CAM – täydentävät hoidot ja psykoterapia

Hesarissa jatkuu keskustelu, joka alkoi masennuksen lääkehoidosta ja koskettelee tämän päivän lehdessä psykoterapioita.

Olen samaa mieltä siitä, että paradigman (=vallitsevan ajattelutavan) muutokselle on tarvetta. Laajentaisin kuitenkin kirjoituksessa peräänkuulutettua ja kannatettavaa ”monen mallin psykoterapiaa”. Kansanterveyden ja kansantaloudenkin kannalta olisi viisasta entistä enemmän hyödyntää sitä osaamista ja taitoa, jota koulutetuilla ja asiansa osaavilla “täydentävillä hoitajilla” on tarjottavana.

Monet vaivat, terveyspulmat ja tunneongelmat ratkeavat hyvän ja empaattisen energiahoitajan, vyöhyketerapeutin tai muun terveyssysteemimme ulkopuolisen hoitajan avustuksella. Tämä on oivallista terveyden edistämistä. Ja täydentää loistavasti muita terveyspalveluja.

Täydentävillä ja vaihtoehtoisilla hoidoilla (CAM) tarkoitetaan sairauksien hoidon ja terveyden edistämisen muotoja, joita ei yleensä ole liitetty viralliseen terveydenhuoltojärjestelmään. Niillä viitataan laajaan kirjoon lääketieteellisiä ja muita terveydenhuollon järjestelmiä, käytäntöjä ja tuotteita, jotka eivät ole osa nykyisin vallitsevaa lääketieteen paradigmaa (NCCAM 2009, Complementary Medicine 2008).  Näistä hoidoista on  kansainvälisesti omaksuttu käytettäväksi lyhennettä CAM (complementary and alternative medicine).

Suomessa  on tarjolla useita kymmeniä, ehkä jopa satoja erilaisia hoitomuotoja. Akupunktiota ja erilaisia mieli-keho –terapioita käytetään jonkin verran  virallisessa terveydenhuollossakin.  Useimmat hoitomuodot jäävät kuitenkin virallisen järjestelmän ulkopuolelle niin rahoituksen, valvonnan kuin koulutuksenkin osalta. Tässä mielessä ne ovat terveydenhuollon marginaalia.

Marginaalia ne eivät kuitenkaan ole käytön yleisyyden näkökulmasta.  CAM-hoitojen suosio näyttää lisääntyvän niin Suomessa kuin muuallakin.

Tarkkaa tietoa hoitajien määrästä ei ole. Sosiaali- ja terveysministeriön  arvion mukaan heitä on muutamia tuhansia.  Enemmistö, joista osalla on myös jokin terveydenhuollon koulutus, työskentelee osa-aikaisesti yleensä itsenäisinä ammatinharjoittajina omalla vastaanotollaan tai terapia- ja lääkäriasemilla, fysikaalisissa hoitolaitoksissa tai kylpylöissä. (STM 2009).

CAMin yleisyys ja käytön syyt

Vuonna1992  Suomessa hoitoihin turvautui lähes puolet suomalaisista ja 13 % käytti niitä erittäin runsaasti (Meriläinen ym. 1993).  Eri lähteiden mukaan noin puolet Yhdysvaltain kansalaisista  käyttää näitä hoitoja (Bausell 2007). Kansallisen terveystutkimuksen 2007 mukaan Yhdysvaltain kansalaisista 38 % ilmoitti käyttäneensä ainakin yhtä CAM-terapian muotoa viimeksi kuluneen vuoden aikana. Eri Euroopan maissa  30-65 % väestöstä käyttää CAMia ja 20-30 % on käynyt CAM-lääkärin tai hoitajan vastaanotolla viimeksi kuluneen vuoden aikana (Complementary Medicine 2008). Tanskassa vuonna 2005 käyttäjäprosentti oli 45  ja  joka viides oli käyttänyt  hoitoja viimeksi kuluneen vuoden aikana (Baarts & Petersen 2009).  Käyttäjiä on siis hyvin paljon.

Hoitojen suosio Suomessa on kasvanut samaan aikaan kun suomalaisten terveydenhuollon taso on noussut ja kun kansa elää terveempänä ja pitempään kuin koskaan ennen. Käytön nykyisestä laajuudesta  Suomessa ei ole tutkimustietoa, ei myöskään suosion syistä.

Tärkeä havainto tutkimuksista on, että CAM-hoitoja ei yleensä pidetä vaihtoehtoina lääketieteelliselle hoidolle. Suomessakin hoitoihin turvautuvat myös ne, jotka ovat tyytyväisiä viralliseen terveydenhuoltoon.  Samat ihmiset siis käyttävät sekä virallisia että epävirallisia palveluja. (STM 2009, Meriläinen ym. 1993)

Lääketieteen ja CAM-hoitojen lähestymistavat ja käytännöt ovat hyvin erilaisia, joten näitä ei ole järkevää rinnastaa toisiinsa, vaikka kummassakin hoidetaan ihmistä. Taustafilosofian, käsitteiden ja  tiedeperustan erilaisuuden vuoksi kumpaakaan ei  voi ymmärtää toisen avulla. Teknistynyt lääketiede ei tarvitse näiden ”uskomushoidoiksi” nimeämiensä hoitojen uskoa eivätkä CAM-hoidot lääketieteen tiedeperusteita ja teknistä taituruutta. Kummankaan tyylin auttajat eivät ”tarvitse” toisiaan, mutta sairauksista, vaivoista ja ongelmista kärsivät ihmiset näyttävät tarvitsevan molempia.  Tämä on tärkeä asia pohdittaessa CAM-hoitojen asemaa yhteiskunnassa.

Olennaista on hyvän tekeminen ja vahingon välttäminen arkkiatri Risto Pelkosen (2004) sanoja lainatakseni  ja ”sydämen sivistyksen” käyttäminen apua tarvitsevan ihmisen kohtaamisessa. Parantamisen ja hoitamisen etiikasta kirjoittanut  Pekka Louhiala (2009) toteaa, että  itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen ja  älyllisen rehellisyyden  tulee olla parantajan toiminnassa  keskeisiä arvoja olipa kysymys millaisesta parantamisesta  tahansa.

Älyllinen rehellisyys

Älyllinen rehellisyys, mikä on myös tieteen perusarvoja, tarkoittaa sitä, että  käytettävien hoitojen teoriat eli taustalla olevat esioletukset ihmisestä ja parantamismekanismeista tuodaan esille, että ne eivät jää piiloon julkiselta arvioinnilta. Lääkärin ammatissa  älyllisellä rehellisyydellä viitataan usein tieteeseen ja julkisiin, toistettaviin ja objektiivisiin tutkimustuloksiin.  Lääkärin työssä tiede on kuitenkin vain yksi apuväline pyrittäessä parempiin hoitotuloksiin. Suuri osa nykyisistä lääkärien käyttämistä hoitomuodoista perustuu kokemukseen, eikä niistä ole olemassa tieteellisiin tutkimuksiin saatua näyttöä hyödyllisyydestä.  Eikä tietysti tarvitsekaan olla.

On hyvä muistaa, että vain osa lääkintätaidosta on tieteelliseen näyttöön perustuvaa.  Tiedettä ei pitäisi nostaa ainoan auktoriteetin asemaan terveydenhuollossakaan.

Rauhanomainen rinnakkainelo

On turhaa ja haitallista rakentaa keinotekoista vastakkaisasettelua lääketieteellisten hoitojen ja muiden hoitomuotojen välillä. Rauhanomainen rinnakkainelo olisi kansalaisille hyödyllisempää ja kaikille mukavampaa.

Turvaudun aina lääkärien apuun kun siihen on tarvetta, mutta yhtä hyvin voin vierailla CAM-hoitajan luona. Samaan terveysongelmaan voin saada apua ja tukea kahdelta suunnalta. Täydentävät hoidot eivät ole missään mielessä vaihtoehtoja lääkärin tarjoamille hoidoille. Eivät ne ole myöskään vaihtoehtoja nykyisin virallisesti hyväksytylle terveyden edistämisen ideologialle.  Tässäkin suhteessa ne tarjoavat hyvän lisän, täydennyksen ja laajennuksen ravitsemusta,  liikuntaa ja kohtuullisuutta korostavalle terveysajattelulle.  CAM-hoidot  voivat tuoda terveyden edistämiselle uuden ulottuvuuden.

Taidankin huomenna suunnata  CAM-hoitoon!

Lähteet

Baarts C, Pedersen IK.   Derivative benefits: exploring the body through complementary and alternative medicine. Sociology of Health & Illness 31: 5:719–733

Bausell R.B. (2007) Snake oil science. The truth about complementary and alternative medicine. Oxford Univeristy Press. Oxford.

Complementary Medicine (2009) Complementary Medicine. Its current position and its potential for European health care. March 2008. http://camdoc.eu/index.html

Louhiala Pekka (2009) Parantamisen ja hoitamisen etiikka. Edita Prima. Helsinki.

Meriläinen P., Vaskilampi T., Vartiainen E., Koskela K, Viinamäki H., Mäntyranta T.1993 Suomalaisen väestön virallisten ja epävirallisten hoitomuotojen rinnakkaiskäyttö vuosina 1982 ja 1992. Teoksessa vaihtoehtolääkintä Suomessa 1982-1992, s. 79-93. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 3.

NCCAM 2009  National Centre for Complementary and Alternative Medicine. National Institutes of Health http://nccam.nih.gov/health/whatiscam/ luettu 26.11.2009

Pelkonen Risto (2004) Hippokrateen perintö. Kirjassa  Larsen (toim) Antiikin lääketieteen perintö. Yliopistopaino. Helsinki 2004.

STM 2009. Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittävä työryhmä. http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iID=14254&tVNo=1&sTyp=Selaus  sekä  http://www.stm.fi/search/-/results/?query=STM%3An+selvityksi%C3%A4+2009%2F17&x=41&y=16