Vaihtoehtohoidot saavat tiedemaailman kiihtymään. Tällä otsikolla Yle julkaisi eilen nettisivuillaan jutun täydentävistä hoidoista.
On mielenkiintoista, että Tampereen yliopistossa marraskuussa järjestettävä täydentäviä hoitoja käsittelevä tutkimusseminaari on herättänyt hyvin paljon kiinnostusta. Kyseessä on kuitenkin aivan normaali tutkimusseminaari. Tosin aihe, täydentävien hoitojen tutkimus, on nyt Suomessa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kaikille tutkijoille avoimen tieteellisen seminaarin aiheena. Tällaista avointa keskustelua käytiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Sittemmin asiallinen keskustelu ja tutkimus hiipuivat. Jäi vain jyrkkien joko-tai -mielipiteiden ilmaukset julkisuudessa.
Terveystieteiden alaan kuuluvassa tilaisuudessa kerrotaan suomalaisesta ja kansainvälisestä CAM (Complementary and Alternative Medicine) -tutkimuksesta ja keskustellaan tutkimuksen nykytilasta ja haasteista Suomessa.
Ilmeisesti aihe on arka ja siihen liittyy monenlaisia julkilausumattomiakin pyrkimyksiä. Hyvä asia on, että täydentävistä hoidoista voidaan vihdoin ryhtyä puhumaan asiallisesti ja tutkimustietoon nojaten.
Turhasta vastakkainasettelusta ei hyödy kukaan, eikä varsinkaan tavallinen ihminen, terveyspalvelujen käyttäjä.
Me ihmiset kaipaamme hyviä, ihmisläheisiä ja tehokkaita terveyspalveluja ja hoitomuotoja, emme hyödytöntä kiistaa siitä, kenen ja millaiset tutkimukset ovat hyväksyttyjä osoittamaan hoitojen hyötyjä.
Jotta tähän päästäisiin tarvitaan avointa ja kiihkotonta suhtautumista täydentävien hoitojen tutkimukseen ja tutkimustuloksiin sekä tietoa tutkimuksen taustalla olevista teorioista ja metodeista.
Tieteen periaatteisiin kuuluvat sekä avoimuus että kriittisyys.
Yle Uutisten ääniversio Yle uutiset 23.10.2015 klo 12.00
Vilustunut puu. Sillä on kurkku kipeä. Liina auttaa.
Joskus aikoinaan podin pahoja polvikipuja ja røntgenin jälkeen oli erikoislääkärin tuomio selvä, eli polvileikkaus. Jonkun kuukauden siinä leikkausjonossa podettuani aloin etsiä jotain muuta vaihtoehtoa kun en mielelläni anna itseäni “silpoa” ja sitten muistin vanhan hieromakoneeni ja sen mukana saamani vyöhyketerapiaoppaan. Aloitin omahoidot ja jo parin viikon jälkeen pystyin taas kävelemään ilman kipuja ja siitä riemastuneena peruin paikkani leikkausjonossa. Polvi parani niin että pystyin taas lenkkeilemään vanhaan malliin.
Viitisentoista vuotta siiten alkoi ilmetä tasapaino-ongelmia joille ei löytynyt fyysistä syytä ja hakeuduin erään Reikihoitajan vastaanotolle. Hoidot helpottivat niin että hankin itselleni Reikikoulutuksen ja myöhemmin perehdyin shamanistisiin hoitomuotoihin. Vanhat kansanparannuskeinot pätivät niin etten ole tarvinnut muita hoitomuotoja, lukuunottamatta lievää verenpaineen nousua.
Tarkoitin verenpaineen vaatimaa hoitoa.