Katolinen kirkko pohti 800 vuotta Hildegard Bingeniläisen pyhimykseksi nimittämistä. Nyt se on tehty, kirjoittaa tämän aamun Hesari. Lehti nostaa pikku juttunsa otsikkoon säveltäjyyden, mutta monilahjakas saksalainen nainen oli ennen muuta mystikko ja henkinen parantaja.
Hildegard oli keskiajan kuuluisimpia henkisiä parantajia, joka eli benediktiiniläisluostarissa 8-vuotiaasta lähtien. Hän oli perheessään kymmenes lapsi, näki näkyjä ja nykyarvioiden mukaan oli migreenipotilas. Vanhemmat lähettivät lapsen eliittiluostariin. Siellä hän opiskeli paljon ja syvensi hengellisiä kokemuksiaan.
Hän kirjoitti useita hengellisiä kirjoja, mutta käsitteli myös ihmisen fyysistä terveyttä mm. lääketieteellisessä teoksessaan ”Causae et Curae”. Hän oli vakuuttunut luonnon parantavasta vaikutuksesta – kuten puihin, kasveihin, eläimiin ja jalokiviin kätketyistä voimista. Hildegard paransi potilaitaan ohjaamalla heitä hengellisesti ja fyysisesti hyvään ja tasapainoiseen elämään, tekemään hengellisiä harjoituksia ja noudattamaan kohtuullista ruokavaliota.
Antiikin tasapainoteoria
Tasapaino-ajattelu ei kuitenkaan ollut keskiajan ja Hildegardin keksintöä, vaan se juontui muinaisiin idän kulttuureihin. Kiinalaisen lääketieteen historia esimerkiksi ulottuu noin 3000 vuoden taakse. Tasapainoteoria vakiintui edelleen antiikin kreikkalaisten filosofien Platonin (n. 428-348 eea) ja hänen oppilaansa Aristotelen (n. 384-322 eea) ajattelussa. Platonin mielestä sielu ja ruumis olivat kyllä erillisiä, mutta kuitenkin riippuvaisia toisistaan. Olennaista terveyden hoidon kannalta Platonin ajatuskulussa oli se, että ruumiin ainesosien piti olla oikeassa suhteessa keskenään, ei mitään liikaa eikä liian vähän ja että aktiivista sielua tarvittiin ruumiin terveydestä huolehtimiseen. Platon muistutti myös liiallisen syömisen ja juomisen ja vääränlaisen ruokavalion horjuttavan ruumin terveyttä.
Aristoteleen teksteissä maailmakaikkeuden kysymysten ohella myös terveys ja sairaus saivat paljon huomiota. Hänen tasapaintoteoriansa tiivistyy seuraavan sitaattiin: ”Liiallinen tai liian vähäinen ruumiinharjoitus turmelee voimakkuuden samalla tavoin kuin liiallinen tai liian vähäinen ruoka ja juoma turmelevat terveyden, kun taas sopivat määrät saavat ne syntymään ja lisäävät niitä. Samoin on kohtuullisuuden, miehuullisuuden ja muiden hyveiden laita…Samoin kaikkiin nautintoihin antautuvasta ja mistään kieltäytymättömästä tulee hillitön ja kaikkia nautintoja maalaismaisesti välttävästä tukee tietyssä mielessä epäaistillinen.” (Aristoteles 1989). Terveyttä siis pidettiin eurooppalaisissakin perinteissä yllä pyrkimällä tasapainoon.
Keskiajalla kirkko ja papisto vastasivat parannustoiminnasta Euroopassa. Näin nunna Hildegardin oli mahdollista työskennellä parantajana. Kun kristinusko vakiintui Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi 300-luvulla, kirkko piti tiukassa otteessaan koko eurooppalaista yhteiskuntaa ja valvoi lääketieteellistäkin toimintaa. Tämä hidasti lääketieteen kehitystä, koska esimerkiksi ruumiinavaukset oli kiellettyjä, joten tietoa ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta ei päässyt karttumaan. Papit Jumalan edustajina toimivat parantamisen välikäsinä, sillä sairauksien samoin kuin parannuksen katsottiin tulevan yksinomaan Jumalalta. Tuon ajan pappisparantajien arvellaan tosin olleen ajan mittapuun mukaan tehokkaita uskolla parantajia, joskin niitä jotka eivät parantuneet Jumalan armosta ja uskon voimasta pidettiin vähäuskoisina tai itsepintaisen syntisinä tai muutoin kelvottomina Jumalan parannettavaksi.
Sateenvarjo metsässä. Sisko Pyykkönen.
Bingeniläinen terveydenhoito
Hildegard laajensi ihmisen omaa roolia terveytensä suojelijana painottamalla ajattelun, hengen, käyttäytymisen ja luonnon voimaa. Nykyisin hänen ajattelullaan on paljon kannattajia. Hän nousi noin 15 vuotta sitten Somessakin vihertävän terveydenhoidon ja luontaishoitojen yhdeksi kulttihenkilöksi. ”Hildegardlääketiede”perustuu nunnan kirjoituksissaan esittämien hoitomuotojen tulkintoihin. Koska kirjoitukset ovat usein symbolisia, vaikeaselkoisia ja osin ristiriitaisiankin, niistä on löydettävissä tukea varsin erilaisille ajatussuuntauksille.
Hildegard oli näkijä ja saarnaajanainen ja teki julistusmatkoja eri puolille Saksaa. Hän myös arvosteli papistoa maallistumisesta, kylmäkiskoisuudesta ja oikeamielisyyden unohtamisesta. Feministi Hildegard ei ollut eikä katsonut, että nainen voisi toimia pappina. Mutta ymmärrystä, myötätuntoa ja feminiinistä viisautta hän jakoi, vaikka edustikin aatelisnaisena keskiajan hierarkkisen yhteiskunnan arvoja.
Hildegardin musiikki mistuttaa soinniltaan ja rytmiltään gregoriaanista kirkkomusiikkia, mutta melodiat ovat ihan omanlaisiaan. YouTubessa voit kuunnella näytteitä Hildegardin musasta. Esim. tämä http://www.youtube.com/watch?v=lMxBpPcoWf0
Sivellessäni aamulla voidetta kuiviin poskipäihini, katseeni osui purkin kyljessä olevaan pikku tekstiin ”Aus der Pflegeserie Hildegard von Bingen” (”Hildegard Bingeniläien hoitosarjasta). Olen siis bingeniläinen!
Hyvää äitienpäivää!
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille, odottaville äideille, tuleville äideille, äitipuolille, vara-äideille, äidiksi haluaville, lempeille ja vihaisille, iloisille ja murheellisille, energisille ja uupuneille äideille, äitejä tukeville, äitiyttä ymmärtäville ja kaikille, jotka tekevät jotakin hyvää yhdelle tai useammalla maailman emoista.
Lähteitä
Aristoteles VII (1989) Niakomakhoksen etiikka. Gaudeamus. Painokaari. Helsinki.
Parantavat Voimat. Mystiikan maailma.(1991) Norhaven , Viborg. (Käännetty alkuteoksesta Powers of Healing osana sarjassa Mystiikan maailma. Time-Life Books. 1989.
Pietarinen J (2005) Mitä Platon on minulle opettanut? Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Forsius A 1998) Hildegard Bingeniläinen (1098—1179). Esitelmä Kyminlaakson Lääkäriseuran
kevätjuhlassa 8.5.1998. http://www.saunalahti.fi/arnoldus/hildegar.html
©Liina Keskimäki