Juhani Knuuti ei liene saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkintoaan viime syksynä julkaistun kirjansa Kauppatavarana terveys vuoksi, vaan ennen kaikkea esiintymisistään mediassa. Hän on oikonut koronapandemiaa ja muita terveyskysymyksiin liittyviä virheellisiä väitteitä. Virheiden oikojan roolin ohella Juhani Knuuti on profiloitunut täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen kommentoijana julkisuudessa.
Kauppatavarana terveys on edelleen saatavissa kirjakaupoissa ja näin kirja on saattanut vaikuttaa myös valtion tiedonjulkistamispalkinnon saamiseen. Ikävää on, että kirjassa on runsaasti virheellisiä väitteitä. Tiede- ja kulttuuriministeriö ei ole selvittänyt kirjan taustoja ja sisältöä. Kirjassa on myös voimakasta asenteellisuutta, ikäviä vääristymiä, pinnallista täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen tutkimusten kuvausta ja epäselvää terminologiaa.
Kirjoitin teoksesta heti sen ilmestyttyä. Pidin teoksen faktalaatikoita ansiokkaina ja kirjoitinkin niistä positiivisesti. Myöhemmin huomasin niissäkin virheellisiä väitteitä. Vähättelemättä Kauppatavarana terveyden ansioita, on todettava, että se levittää nimen omaan täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja ja niiden tutkimusta koskevaa väärää ja puutteellista tietoa luokattoman paljon.
Siellä nimittäin esitellään tutkimuksia valikoiden ja jopa yksittäisten tutkimusten tuloksia kuvataan niin, että kirjoittajan oma näkemys vahvistuu. Kirjoittaja pyrkii kätkemään asenteellisuuden tieteen ja tutkimuksen kaapuun ja esittää, että hänen mielipiteillään ei muka olisi tutkimustulosten raportoinnissa merkitystä. Kuitenkin kirjoittajan asenteet puskevat erittäin selkeästi läpi värittämään tutkimustulosten raportointia.
Täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja (CAM, Complementary and Alternative Medicine) tai laajemmin täydentäviä terveysnäkemyksiä (CHA, Complementary Health Approaches) kirjoittaja nimittää kirjassa ”lääketieteen ulkopuolisiksi hoidoiksi”, joita ne usein, mutta eivät aina, ovatkin. On hyvä huomata, että myös sairaanhoitajan, fysioterapeutin, psykoterapeutin, hierojan ja lähihoitajan työ on lääketieteen ulkopuolista hoitoa, eikä edes lääkäreiden käyttämistä hoitokeinoista läheskään kaikkia ole tutkittu. Pyrkimys tosin on, että olisi. Juhani Knuutin keksimä termi aiheuttaa käsitesekaannusta, kun kuitenkin tutkijan pitäisi tietokirjassa pyrkiä juuri päinvastaiseen eli käsitteiden selkeyteen.
Kirjan johdannossa otetaan sekä suoraan että vihjailevasti terveyspoliittista kantaa, ja kirjailija on selkeästi astunut neutraalin tutkijan roolinsa ulkopuolelle ja asemoi itsensä lääkäriprofession positioon. Se on hyvä asemointi, mutta ainoana esiin tuotuna, se on riittämätön. Pelkkään lääketieteelliseen näkökulmaan tukeutuminen – ilman laajempaa kansanterveysnäkökulmaa – johtaa siihen, että kirja valitettavasti jää ilmeisen asenteelliseksi.
Täydentävät hoitomuodot eivät ole tavanomaista lääketieteellistä hoitamista, kuten lääkkeitä, leikkauksia jne. Täydentävien hoitojen tarkastelukulmankin on siten ulotuttava kansanterveyden, kansanterveystyön ja terveyden edistämisen alueelle eli lääketieteen rajojen tuolle puolen.
Kansanterveystyö on moniammatillista, monitieteistä ja monipuolista toimintaa, joka koskee kaikkia kansalaisia ja johon suurin osa kansalaisista voi itse aktiivisesti vaikuttaa ja osallistua. Täydentävät hoidot ovat osa tätä aluetta. Lääketieteen ja lääketieteellisen hoidon ylikorostus on tarkoitushakuista ja harhaanjohtavaa puhuttaessa täydentävistä hoidoista.
Kirsikanpoimintaa
Valikoitua tutkimuksen raportointia ja kirsikanpoimintaa on siellä täällä palkitun professorin kirjassa. Hämmästyttävää, sillä kirjoittaja itse ilmoitta paheksuvansa tuollaista toimintaa. Arvioidessaan hiirten energiahoitotutkimusta hän viittaa jopa tieteelliseen vilppiin: ”Vilpiksi voidaan katsoa myös tulosten valikointi ja valikoiva raportointi” (Knuuti 2020 s. 201), mutta kuitenkin hän itse omassa kirjassaan esittää muunnellun taulukon toisen tutkijan artikkelissaan esittämästä taulukosta. Katso myös blogijutun kommenttiosio, jossa käydään keskustelua tästä aiheesta.
Täydentäviä hoitoja koskevaa terveyspolitiikkaa ja sääntelyä Suomessa ja muissa maissa kuvataan puutteellisesti. Kansainvälisiä strategioita esim. WHOn julkistamaa sekä USA:n NCCIHn ja Norjan NAFKAMin julkistamia toimintaohjelmia olisi ollut syytä kuvata monipuolisesti lukijoille, sillä ne ovat tärkeitä täydentävän hoitoalan toimijoiden terveyspoliittisia asiakirjoja.
Nykymuodossaan kirja antaa harhaanjohtavan kuvan koko CAM-alasta Suomessa ja maailmalla. Kuva on sekava, koska kirjoittaja käyttää käsitteitä oman intuitionsa, tulkintojensa ja asenteidensa mukaan, eikä noudata tutkijalle tyypillistä taustakirjallisuuteen ja -tutkimukseen nojaavaa käsitemäärittelyä.
Kirja vilisee virheitä
Osa virheistä on vähäisiä ja harmittomia, mutta mukana on myös vakavia virheväitteitä, kuten toisten ammattikuntien toimintaa vaikeuttavia, oletuksenomaisia loukkaavia väitteitä, esimerkiksi täydentävistä hoitajista omista oivalluksistaan haltioituneina ihmisinä. Perustelemattomiksi jäävät myös oletukset täydentävien hoitojen mahdollisista haitoista, kuten mahdollisesta ”oikean” hoidon viivästymisestä, jonka todennäköisyydestä kirjoittaja ei anna yhtään ainoaa tieteellistä tutkimusta väitteensä perusteluksi. Tietokirjaan tällainen ei kerta kaikkiaan sovi.
Juhani Knuutin pinnallinen perehtyneisyys CAM-tutkimukseen paljastuu siinä, että valikoinnin ja kirsikanpoiminnan keinoin hän yrittää esittää kielteisyyden sävyttämiä näkemyksiään sellaisistakin täydentävistä hoidoista, joista kuitenkin merkittävä osa kansalaisista kertoo tutkimusten mukaan saavansa apua. Tärkein syy täydentävien hoitojen käyttöön tutkimusten mukaan on hoidoista koettu apu.
Asennevamman retoriikkaa
Läpi koko Kauppatavarana terveys -kirjan näkyy selkeästi ja vahvasti negatiivinen ennakkoasenne täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja (CAM, Complementary and Alternative Medicine) kohtaan.
Epäkunnioittavaa asennetta biologi, FT Christer Sundqvist on kutsunut ”asennevammaksi”. Kauppatavarana asennevamma – Turpaduunari.
”Asennevammaa” kuvaa havainnollisesti esimerkiksi niinkin yksinkertainen seikka kuin se, että tutkija-tietokirjoittaja ei käytä kertaakaan, ei edes johdantoluvussa, jolla yleensä taustoitetaan tietokirjan lähtökohtia, kansainvälisen tiedeyhteisön yleisesti käyttämää termiä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot. Myös muualla kirjassa termi loistaa poissaolollaan. Hän vaikenee koko CAM (Complementary and Alternative Medicine) -termin olemassaolosta – ikään kuin koko alaa tai ilmiötä ei olisi lainkaan! Tällainen on poikkeuksellista tietokirjassa, koska käsite on yleisesti käytössä kansainvälisessä tieteellisessä kirjallisuudessa.
Se on erityisen hämmentävää kirjassa, joka kuitenkin käsittelee CAM-alaan kansainvälisten luokituksen mukaan kuuluvia hoitomuotoja (esim. kiropraktiikka, kalevalainen jäsenkorjaus, meditaatio, jooga, vyöhyketerapia, akupunktio, reiki, aromaterapia jne). Miksi kirjailija halusi esittää oman henkilökohtaisen ja yksityisen ”lääketieteen ulkopuoliset hoidot” -käsitteistönsä? Miksi hän ei kerro, miten kansainvälisessä tiedeyhteisössä CAM-hoidoista keskustellaan?
Vai onko kyse siitä, että luotettavan terveystiedon jakamisesta palkittu kirjailija ei todellakaan ole tutustunut CAM-alan kansainväliseen tutkimukseen. Kuitenkin näyttää siltä, että on tutustunut, koska hän mainitsee mm. Cochrane-katsauksia. Jostain syystä hän ei kuitenkaan ole halunnut käyttää termiä ”täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen tutkimus”. Kannattaa pohtia, miksi ei. Kannattaa myös muistaa, että nimettömäksi, ”toiseksi” tai epäilyttäväksi leimaaminen on tehokas propaganda-ase. Yhdysvaltalainen kirjailija Toni Morrison kuvaa kirjassaan Toiseuden synty – rodusta, rajoista ja kirjallisuudesta (Tammi 2020) viiltävästi, kuinka tarkoituksellinen nimettömyys voi viedä voimaa joltakin ryhmältä. Muukalaisuus ja toiseuttaminen terveyskulttuurissa – Liinanblogi
En tiedä, onko kyse siitä, että eri tieteen perinteissä on eroja, ja että Juhani Knuuti on ehkä sitoutunut biolääketieteen naturalistis-fysikalistiseen ihmiskäsitykseen, mikä poikkeaa siitä, miten humanistiset ja käyttäytymistieteiden teoriat hahmottavat ihmisen, terveyden ja terveydenhoidon ja niiden tutkimisen. ”Yksi hoito yhteen spesifiin, lääketieteellisesti diagnosoituun sairauteen” -malli on tosiasiassa liian kapea ja rajoittunut CAM-hoitoja koskevassa tutkimuksessa. Muiden mallien mukaisia tutkimuksia Kauppatavarana terveys -kirja ei lainkaan avaa lukijoille. Harmi.
Olen erittäin tietoinen siitä, että nykyisessä suomalaisessa ilmapiirissä ja myös tiedeyhteisössä on uskaliasta arvioida kriittisesti kirjan virheitä ja asenteellisuutta, jos kirjoittaja on Juhani Knuuti. Kyse ei ole niinkään Juhanista itsestään, vaan siitä mitä hän edustaa: biolääketieteen ja teknologian dominanssia. Olen sen saanut tuta viimeksi kuluneen vuoden aikana. En kuitenkaan voi vaieta tosiasioista.
Professori Barbara Katz Rothman väittää kirjassaan The Biomedical Empire biolääketieteellä olevan nykyisin uskonnollistyyppistä valtaa. Hänen mukaansa elämme globaalisti biolääketieteen imperiumin aikaa. Tässä imperiumissa lääketieteen ja lääkärikunnan eliitti lääketeollisuuden tukemana käyttää eniten valtaa ja nauttii sen tuomasta vauraudesta. Aiheen pohdintaa täällä: Kaksi marjaa: Piispa ja Valvira – Liinanblogi
Kirja Knuuti J. Kauppatavarana terveys. Minerva kustannus 2020.
Artikkelikuva on Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan verkkosivuilta Valtionpalkinnot | Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (tjnk.fi)
Alla linkkejä kirjoituksiini, joissa olen tuonut esiin Kauppatavarana terveys -kirjan virheitä ja aseteellisuutta:
Juhani Knuutin kirjauutuuden faktantarkistusta
CAM-alan järjestäytymiskiista: Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (1)
Lääketieteen ulkopuolisista hoidoista: Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (2)
Mihin Kahdeksan prosenttia viittaa: Parannusehdotuksia Juhani Knuuti uutuuskirjaan (3)
”Kelpo kirjassa” virhesitaatti. Korjausehdotus Juhani Knuutin uutuusteokseen (4)
Kunnioittavaa puhetta, kiitos. Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (5)
Psykoterapia ei ole lääketiedettä. Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uusuuskirjaan (6)
Valikoivaa ja vinoa raportointia Knuutin kirjassa
Akupunktion tieteellinen tutkimus puhuttaa
Yksi vanha tutkimusko ”todistaa” näytön puutteen
Teosta kutsutaan tietokirjaksi, ei tiedekirjaksi.
Wikin mukaan ’Tietokirjallisuus (asiateksti, asiaproosa) tarjoaa lukijalle eri alojen tietoa, informaatiota tai ohjeita. Sen sisältö voi olla laaja-alaista, kuten tietosanakirjoissa, erikoistietoa, mielipiteitä tai ohjeita lukijalle pieniltäkin erikoisaloilta’.
Tieto on eri asia kuin fakta. Fakta on ’asia, joka ei voisi olla toisin’. Faktaa ovat luotettavat havainnot ja kumotut hypoteesit. Tämän mukaan myös mielipide on tietoa, joten teos täyttänee kirkkaasti tietokirjan määritelmän.
Kyllä teos aivan varmasti täyttää tietokirjan kriteerit. Minua HÄIRITSIVÄT sisällön asenteellisuus ja virheelliset väitteet.
Voisiko muuten tiedon julkistamisen palkinnon tulkita ”ainakin jollakin tavalla perustellun mielipiteen julkistamisen palkinnoksi”? Tällä en väitä mitään Juhani Knuutin valinnasta palkinnon saajaksi, koska en ole perehtynyt valintalautakunnan käyttämiin kriteereihin. Olen sitä mieltä, että asenteellisen ja paljon faktavirheitä sisältävän teoksen ei ainakaan tieteen etiikan mukaan pitäisi olla peruste palkitsemiselle.
Tieteellinen tieto (fakta) on yleisesti käytetyn määritelmän mukaan hyvin eli tieteellisin metodein perusteltu mielipide. Juhani Knuutin kirjassa on paljon faktoja, mikä on hyvä juttu. Niitä on mm. ”faktalaatikoissa”, joissa kuitenkin on LISÄKSI muutakin kuin faktoja. Siellä on asenteellisia väittämiä eli on siis sekoitettu mielipiteitä ja faktoja, mikä ei ole hyvä juttu.
Erinomainen kirja. Liinalla on eri näkemys esimerkiksi siitä, onko lääketieteen ulkopuolisia hoitoja ne, jotka lääketiede hyväksyy osaksi lääketieteellistä hoitoa. Kirjan tekijän mukaan eivät. Liinan mielestä ehkä ovat.
Juuri niin. Näkemyseroja on, mutta ei ymmärryksen ylittäviä. Esimerkiksi yhdistävän lääketieteen periaatteet antavat hyvät mahdollisuudet ymmärtää, että terveyden ja sairauksien hoitoon kuuluu korkeateknologisia lääketieteellisiä, mutta myös hoitotieteellisiä, psykologiaan ja muihin tieteenaloihin sekä perinteeseen nojaavia parannuskeinoja ja terveyden edistäminen metodeja. Se, onko jokin metodi tai lähestymistapa nimetty
”lääketieteelliseksi”, on perustason terveydenhuollossa hoitamisen ja parantamisen potilasnäkökulmasta varsin epäolennainen asia, jos hoito kuitenkin auttaa konkreettisessa tilanteessa elävää ja todellista ihmistä. Moniammatillisuus, valinnanvapaus ja potilaskeskeisyys ovat tulevaisuutta.
Ismo, Kauppatavarana terveys on erinomainen kirja, kun
1) Otetaan kohteeksi marginaalinen vastustaja (avuttomien höynäyttäjät) sekä taloudelliseti että tieteellisesti.
2) Kirjan päämetodiksi otetaan RTC tutkimukset (eli syys-seuraus suhteen todistaminen).
3) Spoilataan kirjasta esitetty kritiikki suoraviivaisesti ja katsotaan toimiiko se.
4) Tämän perusteella päätetään, uskalletaanko tehdä kirjalle jatko-osa.
Toivottavasti uskallus riittä ja silloin
Tehdään Jatko-osa’ Kauppatavarana terveys 2′, jossa
5) Otetaan kohteeksi iso bisnes, lääke- ja ruokateollisuus, jolla on kansantaloudessa merkittävä osa.
6) Kirjan päämetodiksi otetaan hypoteesien kumoaminen ( syy-yhteys kumoutuu korrelaation puuttumiseen), joka jätettiin kirjan ensimmäisestä osasta pois.
7) Paljastetaan kansainvälinen rakenteellinen korruptio.
Tietoja korruptiosta löytyy vaikkapa Tim Noakesin kirjoituksien kautta.
Ismo, vielä yksi tarkennus. Lääketiede ei hyväksy mitään hoitoja. Se tutkii niiden toimintamekanismeja, vaikuttavuutta ja tehoa sekä turvallisuutta. Ihmiset ja ihmisten rakentamat instituutiot hyväksyvät ja hylkäävät. Käypä hoito -suosituksia tekevät lääkärit itse itselleen. Työryhmissä on satunnaisesti muita kuin lääkäreitä. Käypä hoito -suosituksetkaan eivät ole terveydenhuollossa määräyksiä, vaan nimensä mukaan suosituksia. Hoitomuotojen hyväksyminen osaksi terveydenhuollon käytäntöjä on terveyspoliittinen kysymys.
Lääketiede siinä mielessä ”hyväksyy” hoitoja, että esimerkiksi ortopedi määrää fysioterapiaa tai psykiatri suosittelee psykoterapiaa (osa on terapeutteja itse). Käypähoitosuositukset on minusta vain lääkäreiden työkaluja, kun edes lääkäri ei voi hallita kaikkea. Ne ei ole määräyksiä vaan asiantuntevien (alan eksperttejen) suosituksia. Lääketieteellisillä perusteilla niistä voidaan vallan hyvin poiketa ja poiketaan myös.
Ismo, näinhän sen on, paitsi että ortopedi ja psykiatri ovat käytännön työtä tekeviä erikoislääkäreitä, eivät lääketiedettä. Aika usein keskustelussa tehdään tuo kategoriavirhe eli sekoitetaan keskenään tiede ja käytäntö, lääketiede ja lääkärin työ. Ei insinöörikään ole tieteentekijä, kuten ei kirjailija ole kirjallisuustieteilijä tai toimittaja tiedotustutkija. Sinusta (oletko lääkäri?) käypähoitosuositukset ovat vain työkaluja. Ne eivät muuta voi ollakaan, koska jokaisella lääkärillä on ihan ikioma kliininen vapaus ja sen mukana vastuu toimia ammatillisesti ja eettisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä paitsi perusterveydenhuollossa aika suuri osa tapauksia ovat sellaisia, että itse spesifiä sairautta ei löydy, jolloin ei ole olemassa käypää hoitoakaan. Lääkäreiden tilanne ei ole nykyään ollenkaan hyvä hallintobyrokratian ja heidän käsiään sitovien sääntöjen paineessa, varsinkaan perusterveydenhuollossa, jossa paljon monisairaita ja vaikeassa elämäntilanteessa olevia.
Professori Barbara Katz Rothman puhuu biolääketieteen imperiumista ja tarkoittaa sitä, että biolääketiede naturalistisena lähestymistapana ihmiseen ja yhdistettynä teknologian aikakauteemme on jyräämässä alleen humanistiset ja sosiaaliset lähestymistavat terveyteen ja sairauksien hoitoon. Siinä saattaa kärsivä ihminen kokonaisena persoonana ja hänen yksilöllisyytensä unohtua. Tämä on tutkimusten mukaan yksi syy, mutta ei ainoa, hakeutua täydentävän hoitajan luo. CAM-ilmiö onkin mitä ilmeisimmin kuin peili viralliselle terveydenhuollolle. Se heijastaa jotakin, mitä virallinen systeemi ai näe/pysty itsereflektoimaan.
Lääketieteen opettajat, usein professorit, ovat käytännön lääkärintyötä tekeviä. Monet hallintoon siirtyvät tekee käytännön lääkärintyötä. Muuten käy niin, että tippuu lääketieteen kärryiltä, jos ei tee potilastyötä.
Suomessa on noin 21 000 lääkäriä. Heistä valtaosa ei ole, eikä pidäkään olla, tutkijoita, opettajia tai professoreita, vaan auttajia. Sinulla näyttäisi olevan käytännön parantamistyöstä kärryiltä tippuvan professorin näkökulma. Kiinnostavaa. Mitä tuumaat keskusteluun osallistuvan Martti Syväniemen kommentista sinulle? Minusta se on varsin haastava ja ehkä avaa uuden näkökulman juuri valtion tiedonjulkistamispalkinnolla palkitun kirjailijan kirjan jatko-osaan (mahdolliseen).
Lääkärit on siitä poikkeuksellinen korkeakoulutettujen ryhmä, että lääkäreille opetetaan hiukan pitemmällä perustutkinnossa tutkimusta ja sen ymmärtämistä. Hyvin suuri osa tutkimuksesta tehdään sairaaloissa ihan oikeiden potilaiden kanssa. Mitä tulee mielipiteeseen Matin tai kenen tahansa muun kommentista pakko todeta, että ei liikuta. Matilla on oikeus mielipiteeseensä ja sen painoarvo tietysti kasvaisi, jos se olisi huolellisesti perusteltu ja näyttöön nojaava. En liikutu suuntaan tai toiseen ulkomaalaisten tai suomalaisten karppausgurujen kirjoituksista. Toki seuraan enemmän kun olisi maallikkolle tarpeen.
”Matilla on oikeus mielipiteeseensä ja sen painoarvo tietysti kasvaisi, jos se olisi huolellisesti perusteltu ja näyttöön nojaava.”
Joitenkin minusta alkaa tuntua, etteivät lääketieteen tutkimuksista johtopäätöksiä tekevät joko ymmärrä tai halua ymmärtää logiikan perusteita, matemaattisia totuuksia.
Jos syy-yhteys on olemassa, niin siitä syntyy aina korrelaatio syyn ja seurauksen välille. Jos esim. laajassa ja luotettavassa väestödatassa huomataan, että korrelaatiota ei ole, niin siitä seuraa vääjäämättä, että myöskään syy-yhteyttä ei ole. Se kumoaa mahdolliset aikaisemmat ’näytöt’ ja syntyy luotettava fakta.
Korrelaation puuttuminen (tai käänteinen korrelaatio) on usein helpoin tapa kumota hypoteesi.
Tiedemiehen tulee pyrkiä kumoamaan omat hypoteesinsa ollakseen hyvä tiedemies.
Hyvä, Ismo, ettet liikutu asioista, joita et kommentoi. Verenpaineen nousu voi olla terveydelle haitallista. Pidä huoltä isestäsi. Rentoudu vaikkapa meditoiden tai joogaten. On niitä muitakin hyviä ja tutkittuja täydentäviä hoitoja stressiin.
Miksi minun pitäisi kommentoida jos viitataan johonkin kolestrolidenialistiin. Lääkäreiden asennetta uskomus-, vaihtoehto- tai vaihtoehtoisiin hoitoihin on myös tutkittu. 21 000 ilmeisesti ylivoimainen enemmistö ei ottaisi niitä osaksi hoitoa, mutta ei kieltäisikään niitä. Jos verenpaineen kanssa tulisi ongelmia pyytäisin lääketieteen asiantuntijan määräämään näyttöön perustuvaa käypää hoitoa. On jonkin mielestä ehkä väärin luottaa, mutta en kyllä pahemmin kyseenalaista siltainsinöörien lujuuslaskentaa. Ainakaan kun kyseessä on valtava enemmistö alan ihmisistä. Katsoin vittu googlesta on todella huono tapa hankkia tietoa,
Älä ihmeessä enää katso googlesta, ettei paineet nouse. Just relax! Ei ole mitään hätää.
Ismo, Timothy Noakes on meritoitunut A1 rankattu tutkija. Montakohan niitä mahtaa olla Suomessa, kysyn retorisesti.
Martti, hieman hämmentää nuo keskustelukumppanimme perustelemattomat kommentit. Tuoreinta hänen lähettämäänsä kommenttia en voi julkaista, koska se menee henkilöön eikä perustele ikäviä virheväitteitään minkäänlaisilla, edes häivähdyksen totuutta muistuttavilla faktoilla. Olen ilmoittanut tämän hänelle sähköpostitse.
Vilkaisin pikaisesti yliopiston tietokannoista ja sieltä löytyi muun muassa tämä aika kiinnostava ja tuore (2021) kirjoitus, joka on open access: https://www.cell.com/heliyon/fulltext/S2405-8440(21)00431-X?_returnURL=https%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS240584402100431X%3Fshowall%3Dtrue
Vaikuttaa siltä, että Tim Noakes on joutunut voimakkaan akateemisen ajojahdin ja kiusaamisen kohteeksi. Tällaistahan sattuu valitettavasti Suomessakin. Esimerkiksi tehdään yliopistoille perättömiä ilmoituksia hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyistä nimen omaan sellaisista henkilöistä, jotka eivät marssi valtavirtatutkimusta edustavien kanssa samaan dogmaattiseen tahtiin akateemisessa ”paradigmarivissä”. Todella surullista tieteen muka-vapautta ja muka-uudistushalua.
Abstrakti Nokesin vertaisarvioidusta kirjoituksesta:
The shift of academic discourse to an online space without guardians gives motivated academic cyberbullies an opportunity to harass susceptible recipients. Cyberbullying by higher education employees is a neglected phe[1]nomenon; despite the dangers it poses to academic free speech as well as other negative outcomes. In the absence of an adequate definition for Online Academic Bullying (OAB) as a surfacing threat, its’ targets cannot readily gauge its severity or confidently report that they are victims. Nor do their attackers have a reference point for understanding and, perhaps, correcting their own incivility. To remedy this, we propose an analytical framework grounded in Routine Activity Theory (RAT) that can serve as an appropriate reporting instrument. The OABRAT framework is illustrated with an Emeritus Professor’s case and the varied examples of cyber harassment that he experienced. This scientific influencer was relentlessly attacked on social media platforms by varied academics for expressing contrarian, but evidence-based, opinions. Spotlighting OAB’s distinctive attacks should raise awareness amongst researchers and institutional policy makers. The reporting instrument may further assist with identifying and confronting this threat. This article also flags ethical concerns related to dissident scholars’ usage of online platforms for informal, public debates. Such scholars may face an asymmetrical challenge in confronting cyber harassment from hy[1]percritical academics and cybermobs on poorly moderated platforms. Universities should therefor consider appropriate countermeas