”hoidossa”, vaikka  tutkimustieto ei osoita lääkkeiden kiistatonta hyötyä näissä tapauksissa.

Kelan tilastot näyttävät, että sekä statiineja että masennuslääkeitä syödään (tai ainakin ostetaan ja Kela korvaa niiden hinnasta osan) paljon. Tutkimustietojen ja omien kokemusteni perusteella minulle on muodostunut käsitys,  että lääkkeiden liiallinen käyttö on humpuukia. Lääkärien kurssiohjelman mukaan tätä humpuukiteemaa koulutuksessa ei käsitellä. Tai ainakaan se ei ilmene ohjelmasta. Mistähän humpuukista lääkäreitä koulutetaan? Ja mistä mielikuvista, ”jotka vaikuttavat potilaan käsityksiin hoitojen tarpeellisuudesta”, on tarkoitus kouluttaa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s