Hilpeä hörhö Kaija Juurikkala

Kaija Juurikkala on hörhö. Tai ainakin hänen kustannustoimittajansa taannoin kertoi hörhöimmän tuntemansa ihmisen eli Kaijan opettaneen hänelle hämmästyttävän paljon ihmisenä olemisesta ja luovuudesta.  Juurikkala piti keväällä 2012 näyttelyn ”Lentokykyinen” Tampereella Galleria Koppelossa (2.-30.5.2012). Viereinen kuva on tästä näyttelystä.

Kirjojen Varojen taika ja Askeleita kirjoittaja on myös elokuvaohjaaja ja peruskoulun opettaja. Mutta mikä muu kuin kustannustoimittajan kommentti tekee Juurikkalasta hörhön? Arkikielessä hörhö tarkoittaa kummallista, omituista ja jollakin tavalla epäilyttävää henkilöä. Juurikkala on iloisesti omituinen ja kiinnostavasti kummallinen. Epäilyttävä hän ei ole.

Hän uskoo henkimaailmaan, juttelee henkimaailman olennoille tai kuolleille ihmisille, kyselee heiltä ja neuvoja ja keskustelee. Kysymys on mielen sallimasta mahdollisuudesta siirtyä toiseen todellisuuden tilaan. Jokainen tietää suurin piirtein mitä on toisenlainen todellisuudentila, sillä unitila on yksi muoto siitä. Näyttelynsä avajaisisa Kaija kertoi kärsineensä aina unettomuudesta. Nykyisin hän hyväksyy sen, että saattaa viettää öisin tunteja nukkumatta. Ennen hän hermostui, kun uni ei tullut, mutta nyt hän on ikään kuin unen ja valveen välimaastossa, jossa voi vaikkapa tehdä matkoja toiseen todellisuuden tilaan. Nykypsykologian mukaan puhutaan muuntuneista tietoisuuden tiloista. Tästä on juuri kysymys shamanismin harjoittamisessa, johon myös Juurikkala on perehtynyt.

Kielessämme ovat sanat uni ja valve, mutta ei ole käsitettä välimuodolle, tilalle jossa et nuku, mutta et oikeastaan valvokaan. Ehdotan tähän sanaa ulve (uni+valve). Ulve-tila tarvitaan aina, kun tehdään shamaanimatka. Jotkut pääsevät siihen helposti, toiset jonkin verran harjoittelemalla. Kaikki pystyvät saavuttamaan ulve-tilan ja tekemään shamaanimatkan eli matkustamaan mielikuvien, rummutuksen, helistimen ja matkaoppaan avulla rentoutuneen tilan kautta muuntuneeseen tietoisuuden tilaan – shamaanimatkalle. Vakavista psykoottisista mielenterveyden häiriöistä kärsivien ei kuitenkaan pitäisi shamaanimatkoja tehdä. Kaikille muille ne ovat turvallisia, virkistäviä ja luovuutta lisääviä. Masennusta ne voivat jopa lievittää.

Kaija Juurikkala piti näyttelynsä avajaisissa yli tunnin esittelyn maalauksistaan ja kirjoistaan. Sen perusteella hänessä on myös näyttelijän piirteitä. Tämä monilahjakkuus hoitaa taiteilijan töidensä ohella opettajamiehensä kanssa perhekotia.

Oli virkistävää tavata noin eläväinen ja vapaasti esiintyvä ihminen, joka tuntuu olevan sinut hörhöytensä kanssa. Varjojen taika- kirjaa suosittelen lämpimästi jokaiselle, joka on kiinnostunut arkikokemuksemme ylittävistä ilmiöistä  ja tunnelmista.

Shamaanimatkoista voi kysellä minulta.

Kirjoja

Kaija Juurikkala (2011) Varjojen taika. Matka edelliseen elämään. Like.

Kaija Juurikkala & Janne Ruokonen (2012) Askeleita – intuition mestarikurssi. Like.

©Liina Keskimäki