Tiedetoimittaja Tiina Raevaara hehkuttaa Suomen Kuvalehden blogissaan Juhani Knuutin kirjaa. Terveys kauppatavarana on hänen mielestään kelpo kirja, juohevasti etenevä ja eheä tietopaketti, jonka periaatteena on mm. vastata hölmöimpiinkin terveysväitteisiin asiallisesti ja turhiin henkilökohtaisuuksiin menemättä.
Myös Jouni Jämsä Uuden Suomen puheenvuorokirjoituksessa kehuu Juhani Knuutin osoittaneen kirjassaan, että luontaisala on paikkansa ansainnut ja tarvitsee virallistamista. Oma arvioni on maltillisempi.
Christer Sundqvistin Turpaduunari-blogissa on vähitellen päivittyvä Juhani Knuutin kirjaa koskeva virhelista, jossa on tällä hetkellä 25 ilmoitettua virhettä. Tässä kirjoituksessa tarkastelen virhettä nro 23, väärin siteeraamista.
Vahingossako väärin siteerattu?
Toisen ihmisen sanomisten tahallinen muuttaminen suorassa lainauksessa (sitaatissa) on vakava virhe, varsinkin jos siteerattu on julkisuudessa tunnettu vastustaja tai riitakumppani.
Sitaatin perusidea on, että se on TARKKA kopio siitä, mitä ja millä sanoilla puhuja on jotakin ilmaissut. Sanomalehtien tekstejä saa siteerata, mutta tekstin on oltava TÄSMÄLLEEN sama kuin se on alkuperäsilähteessä, jos sitaatissa käytetään ”lainausmerkkejä”.
Juhani Knuuti kirjoittaa Kauppatavarana terveys -kirjassa:
Äärimmilleen vietynä motivoidun päättelyn ja kirsikanpoiminnan yhdistelmä on johtanut esimerkiksi seuraavaan kommenttiin: ”Olen etsinyt omaa tulkintaani tukevaa tutkimustietoa, mutta en ole sitä löytänyt. Mistähän syystä?” (Helsingin Sanomat, 16.12.2018.) Sen sijaan että puhuja epäilisi omia tulkintojaan, kun tutkimusnäyttöä ei niille ole löytynyt, hän vihjaakin, että kyseessä on jonkinlainen salaliitto, jossa hänen tulkintaansa tukevaa tietoa pimitetään.
Yllä oleva sitaatti (”kursiivilla lainausmerkeissä”) on otettu alla olevasta tekstin pätkästä Helsingin Sanomien jutusta Kohukirja vilisee virheitä 16.12.2018 toimittajana Satu Vasantola.
Satu Vasantola kysyy: ”Kirjaasi kritisoivat sanovat, että valitset tutkimuksia tarkoitushakuisesti ja tulkitset niitä osittain väärin. Mitä vastaat tähän kritiikkiin?
Antti Heikkilä vastaa: ”Jokainenhan tulkitsee tuloksia omista lähtökohdista käsin. Kirjoitin kirjani kliinisen kokemuksen pohjalta, ja kun hain siihen havaintojani tukevia tutkimuksia, niitä oli huomattavan vähän. Voikin kysyä, miksiköhän.”
Heikkilä ei puhu HS:n haastattelussa eikä kirjassaan Lääkkeetön elämä (Otava 2018, 2019) salaliitoista. Tulkinta on Juhani Knuutin oma.
Korjausehdotus
Ehdotan, että mahdollisessa korjatussa painoksessa julkaistaan sitaatti juuri sellaisena ja sellaisessa tekstiympäristössä kuin se todellisuudessa oli julkaistu. Tämän perusteella sitten voi tehdä oman tulkinnan vastaamaan todellisia Heikkilän sanomisia. Ennen tulkintaa on syytä tarkistaa Heikkilältä itseltään, mihin hän viittaa sanomalla ”Voikin kysyä, miksiköhän.”
Oma positioni kiistassa
Sekä Heikkilä että Knuuti ovat kaveripiirini ulkopuolella. Sähköposti- ja somekeskustelua olen käynyt kummankin kanssa.
Luin Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjan marraskuussa 2018 ja päivittelin itsekseni sen kovasanaista tyyliä. Jaan Heikkilän käsitykset medikalisaatiosta. Ketodiettiin minulla ei ole mitään kantaa. Huomasin kirjassa muutamia asiavirheitä jo lukiessani ja myöhemmin kuulin, että ryhmä skeptikoita oli koonnut 70 virheen listan, joista suurin osa oli lähinnä teknisiä. Kirjoitin Heikkilän tapauksesta joulukuussa 2018.
Knuutin kanssa olen harvakseltaan käynyt blogikeskustelua sekä hänen blogissaan että tässä omassani, ja sähköpostitse. Hänen uutuuskirjaansa pidän kaksijakoisena (ks. arvio).
Miesten kirjoitustyylit eroavat. Heikkilä ilmaisee asiansa ärhäkkäästi ja suoraan, jopa aggressiivisesti. Knuuti käyttää sekä tarkkaa tutkimuskieltä että hienovaraisen vihjailevaa ilmaisua, jopa propagandistista tyyliä. Kummassakin kirjassa on virheitä. Heikkilä korjasi niitä uudistettuun painokseen. Knuutilla korjaaminen on edessä.
Kun kirjoitin joulukuussa 2018 Heikkilän kirjan lynkkauksesta, olin lapsellisen hämmästynyt. En ymmärtänyt, miksi kirja aiheutti niin suuren vastustuksen valtamediassa. Lähes kaikki sanomalehdet, Yle ja MTV vääristelivät asiasisältöä ja väittivät kirjaa jopa tavalliselle lukijalle vaaralliseksi, mitä se tosiasiassa ei ole.
Tällä viikolla en hämmästynyt ollenkaan Knuutin kirjan saamaa laajaa myönteistä mediajulkisuutta samoilta tahoilta, jotka Lääkkeettömän elämän lyttäsivät. Ymmärrän nyt enemmän. Salaliitoista todellakaan ei ole kysymys, vaan aivan tavallisesta yhteiskunnallisen vallan käytöstä.
Kumpikin kirjailija on esittänyt minulle omanlaistaan, kitkerääkin kommentointia kirjoittelustani. Heikkilä tosin aluksi kiitti, kun puolustin mollaamisen kohdetta, Lääkkeetöntä elämää. Myöhemmin tilanne on muuttunut.
Mutta tässä seison enkä muuta voi.
Lopuksi
Näyttää vahvasti siltä, että Kauppatavarana terveys, ydinviestinään kansan keskuudessa leviävien väärien terveysväitteiden kritisointi ja tieteellisesti tutkitun terveystiedon puolustus, säästyy median yksituumaiselta lyttäämiseltä, jonka Lääkkeetön elämä sai osakseen.
Jälkimmäisen ydinviesti on liiallisen lääkityksen ja lääketeollisuuden vallan kritisointi ja lääkkeettömien hoitojen (kuten elintapahoidot) puolustus terveydenhuollossa, erityisesti lääkärin työssä.
Lisää kirjoituksiani tästä aiheesta:
Juhani Knuutin uutuuskirjan faktantarkistusta 13.8.2020
CAM-alan järjestäytymiskiista: Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (1)
Lääketieteen ulkopuolisista hoidoista: Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (2)
Mihin kahdeksan prosenttia viittaa? Parannusehdotuksia Juhani Knuutin uutuuskirjaan (3)
Katso myös Christer Sundqvistin blogi
Muistaakseni tämä Heikkilän vastaus liittyi tapaukseeen, jossa viitattiin tapaukseen, jossa Heikkilän väitteen viittenä oli tutkimus, joka tutkojoiden mukaan antoi vastakkaisen tutkimustuloksen.
Onko tosiaan niin, errä ryhmä Haataja ja Heiskanen ovat skeptikkoja?
Entäs ne statiiinit, tässä kirjoituksessani kyse on Helsingin Sanomien jutun väärin siteeraamisesta. Skeptikkouden suhteen, näyttäisi siltä, että ainakin Heiskanen jossain määrin on skeptikko. Kysyin itseltään Heiskaselta ja vastaus on: ”Skeptikko-lehdessä minua koskeva juttu oli muistaakseni otsikoltaan ’Suomen ahkerin skeptikko’ ja minusta se oli siinä kontekstissa ihan hyväksyttävä ilmaisu, vaikka en kyllä esittele itseäni koskaan termiä ’skeptikko’ käyttäen.”
Kuten näkyy, skeptikkous riippuu siitä, miten termi määritellään. Joku ulkopuolinen voi määritellä Heiskasen skeptikoksi, mutta hän ei esittele itseään skeptikkona. On siis kyse liukuvasta käsitteestä.
Vladimir Heiskanen omassa blogissaan, jonka lähetti minulle linkkinä, listaa luotettavina pitämiään tietolähteitä ja siinä yhteydessä sanoo ”Näiden lisäksi suosittelen erityisesti keskusteluryhmiä Tervettä ajattelua terveydestä ja Paholaisen asianajaja. Myös Skepsis ry on toisinaan hyvä, mutta monissa tapauksissa keskustelut ovat melko huonotasoisia.” https://valtsuhealth.blogspot.com/2018/07/terveysskeptikon-linkkikokoelma_5.html?fbclid=IwAR1drQd39SefVgGr6NwtPl1SNiUhvd2EK5UMvpKgcEbIniPHiy-NY0SNEwU
Kysyin Heiskaselta, ketkä kaikki Lääkkeetön elämä -kirjaa koskevan virhelistan laatimiseen osallistuivat. Hän ei muistanut, oliko siinä muita, mutta kertoi kysyneensä Pauli Ohukaiselta tai Juhani Knuutilta kommentteja yksittäisiin väittämiin liittyen.
Haatajalta voit varmaan kysäistä itse, mitä mieltä hän on skeptikkoudestaan.
Haluaisin kommentoida neljää kohtaa blogissasi. Sanot:
”xxxx blogissa on vähitellen päivittyvä Juhani Knuutin kirjaa koskeva virhelista, jossa on tällä hetkellä 25 ilmoitettua virhettä. ”
Annat ymmärtää, että kirjassa olisi oikeasti olemassa nuo 25 väitettyä virhettä. Silti tiedät hyvin, että nuo 25 väitettyä virhettä eivät pidä paikkaansa vaan ovat mielipiteitä. On totta, että kirjassani on virheitä. Joka ainoassa tietokirjassa niitä on vaikka kuinka tarkkaan syynätään. Keskeinen seikka on tietenkin, millaisia nuo virheet ovat.
Toistaiseksi kirjassa havaitut virheet ovat sellaisia, joilla EI OLE VAIKUTUSTA ITSE KIRJAN VIESTIIN TAI SISÄLTÖÖN. Olen itse todennut 7 sellaista virhettä, jotka korjataan seuraavaan painokseen. Kaikki ne ovat sellaisia, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä itse sisällön, viestin tai tulkinnan kannalta. Lisäksi pävitän joitakin muitakin kohtia.
Minusta ei ole tieteentekijälle (jollaiseksi olet itsesi identifioinut) sopivaa toistuvasti toistaa blogissasi muiden esittämiä valheellisia väitteitä. Päivittyvässä kirjoituksessani tuon esiin kirjani virheet avoimesti ja käsittelen myös perättömät virheväitteet:
https://blogit.ts.fi/terveys-tiede/erratum-kauppatavarana-terveys-selviydy-terveysvaitteiden-viidakossa/
Toinen asia liittyy Antti Heikkilän kirjaan, johon haluat kirjaani verrata. Kommentoit Heikkilän kirjaa seuraavasti:
”Huomasin kirjassa muutamia asiavirheitä jo lukiessani ja myöhemmin kuulin, että ryhmä skeptikoita oli koonnut 70 virheen listan, joista suurin osa oli lähinnä teknisiä”
On vaikea ymmärtää, miten voit edelleen väittää virheiden olleen teknisiä. Tuon kirjan on arvioinut monta eri alojen asiantuntijaa ja he ovat todenneet kirjassa olevan KESKEISIÄ JA POTENTIAALISESTI VAARALLISIA VIRHEELLISIÄ VÄITTEITÄ. Nämä lausujat ovat lääketieteen eri erikoisalojen asiantuntijoita. Miten sinä tuolla koulutustaustallasi voit edelleen väittää virheiden olleen teknisiä? Väität siis, että tiedät asian paremmin kuin syöpälääkäri, kardiologi ja kolesterolia tutkinut professori. Asiasta myös HS kirjoitti 16.12.2018. Oletko jättänyt tuon kirjoituksen lukematta?
Kolmas seikka liittyy kommenttiisi kirjani saamasta myönteisestä mediajulkisuudesta:
”Tällä viikolla en hämmästynyt ollenkaan Knuutin kirjan saamaa laajaa myönteistä mediajulkisuutta samoilta tahoilta, jotka Lääkkeettömän elämän lyttäsivät. Ymmärrän nyt enemmän. Salaliitoista todellakaan ei ole kysymys, vaan aivan tavallisesta yhteiskunnallisen vallan käytöstä.”
Voisiko tässä kuitenkin olla kysymys siitä, että toisin kuin Heikkilän kirjassa, kirjassani EI OLE TUTKITUN TIEDON VASTAISIA väitteitä. Miten tähän kirjan sisällön arviointiin voi liittyä vallan käyttö? Samalla kun kiellät salaliiton, vihjaat johonkin epämääräiseen vallankäyttöön. Kuka sitä valtaa nyt käyttää? Millä tavoin? Eikö selitykseksi riitä, että toinen kirja oli suurelta osin puutaheinää ja toisessa on jätetty tuo osuus pois? Arvioitsijat ovat päätyneet samaan johtopäätökseen toisistaan tietämättä. Ovatko he yhdessä käyttämässä jotain mystistä valtaa?
Neljäs kohta blogissasi kiinnitti huomiotani:
”Näyttää vahvasti siltä, että Kauppatavarana terveys, ydinviestinään kansan keskuudessa leviävien väärien terveysväitteiden kritisointi ja tieteellisesti tutkitun terveystiedon puolustus, säästyy median yksituumaiselta lyttäämiseltä, jonka Lääkkeetön elämä sai osakseen. Jälkimmäisen ydinviesti on liiallisen lääkityksen ja lääketeollisuuden vallan kritisointi ja lääkkeettömien hoitojen (kuten elintapahoidot) puolustus terveydenhuollossa, erityisesti lääkärin työssä.”
Unohdat mainita minun kirjani ydinviestin. Annat ymmärtää vihjaamalla, että kirjani ydinviesti olisi jotain vähemmän jaloa. Olen siinä samaa mieltä, että Heikkilän kirjan keskeinen pyrkimys voidaan nähdä noinkin, mutta se kompastuu katastrofaalisesti massiivisiin virhetulkintoihin sairauksien syistä ja hoidoista. Kirjani perusviesti sisältää juuri tuon saman tavoitteen: Korostaa lääkkeettömiä ja ehkäiseviä hoitoja ja vastustaa medikalisaatiota, olipa se sitten lääketieteen sisällä tai ulkona. Koska et ole ilmeisesti lukenut kirjaani niin, että ydinviesti olisi tullut selväksi kopioin alle muutaman virkkeen kirjastani:
”Tässä kirjassa arvioin erilaisia suosittuja terveysväitteitä tutkitun tiedon valossa….. Tavoitteenani on myös pohtia tutkimukseen ja terveysväitteisiin liittyviä ilmiöitä. Miksi terveyttä koskevat erikoiset väitteet ovat niin suosittuja? Millä tavalla oma tulkintamme tiedosta syntyy? Mika selittää virheellisten terveysuskomusten syntymistä? Miten tiede toimii?…… Tavoitteenani on kannustaa oman arkijärjen tehokkaampaan käyttämiseen sekä kriittisen lukutaidon kehittämiseen. Tavoitteenani on myös, että kirjanluettuaan lukija kokee ymmärtävänsä hieman paremmin terveysväitteiden luotettavuutta, terveystiedon käsittelyn ilmiöitä, motiiveja, harhoja, keskustelun haasteita sekä terveysviestinnän ilmiöitä……. kirja ei ole täydellisesti viitteistetty tieteellinen kirjoitus, vaan pyrkimyksenä on yleistajuistaa tutkittua tietoa.”
Kirjassa on faktuaalisia virheitä sekä joko tarkoituksellista tai tahatonta harhaanjohtamista. Teksteissä ei esimerkiksi ole eroteltu onko kyseessä kotimainen vai ulkomainen viranomaisten huoli tai tuote.
Kuten vaikkapa väittämä luontaistuotteiden sisältämistä myrkyllisistä aineista. Jos tilaa tuotteita netin kautta voi ollakkin mutta kivijalkakaupasta on riski olematon. Tämä tieto ei kirjaan mahtunut.
Myöskään mikä näyttö on riittävä ja miten sitä punnitaan vaikuttaa pikemminkin olevan mielipide asia.
Vaikkapa millainen vaikutus tietopohjaiseen kirjan arviointiin on jos yksi lähdemateriaali onkin kiistetty. Eli Venäjän tiedeakatemia.
Tai että osa lähteistä uupuu kokonaan jättäen ne lukijan arvailtavaksi.
Jos tarkoitus on vilpitön tiedon jakaminen tuon kaltaista faktan venytystä ei pitäisi tehdä.
Juhani, kiitos kommentistasi.
1. Kommenttisi ykköskohtaan vastaan: Blogi johon viittaat ja johon minäkin kirjoituksessani viittaan, on avoimesti kaikkien luettavissa http://turpaduunari.fi/kauppatavarana-asennevamma/. Siellä on erikseen mainittu ne virheet, jotka sinä olet hyväksynyt. Jokainen lukija tietysti itse arvioi, onko virheiksi ilmoitetuilla seikoilla vaikutusta kirjasi viestiin tai sen sisällön tulkintoihin, joita lukijat tekevät. Ei minulla ole syytä antaa ymmärtää, mikä noista ilmoitetuista on oikea virhe ja mikä väärä. Tässä jutussa käsittelen väärin siteeraamista, ja se on faktisesti virhe.
Voitko täsmentää mitä tarkoitat, että ei ole sopivaa ”toistuvasti toistaa blogissasi muiden esittämiä valheellisia väitteitä”?
2. Toiseen mainitsemaasi kohtaan vastaan: Heikkilän kirjasta bloggaajat kertoivat löytäneensä yhteensä noin 70 virhettä (isoja ja pieniä sekä kirjoitusvirheitä, suuri osa oli bloggaajien itsensäkin mukaan melko vähäisiä). Tämä ei ole siis oma keksintöni. Heikkilän kirjan vaarallisuudesta olen jo sinulle vastannut aikaisemmin https://liinanblogi.com/2019/03/08/laakkeettoman-elaman-vaarallisuudesta-vastauksia-juhani-knuutille/.
Mainitsemasi ”potentiaalisesti vaarallinen” on aika vaarallinen termi, koska ”potentiaalinen” voi merkitä oikeastaan mitä tahansa ”melkein ei koskaan mahdollisesti tapahtuvasta – mitä suurimmalla todennäköisyydellä tapahtuvaan”, joten siitä ei oikein ole vaarallisuuden perusteluksi. Pitäisi olla edes yksi konkreettinen väite Heikkilän kirjasta, joka pystytään osoittamaan jollain todennäköisyydellä vaaralliseksi lukijalle. Heti kun joku sellaisen minulle osoittaa, uskon. Lehtikirjoituksiin en usko. Blogissani on analyysi Hesarin 16.12.2018 jutusta. https://liinanblogi.com/2019/01/13/levittaako-media-vaaristeltya-tietoa-antti-heikkilan-kirjasta/. Hakusanalla ”Heikkilä” löytyy muitakin juttuja Liinanblogista.
3. Kolmanteen kommenttisi kohtaan vastaan: Kirjasi saama myönteinen julkisuus ei riipu siitä, että kirjassasi ei olisi tutkitun tiedon vastaisia väitteitä, sillä niitä siinä on. Sundqvistin virhelistaankin niitä on kertynyt. Kirjassasi on myös, hienosti, erittäin hyviä tutkimuskoosteita. Kirjassasi esität kyseenalaisia mielipiteitä, joita et perustele faktoilla. Tällainen ei mielestäni ole soveliasta tietokirjassa, jossa myös mielipiteesi ja käsityksesi (kuten käsityksesi lääketieteen rajoista, CAM-lainsäädännöstä Suomessa ja muualla tai CAM-alan järjestäytymistä koskevat väitteesi jne.) pitäisi perustella faktoilla, tosiasioilla. Sitä et tee. CAM=Complementary and Alternative Medicine, jota termiä et käytä kertaakaan kirjassasi, vaikka se on kv-tiedeyhteisön yleisesti käyttämä termi. Jo aikaisemmin kysyin sinulta, miksi et käytä sitä? En ole saanut vastausta.
En ole puhunut missään enkä mitään kirjan sisällön arviointiin liittyvästä vallan käytöstä. Vallankäytössä, josta puhun, on kyse institutionaalisesta vallasta. En vihjaa epämääräiseen vallankäyttöön, vaan konkreettiseen ja reaaliseen institutionaaliseen ja hallinnolliseen valtaan. Esimerkkejä institutionaalisen vallan käyttäjistä ovat suuret mediayhtiöt, suuret yritykset, joilla on valtaa myös mediayhtiöihin niiden toiminnan osarahoittajina sekä tiedeinstituutio. Myös eduskunnan ja viranomaisten valta on todellista ja konkreettista. Nämä muodostavat yhteiskunnallisen vallankäytön ytimen. Kun ne toimivat synergiassa, valta on erittäin vaikuttavaa. Se on tavallista vallankäyttöä lähes kaikissa yhteiskunnissa.
Neljänteen kohtaan vastaan: Ajatella, jos Heikkilän kirjasta ja sinun teoksestasi poimittaisiin parhaat palat, niin siinä meillä olisi aivan mahtava tietokirja!
Juhani Knuuti on näköjään käynyt täällä kommentoimassa. Tarjoan tähän pientä ajatuksenpoikasta syöpähoitoja saavien ihmisten kokemuksista. Olen ahkerasti lukenut alan kirjallisuutta, sillä olen yksityisen syöpäsäätiön tiedottaja ja tutkija.
Nykyiset vakiintuneet lääketieteen hoidot ovat ankara koettelemus esimerksi syöpäpotilaalle. Hoidot romahduttavat monesti potilaan yleiskunnon ja varsinkin immuunipuolustus kärsii kohtuuttoman paljon hoidoista (kemoterapia, sädehoidot). Jokainen meistä on varmaan nähnyt lohduttomia kuvia kärsivistä potilaista, joiden hiukset ovat tippuneet päästä. Lähes jokainen meistä on saanut tuta koululääketieteen hoidoista lähimmäisillemme. Välillä onnistutaan pidentämään elinikää, välillä käy tosi huonosti.
Koululääketieteen hoidot ovat kalliita ja niiden menestyksen varaan on usein turha heittäytyä. Vakiintuneen onkologisen hoidon tuottamat raportoidut vakavat haittavaikutukset ovat johtaneet siihen, että monet potilaat hakevat sairauteensa apua täydentävistä ja/tai vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Nämä hoidot ovat lääketieteen ohjeiden ulkopuolella ja potilas joutuu monesti epämukavan tilanteen eteen kun hän hoitokoneistolle yrittää selvittää miksi hän valitsee koululääketieteen rinnalle jotain muita hoitoja.
Olen saanut seurata vierestä kun potilasta uhataan sillä, että hän aivan varmasti kuolee jos hän jättää hänelle ehdotetut koululääketieteen suosimat hoidot pois ja turvautuu vaihtoehtoisiin hoitoihin. Saatetaan jopa uhata kaiken koululääketieteellisen hoidon lopettamisella, jos potilas turvautuu vaihtoehtoisiin hoitoihin!
Traagisin tapaus sattui muutama kuukausi sitten kun syöpäpotilas oli huomattavalla tavalla kohottanut yleiskuntoaan ja vahvistanut immuunipuolustustaan turvautumalla erityiseen PESHLA-menetelmään (Googlaa!), joka on suomalaisen syöpäselviytyjän kehittämä toimiva menetelmä. Kun tämä hieno olon kohentuminen todettiin lääkärintarkastuksessa, potilaalle ehdotettiin ihan uutta kemoterapiaa, joka voitiin nyt antaa kun potilaan yleiskunto oli huomattavalla parantunut. Hän kestäisi nyt rankat hoidot paremmin. Miten kävi? Joo, surukseni minun on kerrottava, että kemoterapiajakso romahdutti kohtalokkaalla tavalla potilaan yleiskunnon ja hän menehtyi äskettäin ”hyvästä” koululääketieteen hoidosta huolimatta tai juuri sen takia. Suru on valtava!
Mitä nämä syöpälääkäreiden kiroamat täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot sitten ovat? Joo, näihin hoitomuotoihin sisältyy lukuisia elämäntavan muutoksia, pääasiassa ruokavalion täydentämistä vitamiineilla, mineraaleilla ja luonnon omilla ainesosilla. Lisäksi hoitoihin kuuluu liikuntaa sekä mielen ja kehon hoitoa. Jotkut käyttävät joitakin hoitolaitteita tämän lisäksi, joille häntä hoitava syöpälääkäri antaa täyden tuomion tutustumatta lainkaan asiaan. Joitakin näistä täydentävistä ja vaihtoehtoisista terapioista on tutkittu laajasti, ja niitä tukevia julkaisuja on paljon.
Nykyisin onneksi jo lukuisat lääkärit tutkivatkin kuumeisesti näitä julkaisuja täydentävistä hoitomenetelmistä oppiakseen niistä jotain, mutta eivät uskalla näitä hoitoja suositella koska lääkäriyhteisö ei katso näitä lääketieteen ulkopuolisia täydentäviä hoitoja suopeasti. Vain pieni äärijoukko lääkäreitä pyrkii kieltämään toimiviksi osoittautuneiden täydentävien hoitojen käytön syövän lisä- ja tukihoitona.
Tiedossani on tapauksia, jossa syöpäpotilas on saanut sairautensa kuriin käyttämällä sekä koululääketieteen että sen ulkopuolisen hoitokäytännön menetelmiä. Mitä tuossa menetetään? Potilas saa elää virkeää ja terveyden täyttämää elämää sen sijaan, että pelkkä kova koululääketiede tekisi hänestä pahimmassa tapauksessa entistä sairaamman.
Christer Sundqvist
Biologi, FT, tutkija
Petrasäätiö ry