Mielikuvitusta, ihmisen hienoa ja tärkeää ominaisuutta kannattaa käyttää, muulloinkin kuin lapsille satuja lukiessa tai scifi-leffoissa.
Luomalla mielikuvia voimme valaista, auttaa ja keventää elämäämme.
Kysymys ei ole todellisuuspakoisissa kuvitelmissa, irrallaan arjen touhuista elämisestä, vaan siitä, että arjessa on mielikuvituksen kanssa mukavampaa.
Mielikuvitus on myös terveellistä.
Luin eilen Lauri Järvilehdon blogikirjoituksen ”Unelmien ja todellisuuden raja on liukuva”, jossa hän toteaa mielikuvituksen ja todellisuuden vaikuttavan toisiinsa koko ajan. Artikkeli löytyy täältä: http://ajattelunammattilainen.fi/.
Tajunnanilmiöitähän voi todella tarkastella muutoinkin kuin vain arkikokemuksen ulottuvuudella. Toinen, mutta vanhemman polven Lauri, psykologi ja filosofi Lauri Rauhala on tutkinut ja kirjoittanut aiheesta paljon. Hän oli jo parikymmentä vuotta sitten sitä mieltä, että mystinen, irrationaalinen ja uskonnollinen on otettava täysimääräisenä mukaan mielen tutkimukseen (Rauhala 1990). Sama pätee myös mielikuvitukseen. Psykologiassa ja filosofiassa se alkaa jo kiinnostaa tutkijoita, mutta terveystieteissä näitä tutkitaan erittäin vähän, Suomessa ei ollenkaan. Se johtunee teknis-rationaalisuuden edelleen dominoivasta asemasta yleisessä terveysajattelussa.
Tilipussi ja katto pään päällä
Tietysti mielikuvituskin, mielen yhtenä osana tarvitsee kontekstia, aiemmasta kokemustaustasta tarjoutuvaa tulkitsevaa ymmärtämisyhteyttä. Toisin sanoen tajuamalla syvemmin itseään ja paikkaansa maailmassa, ihminen voi mielivituksensa avulla rakentaa itselleen parempaa elämää. Tilipussi, katto pään päällä ja ihmisiä lähellä on kaikille tarpeen, mutta useimmille nämä eivät riitä hyvinvoinnin takaajiksi. Tarvitaan jotakin ei-materiaalisempaa, syvempää, henkisempää. Mielikuvitus auttaa löytämään välttämättömyyksien päälle jotakin täydentävää. Siinä tarvitaan luovuutta.
Kysymys on siitä, että tajunnan tasolla uusien ymmärtämisyhteyksien tarjoutuminen on ilmeisesti yksi luovuuden ehto. Luovuus on ainakin sitä, että asioita voidaan nähdä ja kokea uusissa yhteyksissä. Luovuudessa voidaan rikkoa sellaisia kaavamaisia ja jähmettyneitä tulkintoja itsestä ja ympäristöstä, jotka johtaisivat tajunnallista kehitystämme vain vivahdeköyhään merkityksenmuodostukseen. Toisin sanoen luova mielikuvitus lievittää tasapaksuutta, tylsyyttä ja vaihtoehtojen puutetta.
Mielikuvitus liittyy myös minulle tärkeään juttuun, shamanointiin. Esimerkiksi shamaanimatkanteon yksi periaate on, että kriittinen, rationaalinen ja arvioiva mieli siirretään hetkeksi sivuun, jotta päästään mielikuvien avulla tutustumaan oman mielen ja kehon uusiin ulottuvuuksiin. Rummutus ja muut matkarituaalit auttavat tässä prosessissa. Kysymys ei ole siis mistään kummallisesta ja pelottavasta tapahtumasta, vaan lempeästä ja tervehdyttävästä matkasta itsensä parempaan tuntemiseen.
Kirjallisuutta
Rauhala L (1990) Humanistinen psykologia. Yliopistopaino. Helsinki
©Liina Keskimäki