Kukkuramäessä luonnonhenkiä
Sade on lakannut. Illan viileys lepää pilvitaivaan alla. Katselen isosta kivestä nousevaa pihlajaa. Se on kasvanut siinä, pellon keskellä, niin kauan kuin muistan. Säröt kivessä ovat venyneet onkaloiksi puun levittää juuriaan ja vahvaa runkoa. Luonto on kekseliäs. Suuntan metsikköön, Kukkuramäen ylänteelle tervehtimään luonnonhenkiä. Ne asustavat puissa, pensaissa, mättäissä, ruohossa ja kivissä. Onko tuolla ylhäällä Pääsiäissaarilta Urjalan perukoille tipahtanut…